Olen oppinut pari uutta keinoa tunnistaa ihmisiä.
Siivosen Riku esitteli elintasomittariksi ihoa: työväenluokan näkee nahasta. Hyvintoimeentulevilla on aina mattaa, eikä siellä paljoa couperosa kuki. Moilasen Anne taas tiesi kertoa, että hänen tuttunsa erottaa pärstäkertoimeen katsomalla, juoko ihminen kahvinsa mustana vai valkoisena. Itse olen joskus horissut kulmakarvabarometristä; kun psyyke horjuu, alkavat naiset tehdä outoja asioita silmätupsuilleen.
Niitä maalataan viivaksi, nypitään vegs tai luomien yläpuolelle ilmestyvät kestopigmentit. Autsch.
Taksimiehet pitävät meikäläistä tiukilla ensivaikutelmiensa kanssa
Olen saanut ”varovaista kyytiä, koska rouva on paksuna” ja jos matka on YLEEN päin, niin jep jep. Siinä se reissu kivasta taittuu Via Dolorosaksi, ja vielä ei siis ole mainittu sanaakaan Tommi Läntisestä.
Parasta kaikista kuitenkin ovat ne musiikkimonologit, joihin kuskit toivovat dialogia. Tai edes jotain vastusta takapenkiltä. Se alkaa yleensä meikäläisen iän ja sukupuolen perusteella tehdystä simppelistä olettamuksesta. Taksipetteri inttää ja inttää, että onhan mulla pakko olla mielipide jonkun niistä kymmenistä Mattilan siskojen biiseistä. Saatan näyttää siltä, mutta pettymysten pettymys: en saa kicksejä Yölinnusta. Haluatko sen sijaan kuulla mitä mieltä olen Haloo Helsingin Perjantaina-biisistä? Se on napakka ankeasta arjesta vapautuvan viikonloppufiiliksen tavoittava pop, viisi tähteä, törkeän hieno kappale! Täti diggailee poppia, go täti, go!
Käsittämättömän tiukassa ovat ennakkoluulot
Marginaalinaisia ovat populaarikulttuuria miehisessä maailmassa ahmivat keski-ikäistyvät femakot. Missä meikäläisten tukiverkosto on? Kun lähtee Stockan levyosastolle näköistään tukiryhmää hakemaan, meiksien jono on Tomi Metsäkedon kohdalla ja mä olen yksin Damien Riceni kanssa. Enkä osta sitä teinityttärelleni, vaan ITSELLENI, kiitos vaan kysymästä.
Me rokkimuijat olemme monimutkaisempia, ei meitä voi lukea talvitakista, hiusten väristä tai korkojen mitasta. Kategorisoiva, ja ennalta arvattava suhtautuminen on surullista ja sen sijaan hämmentäjät ovat mielenkiintoisempia.
