Istun Huvilateltassa ihan lähellä kotiani, elokuisessa illassa. Illan juontaa herra Njassa. Onneksi otin lasin punaviiniä alle, koska nyt ei jaksa miettiä sitä, miksi juontajat eivät vaivaudu kunnioittamaan yleisöään (=älykäs lavajuonto älykkäälle yleisölle). ”Mahtava ja ihana” Vuokko Hovatta esiintyy ”upean ja komean” Pauli Hanhiniemen ja Hehkumon jälkeen. Olen päättänyt antautua musiikille ja varsinkin tekstille, ja sitä ei nyt njassat estä. Hus hus.
Kun on viettänyt ensimmäisen irtioton kodistaan tanhumatkalla, on varmaan aika looginen polku Hehkumon faniksi. Murrosikäisenä rimpuilin irti hanureista ja traumatisoin lapsuuden juhannusöitä. Siellä soi Veini-Sedän vetämä Metsäkukat uudelleen ja uudelleen. Piti mennä taas kauas tajutakseen, että tässähän se haitari on soinut koko ajan mukana.
Buenos Airesissa kadunkulmissa nuoret miehet viihtyivät vailla mitään epäilystä hitaiden tangojensa kanssa, ja matkaaja kaipasi kotiin. New Yorkissa hullu hollantilaisnainen pienen soittimensa kanssa tulkitsi runoja, ja taas liikututtiin. Turha räpistellä mitään vastaan, panna sitä kaukomatkan piikkiin, vaan kaivetaan ne melodicat leluarkistosta reilusti esiin.
Huvilateltan illassa esiintyy järrrrkyttävän hyvä, lämmin ja ammattitaitoinen, sympaattinen ja ihana HEHKUMO, joka puvuissaan ja 60-lukumekoissaan soittaa viulut, mandoliinot, lyömäsoittimet ja kitarat. Kaiken kokoaa Pauli Hanhiniemi, jolla on taivaallisen hieno taito pitää käsissään hetkiä. Biisit nivotaan tarinoilla, joihin uskaltaa lähteä mukaan (ne eivät ole noloja). Läsnä on saumatonta yhteenpelaamista ja rentoutta.
Kolmannen Naisen tunnetuiksi tekemät biisit saavat uuden ajanlaskun. (Kaikki kunnia rallatuksille, mutta ostan haikeutta paremmin!) Hehkumon versio Jos se ois helppoo -kappaleesta pitäisi olla soittokiellossa marraskuun ajan . Se on vaaratilanteita aiheuttava taideteos. Miehet hamuavat nitroja ja naiset kaatuilevat kassoilla.
Se aiheuttaa tilan, jossa ”meistä väri lähtee, kuluu kultaus pois, alkaa rintaa puristaa vaikka kaikki hyvin ois”. Olkaa varuillanne, poliklinikat! Vetää hiljaiseksi, itkettää, ja mietityttää, mitä tässä nyt parutaan: entistä vai tulevaa? Eikö se ole suurta, ja ihmeellistä? Se hanuri! Se ääni! Se teksti!
Soitto on sanoja -kirjassaan (Kustannus Oy Aamulehti 2005) Pauli toteaa Hehkumon olevan "ihan vain musiikkia ja tarinoita".
