| Aamu-tv | A-zoom | A-plus | A-studio | A-talk | Atlas | Lauantaiseura | Maailmannäyttämöllä | Uutispäivä |

Atlas aihearkisto

TV1 Atlas 30.11.2006 klo 21.30

Atlas-ohjelmassa keskityttiin 30.11. aidsiin, päivää ennen kansainvälistä aids-päivää.

Maailmassa elää liki 40 miljoonaa HIV-tartunnan saanutta ja määrä kasvaa joka päivä 11 tuhannella.

Kehitysmaiden aids-työtä vaikeuttaa se, miten tiukat säännöt lahjoittajat haluavat sanella. Muun muassa osa yhdysvaltalaisista avustusjärjestöistä haluaa kieltää ehkäisyvalistyksen ja korostaa pidättymistä seksistä.
Osa ajattelee toisin. Puhutaan entisestä presidentistä Bill Clintonista mitä tahansa, ei häneltä ainakaan rohkeutta puutu. Hänen perustamansa säätiö on muun muassa neuvotellut halvempia testejä ja lääkkeitä kehitysmaihin.
Ja tällä viikolla Clinton esiintyi HIV-positiivisen Kami-nuken kanssa suositussa Sesame street -lastenohjelmassa.

Valistustyö on tärkeää, aidsista pitää jatkuvasti valistaa yhä uusia sukupolvia, eikä vanhojenkaan muistuttaminen ole turhaa. Turvaseksi tuppaa monelta unohtumaan, kuten Suomessa on tänä vuonna karulla tavalla huomattu.

SUOMEN NOUSEVAT
TARTUNTAMÄÄRÄT

Kansanterveyslaitoksen laboratoriossa Helsingissä tutkitaan HIV- ja hepatiittinäytteitä. HIV-testien määrä on pysynyt vuosien mittaan jotakuinkin samana, mutta yhä useampi testitulos on ollut positiivinen.

- Tänä vuonna meillä on todella merkittävä lisäys, lähelle paria sataa uutta todettua tapausta mennään ja se on aikamoinen lisäys viime vuoteen, jolloin todettiin noin 140 tartuntaa, kertoo Mika Salminen, Kansanterveyslaitoksen HIV-osaston johtaja. Se johtuu pääasiassa siitä, että seksiin liittyvät tartunnat ovat voimakkaasti lisääntyneet. Ei ainoastaan tänä vuonna, vaan jo muutamana vuonna on ollut nähtävissä tällainen trendi, samaan aikaan kuin ruiskuhuumeita käyttävien tartunnat ovat vähentyneet. Seksitartunnoista kun puhutaan, niin siellä on hyvin monenlaista taustaa. Tartunnat ovat lisääntyneet kaikissa ryhmissä: miesten välisessä seksissä, matkailuun liittyvät ovat selkeästi lisääntyneet, myös lähialuematkailuun, joka on ehkä uusi asia. Ja sitten myös Suomeen muuttavat: maahanmuutto on lisääntynyt nimenomaan sellaisilta alueilta, joilla HIV on hyvin yleinen, mikä tietysti näkyy näissä luvuissa.

Maailmallakin tartuntojen määrät jatkavat kasvuaan. Tuoreiden tilastojen mukaan 39-ja-puoli miljoonaa ihmistä kantaa HIV-tartuntaa, heistä valtaosa asuu Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Nopeinta lisäys on kuitenkin tällä hetkellä Itä-Euroopassa ja Aasiassa.

Jotain hyvääkin on tapahtunut. Viruksen etenemistä estävä viruslääke on entistä useamman ulottuvilla.

- Iso asia on tietysti se, että lääkehoidon piiriin on saatu yhä enemmän ihmisiä, se on kyllä hyvin positiivinen asia, sanoo Salminen

Mutta MIKSI aidsin leviämistä ei ole kyetty estämään, vaikka tauti on tunnettu jo neljännesvuosisata?

Kehitysmaissa köyhyys ja yhteiskunnallinen levottomuus poikii hankaluuksia:

- Kun terveydenhoitojärjestelmät on heikkoja monissa maissa, niin nyt kun HIV lisää sitä tarvetta niin se selkeästi myös rasittaa terveydenhoidon järjestelmiä ja tää on oikeastaan se kaikkein isoin pulma, kuvaa Salminen.

Länsimaissa OLISI terveydenhoitojärjestelmä, varaa lääkitä ja keinoja levittää tietoa turvaseksistä. Miksi valistus ei silti pure?

