YLE

 

YLE A-Ö

YLE24 Sää
Ohjelmaopas Yle etusivu
Etusivulle

Atlas aihearkisto

TV1 Atlas 21.12.2006 klo 21.30

  • Mitä Ranska pelkää - into EU:n laajenemisesta on vaihtunut huoleen identiteetin katoamisesta.
  • Kevyen kulttuurin mahti - Etelä-Korea valloittaa Aasiaa elokuvaspektaakkeleilla.
  • Viimeinen tango Tucsonissa - näin taipuvat pohjoisamerikkalaiset argentiinalaiseen tanssiin.
  • ULKOMAANOHJELMA ATLAS LOPPUU. VIIMEINEN LÄHETYS NÄHDÄÄN TUOMAANPÄIVÄNÄ.
    ATLAKSEN TEKIJÄT TOIVOTTAVAT HYVÄÄ JOULUA
    JA RAUHALLISIA AIKOJA!

Atlaksen kymmenvuotinen taival päättyy tähän lähetykseen. Ohjelmakaavioiden muuttuessa ulkomaanaiheisiin keskittyvä ajankohtaislähetys on päätetty lopettaa. Ensimmäinen lähetys oli 24.1.1997. Vuosien mittaan ulkomaailman tapahtumia taustoitettiin kaikkiaan 308 lähetyksessä.

RANSKASSA PELÄTÄÄN
GLOBALISAATIOTA

Ranskalaiset odottavat ensi vuodesta eräänlaista taitekohtaa. Maassa järjestetään keväällä presidentinvaalit, jonka tuloksena 12 vuotta maata hallinnut presidentti Jacques Chirac joutunee väistymään. Ranskalaisia vaivaa epäuskoisuus ja pessimismi maansa tulevaisuuden suhteen.

Toimittaja Raine Tiessalo tiedusteli ranskalaisten mielialoja joulun alla, Pariisin kaupungintalon edessä olevan pulkkamäen liepeillä.

- Presidentinvaalien takia on vaikea sanoa mitään. En oikein usko politiikkaan, koska se ei ole inhimillistä, sanoo Sylvie Loret.

Kysymykseen, mitä Sylvie Loret toivoo itselleen ja Loune -nimiselle pienelle tyttärelleen, hän vastaa:

- Toivon koko perheelle onnea ja terveyttä. Toivottavasti tytär kasvaa ja oppii arvostamaan elämää.

- Ranskassa on ollut laadukas sosiaaliturva, selittää poikansa kanssa pulkkailemaan tullut Emmanuel Roux. Globalisaation pelätään vievän pois saavutetut etuudet ja kasvattavan eroja yhteiskuntaluokkien välillä. Sellainen aiheuttaa huolta.

- Tuntuu siltä, etteivät poliitikot tee mitään elävöittääkseen Ranskaa, arvostelee Francoise Blondeau. Talouselämää olisi pitänyt piristää jo parinkymmenen vuoden ajan, ja nyt on seinä vastassa.
Minä olen esimerkiksi jäämässä kohta eläkkeelle. Olen ollut ikäni töissä, mutta eläkkeeni on naurettava. Jos en omistaisi asuntoa,
joutuisin varmaan kadulle. Eläke ei riittäisi vuokraan. Se on pelottavaa. Erään gallupin mukaan puolet ranskalaisista pelkää asunnottomuutta. Pätkätyöt johtavat hyvin nopeasti sellaiseen.
Eläkkeeni on 1 200 euron luokkaa. En ole tottunutkaan suuriin tuloihin, mutta ei siitä vuokran jälkeen paljon jää.

ETELÄ-KOREAN VIIHDE
JYRÄÄ AASIASSA

Kirjeenvaihtaja Katri Makkonen perehtyi Aasian nousevan viihdemahdin, Etelä-Korean tuotantoon MBC-yhtiön tv-studioilla. Studioilla filmataan Jumong-nimistä uutta, historiaan pohjautuvaa saippuasarjaa.

