Naismuusikot ovat kuin valkoisia koripalloilijoita. Siinä missä valkoiset
miehet eivät osaa hypätä, naismuusikot eivät osaa soittaa, Mervi Vuorela
kirjoittaa.
Olen nähnyt elämäni aikana useita naisbändien soittamia keikkoja. Niistä 99 prosenttia on ollut itkettävän huonoja. Jos olisin mies ja sanoisin tämän ääneen, minut haukuttaisiin aivokuohituksi misogynistiksi, jonka ainut elämäntehtävä on patriarkaalisen yhteiskuntajärjestelmän pönkittäminen. Koska olen nainen, minut haukutaan luultavasti vain katkeraksi ja epäonnistuneeksi muusikoksi alias musiikkitoimittajaksi. Otan sen tittelin, kiitos.
Mediassa ei perinteisesti ole mollattu naisbändejä, koska sukupuolen alleviivaamista on pidetty sovinistisena eleenä. Tämä ei kuitenkaan selitä sitä, miksi lähes kaikki mimmibändit kuulostavat yhtä puuduttavilta kuin Skypen välityksellä hoidetut työpalaverit: mikään ei ole synkassa, äänenlaatu on hirvittävä, kenelläkään ei ole painavaa sanottavaa, yhteys pätkii jatkuvasti ja kaikki näyttävät kiireisiltä, vaikka eivät oikeasti tee juuri mitään.
Kärjistetysti voisi sanoa, että naismuusikot ovat kuin valkoisia koripalloilijoita. Siinä missä valkoiset miehet eivät osaa hypätä, naismuusikot eivät osaa soittaa. Bassokitara vielä menettelee, mutta kaikki muut soittimet muuttuvat naisten käsissä aivan liian monimutkaisiksi. Huonoiten menee naisrumpaleilla, jotka pysyvät tahdissa yhtä mallikkaasti kuin Ferrari-kuskit noudattavat nopeusrajoituksia. Kun rinnalle vielä lisätään lelysyntikkaa pimputtava ”kosketinsoittaja” tai haparoivia sointuja tapaileva naiskitaristi, joka ei osaa käyttää vahvistintaan saati soittaa itse kirjoittamiaan kitaralinjoja, kasassa ovat kaikki jumalaisen murhenäytelmän ainekset.
Tarkoittaako tämä sitten sitä, ettei pop- ja rock-bändeissä soittavilla naisilla ole edellytyksiä tulla hyviksi muusikoiksi? Ei tietenkään. Pikemminkin kyse on siitä, ettei monikaan nainen ole halukas opiskelemaan soittamista ja siihen liittyvää teknologiaa kokonaisvaltaisesti. Siinä missä kilpailuvietti ajaa miehet treenaamaan entistä kurinalaisemmin ja kunnianhimoisemmin, naiset tyytyvät keskinkertaisuuteen, tiimihenkeen, hyvältä näyttämiseen ja bändistatuksen tuomaan itseriittoisuuteen. Mitäs sitä suotta treenaamaan, jos vähempikin riittää.
Kömpelön soittotaidon lisäksi naisbändejä leimaa myötähävettävä tarve verrata itseään miesmuusikoihin. Karkeasti jaoteltuna tämä ilmenee kahdella eri tavalla. Ensimmäisessä tapauksessa naisbändi ei edes yritä löytää omaa ääntään, vaan tekee kaikkensa näyttääkseen ja kuulostaakseen ihailemaltaan miesbändiltä. Korneimmillaan tilanne on silloin, kun naisvokalisti yrittää kuulostaa mieheltä, vaikkei hänen äänialansa luonnollisestikaan siihen taivu.
Toisessa tapauksessa naisbändi yrittää lunastaa paikkansa musiikkiskenessä nostamalla itsensä miesten yläpuolelle. Usein tämä ilmenee riot grrrl -estetiikkaan verhottuina sanoituksina, joissa naiset vapauttavat itsensä miehisen ikeen alta kirjoittamalla miehiä halventavia tekstejä. Loogista, eikö? Ellei tyttöbändi tee biisejä miehistä, jotka suhtautuvat naisiin spermakaatopaikkoina, se tekee biisejä ex-poikaystävistään, jotka suhtautuvat naisiin spermakaatopaikkoina. Yksinkertaistettuna asian voisi ilmaista vaikkapa näin: jos naismuusikko osaisi kusta hankeen, hän luultavasti kusisi siihen ex-poikaystävänsä nimen. Mies taas merkkaisi hangen omilla nimikirjaimillaan.
