YLE

 

YLE A-Ö

YLE24 Sää
Ohjelmaopas Yle etusivu
Etusivulle

Atlas aihearkisto

TV1 Atlas 28.9.2006 klo 21.30

  • Turkista on 20 viime vuoden aikana tullut yksi tärkeimmistä kauttakulkumaista länteen. Varakkaat siirtolaiset maksavat tuhansia dollareita ihmissalakuljettajille ja pääsevät pian eteenpäin. Köyhät voivat joutua odottamaan pitkäänkin pääsyä länteen.
  • Nürnbergin sotarikostuomioistuin jakoi 1.10.1946 tuomiot 22 natsirikolliselle. Miten sotarikostuomiot ovat sen jälkeen kehittyneet? Ketkä joutuvat tuomiolle ja ketkä säästyvät rankaisutta?
  • Balkanin sodista on kulunut vuosia ja yhä osa sotarikoksista on rankaisematta. Haittaako tuomioiden viivästyminen alueen kehitystä ja kansojen rinnakkaiseloa?
  • Ihmisoikeusjärjestöt vaativat Libanonin sodan sotarikosten selvittämistä. Miten Israelissa suhtaudutaan sotarikosepäilyihin?

KOLKUTTELIJAT
EUROOPAN OVELLA

Tuhannet siirtolaiset pysähtyvät Istanbulissa matkallaan kohti Eurooppaa. Kaupunki on tukikohta, josta lähdetään kohti Kreikan rajaa ja jonne rajanylityksen epäonnistuttua palataan valmistautumaan uutta yritystä varten.

Kaupunkiin tulee väkeä eri puolilta lähi-itää ja Afrikkaa: Iranista, Afganistanista, Bangladeshista, Pakistanista, Irakista. Lisäksi tulijoita on Saharan eteläpuolisesta Afrikasta ja Pohjois-Afrikasta.

Turkki on Euroopan unionin vaatimuksesta kiristänyt rajavalvontaa. Unioni pitää lähetymisneuvottelujen ehtona sitä, että laiton siirtolaisuus saadaan kuriin. Turkkilaisen poliittisen talouden professorin, Behzad Yaghmaian mielestä unioni on siten delegoinut EU:n ulkopuolisten valtioiden tehtäväksi sen, minkä unionin pitäisi tehdä itse. Turkki on Yaghmaianin mukaan hoitanut tehtävänsä varsin hyvin ja tyrehdyttänyt ihmisvirran.

Varakkaita yrittäjiä rajavalvonta ei silti pysäytä. He tapaavat välittömästi salakuljettajat ja solmivat sopimukset, joiden avulla he pääsevät länteen. Yaghmaianin mukaan matka Istanbulista Lontooseen maksaa vähintään 6 000 - 7 000 dollaria.

- Ne, joilla on rahaa, pääsevät pian lähtemään eteenpäin. Ne, jotka joutuvat jäämään tänne pidemmäksi aikaa, ovat poikkeuksetta varattomia, Behzad Yaghmaian toteaa.

Toimittaja Heidi Lipsanen haastattelee kolmea länteen pyrkijää: irakilaista Hassania, kongolaista Junioria sekä afrikkalaisyhteisön puuhamiestä Donaldia.

Hassan on yrittänyt Eurooppaan lukuisia kertoja, jo Saddam Husseininkin aikana. Nyt hänellä on apunaan väärennetty Alankomaiden viisumi sekä veljen Irakissa palkkaama kokenut ihmissalakuljettaja.

Junior lähti Kongosta kohti Eurooppaa auttaakseen työttömäksi jääneitä vanhempiaan taloudellisesti. Päästyään Turkkiin hän sai tietää, ettei Turkin valtio hyväksy pakolaisia Euroopan ulkopuolelta. Työtä ei ole tarjolla, ja Junior elää pitkälti sisaren Ranskasta lähettämillä avustuksilla.

Kolmea miestä yhdistää paitsi toive päästä länteen, pyrkimys tehdä oleskelusta Turkissa siedettävä.

Jo kolmena kesänä Istanbulin laittomat afrikkalaissiirtolaiset ovat järjestäneet jalkapalloturnauksen, jossa siirtolaisista koostuvat joukkueet kilpailevat mestaruudesta. Tällä tavoin pyritään myös lisäämään tietoisuutta siirtolaisten olemassaolosta yhteiskunnassa.

NÜRNBERGISTÄ
HAAGIIN

Viikonloppuna tulee kuluneeksi 60 vuotta siitä, kun Nürnbergissä jaettiin tuomiot Natsi-Saksan korkeimmalle johdolle.

Syytetyistä kolme vapautettiin, seitsemän tuomittiin vankeuteen ja 12 sai kuolemantuomion.
Syytettyjen katsottiin käyneen hyökkäyssotaa, toteuttaneen karkotuksia ja kansanmurhaa sekä rikkoneen sodankäynnin sääntöjä.

Tuomarit olivat toisen maailmansodan voittajavaltioiden nimeämiä.
Myöhemmin käytiin vielä amerikkalaisten johdolla 12 muuta oikeudenkäyntiä natsi-Saksan eliittiä vastaan.

Studiossa Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden professori, Martti Koskenniemi arvioi Nürnbergin oikeudenkäyntien merkitystä sekä sitä, miten kansainvälistä oikeutta nykyään jaetaan.

