(YLE Radio 1, 6.10.2008 klo 9.06-10.00)

Markus Kajo paljastaa Radioarkiston miljoonalaatikon kannen alta tällä kertaa kolme juttua menneiltä vuosilta.

Vanhat tutut, itärajaa kulkevat toimittajat Adolf Turakainen ja Mauri Soikkanen ovat ehtineet jo Lieksan korkeudelle. Siellä Ruunaan suunnalla he seuraavat puunuittoa Neuvostoliitosta Suomen puolelle.

Kajon mukaan on onni, että puupula on aina ollut meidän puolellamme. Vastavirtaan itään päin uittomiesten puuha olisi paljon raskaampaa.

Toinen Kajon valkkaama juttu vie kuuntelijat Petroskoin tai Äänislinnan valtauksen jälkeisiin hetkiin. Taistelujen jäljet näkyvät, Suomen lippu on noussut hallintorakennuksen salkoon.

Reportterit Viki Raaska ja Tauno Majuri kiertelevät kommunistien jäljiltä huonoon kuntoon joutunutta kaupunkia.

Mukana on myös suomalaismies Neuvostovankilasta 20-luvulta, joka saa revanssinsa valtauksen myötä.

Lopuksi Kajon laatikosta löytyy tarinoita Helsingin Kadettikoulun ensimmäiseltä kurssilta. Hannu Heinosen haastattelussa on eversti Jarl Edgren.

(YLE Radio 1, to 2.10.2008 klo 9.06-10.00)

Tätä kirjoitettaessa USA:n senaatti yrittää vuorollaan pelastaa pulaan joutuneita yhdysvaltalaispankkeja.

Kyse on koko maailman taloutta keinuttavista tapahtumista. Mutta USA:n tapahtumat ovat kiinnostavia myös periaattellisesti.

Onko Yhdysvaltain roskapankkisuunnitelmassa kyse siitä, miten se kansanomaisesti sanotaan, eli tappioiden sosialisoimisesta?

Länsimainen talous perustuu siihen, että riskinottajan siitä pitää kantaa siitä myös vastuu. Nyt USA:n johto pyrkii toimimaan tätä vahvaa periaatetta vastaan.

Joka tapauksessa, paljon inhimillistä kärsimystä seuraa tapahtuneesta, on jo seurannut.

Suomalaisillahan on tästä laman myötä paljon kovia kokemuksia. Tuntuukin, ettei ihmiskunta tunnu oppivan mitään. Aina tuntuu jostain löytyvän ahneita nuoria miehiä, joita mikään ei saa aisoihin.

Tuomas Enbusken seurassa keskustelemassa ovat professori Arto Lahti Helsingin Kauppakorkeakoulusta, yliopistonlehtori Christer Lindholm Åbo Akademista ja innovaatiotutkimuksen johtaja Antti Hautamäki Sitrasta.

Lisäksi puhelinhaastattelussa on OP-Pohjolan pääekonomisti Timo Lindholm.

(YLE Radio 1, ke 1.10.2008 klo 9.06-10.00)

Jos kiihkottomasti ja tosiasioita vertaillen asiaa tarkastellaan, on nainen miestä parempi, toteaa Kirsi Virtanen.

Vaikka mies on historiassa ollut hallitseva sukupuoli, näin ei ole enää kauaa. Miksi?

No siksi, että nainen on empaattisempi, parempi liikenteessä, hoitaa kodin, pukeutuu huolitellusti.

Siksi, että naiset valtaavat korkeakoulut ja ovat tulevaisuuden suhteen luottavaisempia kuin miehet.

Jo koulussa pojat ovat jäämässä tyttöjen jalkoihin. Isät räpläävät aina jotain releitä, pojat tekevät tätä perässä. Paitsi että pian he tähyilevät tyttöjä, eivätkä harrasta mitään kehittävää.

Vaikka naisten aivot ovat miesten aivoja pienemmät, naisten voittokulun taustalla on geneettisiä tosiasioita.