Myös lavakarismassa naiset tuppaavat jäämään miesten jalkoihin. Siinä missä moni miesbändi ottaa estradin arrogantisti haltuun, naisbändit jäätyvät spottivalojen edessä, sössivät lavabalanssinsa, tuijottavat maanisesti soittimiaan ja soittavat silti väärin. Jos esityksestä pilkahtaa edes hippunen asennetta, se paljastuu useimmiten ulkoaopetelluksi kliseiden (anti)ilotulitukseksi.
Loppupeleissä naisbändien heikko taso selittyy tietysti määrän ja laadun suhteella. Koska naisia pyörii musiikkipiireissä vähemmän kuin miehiä, rima jää luonnollisestikin alemmas. Aina joskus eteen silti osuu taitavia, asenteella kyllästettyjä tai muuten vain vaikuttavia ämmäbändejä. Itse sain aikanaan – ja osittain vieläkin – valtavat kicksit Girlschoolin ja L7:n musiikista. Keitä ovat sinun naisesi?
MERVI VUORELA
Kohta kolmekymppinen punk rockin ja heavy metalin suurkuluttaja, joka
kuuntelee pääasiassa miesten tekemään musiikkia.
Tässä keskustelun "avauksessa" ei ollut mitään uutta. Ainoa hämmennys seuraa siitä, että joku kehtaa vuonna 2013 esittää tällaisen mielipiteen. Munakkaan ja rajun mielenilmauksen sijaan teksti ilmaisee lähinnä äärimmäistä konservatiivisuutta. Lykkyä toimittajalle, ehkä saat näillä boostia skenettämiskiipimiseen ja tosiäijät diggaa.
Ei voi olla ainut kriteeri, että on "nainen". Sehän on sirkusta, jos tullaan katsomaan kun "naiset soittaa!".
Tuskin millään muulla alalla olla äiti, on sillä merkitystä, että on nainen. Jos kasataan bandi niin, että nyt naisista bandi ja kaikki on hyvin, ollaan hakoteillä.
Kaikilla hyvillä naismuusikoilla on paikkansa työmaailmassa. Kaikissa hyvissä bandeissä on naisensa, mutta vain soittotaitojensa ansiosta. Jos naissoittaja lunastaa paikkansa niin, että kuulijalla on silmät kiinni, on se oikeasti ansaittu. Näin myös miesmuusikot valitsevat naiset bandiin: jos ei tule edes mieleen että se on nainen.
Ja jos sitten puhutaan vain naisbandeistä. "Miesbandit" ovat usein yhtä surkeita. Niillä vain on vähemmän mahdollisuuksia olla "sirkushuvina" naisille kuten miehet tuntuvat päästävän naiset läpi vain silmänilon vuoksi:)
Miksi näitä huonoja bandejä yleensä pitää edes ottaa julkisuuteen, jos ansiot eivät riitä mihinkään? Sehän on koko yleisön aliarvostamista. Sitä tapahtuu kaikilla festivaaleilla, radiossa, televisiossa etc. Media on täynnä surkeita viritelmiä, kun samaan aikaan kaikin puolin osaavat ja hienot bandit eivät saa minkäänlaista ljulkisuutta!
Kirjoitus oli kuitenkin hyvä päänavaus sille, miksi yleensä otetaan huonoja bandejä julkisuuteen. Muilla aloilla pärjäävät parhaat ja tässä muut. Musiikissa soittotaito on usein toissijainen tekijä. Huonoja laulajia, surkeeta musiikkia, korneja sanoituksia... surkeeta kaiken kaikkiaan.
Tässä yhtenä aamuna autossa kuuntelin tunnin verran radiota uteliaisuudesta ja oli edelleen niin, että yhdeltäkään kanavalta ei tullut yhtään sellaista musiikkia, joka olisi ansainnut radioaikaa. Ketä se palvelee? Tunnin kuluttua suljin sen ja nautin hiljaisuudesta.
