| Aamu-tv | A-zoom | A-plus | A-studio | A-talk | Atlas | Lauantaiseura | Maailmannäyttämöllä | Uutispäivä |

Atlas aihearkisto

TV1 Atlas 23.11.2006 klo 21.30

Atlaksen aiheena oli Venäjän ja Euroopan herkkä suhde. Venäjän presidentti Vladimir Putin saapui jo alkuillasta Helsinkiin ja tapasi presidentti Tarja Halosen. Perjantaina on vuorossa Venäjän ja EU:n huippukokous.
PUOLA hulautti kylmää vettä kokoustajien niskaan, kun se kieltäytyi antamasta lupaa uutta yhteistyösopimusta koskeviin neuvotteluihin.
Pääpaino perjantain neuvotteluissa on taloudessa.
Ihmisoikeusaktivistit toivovat toki myös jälleen kerran ihmisoikeuksien ottamista asialistalle. Amnesty keräsi syksyn mittaan yli 12-tuhatta nimeä Venäjä-vetoomukseensa, joka luovutettiin maanantaina pääministeri Vanhaselle.

- Vetoomus sisältää yksinkertaisen pyynnön siitä, että pääministeri varmistaa, että huippukokouksessa presidentti Putinin kanssa perjantaina ihmisoikeusasiat nousevat asialistalle, kertoo Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson. Myös sitten jonkin verran yksityiskohtia, että mitkä kysymykset erityisesti: eli kansalaisjärjestöjen toimintavapaus, kidutuskysymys ja myöskin Tshetshenian tilanne laajemmin.

AMSTERDAM KEHOTTAA
EU:TA YHTENÄISYYTEEN

Venäjän ihmisoikeuspolitiikan ja energia-alan mustat aukot tunteva lakimies sitoo ihmisoikeudet EU:n talousyhteistyöhön Venäjän kanssa. Öljy-yhtiö Jukosin entistä omistajaa, miljonääri Mihail Hodorkovskia oikeudessa puolustanut asianajaja Robert Amsterdam kritisoi erityisesti energiajätti Gazpromia ja toivoo Euroopan esiintyvän yhtenäisenä suhteessa Venäjään. Atlaksen Mikko Eronen tapasi Suomessa vierailleen Amsterdamin torstaina.

- Ihmisoikeudet ja läpinäkyvyys ovat keskeisiä energiakeskustelussa, sanoo asianajaja Robert Amsterdam. Osasyy siihen, miksi Gazpromin kumppanit eivät tunne sen resursseja, on ihmisoikeuksien ja avoimuuden puute Venäjällä. Gazpromilta puuttuu myös normaali yrityshallinto. Näihin asioihin pitää puuttua
ja Eurooppa voi tehdä sen.

Värikkäistä puheistaan tunnetulla asianajajalla ei ole nyttemmin - Hodorkovskin jouduttua vankilaan - enää ole asiaa Venäjälle. Hänen kuvansa Venäjästä on railakkaan musta-valkoinen:

- Valitettavasti Venäjä on taantumassa tilaan, jossa sillä on huono hallinto ja mielivaltainen johto, laukoo Amsterdam. Siellä rikotaan kansainvälistä lakia, valtiohan varasti Jukosin. Valitettavasti tämänkaltaiset kauhukuvat ovat totta. Esimerkkinä äsken tapahtunut Politkovskajan murha, ja nyt Lontoon myrkytystapaus.
Tällaisille selvittämättömille rikoksille ei näytä tulevan loppua.

Hän peräänkuulutti yhteistä EU-rintamaa kun energiayhteistyöstä neuvotteluja jatketaan.

-Viestini on: tukekaa Puolaa, menkää yhteisrintamana
neuvottelupöytään Venäjän kanssa, älkääkä antako Venäjän
hajottaa Eurooppaa, kehottaa Amsterdam. Euroopan pitää pysyä yhdessä. Suomi, jos kuka ymmärtää, ettei yhdenkään valtion tule jäädä yksin taistelemaan energiasta, eikä myöskään ihmisoikeuksista
tai Euroopan tulevaisuudensuunnasta.

EU, PUOLA JA
IDÄNSUHTEET

Studiossa oli keskustelemassa EU:n ja Venäjän suhteista Ulkopoliittisen instituutin tutkija Hiski Haukkala.