Naisten aivoissa on paljon miesten aivoja tiuhemmassa neuroneja. Jos miesten aivot ovat kuin Pohjois-Korea pimennyksen aikaan, ovat naisten aivot kuin suurkaupungin valot.

Torstaina 2.10. klo 13.15. Uusinta perjantaina 3.10. klo 18.00.
Ohjelma on ensilähetyksen jälkeen kuunneltavissa oikeasta palstasta.

Das Wirtshaus – Majatalo on yksi osa Franz Schubertin laajasta laulusarjan Winterreise. Elämään väsynyt laulaja pakenee kylmää maailmaa ja menetettyä rakkauttaan, mutta ei löydä mistään leposijaa. Majatalon nimitys on tässä yhteydessä katkeraa ironiaa, sillä se viittaa hautausmaahan. Ei edes hauta voi antaa suojaa yksinäiselle vaeltajalle.

Laulumusiikin professori Petteri Salomaa ja säveltäjä Tapio Tuomela ovat innostuneet Winterreisen sointumaailmasta, joka on täynnä yllätyksiä. Synkimmissä kohdissa duurisointu tekee säveltäjän tuskan ehkä vieläkin kirkkaammaksi ja armottomammaksi kun pehmeä molli. Asiantuntijat poimivat esiin omilla esityssitaateillaan sävellyksen syvämerkityksiä.

(YLE Radio 1, ma 29.9.2008 klo 9.06-10.00)

Markus Kajo kaivaa YLE:n radioarkiston kätköistä tällä kertaa jatkoa jo tutuille tarinoille.

Mauri Soikkasen ja Adolf Turakaisen matka pitkin itärajaa on edennyt Saaren pitäjästä Ilomantsin Möhköön.

Sodissa kovia kokeneilla kunnailla toimittajat tutustuivat Möhkön kuuluisaan rautaruukkiin. Samoin heille selvisi, mistä Lutikkalinnan nimi oli peräisin.

Lisäksi Kajo tarjoilee sanojensa mukaan 'absurdia, outoa ja kummallista' kuultavaa. Ainakin Alexis af Enehjelmin vierailu Kaukopään tehtaan ruokalassa on varsin vikkelää radioraportointia.

Alkuun kuitenkin Markus Kajo johdattaa kuulijat opettaja Siina Taulamon seurassa toiseen kertaan Itä-Karjalaan. Siellä Taulamo vieraili jatkosodan aikana.

Nyt puheena on karjalaisten, voisiko sanoa oikeamman ja täydemmän, elämän ilot ja surut. Kuolema oli karjalaisille asia, jota ei ollut syytä piilottaa. Se oli läsnä, osana elämää.

(YLE Radio 1, to 25.9.2008 klo 9.06-10.00)

Näinä päivinä on vaikea muistaa, ettemme elä mitenkään poikkeuksellisen väkivaltaista aikaa.

Sata vuotta sitten todennäköisyys kuolla väkivaltaisesti oli selvästi isompi. Mutta nykyään väkivallan pelko on konkreettisempaa kuin aiemmin.

Tiistain kouluammuskelussa Kauhajoella nuori mies tappoi 10 ihmistä ja ampui sitten itsensä.

Mitä liikkuu sellaisen ihmisen päässä, joka tahtoo tappaa toisia? Tätä me tavikset voimme vain aavistella.

Torstaiaamuna Tuomas Enbusken seuraaksi keskustelemaan saapuu kiinnostavia vieraita. Hän yrittää selventää kysymystä, voiko väkivaltaa ehkäistä?

Entä millaisin keinoin tämä voi onnistua? Kiristämällä aselakeja, kampanjoimalla väkivaltaa vastaan tai sensuurilla? Vai korottavatko moralistiset kiellot vain väliaikaisesti moraalia?

Vai joudummeko myöntämään, että ihminen on ikuisesti väkivaltainen eläin?

Mukana keskustelemassa ovat psykiatri Hannu Lauerma, filosofi Antti Kuusela ja tutkija Kaarina Hazard.

