Joss Stone laulaa ryppyisine äänihuulineen kuin ikääntyvä bluesartisti. Mimmi on 21-vuotias. Mistä ihmeestä viiden vuoden takaisella Soul Sessions -levyllä brittimimmi ammensi oikean botnen esimerkiksi Dirty Man -biisiin?
16-vuotta, ja lapsen ääni itkee verta? Kaiken kokenut ääni, ja omasta takaa hippilook, paljaat varpaat ja sillai. Oliko se hyvä yhdistelmä menestykseen? Oliko tässä ideana New York vuonna 1970?
Duffy vetelee kipeän rouheasti Warwick Avenueta tänä vuonna, ja saa kaikki kuolaamaan tupeeratun tukan perään. Mustavalkean imagon ja upeasti tuotetun levyn jälkeen pettyy katsellessaan 24-vuotiasta pikkutyttöä tepsuttamassa legginsseissään livenä Roskildessa.
Välispiikit ovat täydelle teltalle tyhmiä, tyhjänpäiväisiä läppiä ”voinneista ja ilmoista”. Miss Selfridgen pukemana laulaja näyttää vain tämän ajan tuotteelta, mihin hävisi levyn magia? Haetaanko tässä 50-luvun Blackpoolia?
Suomen Idolseissa Jaana (16 vee) sulkee silmät, ja heittää Duffya. Ääni kulkee kuin 30, 40, 50 tai 60-vuotiaalla. Mitä ihmettä? Mistä näitä lapsia tulee? Mikä Tutteli kehittää tädiltäni kuulostavat keuhkot? Mistä tulevat äänimausteet ajalta, joista heillä ei ole tietoakaan? Onko haussa Jyväskylä 1984?
Nicole Atkins on samassa tarkastelussa tyylikäs muusikko. 30-vuotias jenkki pyörittää sielun (ainakin minun sieluni siis) diskopalloa lujaa. Neptune City -levyllä laulaa retroa ja modernia aikaa hyödyntävä valssitaitoinen artisti, joka tekee makuuhuoneisiin musiikkia onnellista nukahtamista toivoen. Tiedättehän ne turhat lumisadelasipallot ja hupsut yölamput? Nicole on taatusti niiden markkinointipäällikkö.
Pop taipuu omaksi, kuulostaa sopivan ikäiseltä, lavalla seisoo just oikeassa mekossaan yhdessä musiikkinsa ja ilmeensä kanssa täydellinen paketti. Öljyvärimaalattu levykansi, ja livenä samoja värejä loihtiva tähti. Ihana, ihana ja ihana. Kuunnelkaa hänen The Way It Is! Mennyt ja nyt on yhdessä. Niin sitä pitää menneiden aikojen äänet ja unelmat tulevasta yhdistää! Ollaan vuodessa 2008.
