En ole varmasti ainoa, jolle PMMP ei ole ikinä edustanut minkäänlaista sukupolvikokemusta, Mervi Vuorela kirjoittaa.
Olen aina suhtautunut skeptisesti yhtyeisiin, joiden diggailu perustuu konsensus-henkiseen joukkokiimaan. Yhtyeisiin, joiden levyt saavat kriitikoilta yksimielisiä neljän tai viiden tähden arvioita. Yhtyeisiin, joita media paijaa pinkeillä silkkihansikkailla kuin Paris Hilton chihuahuaansa. Yhtyeisiin, joita kukaan ei ole valmis sivaltamaan tai suistamaan valtaistuimelta.
Tänä kesänä media tarttui itkua tihrustaen uutiseen PMMP:n jäähyväiskiertueesta. ”PMMP tekee surutyötä ympäri Suomea”, Helsingin Sanomien Kuukausiliite otsikoi etovasti. Samassa jutussa toimittaja Ville Blåfield raapusti historian uusiksi kutsumalla PMMP:n musiikkia Elviksen veroiseksi sukupolvikokemukseksi. ”Näin PMMP jättää meidät”, vollotti puolestaan Iltalehti ja sai pian surkuttelutukea myös Aamulehdeltä, Kalevalta sekä muilta suurilta sanomalehdiltä.
On toki mukavaa, että media kertoo välillä hyviäkin uutisia. Vielä mukavampaa olisi, mikäli uutiset eivät olisi pelkkää pliisua perseennuolentaa.
En ole varmasti ainoa, jolle PMMP ei ole ikinä edustanut minkäänlaista sukupolvikokemusta. En ole ajanut festareille Matkalaulu stereoissa pauhaten enkä saanut orgasmeja teksteistä, joissa ”Miraa pissatti taas”. En ole pillittänyt Joutsenet-biisin tahtiin enkä hyppinyt tasajalkaa raivostuttavan Rusketusraidat-renkutuksen tahtiin. En ole innostunut Paulan ja Miran huomiohakuisesta imagosta enkä keikoista, joilla aikuiset naiset kieriskelevät maassa, polkevat jalkaa, seisovat käsillään ja pomppivat kuin päiväkoti-ikäiset pennut. En ole lämmennyt Jori Sjöroosin soundeille enkä Leevi & The Leavings -fetissin värittämille sävellyksille. Tiivistetysti sanottuna en ole ikinä saanut mitään kicksejä PMMP:stä.
Usein konsensus-diggailu kohdistuu bändeihin, jotka a) ovat olleet mukana luomassa tai uudistamassa jotain musiikkityyliä, b) ovat saavuttaneet kulttiaseman underground-piireissä tai c) ovat niin hajuttomia ja mauttomia, että kuka tahansa Pena Perähikiä voi niihin samastua. Vaikka jokaisella näistä ryhmistä on todelliset faninsa, konsensus-diggailuun sisältyy myös joukko perspektiiviharhoja.
A-kohdassa moni pioneeribändi saa extra-huomiota siksi, että kuulija x (kutsutaan häntä vaikka nimellä Seppo) nielee populaarimusiikin historiankirjoituksen sellaisenaan. Vaikka Queen, The Smiths, Sielun Veljet ja muut kanonisoidut klassikot eivät välttämättä innostaisi, niistä nyt vaan täytyy sanoa diggaavansa, koska musiikkilehtien viisaa(mma)t sedät ovat niin ohjeistaneet.
B-kohdassa Seppo haluaa esittää olevansa tiedostava skenehahmo ja hyppää siksi arvostamiensa portinvartijoiden ohjastaman bandwagonin kyytiin. Jos skenen silmäätekevät antavat hyväksyntänsä tietylle bändille, silloin Seppo kertoo diganneensa yhtyeestä vuosikaudet, vaikka olisi oikeasti kuullut bändistä vasta eilen.
C-kohdassa Seppo ei jaksa nähdä vaivaa musiikkimakunsa eteen, vaan poimii diggailun kohteensa radion tehosoiton tai tuttaviensa suositusten perusteella. Konsensus-diggailun piikki koetaan luonnollisestikin silloin, kun jokin artisti voittaa Euroviisuissa, Voice of Finlandissa tai miksei Miljoonapilkissäkin.
PMMP ei varsinaisesti mahdu mihinkään näistä kategorioista. Yhtye ei ole merkittävä uudisraivaaja, ei eksentrinen marginaalibändi eikä toisaalta neutraali mummomagneettikaan. Silti se on saanut kriitikot, musapoliisit ja levynostajat suhtautumaan itseensä kuin rauhoitettuun eläinlajiin. Konsensusta on yritetty selittää vuoroin melankolisilla sävellyksillä, vuoroin puhuttelevilla sanoilla. Pelkästään näistä elementeistä ei kuitenkaan voi olla kysymys, koska yhtälailla esimerkiksi Yön kappaleet puhuttelevat suuria massoja. Toisaalta Yö edustaa käänteistä konsensusta, koska kriitikot ovat jo vuosia saaneet sadistista tyydytystä porilaisyhtyeen lynkkaamisesta. Taksia ajava entinen punkkari Olli Lindholm ei myöskään ole yhtä mediaseksikäs diggailun kohde kuin punk-covereita esittävät nuoret aikuiset popparit.
