(YLE Radio 1, to 11.12.2008 klo 9.06-10.00)

Nyt kun Mannerheimiakin on jo homoteltu, tietokirjailijat tuntuvat kilpailevan siitä, kuka sohaisee tabua.

Tämän syksyn kirjoissa erityisesti sodasta on puhuttu uusin sävyin. Neuvostovankien keskitysleirit, sodan aiheuttamat traumat ja erillissota-teesi ovat herättäneet keskustelua.

Olemmeko siis vapautuneet tabuistamme? Tuskin, sillä kaikesta ei tunnu voitavan keskustella.

Tähän viittasi hiljan professori Heikki Ylikangas. Apurahaa saa helpoiten siistiin ja soveliaaseen aiheeseen, erityisesti jos se ei käsittele lähihistoriaa.

Historia on tärkeä tekijä kansakunnan identiteetille. Sillä rakennetaan käsitystä siitä, mistä ollaan tulossa ja mihin ollaan menossa. Mutta otammeko historian liian vakavasti? Eikö juuri se synnytä tabuja, salaisuuksia, eturistiriitoja?

Tuomas Enbusken seurassa keskustelemassa dosentti Antti Kujala, tutkijat Sari Näre ja Oula Silvennoinen.

(YLE Radio 1, ke 10.12.2008 klo 9.06-10.00. Ohjelma on uusinta, ensilähetys oli ke 23.1.2008)

Tällä kertaa Kirsi Virtanen pöyhii allergioiden maailmaa. Kyse onkin ilmiöstä, jossa on tutkailtavaa, sillä allergioita on yhä enemmän hyvinvoivissa länsimaissa. Onko tähän johtanut liiallinen siisteysinto?

Jotain kummallista allergioihin liittyy nykyajassa. Sosiaalisissa tilanteissa osasta ruoka-aine-allergioita näyttää tulleen itsekorostuksen muoto. Etenkin laktoosi-intoleranssi tuntuu olevan allergia vain Suomessa. Muulle maailmalle nämä laktoosille tolerantit on vain maapallon väestön enemmistöstä poikkeava vähemmistö.

Mitä mieltä te olette, onko laktoosi-intoleranssi allergia?

(YLE Radio 1, ti 9.12.2008 klo 9.06-10.00)

Julkisessa keskustelussa ja tiedotusvälineissä paha havaitaan ja sitä etsitään "hyvän alueen" ulkopuolelta.

Paha nähdään toisaalla, valtaväestöstä jollain tapaa poikkeavissa, ei "meissä".

Entä jos paha viihtyykin tavallisuuden ja normaaliuden arjessa?

Ihmistyön ammattilainen voi joutua työssään kasvokkain pahan kanssa. Tällöin yleisenä toimintamallina on tapahtuneen moraalisen luonteen ohittaminen tai kiertäminen.

Äärimmillään tapana on vaieta ja jättää sekä pahaa kokenut että sitä tehnyt ihminen selviytymään yksin, jolloin paha muodostuu kohtalokkaaksi kaikille osapuolille.

Miksi pahaa psykologisoidaan pois? Voiko kaiken mitä maa päällään kantaa, luokitella psyykkiseksi sairaudeksi?

Markku Heikkisen seurassa keskustelemassa ovat tutkija, kirjailija Virpi Hämeen-Anttila, oikeuspsykiatrian dosentti Hanna Putkonen, kirjailija ja kulttuurintutkija Jari Ehrnrooth.

(YLE Radio 1, to 4.12.2008 klo 9.06-10.00)

Torstaina puolilta päivin jaetaan vuoden tärkein kirjallinen palkinto, Finlandia-palkinto. Kohu nousi siitä, ettei Jari Tervon tuorein romaani päässyt ehdokkaaksi.

Hiljan Panu Rajalan Unio mystica ei päässyt Tieto-Finlandia -ehdokkaaksi. Tuntuukin siltä, että kirjallinen julkisuus elää kohuista.

Antiikin periaatteen mukaan hyvä kansakunta palkitsee kriitikkonsa. Mutta näiden kriitikoiden, siis kirjailijoiden, töiden tuloksista ei tunnu maassamme syntyvän keskustelua.

Suomen Finlandia-palkinto taitaa olla vain joulumyynnin edistäjä. Siitä hyötyvät paitsi kauppiaat, kustantajat ja pieni joukko kirjoittajista.

