(YLE Radio 1 ti 25.11.2008 klo 9.06-10.00, uusinta kesäkuulta 2008)

Väestö ikääntyy Suomessa, mistä löydämme palveluille tekijät? Markku Heikkinen vieraineen kysyy tiistaina, onko kolmannen sektorin vapaaehtoistyö yksi ratkaisu huutavaan tekijäpulaan ja samalla tie sosiaalisesti oikeudenmukaisempaan elämään.

Suomen väestö vanhenee toiseksi nopeiten Euroopassa Italian jälkeen. Seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana yli 75 -vuotiaiden lukumäärä kaksinkertaistuu. Kuunteleville korville, auttaville käsille on kysyntää niin paljon kuin toivoa saattaa.

Huomenna ovat vapaaehtoisauttajat, vertaistukiryhmät ja vaihtopiirit kovassa huudossa arvossaan. Kolmannelta sektorilta odotetaan paljon samaan aikaan kuin ns. hyvinvointiyhteiskunnan palvelut pluralisoituvat.

Ryskyvien yhteiskuntarakenteitten isänmaassa kansalaisten on nyt hyvä aika opetella tulemaan toimeen itsekseen tai sitten alkaa turvautumaan toisiin, keitä he sitten lienevätkin.

Vaikka julkisuus puhuu individualismista ja nautinnonhaluisista kuluttajista, silti moni nuorista aikuisista on valmis ainakin gallupien mukaan toimimaan vapaaehtoistyössä vanhusten, vammaisten tai vähäosaisten hyväksi.

Markku Heikkisen seurassa lähimmäisyyttä pohtivat vaihtopiirin aktiivi Maarit Fredlund, Elämäntapaliiton toiminnanjohtaja Vertti Kiukas ja vapaaehtoiseetosta tutkinut Henrietta Grönlund.

Joulukuun alussa 2.12. Markku Heikkinen palaa suoriin lähetyksiin. Silloin on vieraana mm. Imatran kirkkoherra Olli Aalto.

(YLE Radio 1, ma 24.11.2008 klo 9.06-10.00)

Maanantaiaamuna Markus Kajo on taas joutunut radion sisään ja tarjoilee sieltä mielenkiintoisia tarinoita.

Tällä kertaa matkataan ensin Rukajärvelle jatkosodan aikana, lokakuussa 1941. Juuri vallatun kylän raittia raportoi selostajalegenda Martti Jukola, apunaan vääpeli Linnanketo.

Bolshevikit olivat rakentaneet karjalaisten hirsitalojen joukkoon kaksikerroksisia 'rakennusmonstrumeja'.

Muutenkin neuvostomaku ihmetytti Jukolaa. Kyläkoulun kaappeja penkoessa esiin nousee niin valistusta kuin propagandaa.

Kajo tarjoaa oman versionsa vanhasta sanonnasta: "Kiitos isä Stalin onnellisesta lapsuudesta!"

Toisessa jutussa tavataan Oskar Engberg, jonka uskomatonta tarinan kuuli toimittaja Toivo Määttä v. 1953.

Pietarissa työläisenä sosialismiin tutustunut Engbeg vangittiin. Lopulta hänet lähetettiin vangiksi Siperiaan Šušenskojen kylään.

Siellä hän tapasi myös Vladimir Uljanovin. Engberg pääsi Leninin häihin pitämään kruunua.

Leninin kuoleman jälkeen hän tapasi Moskovassa uudelleen tämän lesken, Nadežda Krupskajan.

(YLE Radio 1, to 20.11.2008 klo 9.06-10.00)

Sivistysvaltio Suomessa vuonna 2008 on leipäjonoja, joista ihmiset hakevat ruokaa kun heillä ei muuten ole leipään varaa.

Tilastojen mukaan maassamme on köyhiä yli 600 000.

Silti kukaan ei ole asiaa ratkaissut. Lamasta lähtien köyhien määrä on kasvanut, vaikka maa on jatkuvasti vaurastunut.

Puolueet miellyttävät keskiluokkaa. Eikö köyhien asia kiinnosta ketään? Vai eivätkö köyhämme ole riittävän köyhiä, kun kukaan ei kuole nälkään eikä köyhyyttä aina näe päälle päin?

Tuomas Enbusken seurassa keskustelemassa toiminnanjohtaja Heikki Hursti, toimittaja Jyri Hänninen ja tutkija Hannu Kaseva.

(YLE Radio 1, ke 19.11.2008 klo 9.06-10.00)

Kyllä maalla on mukavaa!

Voi kunpa joskus voisi sinne muuttaa. Jollei siellä jo saa elää - vailla turhaa kaupunkimeteliä ja kiireen tuomaa stressiä.

Juosta pitkin heinäpeltoa avojaloin tai kuunnella ahon laidassa leivon laulua, oi!