- Jos puhutaan ihan resurssimääristä, niin kyllähän tässä resurssimäärät ovat vähentyneet vuosien aikana. Sen sijaan mä en olisi huolissani siitä, että meillä olisi valistus mennyt väärään suuntaan. Että me ei varmaan haluta sellaista pelottelumentaliteettia takaisin, mikä ehkä alkuun leimasi HIV-epidemiaa. Että nyt kyllä lähdetään siitä, että sellainen asiallinen tiedonvälitys on se, mitä kautta ihmiset pitäisi saada ymmärtämään riskejä, jotka on olemassa suojaamattomassa seksissä, sanoo Mika Salminen.

UGANDAN
MUISTIKIRJAHANKE

Itäafrikkalainen Uganda on yksi maailman pahimpia aids-alueita. Välillä aids-luvut kääntyivät lupaavaan laskuun, mutta nyt sairastuneiden määrä on jälleen paikoin nousussa. Enemmistö sairastuneista on naisia.

”Ugandan aidsiin sairastuneiden naisten yhteisö”, lyhenteeltään Nacwola (The National Community of Women Living with HIV/AIDS in Uganda), on yli 40 000 jäsenen järjestö, joka pyrkii helpottamaan sairastuneiden naisten elämää neuvomalla heitä – usein jo leskeksi jääneitä naisia – toimeentulonsa ja tulevaisuutensa järjestelemisessä.

Järjestön tärkein yksittäinen hanke on Muistikirja-projekti. Järjestön itsekin tautiin sairastuneet naiset opastavat kanssasisariaan tallentamaan leikekirjaan oman perhehistoriansa. Naiset uskovat kuolevansa, kun heidän lapsensa ovat vielä nuoria, jolloin ilman Muistikirjaa ja sen ohessa suunniteltua tulevaisuutta orpolasten tilanne olisi huono.

Kirja auttaa myös jälkeen jääviä lapsia hahmottamaan perhettään ja elämäänsä.

- Useimmat näistä lapsista muistavat vanhempansa näiden kuolinvuoteella, sanoo Sandra Kyagawa, Nacwolan tiedottaja.
Heillä ei ole lainkaan mukavia muistoja. He muistavat vain sen, kun isä oli lopen uupunut tai äiti teki kuolemaa.

ETELÄ-AFRIKAN
AIDS-KIISTA

Etelä-Afrikassa on arviolta viisi ja puoli miljoonaa HIV-tartunnan saanutta. 900 ihmistä kuolee aidsiin joka päivä. Tehokkaita viruslääkkeitä on olemassa, mutta vain pieni osa tartunnan saaneista saa lääkkeitä. Maan terveysministeriössä intetään yhä luontaistuotteiden ja terveellisen ravinnon olevan tehokas hoitokeino.

Margere Tsilite sai tietää, että hän on saanut HI-viruksen vuosi ja neljä kuukautta sitten. Sen jälkeen tauti on edennyt nopeasti ja Margere tarvitsisi ehdottomasti lääkkeitä. Mutta hän ei saa niitä, vaikka aids-lääkkeitä jakava klinikka on naapurissa ja Etelä-Afrikan lain mukaan kaikilla sairastuneilla on oikeus ilmaiseen lääkitykseen.

- Kukaan ei ole kertomassa minulle, milloin minun pitää ottaa pillereitä, kertoo Margere Tsilite. Siksi en voi saada lääkkeitä.

- Toivoisin, että terveysministeriö voisi lähettää jonkun katsomaan, miten ihmiset täällä elävät, sanoo Tsiliten luona käyvä vapaaehtoistyöntekijä Sheila Mdunjelwa. Heitä voisi auttaa jotenkin.
Mitä hyötyä on lääkkeistä, jos ei ole ruokaa? Miten lääkkeet silloin otetaan? Klinikoilla on tiedot sairastuneista, joten joku voisi kulkea ovelta ovelle ja käydä tarkistamassa tilanteen.

Margere Tsilite on hyvä esimerkki siitä, miksi Etelä-Afrikan politiikka saa osakseen yhä ankarampaa kritiikkiä. Vaikka hänellä on kolme kouluikäistä lasta, Margere ei saa lain mukaan hänelle kuuluvaa lääkitystä, koska hän on yksinhuoltaja ja hänellä ei ole asunnossaan aikuista henkilöä, joka valvoisi lääkkeiden ottoa.

Pääosa sairastuneista voitaisiin pelastaa, jos Etelä-Afrikan hallitus kykenisi järjestämään lääkkeiden jakelun oikealla tavalla. Tällä hetkellä vain 20 % lääkkeitä tarvitsevista saa ilmaisia aids-lääkkeitä.