Finlandia-palkinnosta Tuomas Enbusken seurassa studiossa keskustelemassa ovat toimittaja Kaisu Mikkola, päätoimittaja Jarmo Papinniemi sekä kirjailija ja tutkija Panu Rajala.

(YLE Radio 1, ke 3.12.2008 klo 9.06-10.00)

Suomalainen ei pienestä hötkyile. Ei siinä ole mitään epäkohteliasta, jos emme kiitä, pyydä anteeksi tai hymyile kaiken päivää kuin Hangon keksi. Suomalainen nyt vain on sellainen, hiljainen jurrikka.

Kulttuurintutkijat kuvaavat tätä passiiviseksi kohteliaisuudeksi. Me annamme toisille tilaa kun emme ole koko aikaa pölöttämässä - ja siihen on muiden kyllä tyytyminen.

Näinhän se menee, vai? Ei, sillä sitten kun avaamme suumme, sieltä tulee sitten ihan kaikki. Aivan liikaa.

Me suomalaiset emme osaa puhua sivistyneesti.

Kirsi Virtanen toteaa, että suomalainen verhoaa huonon käytöksensä huonoihin selityksiin.

Taustalla on suomalaisten outo tarve ylläpitää itsestään huonoa kuvaa. Sitä toiset tutkijat ovat kutsuneet itserasismiksi.

Mistä se Lenitakin taas valitti, tankeroenglannistamme?! Masokismia!

Pääsemmekö eroon itsemme lyömisestä? Ovatko tapamme niin huonot kuin väitetään?

(YLE Radio 1, ti 2.12.2008 klo 9.06-10.00)

Kristilliselle kirkolle ihmisen sukupuolisuuden ja seksuaalisen moninaisuuden kohtaaminen tuntuu yhä olevan vaikea pala.

Viimeksi tähän törmättiin, kun Imatran kirkkoherra Olli Aalto kertoi olevansa transsukupuolinen ihminen. Vaikka enemmistö imatralaisista halusi hänen jatkavan, kirkkoneuvoston jäsen halusi hänet erottaa.

Tieteellisissä tutkimuksissa Aalto on todettu transsukupuoliseksi, naiseksi, joka asuu miehen kehossa. Vuoden vaihduttua hän alkaa muuttua miehestä naiseksi
sukupuolenkorjauksen avulla.

Lopulta arkkipiispa Paarma ilmoitti, että Aallolla on oikeus jatkaa kirkkoherrana leikkauksen jälkeen.

Martti Lutherin teologiassa luominen ei ole kerran luomista vaan jatkuvaa
luomista. Voidaanko transsukupuolisuus nähdä osana Jumalan luomistyötä? Entä missä menee kristillisyydelle sopivan seksuaalisuuden raja?

Markku Heikkisen seurassa seksuaalisuudesta, kristillisyydestä ja luomisesta keskustelemassa ovat sukupuolenkorjausprosessin aloittava kirkkoherra Olli Aalto, kansanedustaja Ilkka Kantola ja tietokirjailija, uskontotieteilijä Tiia Aarnipuu.

(YLE Radio 1, ma 8.12.2008 klo 9.06-10.00)

Markus Kajon arkistoaikakone mulauttaa tällä kerralla outoihin paikkoihin.

Ensin käydään Suomen Rio Grandella, eli Isojoella toripäivillä. 1900-luvun alussa siellä myytiin niin makkaraa, rusinasoppaa, punaista limonaatia kuin rihkamaakin.

Helppoheikkien rihkama vaati ihan oman kauppatavankin, pluutaamisen eli tinkimisen.

Samalla matkalla hoidettiin muutkin asiat. Käytiin kaupassa, ja apteekista haettiin ihmeellisiä tippoja ja salvoja. Uskon voimalla ne kait paransivat.

Toiset käyttivät tippoja ryyppäämistarkoitukseen. Lopulta markkinat siirrettiin pois kirkon läheisyydestä, kun hautausmaakin tuoksui mikstuuralta.

Sitten Kajo tarjoaa ammatinvalinnanohjausta, jota koulusta ei saa. Siellä näet unohdetaan mainita muukalaislegioonaura. Entinen legioonalainen Hänninen kertoo karuista vaiheistaan legioonan kurikomppaniassa Saharan laidalla v. 1935.

Ohjelman kaksi muuta juttua ovat Markus Raution tekemiä. Ensimmäisessä hän haahuilee Kansallisteatterin puvustossa. Vuonna 1938 nauhoitetussa ohjelmassa hän näkee myös Kansallisen pääparturin hienon peruukkikokoelman, joka muistuttaa intiaanien skalppeja.