(YLE Radio 1, ke 24.9.2008 klo 9-10)

Hyvinvointivaltiossa monen asian hoitaminen on yhteisestä sopimuksesta annettu viranomaisten käsiin.

Viranomainen on asiantuntija. Asiantuntija on aina oikeassa.

Niinhän sitä luulisi, toteaa Kirsi Virtanen.

Asiantuntija ei kuitenkaan ole aina oikeassa.

Pahimmillaan viranomaisen ja kansalaisen välille syntyy konflikti. Tässä tilanteessa vahvoilla on - viranomainen!

Keskiviikkona 24.9. klo 18 ja uusinta 25.9. klo 13.15. Ohjelma on lähetyksen jälkeen viikon ajan kuunneltavissa oikealta palstalta.

Jean Sibelius sävelsi laulun Svarta rosor – Mustat ruusut samoihin aikoihin ensimmäisen sinfonian kanssa juuri vuosisadan vaihteessa. Siinä on samaa romanttista sävyä kuin ensimmäisissä sinfonioissa ja viulukonsertossa.

Opukseen 36 kuuluva laulu on sävelletty ruotsalaisen runoilijan ja taidemaalarin Ernst Josephsonin tekstiin. Taustalla väijyy runoilijan kokema mielen murtuminen, joka vie mustien ruusujen täyttämään synkän kaaoksen kuvaamiseen. Laulu päättyy komeaan loppunousuun, joka on harvinaista Sibeliuksen laulutuotannossa.

Asiantuntijoina professori ja oopperalaulaja Petteri Salomaa sekä pianotaiteilija Ilmo Ranta.

(YLE Radio 1, maanantaina 22.9.2008 klo 9.06 - 10.00)

Tällä kertaa kuulemme Markus Kajon kommentoivan Siina Taulamon tarinoita Itä-Karjalassa sota-aikana tapaamistaan mummoista.

Vanhaemäntä Palagalle lehmät olivat perheenjäseniä, haltiat todellisia ja hän pyyteli vedeltä anteeksi.

Kajon mukaan tämä olisi pullotettua vettä juoville nykynuorille hankalaa, kun joutuisi matkustamaan Ranskaan asti, pullotetun veden alkulähteille.

Toinen Markus, tietenkin Markus Rautio, antaa sitten nykyajan radiojuontajille mallia selostamisen taidossa. Hän kävi Rovaniemen kauppalassa ja vähän sen rajojen ulkopuolellakin vuonna 1939.

Lopuksi kuulijat pääsevät Kajon matkassa itärajallemme, Saaren kuntaan. Siellä toimittajat Mauri Soikkanen ja Adolf Turakainen tekivät radiosarjansa "Virolahdelta Nuorgamiin" toisen osan.

Tarjolla Kajon mukaan on tässäkin vähän oppia meille myöhemmille. Kauniiden Karjalan kunnaiden raportointi on realityä ennen realityä.

Keskiviikkona 17.9. klo 18 ja uusinta 18.9. klo 13.15.

Ohjelma on lähetyksen jälkeen viikon ajan kuultavissa oikealla palstalla.

Johannes Brahms purkaa kaipuutaan laulussa O kühler Wald – Oi vilpoisa metsä. Hän kertoo rakastetun menetyksestä, joka tuntuu peruuttamattomalta. Tämä tilanne oli tuttu Brahmsille, sillä hän koki naissuhteissaan hyljätyksi tulemisen toisensa jälkeen.

Mielenkiintoista on se, että Brahms on valinnut Clemens Brentanon runosta vain kaksi säkeistöä, jotka ovat vähemmän konkreettisia.

Asiantuntijat, oopperalaulaja ja professori Petteri Salomaa ja pianotaiteilija Ilmo Ranta, ovat sitä mieltä, että Brahmsin kaipuulla on myös laajemmat ulottuvuudet kuin vain pelkkä lemmentuska: Onko kyse kaikesta siitä mitä ihminen ei voi saavuttaa?