| Aamu-tv | A-zoom | A-plus | A-studio | A-talk | Atlas | Lauantaiseura | Maailmannäyttämöllä | Uutispäivä |

Atlas aihearkisto

TV1 Atlas 7.12.2006 klo 21.30

7.12. Atlaksen aiheina olivat Afganistan ja Tiibet.

Tiibetissä vastarinta kiinalaisia vallanpitäjiä vastaan on tukahdutettu jo aikaa sitten. Afganistanissa sen sijaan taliban-kapinalliset kiihdyttävät taisteluaan länsivaltojen tukemaa hallitusta vastaan.

Pahimpia levottomuudet ovat Etelä-Afganistanissa, mutta tilanne on kärjistynyt muuallakin.
Myös suomalaiset rauhanturvaajat, joita on satakunta, ovat joutuneet kiperiin tilanteisiin.
Atlaksen Jyrki Saarikoski ja kuvaaja Jari Kärkkäinen seurasivat mukana partioretkille.

ROCKIA, RAUHANTURVAA
JA KIPERIÄ TILANTEITA

Afganistanin on osoittautunut haasteeksi useammalle asevoimalle - riippumatta siitä millä asialla on oltu. Maata vuosikaudet tyynnytelleet rauhanturvaajat saavat vuorostaan huomata, kuinka kertaalleen voitettu sota voi ryöstäytyä käsistä.

Sotilaslento Porista Istanbulin kautta Afganistaniin. Parin viikon vapailta palaavia rauhanturvaajia on Kabulissa vastassa sotatoimialueen ilmapiiri.
Myös vieraat saavat heti kentällä tutustua suojaliiveihin. Rauhaa ei enää turvata t-paita päällä.

Suomalaiset ovat vastikään saaneet käyttöönsä kaksi panssaroitua Pasi-vaunua. Ne ovat Kabulissa tarpeen. Tilanteen kiristyessä rauhanturvaajat joutuvat katselemaan arkipäivää panssarilasin läpi.

ISAF koettaa värvätä lisäjoukkoja, mutta suurikaan voima ei aina Afganistanissa auta.

Kabulin itälaidalle on raahattu satoja parin vuosikymmenen takaisia neuvostopanssareita, enin osa miinojen tuhoamia.

Afganistanin kansallisen armeijan sotilaat ohittavat panssarien hautausmaan. Ulkovallat kouluttavat maan asevoimaa. Sodankäynti talibanien eteläistä solutusta vastaan silti jäänyt amerikkalaisten ja brittien hoidettavaksi, ja muidenkin tilanne on vaikeutunut:

- Vielä vuosi sitten Kabulin kaduilla oli selvästi helpompi kulkea kuin nyt, kuvaa Olli Parkkinen, luutnantti Suomen Kabulin-rauhanturvaosastosta.

Kabulin lentokentällä kohtaavat kansallisuudet. Yhdysvaltain rajaseutu tuntuu ulottuvan nyt Afganistaniin. Suomalaisten tärkeimmät operaatioalueet ovat pohjoisessa, jonne ranskalainen C-160 -kuljetuskone suuntaa. Luutnantti Tuomas Kainulainen joutui kohta saavuttuaan Maimanassa rajuun kahakkaan, ja omat riskinsä on partiossakin.

- Siellä joudutaan yöpymään maastossa ja mitä tahansa voi sattua, sanoo Kainulainen.

Elävä kuorma jalkautuu Mazar-i-Sharifin lentokentälle. Useimmiten rauhanturvaaja tähtäilee ympäristöään kuin kuka tahansa matkailija, kameran läpi.

Kyyti jatkuu ruotsalaispasilla. Länsinaapurilla on alueen johtovastuu. Vaunu on tukevasti varustettu niin aseistuksen kuin äänentoistolaitteidenkin puolesta. Pasissa soi "Born to be wild".

Mutta Afganistan ei ole elokuvaa.

Vuosipäivä. Viime vuoden lopulla kaksi ruotsalaista ja brittisotilas kuolivat iskussa aivan Northern Lights -tukikohdan porteilla.

Vaikka suomeen ei ole suruviestejä Afganistanista kantautunut, on läheltä jo pitänyt. Maasto on kuin luotu sissisodankäyntiä varten.

