| Aamu-tv | A-zoom | A-plus | A-studio | A-talk | Atlas | Lauantaiseura | Maailmannäyttämöllä | Uutispäivä |

Atlas aihearkisto

TV1 Atlas 14.12.2006 klo 21.30

SUOMEN PUHEENJOHTAJUUSKAUSI:
VOITTOJA, TAPPIOITA JA MUNAUS

YLE:n Brysselin-kirjeenvaihtaja Jarmo Mäkelä arvioi Atlaksessa, että käynnissä oleva huippukokous päättynee ilman yllätyksiä. Monet jäsenmaat ovat itse asiassa jo valittaneet, että asioista on etukäteen sovittu niin tiukasti, ettei mihinkään voi enää vaikuttaa.

Yleensä kaikki myöntävät, että poliittinen tilanne Euroopassa on Suomen kannalta nyt ollut huomattavasti vaikeampi kuin edellisen puheenjohtajakauden aikana, sanoi Mäkelä ja arvioi, että Suomen puheenjohtajuuskauden tulos on epätasainen: Joukossa on muutama makea voitto, mutta myös pari karvasta tappiota ja ainakin yksi paha munaus.

Virheeksi Mäkelä katsoi yrityksen poiketa jo kertaalleen saavutetusta budjettisovusta: - Oikeaa asiaahan siinä yritettiin ajaa, mutta tavalla, jolla saatiin vain aikaan paljon pahaa verta ja hankittiin paljon turhia vihamiehiä.

Turkin jäsenyysneuvottelujen osittainen jäädyttäminen on johtanut yllättäen neuvottelujen käynnistymiseen uudestaan, kertoi Mäkelä: - Olli Rehnin mukaan ne alkoivat itse asiassa jo pari päivää sitten, eikä ole täysin poissa laskuista, että uusia lukuja avataan vielä ennen vuoden vaihdetta, siis vielä Suomen kaudella.

Poliittisiin murhiin ja Puolan omapäisyyteen tyssänneet neuvottelut Venäjän kanssa ovat Suomelle kipeä takaisku: - Suomi olisi halunnut edetä Venäjän kanssa huomattavasti pidemmälle, mutta nyt se vain yksinkertaisesti kävi mahdottomaksi. Tosin on muistettava, ettei kukaan pidä tilannetta Suomen syynä, kyllä syylliset ovat muualla ja kaikki tietävät, missä he ovat.

Projekti EU:n kovia kokeneen perustuslain laatimiseksi on sekin yhä elossa. Kirjeenvaihtaja Mäkelän mukaan ministeri Paula Lehtomäki on tehnyt tässä asiassa luottamuksellisia tunnusteluja, joiden tuloksista pääministeri Vanhanen on tänään kertonut kollegoilleen. Ministeri Lehtomäki siirtää tietonsa seuraavalla puheenjohtajalle eli Saksalle. Se on jo perustanut kahden hengen organisaation, joka vie asiaa eteenpäin ensi vuoden alusta.

LAAJENTUMINEN ON
EU:N MOOTTORI

Atlaksen Minna Pärssisen kokoaman raportin mukaan EU-maiden ulkoministerit riensivät Brysselissä kokoukseen syvästi erimielisinä. Osa halusi jäädyttää Turkin kanssa käytävät jäsenyysneuvottelut liki kokonaan, osa vain muutaman aihealueen osalta. Sopu löytyi Suomen esityksen pohjalta: kahdeksan neuvottelualuetta jäädytetään toistaiseksi.

Kaikki riippuu nyt siitä, purkaako EU Pohjois-Kyproksen turkkilaisosan kauppasaartoa ja avaako Turkki satamansa ja lentokenttänsä Kyproksen kreikkalaisosan liikenteelle. Turkissa EU:n päätöstä pidetään epäreiluna. Sekä Turkin pääministeri että ulkoministeri lupasivat silti jatkaa jäsenyyden edellyttämiä uudistuksia. Ongelmallista on, miten lupaukset käytännössä toteutetaan.

Unioni on Turkki-asiassa hajanainen. Kypros, Kreikka tai mikä tahansa muu EU-maa voi koska tahansa estää jatkoneuvottelut. Raportissa haastateltu Ulkopoliittisen instituutin erikoistutkija Hanna Ojanen muistutti, että käsissä on joka tapauksessa ainakin vuosikymmenen mittainen urakka.

