Kuuntelin tänään Emma Salokosken version J. Karjalaisen kappaleesta Hullun laulu. Kerrassaan onnistunut versio! Salokoski saa minut uskomaan Karjalaisen sanoituksen. Mieleeni syntyy kuva herkän tytön hulluunden hetkistä. Mietin kuulemiani cover kappaleita ja totesin, ettei monikaan minua miellytä. Esimerkiksi Egotripin versio kappaleesta Rin tin tin tuntuu pelkältä rahastukselta. Ärsytystasoani saattaa lisätä myös se, etten pittaa ollenkaan nuotiolauluista, mitä tämä versio minulle edustaa. Useimmiten uusissa versioissa ei ole mitään uutta, tai ne ovat tunnottomampia kuin alkuperäiset.
Johanna kustannuksen uusista julkaisuista löysin oivan yhdistelmän. Suomen Indietoivo Vuk, koveroi Maj Karmaa. Ensireaktioni oli innostunut. Tämähän on enemmän kuin mielenkiintoista!
Herra Ylpöllä on ollut aina hyvin tunnistettava sanoitus-ja laulutyyli, ja on näin ollen kuulunut suosikkeihini vuosia. Ylpöllä on taito kirjoittaa, asioista puhutaan oikeilla nimillä ja biisit sovitetaan jättäen sanoituksille tilaa. Vukin versioissa soittimena on käytetty muunmuassa Gramofonia, joka on juuri se samankuuloinen soitin, jonka moni muistaa ala-asteelta, luokkahuoneen nurkasta. Vuk käyttää ääntään pelkistetyn monotonisella tavalla, joka muistuttaa huimasti Herra Ylpön tyyliä laulaa. Tiedän Vukin tuotannosta, että hänen äänialansa on laaja ja hän osaa käyttää sitä monella eri tavalla.Vuk on tehnyt levyn alkuperäistä bändiä kunnioittaen, mutta silti todella persoonallisesti omaa tyyliä sekoittaen. Tämä on nautinto! Ep on hyvä pituus coverlevylle, ei liikaa kerralla. Ja onko tosiaan niin, että versioidun artistin tuotannosta löytyy pitkäsoiton verran kappaleita, joihin on löydetty uusi näkökulma. Epäilen.
Törmäsin Vukiin muutamia viikoja sitten ja vaihdoimme sanasen musiikin tekemisestä.
Keskustelustamme jäi hyvä mieli, sillä hän oli todella sitä mieltä, että omaa sydäntä ja intuitiota tulee kuunnella. Ei miellytetä muita, vaan itseään. Siitä se taide syntyy! Mahtavaa havaita, että tätä reseptiä Vuk on käyttänyt myös coveroidessaan Maj Karmaa. Tässä ei haise raha.
” luonto tuijotti minua peuran silmin kuinka rakastaisin, luonto hymyili ...
vihdoin tapaamme ruukin polulla salassa kuin juoni selkänne takana tästä ei puhuta! ”
(San. Herra Ylppö, kappale: Salassa kuin murhat)
Mutta itse toivon, että puhuttaisiin, ja paljon!