Jyrkänteen reunalla pilkottaa alasammutun neuvostohelikopterin romu. Saattue saapuu Aybakiin, joka on yksi suomalaisen kylätiedustelun tukikohdista. Autot tutkitaan pommien varalta ja ajetaan yöksi suojaan.

Kuuden aikaan aamulla pieni joukko kokoontuu pihalle. Edessä on lähtö partioreissulle.

Partiointi on nyt rauhanturvaajien päätehtävä - ryhmään kuulu kuusi suomalaista ja paikallinen tulkki. Tarkoitus on päästä valvontaalueen etäisimpään lounaiskolkkaan yli sadan kilometrin päähän. Välillä käydään lähes parin tuhannen metrin korkeudessa.

Petolliset vuoritiet eivät ole syrjäseutujen ainut riski. Sotimisen jäljiltä aseita on kaikkialla, ja huumereittejä valvovien entisten päälliköiden mahtiasema koskematon. Taukopaikoilla vastaan tuleva rauhallinen elämänmeno on vain yksi puoli Afganistanin arkea.

Sama partio - sotilaskielellä MOT-tiimi - joutui lokakuussa laukaustenvaihtoon, kun oli pimeän aikaan harjoittelemassa ampumaradalla.

Yksi suomalaisista haavoittui omien harhaluodeista, ja on nyt kotihoidossa. Koko joukko kävi sen jälkeen kuultavana Suomessa.

Partioreissut kestävät usein muutaman päivän, jolloin joukko yöpyy erämaassa. Pieni ryhmä on reissussa omillaan. Väestön valtaosa suhtautuu rauhanturvaajiin myönteisesti - tämä on Pohjoisen liiton tukialuetta.

Dari Sufin kylissä eletään kaukana kaikesta. Kolmen-neljän tunnin ajotaipaleen aikana on vastaan tullut vain muutama kuorma-auto, sekä nelijalkaisia juhtia.

Kalan kylän bensiiniasemalla eivät maksukortit käy, mutta palvelutasossa ei ole moittmista.

Ryhmän medikki, lääkintämies, pääsee jo pituutensa vuoksi jakamaan ISAF-joukkojen kolmikielistä lehteä.

Retken päätarkoitus on tavata, kysellä ja painostaa paikallisia päälliköitä.

Vihreää teetä on täällä aina tarjolla. Sen ohella suomalaiset saavat kohteliaita vastauksia - mutta miten pitäisi tulkita pieni hymynkare?

Eritoten joutuu kapteeni Alesmaan tenttiin vasta valittu poliisipäällikkö, jota epäillään saamattomaksi.

Edes tavanomaisia epäiltyjä ei ole pidätetty. Sitäkin ahkerammin poliisit keräävät tietulleja omiin taskuihinsa.
Mutta pihalla parveilevat asemiehet ovat sentään kaikki samalla puolella, ja talibanit on pidetty loitolla.

Väki on uteliasta - ulkomaailma tulee Afganistanin syrjäkyliin univormussa. 11-vuotias Jassin on saanut lippalakin ja lehden:

- Kun saamme lehtiä, voimme lukea mitä tapahtuu, sanoo Jassin. On tosi kiva saada tietää asioista muualla maassa.

Tämän laakson suomalaispartio voi jättää luottavaisin mielin. Mutta sama välirauha ei vallitse kaikkialla Afganistanissa.

PAHEKSUNTAA
KABULISSA

Levottomuudet ja ulkomaisten joukkojen mukanaan tuoma länsimainen hapatus ovat saaneet monen afganistanilaisen kaipaamaan talibanien hallintoa. Ihmisten suhtautumisessa on kuitenkin eroja, kuten toimittaja Päivi Koskinen huomasi korttelileipomossa Kabulissa:

Kabulilaisessa kadunkulmauksessa naanleipä menee kaupaksi paremmin kuin koskaan. Leipomon omistaja Rahman myy nyt 2-tuhatta leipää päivässä - kaksi kertaa enemmän kuin talibanien aikaan. Rahman on tarkkaillut leipomostaan korttelin elämänmenoa vuosikausia. Talibanien kukistumisen jälkeen Kabul on muuttunut - eikä pelkästään hyvään suuntaan.