Haukkala pitää ikävänä moraalisena ja poliittisena takaiskuna sitä, että Puola esti viime hetkiin asti neuvottelujen aloittamisen EU:n ja Venäjän uudesta kumppanuussopimuksesta. Syynä oli, ettei Venäjä suostunut purkamaan puolalaisten lihatuotteiden tuontikieltoa. Päinvastoin, Venäjä on väläytellyt koko EU:n asettamista lihantuontikieltoon vuodenvaihteesta alkaen, koska uusien jäsenmaiden - Bulgarian ja Romanian - hygieniatilanne ei ole hyvä.

Vanha sopimus on kuitenkin voimassa toistaiseksi, muistuttaa Haukkala.

- EU:n yhtenäisyydestä kertoo silti, että kaikki muut 24 EU-maata olivat yhtenäisiä, huomauttaa Haukkala.

Nokittelu kuvastaa EU-maiden erilaisia Venäjä-linjauksia:

- EU:n sisässä eri mailla on kovin erilaiset käsitykset Venäjän suhteiden merkityksestä ja hoitamistavasta. Osa EU:n jäsenmaista ei ole juurikaan kiinnostuneita Venäjä-suhteista. Ja myös suhteiden hoitamisen tavat eroavat, osa maista on jyrkempiä kuin toiset, muistuttaa Haukkala.

Yritysten toimintaedellytykset hyötyvät, jos ja kun Venäjästä tulee Maailman kauppajärjestön WTO:n jäsen. Jäsenyys tuo vakautta ja ennustettavuutta, joita juuri nyt löytyy Venäjän taloudesta niukasti.

- Sitä paitsi WTO tarjoaa kauppakiistoille puolueettoman ratkaisupaikan, sellaisen, jossa tulevaisuudessa voidaan ratkoa tällaiset "makkarakiistat", sanoo Haukkala.

SUOMALAISYRITTÄJÄT
VENÄJÄLLÄ

Lähetyksessä oli aluetoimittaja Marja Mannisen juttu suomalaisyrittäjien kokemuksista Venäjältä.

Erityisesti Suomen lähinaapuri Pietari on viime vuosina houkutellut länsi-investointeja oikein olan takaa. Ja koukkuun on käyty hanakasti.

- Melkein joka viikko etabloituu joku uusi suomalainen yritys, lähinnä pk-sektorin yrityksiä, kertoo Tarja Tiirikainen, Pietarin Suomalais-Venäläisen kauppakamarin johtaja.

Suomi ei keiku sijoittajien kärkijoukossa, mutta senkin investoinnit kipuavat jo lähelle kahta miljardia euroa. Pelkästään Pietarissa on jo nelisensataa suomalaisyritystä, ja niistä joka neljäs tuli sinne viime vuonna.

Pietariin vetää huima talouskasvu. Vuonna 2005 talous kasvoi yli 8,4 prosenttia, ja Venäjän federaatiossa keskiarvo oli vain 6,6 prosenttia.

Suomalaisten uusin aluevaltaus on oma hotellibisnes - tsaarin vanhaan viinikellariin on rakenteilla Pietarin ensimmäinen kylpylähotelli.

- Tietysti se on hienoa olla tuomassa suomalais-skandinaavista palvelukulttuuria myöskin sitten tänne, sanoo Holiday Clubin Pietarin myyntijohtaja Kristiina Oras-Wallin.

Suomalaiset menestyvät täällä erityisesti rakentajina ja kauppiaina, mutta myös tavaroiden valmistajina. Suomalaisten palkkalistoilla on jo yli 30.000 venäläistä. Ja elintaso nousee.

Venäjän byrokratia on vuosien varrella häätänyt markkinoilta monta suomalaisyritystä ja pitänyt sinne jääneet ja uudet tulokkaat nöyrinä. Ja kuuliaisuus on palkittu, esimerkiksi yrityksiä piinanneet verotarkastukset ovat vähentyneet.
Vakuutusyhtiö If on pitänyt Pietarissa edustustoa yli 10 vuotta ja tuntee olot hyvin.

- Venäjä ei ole mikään Klondyke - ei voi kaivaa kultaa, on panostettava kovaan työhön, sanoo Merja Vainio, If:n Pietarin johtaja.

