Okei. Ei kaikkea kannattaisi selitellä,mutta nyt pitää laittaa muutama totuuden sana noin 15 vuotta kestäneestä suhteestani.
Hurahdin Oasikseen halutessani elämää Britanniassa. Haaveilin lontoolaisuudestani ennen kuin löysin unelmani skotlantilaisuudesta. Tapailin öykkäreitä Cardiffista Ullapooliin, ja kaikkia meitä leimasi halu olla … niin…olla vaan. Kaiken tyhmäksi leimaamisen uhallakin me nostimme leukaa.
Suomessa perustin kaverini Pertin kanssa Liam and Patsy Recreation -Clubin, ja kippistelimme kuvallemme: vitut kaikelle, geeteet huiviin ja Benson & Hedges palamaan. Saimme Rasmuksen Laurin laulamaan Wonder Wallin, ja Alivaltiosihteerin tekemään tribuuttia. Martti Servon syntetisoimaan ja Arto Nyberg juhlapuhumaan.
Matkustimme Susa ja Juha seuranamme vetämään oasiskännejä Tukholman keikalle, ja pidimme Provinssissa mielenosoitusta: ”Miksi aina Blur, miksei Oasis?”.
Kirjoitin kolumneja ”uskostani”, ja pöpötin radiossa suu kuivana.
Nimesin koirani Noeliksi. Sain synttärilahjaksi Tilsan tekemän taulun: Kaksi Noelia. Siinä koira soittaa hanuria kitaristin kanssa Karibialla. Rakastan taulua yli kaiken! Kaapista löytyy Oasis-kelloa, lakanaa, t-paitaa ja drinkkilasia.
Mutta, nyt mä en enää tunne seksuaalista vetovoimaa bändiä kohtaan. Mulla on toisia ja mä haluan toisia! Jos se ei saa mua enää vällyjen alle, niin onko meillä yhteistä tulevaisuutta? Yhden illan jutut tehdään nykyisin aina entisillä lumilla: kuten nyt, kirjoitan tätä Rockin’ Chairia luukuttaen, se on t ä y d e l l i n e n biisi: heti tekee mieli ajaa autoa lujaa, ottaa viinaa, nauraa junttivitseille ja hukata yksi yöllinen vastuuta ja velvollisuutta.
Missä menee pateettisen ripustautumisen ja todellisen musiikillisen ansion tajuamisen raja? Olenko läheisriippuvainen uhri, haistanko jopa sääliä?
Olenko sidottu iankaikkiseen parisuhteeseeni, jos olemme vannoneet valamme julkisesti?
Enkö voi enää ikinä sanoa, jumalauta, olen kurkkuani myöten täynnä Oasista?
Mitä se kertoo minusta, jos olen silloisessa tilassani rakastunut sellaisessa tilassa olevaan asiaan…olenko naivi hutsu? Mikä on Oasis Helplinen numero?
Missä tapaavat toisiaan Oasisaddiktoituneet , O-klinikallako Manchesterissa? Onko olemassa entisten O-fanien kerhoa?
Kesäkuun Q-lehden kannessa komeilee The Icon Issue starring Oasis ja Noel Gallagher. ”I don’t like Liam!”. Se on vaivaannuttavaa nähdä vuosi toisensa jälkeen saman lehden ylistävän Oasista. Jotenkin kiusallista on huomata kiusaantuvansa Oasiksesta.
Taidan rakastaa eniten vain entistä minääni Oasiksessa. Rakastan sitä huoletonta räyhäsatua, joka esiintyi mannekiinina Oasismuotinäytöksessä sukkaranttujen jäljet nilkoissa. Se sama hupakko itki kuunnellessaan Don’t Look Back In Angeria friskolaisessa baarissa 1997.
Liittomme on niin vanha, että hiljaisesti toivon bändin kuolemaa kipeiden bänksien sijaan.
