Digideitti

Nykypäivän treffailukulttuuri on muuttunut sitten niiden aikojen, jolloin painettujen lehtien senssipalstat olivat kuuminta tavaraa parisuhteesta haikaileville sinkuille. Digideittailu on vakiinnuttanut asemansa seuranhakutapana ja varteenotettavana vaihtoehtona sinkkubaarien väentungokselle. Mikä vie ihmisen hakemaan seuraa julkisten verkkosivustojen välityksellä? Akateeminen määritelmä nettideittailulle - tietokoneavusteinen kumppanin etsintä - ei ole omiaan herättämään suuria tunteita, mutta netin deittipalstojen käyttöaste kertoo kiinnostuksen olevan paljon suurempaa kuin olisi helppo äkkiarvaamalta olettaa.

Henkilökohtaisten ilmoitusten historiaa

Erään tarinan mukaan ensimmäinen tositarkoituksella-ilmoitus olisi julkaistu jo vuonna 1695 John Houghtonin toimittamassa julkaisussa Collection for Improvement of Husbandry and Trade. Ilmoituksessa noin 30-vuotias herrasmies ilmoitti haluavansa naittaa itsensä herrasnaiselle, jolla on hallussaan suurinpiirtein 3000 punnan omaisuus.

Senssipalstat olivat alkujaan vain miesten käytettävissä. Vuonna 1727 manchesterilainen ompelija Helen Morrison sai paikallisen lehden, Manchester Weekly Journalin, julkaisemaan ilmoituksen, jossa hän ilmoitti etsivänsä miestä jonka kanssa jakaa elämänsä. Hyvin pian ilmoituksen julkaisemisen jälkeen Morrison vietiin kaupungin pormestarin puhutteluun ja tekonsa seurauksena hänet tuomittiin neljäksi viikoksi mielisairaalahoitoon.

Sähköiset senssipalstat

Digideittailussa on omat säännöstönsä ja tavat puhutella. Deittisivustoilla ilmoituksiaan julkaisevat kirjoittajat esiintyvät nimimerkeillä. Jos digideittaaja haluaa myös saada vastauksia ilmoitukseensa, hänen on syytä tietää tietyt konventiot ja palstoilla vakiintuneet viettelykeinot. Toisaalta, kohtaamisen kanava aukeaa varmimmin, mikäli osaa myös välttää pahimpia latteuksia ja jo tuhanteen kertaan käytettyjä lausahduksia.

Ilmoitukseen vastataan myös nimimerkillä ja mikäli kiinnostus herää molempien puolella, muutamien verkkokeskustelujen jälkeen yleensä sovitaan myös tapaaminen.

Moni on löytänyt verkosta itselleen mukavaa seuraa tai jopa vertaisensa elämänkumppanin. Samaan aikaan useat digideittailijat ovat saaneet karvaasti kokea sen ristiriidan, joka voi syntyä seurauksena siitä, että houkuttelevan verkkotekstin takana onkin aivan toisenlainen tosielämän ihminen kuin millaiseksi lukijan tulkinta on antanut hänelle aiheen kuvitella.

Monitulkintainen mediapersoona

Digideittailun ongelmallisin piirre on, että digimediassa julkaistu teksti ja sen kirjoittanut todellinen henkilö ovat kaksi eri asiaa. Ihmisen persoonan ja habituksen muuntaminen tietokoneen ruudulta luettavaksi pikselöidyksi tekstiksi ei siirry yhden suhteessa yhteen. Kirjoittaja joutuu rakentamaan itsestään tekstimuotoisen mediapersoonan. Kirjoittajan tavoitteet ja tulkinta omasta itsestään muovaavat mediapersoonan mallin. Myös vastaanottajan - tekstin lukijan - puolella tapahtuu tulkintaa. Lukija muodostaa tekstistä tavoitteidensa ja toiveidensa mukaisen henkilön ja antaa itselleen aiheen olettaa, että juuri sellainen ihminen on myös tekstin takana.

Usein syntynyt tilanne on, että netissä tavanneiden ihmisten kohdatessa tosielämässä, kipinät eivät lennä, vaan ilmassa leijuu pikemminkin ikävä rikin katku. Syy voi olla kirjallisia ja älyllisiä taitojaan netissä käyttäneen henkilön osoittautumisessa tositilanteessa sosiaalisesti kyvyttömäksi, ulkomuodoltaan antamansa mielikuvan vastaiseksi tai hänen elämäntilanteensa paljastuu sopimattomaksi poliittisesti korrektiin deittailuun. Blogeista ja netin keskustelupalstoilta löytyy muun muassa tarinoita tapauksista, joissa esimerkiksi menestyvänä ja urheilullisena poikamiehenä deittisivustolla esiintynyt henkilö on tapaamisen myötä paljastunut reilusti ylipainoiseksi aviopuolisoksi, joka etsii sopivaa kohdetta pelkästään seksuaalisten tarpeidensa tyydyttäjäksi.

Digideittailun piirissä elää vahvana myös sarjadeittaajien joukko. Netissä on useita deittisivustoja ja sarjadeittaaja saattaa olla eri nimimerkillä läsnä miltei kaikissa näissä deittipalveluissa. Saamiensa yhteydenottojen kautta sarjadeittaaja järjestää lukuisia treffejä, joissain tapauksissa useampia jopa samalle päivälle. Sarjadeittaaja on henkilö, joka ei ole valmis sitoutumaan ja hänen deittailunsa ei siis kuulu tositarkoituksella-kategoriaan. Sarjadeittaajan tarkoitus on vain saada treffaamiltaan ihmisiltä vahvistusta itsetunnolleen ja moni sarjadeittaajan tähän hyväksi käyttämä henkilö onkin tuntenut itsensä varsin petetyksi.

Digitaalinen maailma on toinen ulottuvuus

Digideittailu on yksi keino tutustua toisiin ihmisiin. Internetin välityksellä tapahtuva ajatustenvaihto on omiaan helpottamaan toisen ihmisen ajatusmaailman ja asenteiden selvittämistä kätevällä ja nopealla tavalla. Lukemalla tekstiä tietokoneen ruudulta ei kuitenkaan voi olla varma siitä, onko etäisyyden päässä kirjoittava keskustelukaverisi vilpitön ja ovatko hänen esittämänsä väitteet paikkansa pitäviä. Digideittailu voi kuitenkin auttaa samankaltaisista asioista pitäviä ihmisiä löytämään toisensa ja sähköinen media voi toimia keskinäisen kommunikaation ja yhteisymmärryksen päänavaajana. Tapaaminen kertoo ihmisestä jo huomattavasti enemmän ja mikäli siihen päädytään digideittailun pohjalta, on digitaalisesta maailmasta siirrytty jo toiseen ulottuvuuteen.

Videot