- Kabulissa on nykyisin paljon asioita, jotka eivät ole sallittuja: homoja, lesboja, prostituoituja ja äänekästä musiikkia, sanoo Fazul Rahman, leipomon omistaja. Talibanien aikaan elokuvat ja tanssiminen olivat kielletty. Talibanien jälkeen kaikki on sallittua.
Täällä on avattu jopa ilotaloja.

Talibanien tiukka kuri on poissa. Edeltävänä yönä leipomon lähellä hakattiin mies. Rahman ilmoitti pahoinpitelystä poliisille, joka ei tehnyt asialle mitään.

- Pelkään Kabulissa enemmän kuin aikaisemmin, sanoo Fazul Rahman. Ihmisillä on enemmän vapauksia ja he rikkovat sääntöjä. Ehkä Jumala vielä rankaisee heitä.

Leipomoon palkattuja sukulaispoikia nykyajan paheet eivät kauhistuta. Sen sijaan yli viiden vuoden takaiset hirmuteot ovat tuoreessa muistissa.

- Talibanit tekivät kauheita asioita, kertoo leipuri Sokrullah. Näin kun he katkoivat ihmisten - käsiä ja jalkoja tuhansien ihmisten edessä. Sitä tapahtui paljon. Joskus he hyökkäsivät koteihin ja polttivat ne.

- Elämä on nyt paljon paremmin, sanoo Farooq Rahman. Meillä on hyvin töitä - ja saamme tehdä hyvää leipää. Talibanien aikaan elämämme oli kauheaa.

Kuten tässäkin leipomossa, afganistanilaisten mielipiteet jakautuvat kahtia. Enemmistö väestöstä on Rahmanin tapaan tyytymätön nykyaikaan: länsivaltojen pystyttämä hallitus on luvannut demokratiaa, mutta siihen kuuluu Afganistanissa edelleen korruptio ja väkivalta.

- Presidentti Karzai on epäonnistunut uudistuksissaan, arvostelee Abdul Qader Emami, parlamentaarikko ja mullah. Siksi ihmiset ovat mennettäneet luottamuksensa hallitukseen ja kääntyneet kannattamaan Talibania.

Taliban käyttää nykytilannetta myös Naton rauhanturvaoperaation ISAFin mustamaalaamiseen.
Islamistien puhe uppoaa köyhään ja kouluttamattomaan kansaan.
Heille Nato on sama kuin neuvostojoukot yli 2 vuosikymmentä sitten: vääräuskoisia miehittäjiä.

- Vain kouluttamattomat ihmiset luulevat, että se, mitä Taliban tekee, on islamin mukaista, uskoo Emami.

Kabuliin on pyhän sodan nimissä tuotu myös itsemurhaiskut. Mallia on otettu erityisesti Irakista. Talibanin taistelutapoihin itsemurhaiskut eivät aikaisemmin kuuluneet.
Afganistanilaiset syyttävätkin iskuista usein ulkomaalaisia terroristeja. Mutta kolme vuosikymmentä kestänyt sotien kierre on tehnyt myös maamiehistä itsemurhapommittajia.
Leipomossa tiedetään, mikä ajaa epätoivoisiin tekoihin.

- Huonossa taloudellisessa tilanteessa ihminen on valmis pahoihin tekoihin, kiteyttää leipuri Sokrullah.

Uskontoa tulkitaan, myös Afganistanissa, monin tavoin.
Rahman rukoilee kunnon muslimin tavoin viidesti päivässä. Koraania hän ei lue, koska ei osaa - kuten ei afganistanilaisten lukutaidoton enemmistökään.
Siksi uskonnon sääntöjä ei ole opittu suoraan Pyhästä kirjasta vaan mullahien puheista.

- Tuomiopäivänä kasvonsa paljastaneiden naisten iho palaa ja kuoriutuu pois, jyrisee leipomon omistaja Fazul Rahman.
Me kaikki joudumme kuolessamme Jumalan eteen, sillä tämä elämä on rajallinen.

JUNA HILJAISIA MIEHIÄ
TIIBETIIN KULJETTAA

Kiina liitti Tiibetin hallintaansa jo 56 vuotta sitten. Kymmeniä tuhansia tiibetiläisiä on paennut etenkin Intiaan ja siellä asuu myös tiibetiläisten korkein hengellinen johtaja Dalai Lama.
Kun Kiinan presidentti marraskuun lopulla vieraili Intiassa, tiibetiläiset olivat valppaina. Intialaispoliisi kuitenkin nappasi Tiibetin itsenäisyyttä vaatineet mielenosoittajat nopeasti kiinni.