Pääministerimmekin jakaa tämän haaveen. Hänen puutarhamaisissa idylleissään onnelliset ihmiset asuvat omakotitaloissaan.

Mutta onko tämä meidän haaveilema onnela oikeasti olemassa?

Ovatko nämä romanttiset unelmat totta?, kysyy Kirsi Virtanen.

(YLE Radio 1 ti 18.11. klo 9.06-10.00, uusinta toukokuulta 2008)

Kiinan maanjäristys on jättänyt kodittomaksi 4,8 miljoonaa ihmistä, kertovat paikalliset viranomaiset.

YK:n arvion mukaan Myanmarin hirmumyrskyn uhreja saattaa olla yli 100 000. Jopa 2,5 miljonaa ihmistä uhkaavat nyt nälkä ja taudit.

Luonnon voimat aiheuttavat ihmisen näkökulmasta mieletöntä julmuutta ja käsittämätöntä kärsimystä. Teologiassa ja filosofiassa ilmiötä kutsutaan teodikean ongelmaksi.

Jos Jumala on hyvä ja kaikkivaltias, miksi hän olisi luonut maailman jossa on niin paljon silmitöntä pahuutta ja käsittämätöntä kärsimystä?

Joukkoviestimet pauhaavat uhreista, näyttävät kärsimystä, mutta mihin tämä kuvasto oikein tähtää? Saavatko tsunamit ja maanjäristykset ihmisen polvilleen ja miettimään yksittäisen ihmisen elämän arvoa?

Vai nouseeko elämän arvon ja ainutlaatuisuuden pohdinta esille toiminnan ja tekemisen kautta, ei passiivisen tuijottelun ja tunteellisen reaktion?

Tiistaina Markku Heikkinen vieraineen kysyy, mitä maailman köyhien hätä meitä oikein liikuttaa?

Mukana keskustelemassa ovat teologian tohtori Jyri Komulainen ja Suomen Idäntyö UP ry:n toiminanjohtaja Upe Poutiainen.

Suomen Idäntyö UP on vuodesta 1994 auttanut kohentamaan lähialueitten ja Itä-Euroopassa elävien köyhien elinolosuhteita.

www.suomenidantyoup.fi

(YLE Radio 1, ma 17.11.2008 klo 9.06-10.00)

Markus Kajo tarjoaa kuuntelijoille tämän kerran aluksi oman ehtotuksensa uusiksi kuukaudennimiksi.

Ensimmäisessä radioarkiston jutussa palataan 1964 itärajaa seikkailleiden toimittajien Adolf Turakaisen ja Mauri Soikkasen seuraan.

Kesäkuussa, ei vaan gallenissa 1964 he vierailivat Maikun talon tuvassa Kuusamon Lämsässä.

Reportterit olivat tavoittaneet juhannuksena tuvan pöydän ääreen joukon Heiskasia. Nämä kertoivat itärajan siirron ja teiden rakentamisen vaikutuksista syrjäseutujen elämään. Puhe oli niin tyttöjen kuin kauppareittien muuttamisesta.

Uskomaton on Kajon tarjoama toinen tarina inkeriläisen Antti Hämäläisen vaiheista vuoden 1916 turbulensseissa Venäjällä.

Kansakoulutarkastajaksi päätynyt Hämäläinen selvisi kuin ihmeen kaupalla I maailmansodasta ja tsaarin asemaa koskeneista kahakoista.

Ihmeellisistä vaiheista Hämäläinen kertoo. Kuka meistä olisi toiminut päivystävänä teloittajana Pietarissa?

Kauhajoen ja Jokelan tapahtumien jälkeen kaikki ovat peräänkuuluttaneet Suomen ja nuorisomme pelastukseksi 'yhteisöllisyyttä'.

Kuitenkin koulusurmat tapahtuvat useammin maaseudulla. Maaseudun tiivistä yhteisöllisyyttä moni pakenee.

On syytä muistaa sekin, että ainakin Pekka Eric Auvista kiusasi juuri hänen lähiyhteisönsä, koulutoverit.

Silti moni kokee vieraantuneisuutta. Suomalaiset kaipaavat yhteisöllisyyttä, ainakin kriisien jälkeen.

Jotkut sitä myös toteuttavat, hakevat ja tarjoavat naapuriapua, rakentavat maailmaa ruohonjuuritasolta. Mutta valtavirta Suomessa elää yksilöllistä elämää, tekee omat ratkaisunsa ja kantaa vastuunsa. Ainakin kuvittelee pärjäävänsä näin.

Huomattavaa on se, että ampumistapausten jälkikäsittelyssä yltiöindividualistisena pitämämme Yhdysvallat on toiminut paljon Jokelan jälkihoitoa yhteisöllisemmin.