Ainoana pohjoismaisena vahinkovakuutusyhtiönä Pietarissa lähiaikoina aloittava If on myös huomannut toimintaympäristön viimeaikaiset muutokset. Työvoimapula on jo arkipäivää.

- Silloin, kun halutaan todella pätevää ja kielitaitoista henkilökuntaa, niin kyllä heistä joutuu maksamaan enemmän kuin muista, sanoo Vainio.

Moni suomalaisyritys joutuu jo tukemaan paikallisia oppilaitoksia saadakseen tarvitsemaansa työvoimaa. Eikä enää voi luottaa halpaan työvoimaan.

- Vuonna 2004 Pietarissa keskipalkka oli suunnilleen 250 euroa kuussa. Tänä vuonna keskipalkka, ja se on vain keskipalkka, oli 350 euroa kuussa, kertoo Suomalais-Venäläisen kauppakamarin johtaja Tarja Tiirikainen.

Suomalaisten etu on ollut se, että vain harva on pyrkinyt aloille, jotka nyky-Venäjällä luokitellaan herkiksi eli energia- ja raaka-ainetuotantoon. Presidentti Putinin lähipiirin linjalle riittää paljon tukijoita, avainalat halutaan säilyttää venäläisten käsissä.

Avainalaksi luokitellaan nyt myös satamat ja logistiikka, ja sen tuntee nahoissaan suomalais-irlantilainen Containerships, joka onnistui luomaan menestyvän konttiterminaalin Kronstadtiin. Yhtiön laajennushankkeet ovat kilpistyneet siihen, että Pietari on luovuttanut lupaamansa maa-alueet patotietä rakentavalle venäläisyhtiölle - sopimusten vastaisesti.

- Pietarin kaupunki kulkee ympäri maailmaa markkinoimassa itseään hyvänä investointikohteena, mitä se varmasti onkin, mutta samaan aikaan on selkeä tapaus, jossa Pietarin kaupunki ei pysty suojelemaan heidän kanssaan laillisesti tehtyjä sopimuksia painostukselta, joka tulee suoraan yläkerrasta, moittii Containerships Ltd:n toimitusjohtaja Kimmo Nordström.

Tapaus on tutkijalle tuttu.

- Kyllä, enemmän ja enemmän asioita on viety keskusvallan päätettäväksi, vahvistaa professori Tauno Tiusanen Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta.

Tutkija ei lähde ennustamaan, jatkuuko ulkomaalaisyritysten savustuslinja seuraavien presidentinvaalien jälkeenkin, mutta turvallisinta olisi epäilemättä pysytellä Venäjän johdon kannalta vähemmän tärkeillä aloilla.

Suomalaisten pitäisi siis pysyä tässä lestissä?

- Se olis tällanen riskinvälttämisneuvo, sanoo Tiusanen.

GAZPROMIN
VALTAKUNNASSA

Lähetyksessä oli kirjeenvaihtaja Kari Ahlbergin raportti Siperiasta, Gazpromin kaasukentiltä.

Gazpromin helikopteri pudottaa ulkomaiset toimittajat keskelle
jäätävää arktista tundraa. Pahimmillaan lämpötila putoaa siellä jopa 6O pakkasasteeseen, mutta se ei työntekijöitä pelota.

Gazprom on paljon vartijana. Se hallitsee puolta maailman tunnetuista kaasuvaroista ja vastaa kolmanneksesta Euroopan kaasuntuotannosta. Koti- ja ulkomailla Venäjän kaasumonopoli herättää pelonsekaista kunnioitusta. Kokonsa puolesta se on varsinainen monsteri. Viime vuoden myynti vastasi Suomen valtion budjettia. Ja kun rahaa on sitä myös käytetään. Esimerkkinä olkoon arktisiin oloihin suunniteltu uusinta teknologiaa
oleva tuotantolaitos. Paikallinen johtaja ei ylpeyttään peittele:

- Ihmisillä, jotka ostavat Gazpromin tuotteita, täytyy olla varmuus siitä, että meidän tuotteemme tehdään yhtä hyvin heillä, kehuu johtaja Valeri Minlikov.

Gazprom esiintyy mielellään teknologisesti edistyneenä ja
markkinahenkisenä yrityksenä. Asiantuntijan mielipide on karumpi.