Mitä Kiinassa ja Tiibetissä sitten ajatellaan tilanteesta?
Alue oli pitkään suljettu ulkomaisilta turisteilta, mutta tilanne on muuttunut. Heinäkuussa Lhasaan avattiin junayhteys, jonka toivotaan houkuttelevan Tiibetiin turisteja ja yrittäjiä. Kirjeenvaihtajamme Katri Makkonen huomasi, etteivät junan matkustajat tohdi arvostella asioiden tilaa...

Osa matkaajista ottaa vielä nokkaunia, mutta toisten kiire samaan junaan vaatii jo kyynärpäätaktiikkaa. Iltayhdeksältä Pekingin läntisellä rautatieasemalla vallitsee hallittu kaaos. Juna T27 on lähdössä keskustan valtakunnan keskustasta kohti sen kaukaisinta kolkkaa, Tiibetiä. Aluetta jonka Kiina liitti itseensä 1950 -luvulla ja jonka itsenäisyyspyrkimykset ovat siitä asti tuottaneet keskushallinnolle enemmän tai vähemmän päänvaivaa.

Junan vihreät kyljet kiiltelevät vielä uutuuttaan - ikää poleemisella kulkupelillä on hädin tuskin 100 päivää. Edessä on kahden vuorokauden ja yli 4 tuhannen kilometrin matka vaurastuvasta idästä Kiinan köyhään länteen.

Pekingin jälkeen Xian, sitten Lanzhou, Xining, Golmud ja viimein Lhasa. Uutta ja ihmeellistä on Qinghain Golmudista Tiibetin Lhasaan johtava osuus, se valmistui vasta kesällä, Tiibet on viimeinen paikka, jonne Kiina ulotti valtaisan rautatieverkkonsa.

- Vanhoista ajoista asti Tiibet on aina kuulunut Kiinaan, vaikka se onkin kaukana poliittisesta ja kulttuurisesta ytimestä, sanoo Zhang Yixing, pekingiläinen insinööri. Historiallisesti ja muistakin näkökulmista Tiibet on silti aina ollut osa Kiinaa.

Ensimmäinen yö on jo takana, kun nuori insinööri kertoo juuri sen, mitä valtaapitävät haluavat kuulla. Kiina on 56 kansallisuuden suuri perhe, johon Tiibet kuuluu. Junalla on virallisesti neljä hyvettä: se on kiinalaisen insinööritaidon huippunäyte, se tuo talouskasvua ja töitä vähemmistöille, yhdistää Kiinaa ja Tiibetiä ja avaa aluetta kaupalle ja turismille. Junan käytävät vahvistavat väitettä. Munkit, turistit, liikemiehet, työläiset, han-kiinalaiset, tiibetiläiset ja muut vähemmistöt - sulassa sovussa nukkumassa, syömässä ja pelaamassa. Kiinalaista shakkia pelaavat buddhalaismunkit ovat paluumatkalla luostariinsa Qinghain tiibetiläisalueelle. Kysymys maanpaossa elävästä Tiibetin hengellisestä johtajasta Dalai Lamasta nostaa palan kurkkuun.

- Minun mielessäni Dalai Lama on mahtavin buddha. Hän on armon tuoja, armon tuoja, sanoo munkki Awangsheye.

Edes Dalai Lama ei enää aja itsenäisyyttä Tiibetille, vaan tyytyisi laajennettuun autonomiaan. Hän ei ole päässyt käymään kotonaan pian 50 vuoteen.

- Toivon todellakin, että hän voisi palata. Kaikki toivovat, että hän palaisi, sanoo Awangsheye.

Kiina työntää Tiibetin buddhalaisille Dalai Laman tilalle toista hengellistä johtajaa, epäpoliittista Pekingissä asuvaa Panchen Lamaa.

- Tämä kysymys.. En voi kommentoida. En voi sanoa mitään, sanovat munkit.

Tunnelin pimeydessä vieressä istuva buddhan inkarnaatio opastaa nuorempiaan. Panchen ja Dalai ovat yhtä tärkeitä. Munkki tietää, että politiikkaa on Kiinassa puhuttava varoen.

