YLE

 

YLE A-Ö

YLE24 Sää
Ohjelmaopas Yle etusivu
Etusivulle

Atlas aihearkisto

TV1 Atlas 02.03.2006 klo 21.30

  • Bosnian sodan tuntemattomat sotarikolliset. Onko vastapuolen naisia järjestelmällisesti raiskanneita sotilaita saatu oikeuden eteen?
  • Miten selittää Venäjä marikansan ahdingon?
  • Mitä kuuluu Venäjän ja Viron välimaastossa eläville setukaisille?

Tuntemattomat sotarikolliset

Bosnian sodan isot pahat miehet tunnetaan otsikoista, vaikeat nimet Milosevic, Mladic ja Karadzic ovat kaikille tuttuja. Tavallisten ihmisten sotarikolliset ovat kuitenkin maailmalle nimettömiä ja kasvottomia. Heitä ovat esimerkiksi serbisotilaat, jotka Bosnian sodan aikana raiskasivat tuhansia naisia. Nyt, vuosia sodan jälkeen nämä musliminaiset ovat vihdoin uskaltautumassa vaatimaan rangaistuksia raiskaajilleen. Atlas näytti raportin, jossa ryhmä raiskattuja naisia matkasi Bosnian serbialueelle paikalliseen oikeusistuimeen. Siellä on syytettynä muunmuassa Mevlan raiskaaja. Nainen kertoo uskaltautuneensa todistamaan poikansa tähden: "Voin pahoin, minua vapisutti, sydämeni takoi ja jalkani tutisivat. Jalkani tärisevät vieläkin. Kun aseistettu poliisi saattoi meitä, enkä nähnyt sinua tai Bakiraa, luulin miehen ampuvan selkään. Sellaisia ajatuksia risteili päässäni" hän kertoo ryhmän kokoajalle. Naisia on uhkailtu olemaan tulematta. Syytetyillä on yhä ystäviä serbien poliisijoukoissa. Mevla näkee sieppaajansa ja raiskaajansa ensimmäisen kerran pakonsa jälkeen. Kyseessä on myös ensimmäinen musliminaisten esiintyminen oikeudessa serbialueella todistamassa hyökkääjiä vastaan.

Bosnialainen Edhem Godinjak on entinen poliisipäällikkö, vastuussa vankienvaihdosta Bosnian sodan jälkeen. Sodan aikana hän haastatteli tuhansia naisia ja keräsi vakuuttavan todistusaineiston siitä, että serbit käyttivät raiskauksia järjestelmällisesti etnisiin puhdistuksiin: "Bosniassa tapahtui yksinkertaisesti kansanmurha. Sodan aikaa sotarikolliset itse sanoivat, että saatettuamme naiset raskaaksi, emme salli abortteja He sanoivat naiselle: "Aborttia et saa, sinun pitää synnyttää serbilapsi. Se oli suunniteltu operaatio. Naiset lukittiin bordelleihin ja keskitysleireihin. Siellä heidät raiskattiin ja he synnyttivät serbilapsia. Kaikki oli ennalta suunniteltu. Naiset päästettiin vapaaksi vasta kun raskaus oli jo pitkällä. Silloin oma henki oli vaarassa, jos halusi päästä kärsimyksestään." Mevla pääsi pakenemaan sairaalaan vasta kun oli raskaana kahdeksannella kuulla: "Sanoin lääkärille, että kävelen ennen miinankentän läpi ja kuolen, kun synnytän lapsen. Olin kolme tuntia leikkauspöydällä. Olin niin tuskissani, että lääkärit ja hoitajatkin itkivät kanssani."

Sodan aikana Bosnian muslimijohtajat yrittivät suojella raiskausten uhreja ja vativat yhteisöä tukemaan näitä naisia ja heidän synnyttämiäään lapsia. Mutta edelleen osa heistä elää häpeässä, kantaen syyllisyyttä rikoksesta, jonka uhreja he ovat.
Kaikille heille yhteistä on epävarmuus siitä, miten kertoa asia lapselle ja milloin. On suuri riski, että lapset saavat kulla sen ulkopuolisilta esimerkiksi koulussa. Bosniassa on pelko siitä, että kaikki tietyikäiset orpolapset leimautuvat puoliksi serbeiksi. Jos yhteiskunta ei hyväksy heitä, onko seuraavan sodan siemen kylvetty?

Venäjän virallinen versio marikansan tilasta

Onko suomensukuisten marien elämä sittenkin pelkkää laulua ja leikkiä? Tällaisen kuvan vähemmistön asemasta haluaa antaa virallinen Venäjä, joka vakuuttaa ettei aihetta huoleen ole. Toista totuutta kertoo ihmisoikeusjärjestön raportti, jonka mukaan Venäjän keskushallinto vaarantaa vähemmistökansojen tulevaisuuden. Atlaksen Jyrki Saarikoski kävi eduskunnan lisärakennuksessa järjestetyssä seminaarissa kuulemassa molmepia puolia.