Herra anonyymi ,kun niin ylimielisenä saavut paikalle,niin kerro nyt ihmeessä mitä virheitä tekstissä on,kun kerta niin huutelet niin kerro nyt?
Mervi Vuorelan kannattaisi ensin treenata oma intrumenttinsa (= kieli) sen verran hyvään kuosiin, että olisi otsaa lausua mielipiteitä muiden treenaamisesta. Tuo on niin helvetin huonosti kirjoitettu, että taitaa olla aika mennyt ihan muihin harrastuksiin.
Jos on helposti levyttämään pääseviä naisia, näyttää olevan myös helposti kirjoittamaan pääseviä naisia - ohhoh anteeksi, uskallan-lausua-totuuksia -naisia. Vai luulitteko, että hän on täällä kolumnistina kirjoittajataitojensa takia?
Alan olla aika kyllästynyt näihin pikkutyttöihin, jotka esiintyvät mediassa totuuden torvina, muta joiden ei oikeasti ole koskaan tarvinnut paneutua mihinkään - kunhan vaan leikkivät kovaa mimmiä rikkomalla nainen-pidä-suusi-kiinni-rooliodotuksen.
Mervi Vuorela on tämän hetken parhaita musiikkitoimittajia. Hänellä on näkemystä ja sitä kuuluisaa munaa. Vuorela uskaltaa laukoa kärkeviäkin mielipiteitä, ja hän tekee sen hyvin viihdyttävästi. Sillä ei ole väliä, olenko Vuorelan kanssa asioista samaa mieltä, sillä lahjakkaan kirjoittajan tunnistaa aina. Kommenttien tulva ja ihmisten tuohtumus kertovat vain siitä, että Vuorela on sanonut - taas kerran - jotain äärimmäisen osuvaa. Älä Mervi välitä keskinkertaisuuksien ja tosikoiden ulvomisesta, vaan jatka samaan malliin. Ja niinhän sinä varmasti teetkin. Rock on!
Melusaaste
Minkä verran naisbändejä on ylipäätään? Eipä niitä tunnu juurikaan olevan.
Enemmän naisia tuntuukin olevan laulajina, ykkössoittajina tai pianokitaralaulajana, harvoin koko bändi tuntuu koostuvan naisista.
Jutussa mainittu imagojuttu, miten miehet ja naiset ajattelevat, on myös huomion arvoinen. Naiset tosiaan kirjoittaisivat exänsä nimen kun taas miehet kirjoittaisivat oman nimensä. Se kertoo myös siitä, että minkä naiset usein asettavat etusijalle eli kumppanin/perheen. Miesten kohdalla työ voikin usein mennä edelle ja muu tulee jälkijunassa.
Toisaalta naisbändeihin voidaan suhtautua paljon paremmin, koska niitä on vähemmän. Sama juttu pätee monilla muillakin aloilla.
Aikaisemmin koomikko Krisse Salminen sai aivan käsittämättömän hypen omalle todella surkealle sarjalleen. En tiedä olivatko kaikki fanit naisia, mutta sellainen käsitys siitä tuli että iso osa faneista oli naisia.
Tuolloin naiskoomikot olivat todellisia harvinaisuuksia. Nykyisin naiskoomikoita on enemmän ja jonkinlaista vertauspohjaakin voi löytyä naiskoomikoiden väliltä.
Eli kyllä se kokonaismääräkin vaikuttaa laatuun ja jos miehet hallitsevat markkinoita, niin silloin vaatimustasokin kasvaa. Sama juttu pätee myös naisten kohdalla.
Suomalaiset tyttöbändit nyt ainakin on huonoja. Täällä kyllä rima on niin alhaalla muutenkin.
Miesbändeistäkin 99 % on huonoja, mutta niitä on niin paljon, että se 1 % on näkyvä. Naisbändejä on ylipäätään olemassa vähän. Samasta syystä parhaat kokit ja hävittäjälentäjät ovat miehiä.