Matka jatkuu: kaupungit, kylät, teollisuuslaitokset virtaavat ohitse. Asemilla ruokakärryt tuovat vaihtelua junan pikanuudeleihin. Ihmismassoja ei matkanvarrella näy, mutta Kiina on 1,3 miljardin asukkaan maa. Siinä massassa neljä miljoonaa tiibetiläistä on pikku juttu, varsinkin kun suurin osa asuu Tiibetin ulkopuolella.

Illalla juna saapuu Xiningiin, munkit jäävät pois. Valtava määrä tiibetiläisiä tunkee vihdoin kyytiin.
Toinen aamu koittaa ja juna kulkee jo Tiibetin ylänköä. Rata nousee korkeimmillaan lähes 5 tuhanteen metriin. Insinöörit ovat jäädyttäneen maan ikiroutaan ja juna on varustettu lisähapella vuoristotaudin välttämiseksi. Samasta syystä kyltti kieltää tupakoinnin kolmella kielellä, myös tiibetiksi, mutta tupakan himo on liian kova. Aiemmin vain harvat rekat ja bussit kulkivat tätä reittiä, junan myötä ihmiset, tavara ja bisnes liikkuvat sutjakasti Tiibetiin. Turistien määrän odotetaan nousevan kahteen miljoonaan jo tänä vuonna.

- Haluan nähdä miten talous kasvaa. Jos löydän jotain mielenkiintoista, saatan alkaa tehdä kauppaa siellä, sanoo Dong Xiaoyue, yrittäjä Liaoningistä.

Xiaoyue on kaukaa koillis-Kiinasta. Juuri tätä han-kiinalaisten Tiibetin valloitusta arvostelijat kammoavat. Talouskasvun sanotaan valuvan heidän taskuunsa samalla kun valtaväestön kulttuuri peittoaa perinteisen tiibetiläisen elämäntavan.

- Tervetuloa turistit Kiinasta ja muualta Tiibetiin matkailemaan ja sijoittamaan. Tiibet on pyhä paikka! sanoo Xiaoyue.

Korkeus vetää monen veteläksi, syöminen ja kortinpeluu ovat tauonneet, happikatoa paikataan päiväunilla. Ulkona asumus on harvaa, jakkihärät täplittävät vuorimaisemaa, siellä täällä näkyy pyhiinvaeltajien teltta. Modernit pyhiinvaeltajat istuvat junan lämmössä, kuten tämäkin perhe. Lapset puhuvat kiinaa, vanhemmat pelkkää Tiibetin kieltä.

- Uusi juna on todella kätevä. Nyt Tiibetiin pääsee helposti. Juna myös edistää kansakunnan yhtenäisyyttä, se on hyvä asia, sanoo Yeshidroma, lukiolainen Quinhain tiibetiläisalueelta.

Matkustajista kukaan ei arvostele junaa, tiibetiläiset kiittelevät uutta talousbuumia ja puhuvat itsekin yhdestä suuresta kiinalaisperheestä. Kiinalla on voimakas propagandakoneisto, se estää tiukasti Dalai Lamaa ja Tiibetin pakolaishallintoa koskevien uutisten pääsyn tiibetiläisalueille. Itsenäisyydestä kysyminen on hankalaa, tiibetiläiset matkustajat ovat varovaisia:

- Minä olen kouluja käymätön ihminen, en voi tietää mitään tällaisista asioista.

- Miten sanoisin, jopa sydämessäni olen hämmentynyt, enkä tiedä vastausta tähän.

Kuullessaan puheenaiheen vanha rouva kokee viisaammaksi piiloutua kuin puhua.

Lhasan asema on kappale kauneinta Kiinaa, teflon-pintainen todellisuus, jossa kaikilla on asiat hyvin. Naruilla sidotut nyssykät paikallisten painuneiden selkien päällä muistuttavat kuitenkin todellisuudesta. Juna on saapunut Tiibetiin, yhteen Kiinan köyhimmistä provinsseista, joka on täynnä sotilaita ja puheenaiheita, joista on pakko vaieta.

Sivun yläreunaan

Klikkaa nappia, niin voit valita videon yhteytesi ja soittimesi mukaan.

---

---

---

---

---

på svenska | in english

 

|YLE|24 ©2005

Tämä sivu on optimoitu 1024x768 resoluutiolle.