Etelä-korealaiset tv-sarjat vallottavat vauhdilla Aasiaa: Japanissa, Taiwanissa, Vietnamissa, Singaporessa ja Kiinassa katsellaan ja kuunnellaan korealaisen viihteen tuotoksia. Ilmiölle on täytynyt antaa oma nimi: Hallyu eli korealainen aalto. Sen tukijalka ovat juuri saippuaoopperat:

- Aiempien draamasarjojen myötä olemme oppineet, että jos sarja on suosittu Koreassa, niin se saavuttaa menestystä myös muualla Aasiassa, kertoo MBC tv-yhtiön tuottaja, Jung Woon-Hyun.

Korea on aasialaisittain erittäin vauras maa ja se on sijoittanut valtasti rahaa viihdeteollisuuteensa. Mutta rahalla pääsee vain niin pitkälle. Teknisen laadun ja komeiden kulissien lisäksi aasialaisten massojen valloittamiseksi tarvitsee tuntea aasialaisten massojen mielentila. Perinteet ovat katoamassa, kun markkinatalous ja länsimaiset arvot tunkevat kaikkialle.

- Suosio Aasiassa johtuu siitä, että korealaiset saippuaoopperat heijastavat aasialaisia arvoja. Niissä on konfutselaisia arvoja ja filosofiaa, eli perhekeskeisyyttä ja vanhempien kunnioitusta. Juuri arvojen takia ainakin kiinalaiset pitävät korealaisista sarjoista, sanoo Woon-Hyun.

Eikä korealainen aalto ole suinkaan pelkkää saippuaoopperaa, vähintään yhtä paljon katsotaan eteläkorealaisia elokuvia ja kuunnellaan poppia.

K-POPin kuumimmat tähdet myyvät Aasiassa miljoonia levyjä ja keräävät kymmeniä tuhansia faneja konsertteihinsa. Korean teknologinen kehitys ja sliipatut viihdetuotteet ovat tehneet tästä entisestä takapajulasta imagoltaan muille houkuttelevan. Maa on maantieteellisesti, kulttuurisesti ja rodullisesti eristäytynyt, eikä itse ota mielellään vastaan ulkopuolisia vaikutteita. Silti kiinalaiset nuoret matkivat etelä-korealaista muotia ja maan suosio matkakohteena on lisääntynyt valtavasti. Läheisemmän kulttuuriperintönsä takia se vie markkinoita amerikkalaiselta elokuvalta ja musiikilta.

Itä- ja Kaakkois-Aasiaan levinnyt korealainen aalto on pedattu kotimaan suosiolla. Hollywoodin vastalauseista huolimatta maa on kiintiöittänyt korealaiselle elokuvalle tietyn määrän esitysaikaa. Tänä syksynä elokuva Han-joessa elävästä hirviöstä on rikkonut kaikki katsojaennätykset. Ensimmäisen kahden viikon aikana katsojia oli kotimaassa jo 16 miljoonaa ja oikeudet on myyty 11 maahan.

- Toisin kuin korealaiset elokuvat, kiinalaiset elokuvat ovat kaikki
tarinaltaan samankaltaisia, usein taistelulajielokuvia, sanoo elokuvaharrastaja Kang Ji Hyun. Japanilaisia elokuvia karsastetaan
täällä ehkä sen vuoksi, että menneiden tapahtumien vuoksi
olemme japanilaisvastaisia. Eivätkä japanilaiset elokuvat
minun mielestäni ole edes hyviä.