Kas, olipa tämä kirjoitus harvinaisen läpikotaista roskaa. Naiseuden olemuksestahan tässä on kyse, ei suinkaan yhteiskuntaa ja sukupuolikäsityksiä läpäisevistä valtasuhteista, ehei!
Yle kerää klikkauksia itsensä munaavan toimittajan kustannuksella, halvaksi on mennyt median tila.
Mikäs Hande Santa Luciassa mättää, kitaristi ainakin kelpasi Juicen bändiin. (Ei tarvi vastata, en jaksa enää jatkaa ainakaan itse...). En siis ymmärtänyt pointtiasi, mut ei se mitään:) Ehkä joillakin rima on vaan niin korkeella, että sen päältä menee hyvin harva bändi. Respectit vaan kaikille naismuusikoille ja -bändeille ja dissaukset mollaajille!
Hyviä naismuusikoita / soittajia on vaikka pilvin pimein, mutta hyviä kokonaisia bändejä ei kyllä tahdo löytyä oikein hakemallakaan. Toisaalta pop/rock- musiikkia soittavien poikien lukumäärä lienee kymmenkertainen tyttöihin verrattuna, joten ei ole mikään ihme ettei taidokkaasti soittavia tyttö,-/ naisbändejä tahdo syntyä oikein millään.
Niin ja vielä yksi juttu; kyllä noissa "miesbändeissäkin" riittää toisinaan kömpelyyttä myötähäpeäksi asti. :)
Kyllä Mervi on pitkälti oikeassa. Hyviä bändimuusikoita on naisissa aika vähän. Tosin myös naisbändejä on aika niukasti. Se n kyllä positiivista, että naiset yleensä soittavat ihan oikeasti ja oikeilla soittimilla. Musiikin tekeminen on mennyt aivan liian helpoksi tekniikan kehittyessä. Eihän nykyään enää edes tarvitse osata soittaa, riittää kun olet touhunnut ahkerasti tietokoneen kanssa. 60-luvun lopussa ja 70-luvun alkupuolella tehtiin jo kaikki hyvät biisit, nyt se alkaa olla aika huonoa.
Nimimerkille "Nainen",
sanoit kirjoittajasta, että "Girlschool ja L7 asettivat hänet vain noloon valoon liitettynä lopputekstiin. Ei voi olla ajattelematta, että kyseessä on rajoittuneen musiikkimaun kiroama ihminen, jonka mielestä kaikki mitä hän ei diggaa on huonoa. Se mitä hän diggaa on yhtä noloa puberteettiäijäilyä kuin hänen tekstinsä."
Kiinnostuin termistä "nolo puberteettiäijäily". Voisitko kertoa, millaisia yhtyeitä tarkoitat?
Ilmeisesti ainakin L7? Näin ollen myös Nirvana, Pearl Jam ym. 90-luvun alun grunge-yhtyeet kuulunevat tuohon ryhmään?
ja kuinkas paljon sieltä sun levyhyllystä löytyy hyviä miesbändejä?Voin olla satavarma,että monin monin ja viellä kerran monin kertainen määrä.Tai sit saatat olla poikkeus joka kumoaa säännön
Soittolistat ei vois kiinnostaa muutenkaan ,kun harvemmin sieltä hyvään matskuun törmää oli se sit nais tai mies artisti,mut toi on vain mun mielipide ja toi sun lista ei nyt vaan vakuta.Et ei hyvin mene jos jouduit jopa Santa Lucian pistää kehiin esimerkiksi ja viellä parempi eli Holen :) kumpaakaan bändiä sen enempää väheksymättä,mutta varmasti ymmärrät pointtini.Niillä vaan heität lisää vettä myllyyn ja vahvistat Mervin "teorioita".
Mut hei respectit sulle:)
Hande, mä nyt vain olen eri mieltä sinun ja Vuorelan kanssa. Hyviä naisbändejä on mielestäni paljonkin, ne eivät vaan ole tusinakamaa, eli ei löydy soittolistoilta, pitää vähän nähdä vaivaa. Hyllystä löytyy Hole, 7 year bitch, L7, Drain, Santa Lucia.... kaikki minusta huippubändejä. Ja taitavia naismuusikoita on maailmalla ja Suomessa paljon, pitää vain nähdä vaivaa. Esim. ruma ja taitava naiskitaristi ei näy eikä myy, toisin kun tän genren miehillä voi rumuus olla vaan hyvä ja uskottavuutta lisäävä juttu.