- Hallituksemme politiikka ja viivyttely ovat rikos ihmisyyttä vastaan.
900 ihmistä kuolee joka päivä, joka päivä 1 000 ihmistä saa tartunnan, sanoo aids-aktivisti Zackie Achmat. Terveysministeri vähättelee lapsi- ja äitikuolleisuuden räjähdysmäistä kasvua ja tuberkuloositartuntojen ja -kuolemien määrää. Nämä kertovat siitä, että sairaanhoitojärjestelmämme on pahassa kriisissä ja johtoa ei olekaan. Jos jatkamme näin, kun 700 000 tarvitsee hoitoa, menee 14 vuotta purkaa hoitosuma, ja kaikki potilaat ehtivät kuolla.

Zackie Achmat tietää, mistä puhuu, sillä hän on elävä esimerkki siitä, millainen teho aids-lääkkeillä on. Hän kävi kuoleman porteilla ollessaan lääkelakossa, jotta Etelä-Afrikkaan saataisiin laki kaikille ilmaisista ARV- eli aids-lääkkeistä. Ollessaan kuoleman kielissä, hän sai vieraakseen mm. Nelson Mandelan, joka vetosi Zackie Achmatiin, jotta hän lopettaisi lakkonsa ja aloittaisi lääkityksen. Mutta Achmat ei antanut periksi, vaan jatkoi lakkoaan niin kauan, että lakiesitys ilmaisista aids-lääkkeistä annettiin parlamentille vuonna 2003. Zackie Achmatin taistelu nosti tuolloin Etelä-Afrikan aids-politiikan kiusallisella tavalla uutiskynnyksen yli kaikkialla maailmassa ja nyt se on noussut sinne uudestaan. Etelä-Afrikka ja maan terveysministeri Manto Tsabalalala-Mzingman hakuttiin nimeltä mainiten lyttyyn vastikään pidetyssä YK:n suuressa aids-konferenssissa Torontossa. Murskaavassa kritiikissä ei keskitytty pelkästään lääkkeiden jakeluongelmaan, vaan konferenssissa todettiin, että ANC:n johtaman hallituksen perusnäkemys koko aids-kysymyksestä on väärä.

- Annoimme vankan tukemme presidentille, olen itsekin ANC:n jäsen.
Minulla oli ilonkyyneleet silmissä, kun hän lupasi ryhtyä toimiin, sen jälkeen kun hänet oli valittu. Kampanjoin hänen puolestaan, sanoo Zackie Achmat. Uskoimme hänen johtotaitoihinsa. Hän suhtautui hienosti aidsiin ennen kuin hän pääsi valtaan. Sitten hän sai valitettavasti huonoja vaikutteita aids-tutkijoilta. Sillä oli tuhoisat seuraukset hänen politiikalleen. Presidentti on siis suoraan vastuussa aids-tilanteen kieltämisestä. Se aiheuttaa valtavaa sekaannusta. Valtionjohto on ongelma.Tiedämme, että ANC:llä
on valta lopettaa tämä epäjärjestys. Se perustuu lähinnä
tiettyyn tieteellisen tutkimuksen tulkintaan, jonka mukaan HIV ei aiheuta aidsia.

Hyvä esimerkki tästä tiedevastaisuudesta on vihannesteoria, joka on osa Etelä-Afrikan virallista aids-politiikkaa. Sen mukaan valkosipuli, punajuuri ja sitruuna ovat lähes yhtä tehokkaita lääkkeitä aidsiin kuin varsinaiset aids-lääkkeet.

- Näin siitä ohjelman tv:ssä, nauraa vapaaehtoistyöntekijä Sheila Mdunjelwa. En todellakaan tiedä, mitä sen ihmisen päässä liikkuu.Hän sanoi, että ihmisten pitäisi syödä punajuuria ja valkosipulia.Ostaako hän itse valkosipulit ihmisille? Mistä ne saadaan? Meneekö hän itse ihmisten kotiin valkosipulit kainalossaan? Miten joku voi syödä päivät pitkät valkosipulia?

- Presidentti otti keskusteluun mukaan toisinajattelevat tiedemiehet, sanoo professori Steven Robins Stellenbochin yliopistosta. He aiheuttivat ongelmat, jotka nyt ovat osanamme ja lisäävät epävarmuutta. HIV-tartuntatilastoja on kiistetty. Ylemmmät tahot aiheuttavat jatkuvaa epävarmuutta. Näyttää siltä, että terveysministeriö ja sen pääjohtaja antavat vapaat kädet voidakseen toteuttaa omia ajatuksiaan. Se on hyvin populistista, koska heidän väitteensä perustuvat ajatukselle, että 70 prosenttia eteläafrikkalaisista luottaa luonnonlääkkeisiin. Ihmiset pitävät niitä yhtä hyvänä keinona hoitaa terveyttä.

SAIRAALA
RAITEILLA

Pahimpia aidsiin liittyviä ongelmia on terveydenhoitojärjestelmän romahdus. Jopa Afrikan rikkaimmassa maassa, Etelä-Afrikassa on paikoin kolmannes terveydenhoidon työpaikoista täyttämättä.
Tätä puutetta korjaamaan perustettiin vuonna 1994 sairaala-juna Phelophepa. Vuosien mittaan on hoidettu liki puoli miljoonaa asiakasta.