Seuraavana vuonna Rautio haastatteli Helsingin rautatieasemalla juuri Lontoosta palannutta, 13-vuotiasta Heimo Haittoa. Hän oli voittanut juuri Lontoon viulukilpailun.

Vähäsen oli nuorukaista jännittänyt, Lontoo oli Viipuria suurempi, voitto oli tuntunut mukavalta, ilosta oli itkenyt ja hauskaa oli palata kotiin Viipuriin, olivat Haiton tunnelmat.

(YLE Radio 1, ma 1.12.2008 klo 9.06-10.00)

Markus Kajon radionauhojen aarteistosta pongahtaa tällä kertaa omituisia yhteensattumia.

Vienankarjalainen Toivo Heikkinen muisteli laukkukauppa-aikojensa hurjia sattumuksia Toivo Heikkisen haastattelussa 1955.

Niilo Ihamäki taas oli saanut v. 1967 mikrofoninsa ääreen toisen laukkukauppaa tunteneen ihmisen, kannakselaisen Elsa Sahlberg-Sarron.

Kannaksen ja Vienan lisäksi ohjelmassa käydään Ruovedellä ja Sallassa.

Sallaan on edennyt itärajan odysseiallaan tutkapari Turakainen-Soikkanen. He käväisivät siellä sodan jälkeen uuteen paikkaan rakennetulla kirkonkylällä ja koskemattomien korpien keskeen rakennetulla Mikkolan karjatilalla.

Alussa kuullaan kuitenkin kummia. Kajo kertoilee Suomen huonekaluteollisuuden tulevasta menestystuotteesta, pimeästä aineesta rakennetuista huonekaluista.

Samoin ensimmäisessä Alexis af Enehielmin jutussa selviää, mikä on lapsiavustusviljelmä.

(YLE Radio 1 torstaina 27.11.2008 klo 9.06 - 10.00. Lähetyksen jälkeen ohjelman voi kuunnella tämän sivun oikean palstan Radiosoitin-ikkunasta.)

Perjantaina 29. päivä on Älä osta mitään -päivä. Se kehottaa meitä
vähentämään kulutusta.

Toiset uutiset taas kannustavat kansalaisia isänmaallisiin tekoihin,
kuluttamaan kansantalouden käynnissä pitämiseksi.

Selvä on, että kansantalous jatkaa hidastumistaan. Nordean tuoreen
ennusteen mukaan kansalaiset ostavat vähemmän joululahjoja
pukinkonttiin kuin viime vuosina.

Hiipuvista näkymistä huolimatta puheemme ja tekomme ovat ristiriidassa
keskenään. Sanomme haluavamme yhtä, mutta teemme toista.

Tuomas Enbusken seurassa keskustelemassa ovat yksityistalouden
ekonomisti Tarja Svartström, johtaja Jaakko Kiander Palkansaajien
tutkimuslaitokselta ja ympäristöpoliittinen sihteeri Hanna-Kaisa
Hellsten.

Mitä mieltä sinä olet? Pitääkö nyt kuluttaa vai säästää?

(YLE Radio 1, ke 26.11. klo 9.06-10.00)

Televisio - sen pinnallisuutta jokaisen gyldyrellin älykön, tai ainakin itseään sellaisena pitävän kansalaisen pitää haukkua.

Eihän sieltä tule muuta kuin roskaa. Se tyhmentää, passivoi, turmelee nuorison.

Paitsi että väite ei ole totta. Kyllä sieltä samasta töllöttimestä tulee myös hienoa kultuurisisältöä - uudenvuodenkonsertti Wienistä ja Kristian Smedsin tulkinta Tuntemattomasta sotilaasta. Uutisia, ajankohtaisohjelmia. Kulttuuria. Tiedettä.

Tv:n avulla halutaan korottaa itseään. Miksi muuten suurin osa suomalaisista sanoisi katsovansa uutisia, ajankohtais- ja luonto-ohjelmia, vaikka he oikeasti katsovat idoleita ja mitä niitä nyt on.

Ihan turha sitäkään on hävetä, että pitkän päivän päätteeksi hieman viihdyttää itseään, toteaa Kirsi Virtanen.

Toki televisiossa ja televisiolla on ongelmia. Kuten nyt nämä formaatit, joita teevee on pullollaan. Onhan se hullua, että näistä muoteista maksetaan keksijälleen järjettömiä summia.