- Heidän edustajansa pukeutuvat lehdistötilaisuuksissa hienoihin pukuihin ja he puhuvat kauniisti kaupallisista eduista tulojen kasvattamiseksi, mutta se on vain pintaa, arvioi Vladimir Milov, Institute of Energy Policyn johtaja. Todellisuudessa
se on perinteinen neuvostoaikainen yhtiö, joka ei juuri ole muuttunut 20:n vuoden aikana.

Ja Neuvostoliitto tulee kieltämättä mieleen myös Nojabrskin kaupungissa. Kaupunki päätyi Gazpromin omistukseen viime vuonna kun yhtiö osti oligarkki Roman Abramovitshin öljy-yhtiön
Sibneftin. Vaikka katuja koristavat vielä vanhan vallan mainokset, tietävät asukkaat jo ketä kiittää.

- On hyvä, että Gazprom auttaa ja sponsoroi meitä, sanoo Tjuga Alesa. Ehkä siksi kaupunki kehittyy.

Arvostelijoiden mielestä Gazprom on valtio valtiossa. Yhtiö levittää lonkeroitaan uusille sektoreille koti-ja ulkomailla. Öljyn lisäksi yhtiö tähyää myös sähköbisnekseen. Mutta mihin se tarvitsee sanomalehtiä kuten Izvestijaa ja NTV-televisiokanavaa? Rahoja kun tarvittaisiin kipeästi investointeihin uusiin kaasukenttiin.

- Gazprom ei ole tyytyväinen monopoliasemaansa pelkästään kaasu-alalla, sanoo Vladimir Milov. Se haluaa monopoliasemaan
myös muilla sektoreilla.

Entä onko Gazprom yleensä yhtiö jonka kanssa Eurooppa voi
käydä kauppaa vai onko se - kuten on väitetty - Kremlin ulkopoliittinen käsikassara? Milovin mukaan edut ovat tiiviisti yhteenkietoutuneet, paitsi että häntä heiluttaa jo koiraa.

- Näyttää siltä, että valtaosassa tapauksista Gazprom käyttää valtiota aseenaan.

Gazprom muistuttaa, että sen tavoitteena on tehdä voittoa. Sitä vaikeuttavat muun muassa neuvostoaikaiset velvoitteet, kuten kotimarkkinoille ja IVY-maihin alihintaan myytävä kaasu sekä
työntekijöille järjestettävät koulut ja muut sosiaalietuudet.

Yksi riesa löytyy keskeltä kaasukenttiä.

Paikallishallinnon ja alkuperäisasukkaiden vastaanottokomitea
pitää huolen siitä, että tervetulomuodollisuudet ovat perinteiset.
Suomalaisugrilaiseen kieliryhmään kuuluvat nenetsit ovat
viime vuosina saaneet tottua metsästysmaillaan öljy-ja
kaasumiehiin. Sosiaalitädit vakuuttavat, että kiitos Gazpromin poronhoidolla ja metsästyksellä elävien nenetsien asiat ovat hyvin.
Murinoitakin kuuluu.

- Luonto menee pilalle. Porot ja kalatkin kuolevat. Mitään ei jää jäljelle, ehtii toimittajaryhmää vastaanottanut nenetsi sanoa, ennen kuin järjestäjät patistavat toimittajia jatkamaan matkaa.

Gazprom vakuuttaa, että nenetsit saavat asianmukaiset korvaukset elinkeinoilleen koituvista vahingoista.

Niin tai näin arvostelijoiden mielestä Gazprom on tehoton jättiläinen
jonka monet toimet eivät kestä päivänvaloa. Milovin mielestä yhtiö pitäisi pilkkoa useaan osaan ja yksityistää.

- Mielestäni sellaisella yrityksellä ei ole tulevaisuutta. Se on jo aiheuttanut Venäjälle kaksi suurta kriisiä. Kaasua ei enää riitä kotimaan markkinoille, eikä vientiinkään.

Nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä Gazpromin paikallisjohtajan
ennustus lienee kuitenkin lähempänä totuutta.

- Toista sellaista yritystä kuin Gazprom ei maailmassa ole, eikä koskaan tule olemaan, sanoo paikallisjohtaja Valeri Minlikov.

Sivun yläreunaan

Klikkaa nappia, niin voit valita videon yhteytesi ja soittimesi mukaan.

---

---

---

---

---

på svenska | in english

 

|YLE|24 ©2005

Tämä sivu on optimoitu 1024x768 resoluutiolle.