Mitä ihmeen yhteisöllisyyttä siis nyt oikein kaivataan?

Tuomas Enbusken seurassa keskustelemassa ovat kouluttaja Meri Lähteenoksa, tutkija Atte Oksanen ja filosofian tohtori Pekka Sauri.

(YLE Radio 1:ssä tiistaina 11.11.2008 klo 9.06 - 10.00, uusinta helmikuulta 2008)

Miksi Suomessa on niin monta mielenterveyskuntoutujien vertaistukiryhmää? Miten Mieli maasta, Helmi, Hyvät tuulet, Klubitalo ja muut ryhmät toimivat? Voiko sokea taluttaa toista?

Pitkät terapiat on kunnissa ulkoistettu. Mutta psyykelääkkeitä saa ken haluaa. Pureeko hoitotakuu mielenterveyskuntoutujiin?

Kuinka avoihoidon palvelut toimivat nyt kun laitoshoitoa on ajettu alas?

Markku Heikkisen seurassa ylilääkäri Martti Heikkinen, joka tuntee psykiatrisen avohoidon Helsingissä sekä kolme mielenterveyskuntoutujaa, jotka voimaantuvat erilaisissa vertaistukiryhmissä.

Markku Forsström on entinen yrittäjä, työkyvyttömyyseläkeläinen, joka on mielenterveyden keskusliiton hallituksen jäsen, Hyvät tuulet ry:n aktiivi ja vertaisohjaaja. Kaisa Kukkonen on isoäiti, lastenhoitajan ammatista työkyvyttömyyseläkkeellä ja toimii Helsingin klubitalossa, joka täyttää nyt 11 vuotta. Päivi Lammi on kahden lapsen äiti ja eläkkeellä oleva kodinhoitaja, joka on löytänyt paikkansa Helmestä.

Katso myös:
www.helsinginklubitalo.org
www.mielenterveyshelmi.fi
www.mtkl.fi/jasenyhdistykset/paikallisyhdistykset/

Ohjelman toimittaa Markku Heikkinen.

(YLE Radio 1, ke 12.11.2008 klo 9.06-10.00, uusinta huhtikuulta 2008)

Jos lihavuus ei ole sairaus, vaan itseaiheutettu ongelma, niin pitäisikö laihojen ja normaalipainoisten jotenkin hyötyä siitä, että he ovat tahdoltaan lujia?

Lihavuus, erityisesti lasten ylipaino, on suuri kansanterveydellinen ongelma, johon ei kukaan taida haluta puuttua.

Kirsi Virtanen väittää, että lasten koululiikunnasta ei ole tähän mitään apua, koska koulussa opetetaan vain kilpailemaan. Lihavat lapset ovat jo lähtökohdiltaan liikunnallisesti muita jäljessä, joten he menettävät viimeisetkin liikkumisen halun rippeet.

Lihavuutta on uhattu verottaa, mutta toistaiseksi isoveli on tästä pidättynyt. Kirsi Virtanen ehdottaa, että lihavuudesta olisi sakotettava, vaikkapa runsaasti ylipainoisia lentomatkustajia. Hehän kantavat liikakilot ihonsa alla, ei matkalaukussaan.

(YLE Radio 1, ma 10.11.2008 klo 9.06-10.00)

Markus Kajo vie taas lajitoverit menneisiin maailmoihin.

Ensimmäinen sijaitsee nykyisen itä- vai pitäisikö sanoa pohjoisrajan takana.

Niilo Ihamäen toimittamassa jutussa "Petsamon siirtoväki" tavataan Petsamosta sodan jaloista pois muuttaneita ihmisiä.

Heille entinen kotiseutu oli yhä vuonna 1956 karu ja kaunis maa, reilut petsamolaiset kovia marjastajia, sienestäjiä ja hillastajia.

Petsamo oli värikäs paikka. Petsamolaiset olivat maanviljelijöitä, kalastajia, kaivosmiehiä, moni muualta tullut seikkailija.

Sittemmin he taas joutuivat lähtemään, kun väestö asutettiin mm. Tervolaan. Löylyvaaran liepeille Varejoelle he raivasivat uudistiloja.

Alkuun Kajo kuitenkin tarjoaa juttuja karhunmetsästyksestä.

Eero Hiltusen jutussa vuodelta 1963 tapaamme Kainuun kovia karhunkaatajia, mm. Kantolan Väinön ja Kissaniemen Matin.

He tarjoavat ohjeet karhun kiertoon, pesästä häätöön ja kaatamiseen.

Ei ollut heikkohermoisten puuhaa tämä, ei. Kähkösen Tuomaskin, uskovainen mies, huusi kaverilleen karhua paetessaan: "Ammu, perkele, päälle tulee!". Vasta kolmannella pysähtyi, neljännellä pyörähti nurin.