Skip navigation.
Home

Blogit

Vankila on konnien korkeakoulu

Vankiloita on Suomessa liikaa.

Näin voi päätellä viime aikojen uutisista. Ne ovat kertoneet, miten vanhempia vapaudenriistolaitoksia maassa lakkautellaan.

Mutta miten eletään uudemmissa vankiloissa? Siitä on kuultu, että henkilökunta on kovilla, mutta viihtyvätkö asiakkaat liiankin hyvin? Onko vapausrangaistus yhteiskunnan kannalta koskaan toimiva ratkaisu?

Mitä mieltä Sinä olet?

Väitteestä "Vankila on konnien korkeakoulu" taitetaan peistä Ennakkoluuloja -ohjelmassa YLE Radio Yhdessä torst. 15.01. klo 12:15 (uusinta perj. klo 18:00).
Asialla ovat alan konkarikeskustelija, entinen vankilapastori, nykyinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuspäällikkö Juhani Iivari sekä toimittaja Jukka Arvassalo.

Ota kantaa ja keskustele!

Miten Gaza kuuluu meille?

Israelin hyökkäyksessä Gazan kaistaleelle on kuollut jo 900
palestiinalaista. Uhreista liki 300 on lapsia. Yli 3 500 ihmisen kerrotaan
loukkaantuneen kohta 20 päivää kestäneessä hyökkäyksessä.

Uskonto ja politiikka ovat kietoutuneet varsin pienellä maa-alueella
fantasioiden ja harhojen vyyhdiksi, johon maailman mahtavatkaan eivät
haluaisi sotkea pelimerkkejään. Israelin ja Palestiinan välinen väkivallan
kierre on jatkunut kymmeniä vuosia tai satoja, laskutavasta riippuen.
Miten tämä väkivallan kierre minulle, pienelle, laskusuhdanteeseen
taipuvaiselle suomalaiselle oikein kuuluu?

Väestöltään monikansallinen ja uskontopohjaltaan moninainen Israel kertoo
olevansa olemukseltaan "juutalainen valtio", mikä on virallisena
ideologiana kirjattu lakiin. Kaikki israelilaiset eivät silti vanno
juutalaisten kansallisvaltion nimeen. Ja jossain tuolla kuuluisi koti
palestiinalaisillekin, jotka asuvat reservaateissa ja maanpakolaisina,
Suomessakin.

Myrkkynuolet lentävät mediassa. Tuolla toiset näkevät suvereenin valtion
vallan ja tuolla toiset terrorismin. Humanitääristen avustusjärjestöjen ja
diplomaattien on uskottava rauhaan, koska muuten heidän työnsä olisi
järjetöntä. Miten voivatkaan demokratia ja juutalaisuus? Mikä on Hamasin
ja Fatahin ja kansanvallan suhde jatkossa? Onko rauha tahdon asia?

Järjestäytyneen valtion ja kansakunnan, uskonnon ja
vallan välistä suhdetta ovat pohtimassa Maisoun Kanaan, Suomen
palestiinalaisten puheenjohtaja,
Olli Ruohomäki, UM:n kehityspoliittisen osaston neuvonantaja, Wille
Rydman, kokoomusnuori sekä
Ummayya Abu-Hanna, kirjailija ja toimittaja.

Kirgiisiaroilla, öljykentillä ja Sortavalassa.

Palaamme vielä kirgiisiaroille vuosisadan alkuun jossa oli monenmoista, vuonna 1957 tehdyssä haastattelussa muistellaan vallankumouksenkin pyörteitä. Päätteeksi kuvaillaan vielä millaista oli elo takasin vallatussa Sortavalassa vuonna 1941

Lähiöt ovat rumia

Suomalaisten arkkitehtien joukossa on yllättävän paljon betoni-intoilijoita. Arkkitehti-lehden uutta päätoimittajaakin naurattaa, kun hän kuvailee arkkitehtien rakastamaa näkyä: iso harmaa seinäpinta, jossa ei ole muuta koristusta kuin ehkä yksi varjo.

Mistä johtuu, että arkkitehdit kehuvat ja suunnittelevat hengettömiä betonitaloja, mutta haluavat itse asua 1900-luvun alun kermakakkutaloissa? Ehkä heidän makunsa ei sittenkään ole kovin kaukana heidän halveksumansa kansan moukkamaisesta mausta. Ehkä he sittenkin haluavat samanlaista kauneutta ympäristöönsä?