- Phelophepasta on meille iso apu. Meillä ei ole varaa mennä lääkäriin,
koska se maksaa niin paljon, kertoo potilas Jane Mamabolo.Phelophepasta saamme kaiken pienellä rahalla. Maksan jo 10 randia kotoa tänne ja toiset kymmenen takaisin, eikä minulla ole töitä.

Juna kiertää puolet vuodesta Etelä-Afrikan maaseutua. Se pysähtyy aina muutamaksi päiväksi hoitamaan potilaita. Täysin ilmaista ei Phelophepankaan hoito ole, mutta erittäin halpaa silti:

- Lääkkeestä joutuu maksamaan viisi randia, joka on alle euron, kertoo hankkeen puuhanainen, tohtori Lynette Coetzee, Transnet-säätiön toimitusjohtaja. Tuolla hinnalla saa viisi, kuusi erilaista valmistetta. Kymmenellä randilla, eli runsaalla eurolla, voi poistattaa hampaita. Silmälasit maksavat 30 randia, eli noin kolme euroa.
Ihmiset joutuvat säästämään junassa käyntiä varten.

Yhteishenki pelaa kuitenkin:

- Aamulla tänne tuli potilas, jolla oli 90 randia, eli alle 10 euroa.
Käynnin jälkeen hän sanoi, että hänelle jäi 20 randia, ja sen hän haluaisi antaa sellaiselle, jolla ei ole varaa maksaa. Juuri tätä piirrettä rakastan näissä maalaisissa, kehuu Lillian Cingo, junan päällikkö.
He ovat täysin epäitsekkäitä, viisaita ja syvällisiä. He välittävät toisistaan ja ovat avokätisiä. Se tekee meidät nöyriksi.

Junassa on paitsi apteekki ja lääkärien vastaanottoja, myös koulutusta. Junan työntekijät kouluttavat ihmisiä, jotka puolestaan jakavat tietoa edelleen kotikylissään. Myös kouluissa vieraillaan.

- Junassa on kyse kasvatuksesta ja ennaltaehkäisystä. Valtaosalla afrikkalaisista ei ole varaa lääkehoitoon. On siis tärkeää opettaa heitä
pitämään huolta itsestään, suhtautumaan vastuullisesti
ruokavalioon ja huolehtimaan veden puhtaudesta, kertoo Cingo.
Vain näillä keinoin voimme auttaa Afrikassa.

Oma tärkeä roolinsa on psykologisella avulla. Monet sairastuneista ovat myös masentuneita, varsinkin aidsiin sairastuneet.

- HIV:hen ja aidsiin liittyy monia valheellisia myyttejä ja tarinoita, etenkin maaseudulla, kertoo Carole Oosterbroek, Phelophepan psykologisen yksikön johtaja. Yksi pahimmista on se, että hiv-positiivinen parantuu, jos makaa lapsen kanssa. Esitämme lapsille nukeilla tarinan pikkutytöstä, jota setä käyttää seksuaalisesti
hyväkseen ja mitä sitten tapahtuu. Tyttö kertoo veljelleen,
millaisia oireita hänellä on. Veli puolestaan auttaa tyttöä kertomaan äidille. Nukketarina on todellisuuteen pohjautuva kertomus, jonka avulla kerromme lapsille myönteisellä tavalla, kuinka äiti saa hankittua apua sosiaalityöntekijän avulla.

Phelophepa ei erottele asiakkaitaan rodun perusteella. Aikoinaan se oli mullistava asia:

- Aloitin toiminnan 13. tammikuuta 1994, Free Statessa, Arlingtonissa. Kun avasin oven aamuviideltä, ulkona oli kaksi jonoa, yhdessä mustat, toisessa valkoiset. Meinasin pyörtyä. Menin jonojen luo ja selviydyin molemmista, kuvailee tohtori Coetzee. En ikinä unohda vanhan mustan miehen katsetta jonon etupäässä.
Kun lähestyin häntä, hän katseli minua epäluuloisena, koska oli tottunut siihen, että valkoiset saavat aina etuoikeuden. Sinä päivänä Phelophepasta tuli ihmisten juna. Ei ole väliä, oletko valkoinen, musta, intialainen, värillinen. Jokaista palvellaan vuorollaan.

Sivun yläreunaan

Klikkaa nappia, niin voit valita videon yhteytesi ja soittimesi mukaan.

---

---

---

---

---

på svenska | in english

 

|YLE|24 ©2005

Tämä sivu on optimoitu 1024x768 resoluutiolle.