Ojasen mukaan lainsäädännön vertailu ja muu taustatyö käy toki päinsä. - Jotkut arvelevat myös, että nyt kun kahdeksan Kyprokseen liittyvää asiakokonaisuutta on jäissä, niin muut asiakokonaisuudet saattavat edetä jopa enemmän.

Vuodenvaihteessa unionin jäsenmäärä kasvaa 27:ään. Brysselin huippukokouksessa Turkin jäsenyysneuvottelujen osittainen jäädytys hyväksyttäneen ja muille jäsenehdokkaille viestitetään varovaisuutta. Tutkijan mielestä laajenemista ei kannata silti lopettaa kokonaan.

Ojanen arvioi, että EU ei olisi kehittynyt nykyisen laiseksi, ellei sillä olisi jatkuvasti ollut haasteena ottaa uusia jäseniä - neuvotella, sopeutua, valmistautua. Se on ehkä sellainen yleismoottori, joka on pitänyt unionin lämpinä koko ajan. Ilman sellaista on vaikea sanoa mitä tapahtuisi. Ojanen muistutti että unionillahan ei ole koskaan ollut sellaista vaihetta, että kukaan ei olisi ollut neuvottelemassa jäsenyydestä.

RAUHANTURVAAJAT JA FC-ESPOO
AVUSTAVAT AFGANISTANISSA

Koulujen rakentaminen Afganistanissa on ollut tärkeä osa suomalaisten rauhanturvaajien cimic-työtä - siviiliväestön auttamista. Atlaksessa nähtiin Jyrki Saarikosken raportti Surobista, jonne piakkoin avataan uusi suomalaisten urakoima tyttökoulu.

Suomalaissaattueeseen liittyy ranskalainen varmistus - koska kysymys on kouluvierailusta. Afganistanissa ovat opinahjot - etenkin tyttökoulut - alueesta riippumatta etulinjassa. Tilanne on kärjistynyt etenkin etelässä, jossa keskimäärin yksi koulu päivässä joutuu tuhopolton kohteeksi, ja opettajia surmataan.

Surobissa sysää suomalaisten visiitti huolen kuitenkin hetkeksi syrjään. Terveisiä tuodaan toisenlaisesta naiskulttuurista - FC Espoon jalkapalloilijat ovat lähettäneet koulutarvikkeita jaettavaksi. Seudun johtomiehet ovat kouluhankkeelle suopeita, sillä toistaiseksi sinnitellään surkeissa oloissa. Kylänvanhin Hajaullah sanoo että tytöt kävivät koulua taivasalla ja maassa istuen, kunnes YK:n pakolaisapujärjestö UNHCR toimitti telttoja.

Kouluun päässeiden tyttöjen tulevaisuushaave tuntuu olevan yhteinen. 11-vuotias Morsal sanoo että on ihanaa kun saadaan uusi koulu ja oikeat pulpetit. Hän tahtoo tulla opettajaksi, kuten myös 12-vuotias Kitah.

Kuuliaisesti nämä tulevat opettajat - jos hyvin käy - järjestäytyvät kynien ja vihkojen jakoa varten. Apu tulee tarpeeseen, sillä tuhovuosien jälkeen Afganistan on maailman köyhimpiä maita. Pikkutyttöjen iloa tärvelevät tosin kyniä näpistävät pojat. Paljon pahempaakin voisi sattua - kanadalaisten koulutarvikejakelun keskelle iski syyskuussa itsemurhapommittaja karmein seurauksin. Myös Surobin koululla on koettu yhtä ja toista.

Rehtori Aziz Rahman sanoo, että erään kerran kerran hyökkääjät tulivat ja polttivat yhden kouluteltan:

- Hälytimme kylänmiehet, joita saatiin kokoon 25-30. Heidän avullaan karkotimme hyökkääjät. Sitten koululle asennettiin pommi, jonka viranomaiset raivasivat, kertoo rehtori. Tätä seurasi vielä aseellinen hyökkäys, joka sekin torjuttiin.

Surobin koulu on näillä näkymin viimeinen tai toiseksi viimeinen, jonka suomalaiset urakoivat. Siviilejä tukevan cimic-toiminnan alasajovaihetta on varjostanut lahjusepäily, johon sotkeutuneet kaksi rauhanturvaajaa ovat jo kotimaassa. Silti kokonaisuutena on toiminta silti ollut pikemminkin menestystarina. Tästä huolimatta cimic-työ - suomalaisten Afganistanin-operaation tavaramerkki - saa pian jäädä. Toiminnan painopiste on jo nyt mot-ryhmien suorittamassa sotilaspartioinnissa.