Naismuusikkona pakko tulla työntämään omakin lusikka tähän soppaan. En näe tätä kolumnia mitenkään huomionhakuisuutena tai vastaavana, vaan Vuorelahan puhuu asiaa! Se nyt vaan on yksinkertaisesti totta, että naiset eivät kevyttä musiikkia osaa soittaa. Sitä en osaa sanoa mistä tämä johtuu! Ja kuten Vuorelakin sanoo, niin poikkeuksia löytyy, joten ihan turha tulla urputtamaan kovista naismuusikoista, ideana on se, että suurin osa naismuusikoista ei vain osaa. Klasarimuusikkoina naiset ovat ihan yhtä kovia kuin miehet, siksi en ymmärräkään miksi asia näin on. Mutta kun mietin ystäväpiiriäni, tulee mieleen vaikka kuinka monta hyvää ja helkkarin hyvää miespuolista muusikkoa, kaikista eri soittimista. Sitten taas en tunne ainuttakaan kovaa naista minkään soittimen parista! Ihan ok kitaristeja ja basisteja löytyy, mutta siihen se sitten jääkin. Tyttöbändien keikat saa lähes poikkeuksetta punan poskille, ja kolumnissa kuvattu naisrumpalikin on ihan tuttu tapaus. Lopuksi korostan vielä, että kovia naislaulajia on maailma pullollaan, ja kyllä niitä soittajiakin löytyy, mutta he ovat erittäin pieni vähemmistö!
höh enkä.Mä taas olen nyt ihan varma sun kommentistasi,että olet Mervi.
Ovelaa,mut paljastuit.
Viimeisimmän kommentin tyylistä voisi kuvitella, että itse Vuorela on vastannut kritiikkiin, mutta ei kai nyt sentään...
Joka tapauksessa ulkonäköaspekti jää Vuorelalta kokonaan huomioimatta. Miellyttävä ulkonäkö on miesmuusikolle etu. Naismuusikolle se on elintärkeää. Soittotaidolla ei ole niin väliä.
Viehättävällä ulkonäöllä varustetut ihmiset eivät usein edes huomaa vallitsevaa ulkonäkökeskeisyyttä. Ihmettelevät vain, kun kaikki miehet ovat niin mukavia ja vasemmalla kädellä sutaistut tekstit julkaistaan tuosta vaan... Ulkonäkökeskeisyyden huomaavat vain rumat ja katkerat ämmät.
Mervi on päässyt ihosi sisälle.Heräätkö edelleen öisin itkuun jonka Mervin arviot ovat sinulle aiheuttanut...:(
Tiedän,että se on aivan kauheaa, kun hänen arvioissa kiroillaan ja tölvästään tunteenomaisesti oikein kunnolla.Ne saavat myös minut aivan tolalle.Soittakaa jo ne tätiarmeijat paikalle heti.Ja kuinka eskari kouluteksiä hän kirjoittaa ja sinä tietenkin kommentissasi kuten minäkin(tietenkin)kirjoitan niin kuin pitää.Kuten varmasti kaiken teet elämässi.Ei mitään facebookki hölönpölyä.Eks niin!!!
"http://www.youtube.com/watch?v=rMmRBNDAlUQ
Että se siitä....."
Ai se on tän naisen tekemä kappale, okei...Tekis biisejä paremmille bändeille.
Mervi Vuorelan kirjoitukset ovat aina olleet melko huonoja. Hän ei kykene esimerkiksi kehumaan jotain bändiä muutoin kuin kertomalla kuinka huonoja muut bändit ovat. Tekstiä ryyditetään kirosanoin ja tunteenomaisin tölväisyin, jotka ovat kuin facebook-päivityksistä. Esimerkki:
http://www.rumba.fi/mun-tyttoni-joutui-mielisairaalaan-arviossa-suomalaisen-rockin-synkein-klassikko-32520/
Vaikka kuulostankin ehkä hieman sovinistiselta, niin epäilen että Vuorela saa tekstinsä julki ainoastaan siksi, koska hän on sievä ja nuorehko nainen joka kuuntelee punk rockia ja heavy metallia. Sellainen yhdistelmä saa rock-toimittajan huulet kostumaan. Miestoimittajalta vaadittaisiin vähän enemmän.