TANGO TUSCONISSA
SOI

Yhdysvalloissa paritanssien suosio on kovassa nousussa. Syynä ovat television suositut julkkisten tanssikilpailuohjelmat. Arizonalaisessa Tucsonissa joukko tangonharrastajia kokoontuu lauantai-iltaisin La Gran Milonga -tangotapahtumaan. Tucsonilaisessa tangossa haetaan tanssiin tunnelatausta, mutta tangoa myös analysoidaan vakavasti ja tanssin roolit näyttävät vaativan paljon nykyamerikkalaisilta, huomasi kirjeenvaihtajamme Olli-Pekka Sulasma. Hän tapasi Tusconissa miehen, joka järjestää tangotansseja. Ron Terrazas on itse kaksikielisestä latinoperheestä. Herätys tangon taikaan tuli jo lapsena, mutta varsinainen intohimo siitä tuli keski-iässä:

- Työskentelen rahoitusalalla. Sain tuntuman tangoon jo lapsena.
Merimiesenoni kävi Argentiinassa ja palattuaan opetti tanssin äidilleni. Asuimme pikkukaupungissa New Mexicossa ja meistä tango oli jännittävää, muistelee Ron Terrazas. Aloin itse tanssia tosissani kuitenkin vasta 52-vuotiaana, jolloin näin tangoa tanssittavan baarissa täällä Tucsonissa.

Tanssi houkuttaa - ehkä hieman yllättäen - myös urallaan edenneitä, itsenäisiä amerikkalaisnaisia.

- Aloin seurustella miehen kanssa, joka tanssi tangoa. Hän kysyi, kiinnostaisiko tanssiminen. En ollut tanssinut aiemmin,
enkä ollut varma, huvittaisiko se, kertoo Jane Mohler. Päätin kuitenkin yrittää ja siitä kaikki alkoi. Epäröin aluksi, koska kyse on
tanssista, jossa toinen vie. Minua ei ole koskaan ollut erityisen helppo viedä. Nainen jättäytyy miehen vietäväksi. Olen vahva, itsenäinen nainen, joten oli vähän pelottava ajatella, että joku vie.
Tämä on silti ollut hyvä kokemus, sillä olen oppinut päättämään,
milloin minua saa viedä ja omaksumaan naisen roolini
uudelleen, omilla ehdoillani.

- Tango merkitsee erii asioita eri ihmisille, sanoo Ron Terrazas. Minulle siinä on kyse kyvystä olla yhteydessä naiseen sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla. Kehot liikkuvat siinä yhdessä niin,
että yhteyden tuntee. Se ei vaadi välttämättä vaikeita askelia. Silti siinä liikutaan yhdessä ja ollaan yhteydessä pariin intiimillä, mutta hyväksyttävällä tavalla.

- Tiettyä ikäluokkaa edustavien amerikkalaisnaisten on varmasti vaikeaa antautua, miettii Terrazas. Mutta kun he tekevät sen
tässä ympäristössä, he tuntuvat nauttivan siitä. Amerikkalaisille miehille tämä voi olla myös mahdollisuus ottaa naisen kanssa
ennen kokematon rooli, joka muuten ei tässä yhteiskunnassa ole mahdollista. Täällä Tucsonissa on tanssijoita ainakin 15 eri maasta, heitä on kaikilta mantereilta. Heitä kuitenkin tuntuu yhdistävän aina sama tunne: jokainen etsii kahden ihmisen kykyä koskettaa ja liikkua yhdessä.

- Olen tiedenainen ja täällä minä vain tanssin tangoa...nauraa Jane Mohler. Monet näistä ihmisistä ovat insinöörejä, tiedemiehiä, opettajia hyvin koulutettuja ihmisiä, jotka tekevät työtä aivoillaan.
On kiinnostavaa huomata, että olen alkanut pukeutuakin eri tavalla.
Ennen pukeuduin käytännöllisesti, mutta nyt pukeutumistani ei ehkä
sentään voi sanoa provosoivaksi, mutta ainakin se on sensuellimpaa.
En arastele näyttää naisellisuuttani, mikä on kiinnostavaa.

- Tango on melkein kuin elämän tai elämänkokemusten metafora -
etenkin vaikeiden elämänkokemusten, pohtii Ron Terrazas. Jos voi jakaa vaikean kokemuksen toisen kanssa, se ei ole enää yhtä vaikea.
Aivan kuin surullinen laulu auttaa pääsemään eroon alakulosta, myös tanssi surumielisenä auttaa pääsemään tunteesta eroon.


Sivun yläreunaan