Venäjän suurlähettilään Vladimir Grininin avauspuheeseen mahtui varoitus maailman melskeisyydestä:"Viime aikoina maailmalta on saatu liian paljon esimerkkejä siitä, miten tuhoisia seurauksia voi olla sillä, että leikitään ihmisten kansallis- tai uskonnollisilla tunteilla." Marinmaasta oli saapunut kolhoositaustainen kansanedustaja, kansanmusiikin professori ja keulamiehenä varapääministeri. Korkeaan asemaan kohonnut vuorimari ei näe tasavallan tilannetta synkkänä, sen sijaan varapääministeri Mihail Vasjutin ihmettelee puheita sorrosta:"En pysty selittämään, miksi Marin tasavalta on joutunut kritiikin kohteeksi. Meistä se tuntuu oudolta. Me emme näe
siihen objektiivisia syitä. Koska tilastot ja eri alojen asiantuntijoiden esittämät faktat eivät osoita millään tavalla, että Marin tasavallassa asiat olisivat huonommin kuin muualla.", Vasjutin perustelee.

Mutta Moskovan Helsinki-ryhmän tuore raportti kertoo marinmaan ahdingon jatkuvan: Sen mukaan toimittajia ja aktivisteja on peloteltu, pidätetty, häädetty, erotettu ja pahoinpidelty. Ero kielellisten oikeuksiden ja niiden täytäntöönpanon välillä on huolestuttavan suuri, kun valtion rahoittamat "...tiedotusvälineet julkaisevat vain viranomaisten hyväksymää tietoa." Synkein uhkakuva on se, että keskittäessään valtaa "...Venäjän keskushallinto vaarantaa vähemmistökansojen tulevaisuuden."

Virallisia korulauseita kuunteli seminaarissa moni vaiti - suomalaisugrilaista nuorisojärjestöä Mafunia johtava Vassili Petrov pahoinpideltiin loppukesästä. Helsingissä opiskeleva nuorimies asettaa sanansa varovasti: "Me olemme nuoriso- ja kulttuurijärjestö.Politiikkaan me emme puutu. Sääntöjemme mukaan päätehtävämme on suomalais-ugrilaisten ja samojedikansojen perinteiden ja kulttuurin säilyttäminen. Itse olen marilainen ja voin sanoa, että Marin tasavallassa on vaikea ongelma. Mafun aikoo olla aktiivisesti mukana sen ratkaisemisessa."

Opposition vaino on tuonut Marin tasavallan Suomessakin taajaan otsikoihin ja kysymys nousee varmasti vielä esiin, onhan presidentti Tarja Halonenkin saanut kutsun Marinmaalle.

Setukaiset Viron ja Venäjän ahtaassa välissä

Sotien jälkeen vedettyjen rajojen ansaan ovat jäivät myös setukaiset, pieni heimo joka on vuosisatoja elänyt virolaisten, venäläisten ja latvialaisten risteyksessä. Nykyisin Setumaa sijaitsee Viron ja Venäjän rajalla ja samalla maiden palloteltavana. Setukaiskylät tyhjenevät ja sukulaistapaamisiin tarvitaan passi ja viisumi. Atlas seurasi yhden setukaisen matkaa takaisin kotikylään.

Virossa asuva yrittäjä Valli Moro kertoo käyneensä lapsuuden kodissaan pitkästä aikaa viime kesänä:" Olisin halunnut käydä
siellä paljon useammin. Kaksikerroksinen talomme oli tässä laakson laidalla. Tässä oli navetta. Tämä on navetan ovi. Tarton rauhan solmimisen jälkeen setujen asuinalue oli Petserinmaa. Se oli osa Viroa. Viron miehityksen jälkeen, 2. maailmansodan loputtua, Venäjän ja Viron välinen raja vedettiin Setumaan halki. Me setut emme hyväksy Viron hallituksen kantaa, jonka mukaan Petserinmaa lahjoitettaisiin Venäjälle. Viron hallitukset ovat suhtautuneet kylmäkiskoisesti setujen ongelmiin. On harmi, ettei kotimaakunnassani tapaa pian enää lainkaan setuja. Petserin torilla puhuttiin ennen viroa ja setukieltä. Nyt täällä kuulee vain venäjää. Venäläisetkään eivät ole tyytyväisiä rajakysymykseen Setujen pääkaupunki Petseri jäi Venäjän puolelle. Koska elimme yhteisessä Neuvostoliitossa, rajalla ei ollut mitään merkitystä. Viron taas itsenäistyttyä raja jäi Stalinin määrittelemälle paikalle. Vanhempieni ja sukulaisteni kodit, yli 200 kylää, jäivät Venäjän puolelle. Vanhan passini mukaan olen syntynyt Virossa. Uusi passi kertoo, että olen syntynyt Venäjällä. Setujen ja Setumaan ongelmat muistuttavat paljon suomalaisten Karjala-kysymystä. Maailman on muututtava vielä kerran paremmaksi. Ehkä kaikki rajatkin vielä katoavat. Se on sitten toinen asia, ehdimmekö me nähdä sitä. Toivo kuitenkin elää."


Sivun yläreunaan