Ongelmana on yhä oikeudenkäytön eräänlainen sattumanvaraisuus. Sotarikoksia tuomitaan sekä kansallisissa oikeuksissa, kriisikohtaisissa erityistuomioistuimissa (joista kuuluisin lienee entisen Jugoslavian sotarikoksia käsittelevä tuomioistuin Haagissa) että neljä vuotta sitten toimintansa aloittaneessa Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa, ICC:ssä.

Järjestelmä on epäyhtenäinen ja sitä haittaa tärkeimmät pelaajan eli Yhdysvaltain nihkeä suhtautuminen. Yhdysvallat on jättäytynyt kokonaan sivuun ICC:n toiminnasta.

SERBIT MAAILMAN
HYLKIÖVALTIONA?

Kiista sotarikollisten saamisesta oikeuteen voi saada kokonaisen maan hylkiön asemaan. Euroopan Unioni keskeytti keväällä Serbian kanssa käydyt lähentymisneuvottelut, kun Bosnian sodan kahta pahamaineista päätekijää, Ratko Mladicia ja Radovan Karadzizia ei ole saatu oikeuden eteen.

Entisen Jugoslavian sotarikosten selvittely Haagin erityistuomioistuimessa on ollut näyttävää, vaikka pääsyytetty Slobodan Milosevic ehtikin kuolla kesken prosessin.

Suomessa vieraillut Belgradin kansainvälisen politiikan instituutin tutkija, Milos Jovanovic pitää selvänä, että Mladic ja Karadzic pitää tuomita, mutta heidän kiinnisaamisensa ei saisi serbitutkijan mielestä olla kynnyskysymys kokonaisen kansakunnan lähentymiselle Eurooppaan.

Jovanovic uskoo, että Serbian turvallisuuspoliisin joukoissa on yhä kansallismielisiä tahoja, jotka ihailevat Mladicia ja Karadzicia niin, että suojelevat heitä pidätyksiltä. Jovanovic kertoo serbialaisten olevan uupuneita sotarikollisjahtiin ja toivovan, että asiasta voitaisiin jo päästä yli suhteissa Eurooppaan.

Jugoslavian sotarikostuomioistuimen kanta on kuitenkin päinvastainen. Tuomioistuimen pääsyyttäjä, Carla Del Ponte vieraili Suomessa hakemassa EU:n tukea, jotta Serbiaa voidaan edelleen painostaa pidättämään puuttuvat sotarikossyytetyt.

Myös professori Martti Koskenniemi pitää tiukkaa linjaa välttämättömänä.

-Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole kuin vaatia Serbiaa toimittamaan etsintäkuulutetut.

LIBANONIN KRIISIN
SOTARIKOKSET

Tuoreimpia sotarikossyytöksiä on esitetty Libanonin kriisin osapuolista. Ihmisoikeusjärjestöt epäilevät Hizbollah-sissien sekä Israelin armeijan tulittaneen tietoisesti siviilejä sekä tuhonneen tahallaan infrastruktuuria. YK:n tutkijaryhmä on saapunut pari päivä sitten Libanoniin tutkimaan syytöksiä.

Toimittaja Sanna Negus kysyi Israelissa, miten siellä suhtaudutaan epäilyihin. Israelin ulkoministerin tiedottaja Mark Regev torjuu tiukasti syytökset ja sanoo, että tilanteessa, jossa Hizbollah käytti siviilejä kilpinään ja teki iskuja siviilikohteista käsin Israelin armeija päinvastoin onnistui tekemään vastaiskunsa mahdollisimman tarkasti, siviilejä säästäen.

34 päivää kestäneessä sodassa kuoli yli tuhat libanonilaista, joista suurin osa oli siviilejä. Israelilaisia sai surmansa noin 160, joista suurin osa oli sotilaita. Libanonissa tuhansia taloja, kymmeniä siltoja ja teitä tuhottiin. Etelä-Libanonissa lojuu jopa miljoona räjähtämätöntä rypälepommia, jotka kylvävät kuolemaa vielä pitkään sodan päätyttyä.

Israelissa on meneillään kolme sisäistä tutkimusta sodankäynnistä. Maan sotilasjohtoa on arvosteltu ankarasti niin oikealta kuin vasemmaltakin ja erityisesti sodassa palvelleiden reserviläisten suunnalta. Mutta kukaan ei oikeastaan usko, että ei-puolueettomat tutkimukset johtavat mihinkään.

- Tämä on keino, jolla Israelin armeija ja hallitus peittää kaikki sotarikokset, väittää sodasta kieltäytyneiden reserviläisten järjestön, Yesh Gvulin puheejohtaja Ishai Menuchin.

Toinen rintamalle lähdöstä kieltäytynyt israelilainen, Itamar Shapira pitää eräänlaisena hiusten halkomisena sitä, että pohditaan, miten sodassa osutaan siviileihin. Shapiran mielestä tärkeämpää olisi välttää koko sota:

- Joko menet sotaan ja teet, mitä sotaan kuuluu. Tai yrität ajatella toisin, vuoropuhelun puolesta. Se on paljon turvallisempi vaihtoehto ja ratkaisu, joka pitää vuosia, sanoo Shapira.


Sivun yläreunaan