Ennen kaikki oli paremmin. Olen pahoillani. Vika ei ole musiikissa, vika on sinussa, Henri Pulkkinen kirjoittaa.
Oletko huolestunut nykymusiikin tilasta? Uusi musiikki ei kosketa sinua lainkaan. Eikä nyt puhuta vain radioiden tuuttaamista listahiteistä, myös sinulle läheisten genrejen uudet suuntaukset tuntuvat vierailta. Tunnet olosi petetyksi, kun lempiyhtyeesi siirtyy tutuista soundeista eteenpäin. Löydät itsesi kuuntelemasta lähinnä samoja levyjä kuin teini-ikäisenä. Ennen kaikki oli paremmin.
Olen pahoillani. Vika ei ole musiikissa, vika on sinussa.
Koomikko Chris Rockin mukaan ihmisen musiikkimaun kehityksen tärkein yksittäinen tapahtuma on neitsyyden menettäminen. Musiikki, joka silloin soi, määrittelee millaista musiikkia rakastat loppuelämäsi.
Vaikka kohdallasi kyse ei välttämättä olisi seksuaalisen heräämisen uudelleen elämisestä, on menneeseen jumiutuminen osuva diagnoosi monelle katkeroituneelle musiikinystävälle. Oman juttunsa ja nichensä löytäminen on täysin ok, mutta vihaiset palopuheet nykymusasta kertovat usein ainoastaan kuuntelijan ahdasmielisyydestä.
En tietenkään väitä etteikö huonoa musiikkia tehtäisi, sitä on tehty aina. Elämme kuitenkin maailmassa, jossa kenenkään ei oikeastaan enää tarvitse kuunnella itselle epämieluista musisointia. Radion voi korvata omalla soittolistalla. Vastuu on siirtynyt kuluttajalle. Modernin musiikinkuluttajan suurimman huolenaiheen pitäisikin olla tarjonnan laadun sijaan sen valtava määrä. Kaiken ollessa helposti saatavilla, voi musiikkivirran läpi kahlaaminen tuntua työläältä. Onko meistä tullut kuitenkin niin hemmoteltuja, ettemme ole enää valmiita näkemään vaivaa itselle mielekkään musiikin etsimiseen, nyt kun se kerrankin olisi kaikille mahdollista?
Otammeko tämän päivän musiikin itsestäänselvyytenä? Ainakin kulutustottumuksemme ovat muuttuneet. Uudet albumit kuunellaan ensiksi pintapuolisesti nettistreaminä ja jos sisältö ei heti miellytä, levy helposti sivuutetaan ja siirrytään seuraavaan. Ei siis ihme, jos uuteen musiikkiin ei synny samanlaista henkilökohtaista sidettä kuin nuoruutemme levyihin. Ja niinkö siinä sitten käy, että vietämme vanhuutemme päivät samaa kasariheviä kuunnellen? Olisi kannattanut valita panomusat tarkemmin.
HENRI PULKKINEN
Henri Pulkkinen on helsinkiläinen rap-artisti ja DJ, joka vielä ainakin toistaiseksi innostuu myös uudesta musiikista.
no jopas on taas pari todella laadukasta kommenttia jotka ei liity itse tekstiin mitenkään. vastapainoksi tässä paljon rakkautta paprulle: <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3
nuoruudessa hehkutetut biisit on ainakin itsellä 90-prosenttisesti siellä nuoruudessa. toisinaan voi nostalgisoida, mutta oon ihan onnellinen että teini-ikä musiikkeineen on jäänyt sinne menneeseen eikä niihin tee mieli palata. uuden musiikin löytäminen ja siihen tykästyminen on älyttömän hienoa, varsinkin, jos genre on itselle uusi.
mut kyllä mun mielestä siitä saa vähän rutista, jos lempiartistin tyyli muuttuu radikaalisti. siihen tuotantoonhan siinä ollaan tykästytty eikä artistiin.
Hyvä, Henkka! Ei menneet yläasteen kaupall. opinnot hukkaan; musiikki voi olla kaupallista tai sitten jotain uutta, siis enemmänkin taidetta. T. MÖL
mun mielestä paperin värssy ei kompromisseissa oli runoutta ja sopivan melankolinen ja diippi siihen biittiin. täydensi hyvin asan ja jodarokin versejä
Kuunnelkaapa esim 2000-luvun alun tai 90-luvun rnb:tä tai räppiä ja verratkaa sitä nykyiseen. Noin 90% näistä artisteista on siirtynyt poppimaisen musiikin tekemiseen. Taustat ovat muovisia discobiittejä ja sanoilla ei ole mitään merkitystä. Löytyyhän näitä artisteja edelleen ketkä tekevät musiikkia uskollisena musiikkityylille myynnistä huolimatta.
Itseäni tämän 'ennen kaikki oli paremmin'- mielentilan lisäksi ahdistaa ns. genrerajoittuneisuus. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle hyppääminen saattaa usein tuntua haastavalta mutta ehdottomasti kannattaa. Ei siitä omasta lempparijutusta pidä luopua, mutta korvat on hyvä pitää avoinna muullekin. Itse pyrin etsimään yhden uuden kappaleen vanhojen seuraksi joka päivä, kun ei se juuri muuta maksa kuin vaivaa.
Eikä nykymusiikin tilasta ole syytä olla huolissaan, mutta silloin tällöin on hyvä kurkata muuallekin kuin kaupallisten radioiden soittolistoille.
Papru yks suosikki räppäreist mut tää artikkeli ei kyl uppoo
Kyllä se nykypäivän musiikki yksinkertaisesti on 90-prosenttisesti paskaa. IMO.
Mielipiteitä mielipiteitä. Jos kaikki musiikki olisi hyvää niin jokainen meistä tulis duunista kotiin suoraa koneelle youtubeen tsekkaan uutta matskua Robinilta tai Kaija Koolta. Mutta kun ei ole.
Peace
kyl papru kuuluu parhaimmistoon mun skaalassa ja tää artikkelikin uppoo mun ajatusmaailmaan
osittain oikeessa,mut ton jäbän motiivit o kyseenalaistettava. sen verran paskaa räppiä tekee. miks vitussa asa ja joda otti ton feattaa
muuten vitun hyvään biisiin polarsoulin kokoelmalle? muuten olis voinu jättää kuuntelematta niiku tossa jutussaki abaut sanottii. en kuuntele et pääsis haukkuu...
Paperi T fuck the way
Kuunnelkaapa vaikkapa Ei kompromisseja, siinä on sanomaa.
suomen paskinta räppiä tuottava hippi sanoo mitä sanoo
Ottakaa heattia, pysyypähän keskustelu mielenkiintoisena!
hyvä keystyle "papru"