En tiedä mitä "miesbändejä" kolumnisti kuuntelee, mutta monien punkbändien loistavuus määritellään ihan muilla mittareilla kuin teknisillä taidoilla, ts. eivät ole mitään virtuooseja hekään. Syynä siihen saattaa usein ainakin osittain olla se, että treeniksellä kaljan (tai kiljun) juonti on niin paljon mielekkäämpää kuin joidenkin kitarakuvioiden opettelu. Jos toimittaja diggailee jotain tälläisiä miesbändejä, on se jees, mutta silloin ei kannattaisi ottaa puheeksi naisten kömpelöä soittotaitoa ja sitä, että heitä ei kiinnosta sitä opetellakaan.
http://www.youtube.com/watch?v=9eijAwY7GTs
Naisia alettiin hyväksyä sinfoniaorkestereihin sen jälkeen, kun soittokokeet alettiin järjestää niin, ettei raati näe muusikkoa (kokelas soittaa verhon takana). Sitä ennen ei naisia hyväksytty vaikka koesoittoihin heitä osallistui. Mitenhän kävisi Vuorelan mielipiteelle naismuusikoista, jos bändit soittaisi keikoilla verhon takana?
Hmmm...TOTTA.Miten en ole tuota aikasemmin tajunnut, että naisbändit koostuu naismuusikoista.Tottakai on olemassa tajuttoman kovia naismuusikoita,kuten esim juuri Erja Lyytinen, joka on jo muutaman kerran tässä tilitysketjussa mainittu,mutta ei niitä sieniä sateella tipu, kuten mies muusikoita ympärimaailmaa.Naisbändit taas ihan oma juttunsa tosin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.Kaikkeen tähän on varmasti syynsä ilman mitään disautusta naisia kohtaan,vaikka syy on ,ehkä myös heissä itsessä,mutta myös varmasti meidän "miestenmaailma" ei asiaa yhtään helpota.Toisaalta mistä minä tiedän ,kun en ole asiaan kunnolla perehtynyt,mutta Respect väitän ,että et ole myös sinäkään.Minun mielestä tekstin kirjoitttaja ja muutama kommentoija täällä on hyvin yrittänyt päästä syyn ytimeen ja propsit niille siitä,mutta taas kerran kaikki alkoi hyppimään seinälle.
Olen tässä jo tovin yrittänyt miettiä, miksi toimittajahenkilö on halunnu kirjoittaa näin vammaisen jutun. Toimittajahenkilö tykkää vissiin lokeroida. Tottahan se on, että jos rajataan ensin joku pienempi ryhmä ja verrataan sitä sitten kaikkeen muuhun loppuun, nousee suuresta lokerosta esiin lukumääräisesti enempi ns. hyvää. Hienosti oivallettu, toimittajahenkilö!
Tuo vertaus "valkoisista" ja "mustista" koripalloilijoista on aika älytön. Afrikasta ei tule sen enempää kummoisia koripalloilijoita kuin 100 metrin juoksijoitakaan. Käytännössä kaikki parhaat mustat urheilijat ovat orjien jälkeläisiä, toisin sanoen eräänlaisen jalostuksen tulosta. Kyse ei ole niinkään mistään "rodusta", vaan 400 vuotta kestäneestä fyysisesti heikompien pois karsimisesta. Jamaikalla orjien kohtelu oli kaikkein ankarinta. Kaikesta huolimatta sanon vielä nimet Dirk Nowitzki ja Pau Gasol - eräitä maailman parhaita koripalloilijoita. Valkoisia amerikkalaisia koripalloilijoita ei juuri NBA:ssa nähdä, mutta eurooppalaisia supertähtiä on useampia.
Naismuusikkojen suhteen olet kyllä oikeassa.
Miten niin Hande jutussa ei pureuduta naismuusikoihin. Jutussa sanotaan suoraan, että naismuusikot eivät osaa soittaa.