Lähiöestetiikkaa kyseenalaistavaan väittämään reagoi Arkkitehti-lehden päätoimittaja Jorma Mukala. "Ehkä meillä on vähän liikaa betonia." Ohjelma kuullaan Yle Radio 1:ssä torstaina 8. tammikuuta.

Onko betonibrutalismi kaunista vai törkeää? Käytä tämä foorumi oman näkemyksesi julistamiseen!

Maksuton joukkoliikenne, utopiaa vai realismia?

Keskiviikkona 7.1. klo 17.20-17.50 ja torstaina 8.1. klo 11.00-11.30

Kansanedustaja Päivi Lipposen mielestä maksuton joukkoliikenne kannattaisi aloittaa asteittain esimerkiksi Helsingissä. Hän sanoo, että silloin yksityisautoilu vähenisi ja saasteongelmat helpottuisivat. Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan YTV:n liikennejohtaja Niilo Järviluoma puolestaan ei usko, että maksuttomuus houkuttelisi yksityisautoilijoita julkisen liikenteen pariin.

Väittelyn erotuomari on Terttu Lensu.

Suljetaanko pian kaikki Suomen tehtaat?

Torstaina 8.1.2009 klo 9.05 - 9.58

Tuomas Enbusken seurassa ovat keskustelemassa mm. yrittäjä Jani Hellberg, tulevaisuudentutkija Olli Hietanen ja professori Hannu Törmä.

Kirgiisiaroilla ja Tallinnassa

Maanantaina 5.1.2009 klo 9.05 - 9.58

Kovat ovat jutut tämän Kajo-kerran arkistovierailla: Stalinin alaisena Bakussa, kaksi kiuasta samassa saunassa ja Tallinna-reportaashia 30-luvun tyyliin.

Omavaraistalous

Keskiviikkona 7.1.2009 klo 9.05 - 9.58

Ihminen on luontokappale, joka monen mielestä raiskaa luontoa. Onko paluu omavaraistalouteen maailman ainoa pelastus, kysyy Kirsi Virtanen.

Jos kaikki muutamme pieneen metsämökkiin ja alamme viljellä vain omiksi tarpeiksi, muuttuuko maailma siitä paremmaksi? Kenen maailma sellaisen teon myötä paranee?

Vai ovatko omavaraistaloutta ihannoivat ihmiset sekä naiiveja että itsekkäitä? Ja ennen kaikkea: ovatko he keksimässä pyörää uudelleen?

Onko omavaraistalous itse asiassa vain ja ainoastaan tekopyhää mukapaluuta pimeälle keskiajalle?

Näkymätön taiteenlaji

Kuunnelman keskeinen ominaisuus draaman lajityyyppinä on näkymättömyys. Teatteriesitystä, elokuvaa ja tv-draamaa katsellaan, vain audiodraamaa kuunnellaan. Näytelmää kutsutaan näytelmäksi, koska siinä näytetään ja näytellään katsojalle jotakin. Elokuva on elävä kuva, kuva joka liikkuu kuin elävä, ja jota katsotaan. Kuunnelma on kuunneltava, kuuntelemista varten tehty.

Näyttelijää kutsutaan radiossakin näyttelijäksi. Radiossa näyttelemiselle ei ole ollut tarvetta kehittää omaa käsitettään, koska vaikkei näykään, näyttelijä silti näyttelee, näyttää verbaalisin keinoin henkilönsä ominaisuudet ja toiminnan.

Kuten tiedämme, näyttelijät hyvin usein ovat persoja sille, että heitä katsotaan, että he ovat yleisön silmien edessä. Radiossa tälle persoudelle ei ole käyttöä. Kuuntelijan ei tarvitse tietää, minkä näköinen näyttelijä on, miten hän käyttää fyysisiä ilmaisukeinojaan, millainen vartalo hänellä on, miten liikunnallinen hän on tms., kuulija voi sen itse kuvitella (tai olla kuvittelematta).

Toistan: radio on näkymätön, televisio on visuaalinen, näkyvä. Julkisuudessa tv:n visuaalisuus nostaa henkilöitä esille, kun taas ääntä, näkymätöntä ei voi, eikä ole mitään mieltäkään, ruveta visualisoimaan.

