Kiss FM Aamu 18.10.2005
Klo 7.16 Näsävisatunnari (aikaa menee kaksi minuuttia! Soittajat otetaan lennosta.)
Silvia: Oikein hyvää huomenta
Eppu: Okei, Arto, pääset skabaamaan, ups, tippui linjoilta
Silvia: Päivi, mistä soitat, pääset mukaan!
Eppu: Tiina, pääset mukaan pysykää linjoilla
Silvia: Kolme kyskää, se joka on nopeampi, saa vastata
Onnenpyörän ääntä
Eppu vetää amerikkalaisittain teatraalisesti: Millä nimellä amerikkalainen nyrkkeilijä…
Kuulija huutaa nimensä ja vastaa Muhammed Ali.
Eppu: AIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII VAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAN OIIIIIIIIIIIIKEIN.
(Seuraa judoaiheinen kyskää, kumpikaan ei tiedä, …jne.)
Eppu: Päivi voitti, kiitos Tiinalle Kokkolaan…
(toinen tippuu linjoilta, ja jää ikävästi tuuttamaan lähetykseen pitkäksi aikaa)
Silvia puffaa tulevat skabat: Jäädään odottamaan Nikoa, ja kohta jaossa on myös rahaa….
Klo 7.19: Anastacia : Sick and tired, your love isn’t …
Muistaako kukaan enää sitä, että Silvia Modig ja Eppu Salminen vetivät yhdessä Kissin aamuja? Miten paljon virtaa lähetystä taivaalle, eikä se tee mitään aktiivista muistirataa mihinkään? Missä tämä kaikki tekeminen summataan? Missä sitä arvotetaan? Tullessani Radiomafiaan 1996 eräs kolleega letkautti huonon show’ni jälkeen: Ei sitä kukaan enää tunnin päästä muista. Nyt kysyn, eikö todellakaan?
Olen aukikirjoittanut kaupallisten ja YLEn radioiden kelloja (=ajolista) vuodesta 2000. Palkka-asiat, kahvi ja lääkitys pitää olla kunnossa tehtävään ryhdyttäessä.
Tuottajiksi, juontajiksi, käsikirjoittajiksi ja kriitikoiksi aikoville ihan pakko, ja muille, hyvää extremeä. Istu alas ja kuuntelet, kirjoitat kaikki spiikit ylös.
MITÄ RADIOISSA OIKEASTI SANOTAAN JA TEHDÄÄN?
Missä ovat lähetysvirtakriitikot ja kunnon mediatutkijat? Missä meillä on 2000-luvun radion ymmärtäjiä muualla kuin kuulijoissa ja sen tekijöissä? Eikö ole kummallista, että Hesari kirjoittaa ohjelmista kritiikkiä, muttei juurikaan Heikelöistä tai Hintikoista, jotka pakertavat metritolkulla materiaalia joka ikinen päivä?
Se on varmasti liikaa vaivaa, liikaa läppää, liikaa soittaria, liikaa liikaa liikaa...
Eikö Kansan Radiokaan yhtään liikuta printtimediaa?
Väitän, ja intän , ja kysyn:
Radioiden kultakausi alkoi nousta kohti uutta tulevaisuutta digin nakertaessa televisiota! Podcasting vaatii paketteja! Näköalavaatimus kaikille toimittajille ja tuottajille!
Hitaalle puheelle on paikka, ja se kantaa myös! Vanha voi olla se tuleva radio? Epäohjelmat ovat tuore lähetysvirta! Missä on uusi Hannu Taanila? Missä ovat rohkeat tekijänaiset sähköisessä mediassa?
Klo 8.46
Silvia: Toivottavasti meidän Niko on nyt langan päässä
Niko selittää Ammanin aloittavan juuri halimisen Kaapelilla, Karpelaa ei näy missään, ihmiset jonottavat.
Samalla Niko kyselee joutessaan Epun nimen taustaa.
Eppu kertoo sen tulevan Jaska Jokusesta, ja” se on se reppana joka imee riepua.”
Nikoa ei päästetty sisään.
Silvia: Menet nyt halaamaan niitä!
Niko: Mun niin piti kysyä siltä, että tuleeko palkka halauksena….en päässyt kysymään.
Nikon rapo loppuu puhelun katkaisemiseen, kesken lauseen.
Biisi alkaa ilman tunnaria.
