YLE

 

YLE A-Ö

YLE24 Sää
Ohjelmaopas Yle etusivu
Etusivulle

Atlas aihearkisto

TV1 Atlas 7.9.2006 klo 21.30

  • Kansalaisjärjestöt vaativat ihmisoikeuksia Aasiaan, ASEM kokoaa alueen johtajat puhumaan bisneksestä. Onko idän ja EU:n ylimystön tapaaminen valtuuskuntien lentokoneiden ilmakehään polttaman kerosiinin arvoinen? Studiovieraana Aasiaan perehtynyt kansalaisjärjestöaktivisti Tove Selin.
  • Kiinan siirtotyöläiset vailla oikeutta. Kirjeenvaihtaja Katri Makkonen seuraa ompelukonekorjaajan yrityksiä saada palkkansa.
  • Kambodzan demokratia ei kestä lähempää tarkastelua. Haastattelussa kambodzalainen ihmisoikeusaktivisti Kek Galabru.
  • Lintuinfluenssakohu vaimeni Suomessa - Kaakkois-Aasiassa tauti on yhä arkea.

ONKO LUO GU KANG
PALKKANSA ANSAINNUT?

Kiinassa maan ainoa ammattijärjestö on valtion alainen ja riippumattomien ammattiyhdistysten perustaminen on kielletty. Maan yli sadan miljoonan siirtotyöläisen asioista ei huolehdi käytännössä kukaan. Maalta kaupunkeihin muuttaneet työläiset rakentavat pilvenpiirtäjiä ja puurtavat tehtaissa parin euron päiväpalkalla.

Kirjeenvaihtaja Katri Makkosen raportissa seurattiin ompelukonekorjaaja Luo Gu Gang yrityksiä saada palkkansa täysimääräisenä. Ay-järjestön sijasta hän joutui käääntymään kansalaisjärjestön puoleen.

Xiao Xiao Niao tarkoittaa "pikku pikku lintua", sen kaksi pikkuruista toimistohuonetta löytyvät kellarikerroksesta. Järjestö omistautuu Pekingin siirtotyöläisten auttamiselle. Seitsemässä vuodessa se on vastannut 70 tuhanteen puheluun, tarjonnut lakiapua 26 tuhannessa tapauksessa ja saanut palkkasaatavia 8 miljoonan euron edestä.

Vuosittain yli 100 miljoonaa kiinalaista lähtee köyhtyvältä maaseudulta kasvukeskuksiin tienaamaan. Suurimmalla osalla ei ole koulutusta, eikä tukiverkkoa. Pekingin siirtotyöläisistä lähes puolet työskentelee rakennuksilla, ilman heitä ei olympiakaupunki pärjäisi. Töitä tehdään parin euron päiväpalkalla ja palkka saadaan useimmiten kerran vuodessa.

Maksamattomia palkkoja on valtavasti - arviot vaihtelevat 10 miljardista lähes 40 miljardiin euroon. Siirtotyöläisiä voi kohdella huonosti, heillä ei ole asumislupaa, eikä seuraamuksia sopimusrikoista juuri ole. Muuttoliike on suurin kiinalaisessa yhteiskunnassa käynnissä oleva murros, eikä lainsäädäntö ole pysynyt perässä. Valtion ammattiyhdistysliike on heille tuntematon järjestö.

Ompelukonekorjaajan työsopimuksessa lukee mustaa valkoisella, että kuukausipalkka on 130 euroa, josta kolmasosa maksetaan myöhemmin. Työnantajaa lähdetään tapaamaan lakimiehen kanssa. Matka Etelä-Pekingissä sijaitsevaan ompelimoon taittuu kolmella bussilla ja kestää puolitoista tuntia.

Puolitoista tuntia kestävä tapaaminen ei auta - palkkarahoja ei makseta, vaan työnantaja sanoo maksaneensa jo liikaakin.

Kapealla kujalla kaikuu ompelukoneiden hurina ja ilmassa leijuu vanua. Kaikki tuntuvat tavalla tai toisella saavan elantonsa vaatteista. Luo Gu Gangin vuokraamissa kolmessa homeisessa huoneessa asuu seitsemän ihmistä, yksi on varattu käytettynä ostetuille ompelukoneille. Jos Luo Gu Gang saa ompelukoneet käyntiin ja hänestä tulee työnantaja, niin ainakin tässä vaiheessa, ainakin hän sanoo pitävänsä lupauksensa.

Atlaksen studiovieraana oli Aasiaan perehtynyt kansalaisjärjestöaktivisti Tove Selen Aasian ystävistä. Hän valotti kiinalaista tuotantotapaa sekä arvioi mahdollisuuksia nostaa ihmisoikeuskysymyksiä esiin ASEM-kokouksessa.

MUISTAAKO ASEM
IHMISOIKEUDET?