Rauhanturvaajien siviiliväestön auttamistoiminnan jälleenrakennus jää kansainvälisten järjestöjen ja Afganistanin hallituksen kontolle. Eri asia on, kuinka nämä suoriutuvat tehtävästä - etenkin jos väkivalta ensi vuonna entisestään kiihtyy.

ISRAELISSA KORJATAAN
SODAN TUHOJA

Israelin ja Libanonin sodasta on kulunut kolme kuukautta. Pahiten Hizbollahin raketeista kärsineessä Kiryat Shmonan kaupungissa asukkaat ovat valittaneet valtion jättäneen heidät yksin rikkinäisten talojen ja henkisten traumojen kanssa. Jotkut asukkaat ovat edelleen evakossa, ja monet valittavat että vain suhteilla saa palvelua, raportoi Atlaksessa toimittaja Sanna Negus.

Raportissa haastateltiin Odette Parientea, joka pääsi muuttamaan takaisin kotiinsa vasta pari viikkoa sitten. Hizbollah-järjestö ampui Libanonin rajan takaan Kiryat Shmonaan kesäsodan aikana yli tuhat rakettia, joista yksi osui hänen kotiinsa. Perhe oli onneksi ennättänyt evakkoon paria päivää aiemmin ja hän näki tuhon televisiosta. Mutta missään hilpeissä tunnelmissa tupaantuliaisjuhlia ei vietetä:

- On vaikeaa palata kotiin. Meillä on ahdistusta ja pelkoja, sanoo Odette Pariente. - Minua pelottaa istua olohuoneessa, koska raketti iskeytyi sinne.

Kun tulitauko astui voimaan, Odette Pariente odotti ja odotti että viranomaiset remontoisivat hänen asuntonsa, jonka raketti oli tuhonnut täysin. Vahingot käytiin tarkistamassa ja hänelle luvattiin asian etenevän, mutta mitään ei tapahtunut. Pariente kokee itsensä ja perheensä väliinputoajaksi.

Reilun kahdenkymmenen tuhannen asukkaan Kiryat Shmona sijaitsee Israelin pohjoiskolkassa, aivan Libanonin rajan tuntumassa. Nyt rajalla on rauhallista - hiljaisen maalaisidyllin rikkoo vain Israelin armeijan rajapartioajoneuvo. Kaupunki kärsi Israelissa kaikkein pahiten Katjusha rakettisateesta. Täällä tuhoutui sodan aikaan yli 2000 rakennusta ja jotkut asukkaat joutuvat asumaan edelleen tilapäismajoituksessa.

Mutta löytyy kaupungista niitäkin, jotka ovat tyytyväisiä valtion toimintaan. Varakkaaseen Kfar Giladin kibbutsiin osui kuusi rakettia, ja kaksi taloa vahingoittui. Kibbutsilaiset auttoivat toinen toistaan ja valtio maksoi vahingot. Kibbutsin johtaja Uri Eshkoli sanoo, että jotkut ovat laiskoja eikä heillä ole sisua juosta etsimässä uutta asuntoa: - Itse olen varma että se valtio hoiti avustamisen hyvin, vaikka siellä täällä saattaa olla perhe joka putosi väliin ja maksun saaminen kesti kauemmin.

Valtio on luvannut maksaa korvauksia myös menetetyistä turismituloista. Viimeisen vuoden aikana Pohjois-Israelin turismi oli alkanut tuottaa jälleen voittoa, jonka sota taas söi. Nyt turismiyrittäjät saavat korvausta heinä-elokuulta, joka on yleensä paras sesonkiaika. Kibbutsin johtaja sanoo valtio maksaa korvauksia alueille joilla sota vahingoitti ja aiheutti vaikeuksia:

- Tämän vuoden paras tuotto Kfar Giladissa, parempi kuin hotelli, tulee olemaan valtion avustus, sanoo Uri Eshkoli.

Sivun yläreunaan

Klikkaa nappia, niin voit valita videon yhteytesi ja soittimesi mukaan.

---

---

---

---

---

på svenska | in english

 

|YLE|24 ©2005

Tämä sivu on optimoitu 1024x768 resoluutiolle.