Uskon että kuulijat arvostavat kuunnelmaa ja hyväksyvät lajiin itsestäänselvästi kuuuluvaksi näkymättömyyden, vapauden omien mielikuvien luomiseen. Samaa ei voi aina sanoa alan, siis teatterin, tv:n, elokuvan tekijöistä. Sillä kentällä visuaalisuuden yliarvostus on niin suurta, että näkymättömyyttä pidetään puutteena. Oma itse on saatava näkyville ja näkyvilläolo on kaiken autuus. Ja kun radio ei tätä tarjoa, sitä ei myöskään osata arvostaa.

Yksi suuresti radiota arvostava kuulijaryhmä ovat näkövammaiset. Näkövammaisten keskusliitto palkitsee vuosittain Sokeain kuunnelmapalkinnolla vuoden parhaan kotimaisen alkuperäiskuunnelman tai ensidramatisoinnin. Tämä palkinto jaetaan aina tammikuussa, tänä vuonna perjantaina 9:ntenä päivänä. Olen saanut seurata tuon palkintoraadin työskentelyä jo lähes kaksi vuosikymmentä. Voittajan valinnan seuraaminen on käynyt koulutuksesta. Raati keskustelee perusteellisesti jokaisesta kuunnelmasta. Sen työskentely on opettanut ymmärtämään sitä, mikä kuulijaa kuunnelmassa kiinnostaa. Myös sen se on opettanut, että näkövammaiset ja sokeat eivät mitenkään eroa muista radionkuulijoista. Samassa asemassahan jokainen kuulija on vastaanottimensa ääressä, ääni luo mielikuvan tietystä tapahtumakulusta ja tarinankerronnasta.

Kuulijalle on tärkeä aihe, asia, teema. Se että se häntä koskettaa tai huvittaa. Hän arvostaa tarinan rakenteen yllätyksellisyyttä, tutustakin asiasta oudomman puolen kääntämistä esille. Hän ei toivo, että asioista toitotetaan suoraan. Epäsuoruus ja oman oivalluksen mahdollisuus, liittyy kuulijan toiveisiin.

Sokeain kuunnelmapalkinnon voittaja julkistetaan siis 9. tammikuuta. Seuraavana sunnuntaina, 11:ntenä päivänä lähetetään (seuraavat lähetykset 12.1. ja 13.1.) sokeain raadissa jo neljä vuosikymmentä työskennelleen Eero Vartion haastattelu ja hänen kirjoittamansa lyhyt tarina ”Suhari”. Vartiolla on pitkä perspektiivi kuunnelman vaiheisiin ja kehitykseen.

Ja vihdoin 18.1. lähetetään (seuraavat lähetykset 19.1. ja 20.1.) perinteiseen tapaan palkinnon voittajakuunnelma uusintana.

Miksi janoamme elämyksiä?

(YLE Radio 1, ti 23.12.2008 klo 9.06-10.00)

Jouluksi sopii toivoa ainutlaatuisia kokemuksia ja aitoja elämyksiä. Jotkut odottavat salaa ihmeitäkin.

Joulun hittituotteita myydään elämyksellisyydellä. Silti kaikki elämyksellisyys ei ole markkinamiesten lupaamaa pikaelämyksellisyyttä.

Elämys voi myös olla henkilökohtainen, moniaistinen, järisyttävä kokemus, joka jättää ihmiseen pysyvän jäljen. Elämys voi auttaa ihmistä oppimaan ja kasvamaan.

Alvin Toffler ennusti jo 1970-luvulla, että parinkymmenen vuoden kuluttua ihmiset maksaisivat elämyksistä. Tuolloin Tofflerille naurettiin.

Ei naureta enää. Nyt elämyksistä puhuttaessa mieleen tulevat kasvava matkailu, digitaalinen media, viihde- ja kulttuurikeitaat, muotoilu...

Elämystalouden osuus kansantaloudesta on ollut alta kymmenen prosenttia. Siitä uumoillaan uutta viennin veturia. Mutta mitä elämyksistä jää jäljelle, jos kaikesta, mitä maa päällään kantaa, tehdään elämyksellistä?

Markku Heikkisen aatonaaton suorassa seurassa ovat estetiikan tutkija Anita Seppä, taideterapeutti Meri-Helga Mantere, kirjailija Jera Hänninen ja elämysmarkkinoinnin
suunnittelija Marianne Mäkelä.

Syndicate content