Kansalaisjärjestöjen "People´s Forum" -tapaamiseen Helsingissä osallistunut kambodzhalainen ihmisoikeustaistelija Kek Galabru teki Atlaksessa selkoa ihmisoikeustilanteesta ja muista ongelmista, jotka uhkaavat jäädä ASEM-kokouksen seremonioiden kulisseihin. Atlaksen Mikko Erosen haastattelema Kek Galabru muistutti, että ihmiskauppa rehottaa Kaakkois-Aasiassa. Siihen liittyy lähinnä seksuaalista hyväksikäyttöä ja pakkotyötä:

- Kambodžassa käydään kolmenlaista ihmiskauppaa, jonka uhreina on naisia ja lapsia: laittomat adoptiot,
seksuaalinen hyväksikäyttö ja pakkotyö. Lapset pakotetaan töihin esimerkiksi tiiliteollisuudessa, tai he saattavat joutua katkarapusäilyketehtaaseen, jolloin he likoavat koko päivän suolavedessä. Kouluun he eivät tietysti pääse.

Kambodzhasta ostetaan edelleen vauvoja adoptiolapsiksi länsimaihin, vaikka se nyt onkin kansainvälisin sopimuksin osittain kielletty. Köyhyyden ja korruption kierteessä kehittyvän maan hallitus ei ole pystynyt sitä kitkemään. Hallitus ei myöskään ole kyennyt tukahduttamaan maasta väkivallan kulttuuria, joka syntyi 1970-luvun sotien, punakhmerien ja vietnamilaismiehityksen alla.

Erityisesti nuoret kambodžalaiset elävät väkivaltakulttuurissa, sanoo Kek Galabru: - Kaikki ongelmat ratkaistaan väkivalloin. Myös perheväkivalta on hyvin yleinen ilmiö.

Rouva Galabrun johtaman ihmisoikeusjärjestön Licadhon työ on vaikeaa, koska niin monen korkean tahon ja ihmisen taloudelliset ja poliittiset edut ovat uhattuina: - Meitä pelotellaan tapoilla ja pidätyksillä. Ihmisoikeuksien puolustajia on alettu nykyisin pidättää, eikä Kambodzhassa uskalla puhua avoimesti. Siellä en voisi puhua yhtä avoimesti kuin nyt teille.

LINTUINFLUENSSA ON
YHÄ TODELLISUUTTA

Atlaksen Minna Pärssinen tarkasteli lintuinfluessapelon väistymistä - ja muistutti, että tauti uhkaa elämää edelleen monissa maissa. Suomessa kevät elettiin lintuinfluenssapelon aikaa, mutta sitten tautiin kuolleita lintuja ei maastosta löytynytkään.
Lintuinfluenssa aiheutti monenmoista työtä. Viranomaiset laativat valmiussuunnitelmia ja influenssalääkettä ja rokotetta ostettiin miljoonilla euroilla. Korkeasaarikin sai osansa ihmisten pelosta:

Korkeasaaren eläintarhan johtaja Seppo Turunen sanoi, että keväällä koulujen ja lastentarhojen vierailuja peruttiin, mutta alkoi alkoi selvitä ettei tautia tullutkaan, niin tilanne rauhoittui.

Lintuinfluenssa ei ole kuitenkaan kadonnut minnekään - muuttolinnut saattavat tuoda sen Suomeen syysmuuton aikana tai ensi keväänä. Muualla maailmassa virus leviää yhä. Vaikein tilanne on Koilis-Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa. Ihmisiin nykyvirus tarttuu edelleen heikosti, tartunta vaatii kontaktin sairastuneeseen lintuun. Kehitysmaissa lintuja kasvatetaan ja myydään oloissa, jotka altistavat tartunnoille. Terveydenhoitojärjestelmä ei kykene diagnosoimaan ja hoitamaan potilaita tarpeeksi tehokkaasti.

Maailmanlaajuisesti lintuninfluenssaan on kuollut kaikkiaan runsaat 140 ihmistä. Kyse ei vielä ole pandemiasta eli erittäin laajasta ja vaarallisesta kulkutaudista. Riski viruksen muuntumiseen sellaiseksi, että se tarttuu ihmisestä toiseen on silti yhä olemassa. Ja muuntautumiskyvystä on muutakin haittaa:

Tutkimusprofessori Tapani Hovi Kansanterveyslaitokselta sanoi, että viruksesta kehittyy uusia geneettisiä linjoja: - Jos siitä kehittyy joskus pandemia, niin vaihtoehdot lisääntyvät niin, että mahdollisa aiheuttajaviruksia tämän H5N1:n puitteissa on useampia erilaisia. Se on ongelma rokotetuotannosssa, mutta varsinainen pandemian käynnistymisriski ei ole miksikään muuksi muuttunut.

Tällä hetkellä siis eletään lintuinfluenssan suhteen asemasotavaihetta. Kehitysmaille sekin on iso taloudellinen rasitus. Kustannusten vuoksi tautia ei ole vielä kyetty kitkemään. Muun muassa Indonesiassa ei ole Hovin mukaan pystytty organisoimaan laajoja joukkoteurastuksia, koska Indonesian hallitus on ilmoittanut ettei heillä ole varaa siihen ja väestökin vastustaa. Indonesia on tässä suhteessa tälä hetkellä yksi hankalimpia paikkoja.

Koska lintuinfluenssan leviämisriski on yhä olemassa, Korkeasaarenkin vesilinnut joutuvat ensi kevätmuuton ajan oleilemaan sisätiloissa.


Sivun yläreunaan