Mistä konsensus-diggailussa siis lopulta on kysymys? Minä en ihan oikeasti tiedä.
MERVI VUORELA
Kirjoittaja on 29-vuotias musiikkitoimittaja, jonka nuoruus ja elämä eivät loppuneet PMMP:n lopettamispäätökseen.
Nimimerkki Meikä ilmeisesti kuvittelee, että jokaisen toimittajan tehtävä on kirjoittaa juttuja jotka saavat hänet hyvälle tuulelle, tai ainakin varoa viimeiseen saakka kirjoittamasta mitään mistä Meikä saattaisi mielensä pahoittaa. Sillälailla.
Ottamatta kantaa itse juttuun tai varsinkaan bändiin, kaikkia nyt vaan ei voi miellyttää, vaikka esimerkkejä yrittämisestä riittää. Jos yksittäinen lukija raivostuu tekstistä, johtopäätös on luonnollisesti että kirjoittaja on väärällä alalla, koska tietysti juuri kyseinen lukija edustaa oikeaa mielipidettä ja totuutta. Pitäisi kai hämmästyä noinkin minäkeskeistä ajattelutapaa. Mutta kun oikeasti minkään mittakaavan typeryys ei ole hämmästyttänyt aikoihin, joskin toisinaan silti sattuu ohimoon.
Sinänsä harmillista, että kaikki tämän toimittajan tekstit ovat tavalla tai toisella negatiivisia. Se ei näytä toimittajaa haittaavan, vaan eteenpäin mennään haukkumalla loppuunmyydyille jäähalleille esiintyvää yhtyettä ja antamalla Stigin levylle yhden tähden NYT-liitteessä. Jos toimittaja saa tekstillään lukijan totaalisen raivon valtaan (näin minulle kävi), kannattaisi ehkä harkita uranvaihtoa tai edes vähän positiivisempaa elämänasennetta.
Provosoiko tämä toimittaja tahallaan vai vahingossa? Itse veikkaan ensimmäistä!
Kiitos Mervi, todella hyvä teksti! ja kiitos pmmp kun vihdoin lopetatte, olihan jo aika!
minun oma kokemus: viime vuonna, Ruisrockissa PMMP esintyi päälavalla... mua ei ollenkaan kiinnostanut, mutta samalla ei ollut yhtäkään (!!!) esintyjää vaihtoehtona... eli aika iisi esintyä tuhansille käännissä oleville ihmisille, kun ne on humalassa ja ei edes saa mahdollisuutta mennä muualle. ja sit tietysti iltalehteen tulee artikkeli siitä että pmmp veti huikea show:ta. no joo, ehkä ei...
toisalta ei kukaan kirjoittanut pmmp:stä paskaa, koska paula haukkuis takasin heti.
ehkä ne vaan rokkaa...??? ja omalla runoilijan kokemuksella voin sanoa, että se on ihan mäihästä kiinni minkälainen "taide" uppoaa...
Miksi kirjoitetaan kiihkeitä haukkumis-/kehumiskirjoituksia
biiseistä? Ne yleensä aiheuttaa pikemminkin voimakkaan vastareaktion
eli lopputulos aivan päinvastainen mihin pyrittiin. Klassinen lukkiutuminen omiin kuppikuntiin, mutta väärin päin kuin mitä haluttiin.
Toistuu about miljoona kertaa kaikilla keskustelukanavilla,
ja pätee muuten muuhunkin kuin musaan - ja tähän harhaan
lankeaa yhtä lailla kokeneet toimittajat kuin maallikot.
Suosittelen asiallisuutta!
En oo itekään koskaan kauheasti innostunut Pmmp:stä, niiden musasta siis (vaikka luulen että voin tykästyä niitten musaan kun ne on lopettaneet, tai siis "lopettaneet" ja kaikki hypetys on laantunut) mut keikat on olleet mun mielestä ihan jees. Mut jotain mielenkiintoista Pmmp:hen kuitenkin liittyy, miksi kukaan ei oo kritisoinut niitä aiemmin? Miksi niitä on kohdeltu silkkihansikkain? Mun mielestä Pmmp:hen liittyy jotain mielenkiintoista, miks ne on olleet niin ylihypetettyjä, vaikka esim. Nylon Beathan (vaikkei ehkä paras vertailukohde) on myynyt enemmän levyjä kuin ne, mut en muista et nekään ois ollut yhtä paljon joka ikisessä tuutissa? Johonkin suoneen ne musiikillaan kuitenkin ovat iskeneet, vaikkakaan ei tietenkään kaikkiin.
Jaa, nimimerkki Justiinsa ihmettelee, että miksi tästä piti tehdä tällainen haukkumajuttu? Ja samaan hengenvetoon ihmettelee, että miksi niitä ylistysjuttuja tehdään. Eli pitäis vissiin tehdä mitäänsanomattomia kultaisen keskitien juttuja, ettei vaan kenellekään tule hyvä/paha mieli. Puhuttaisiinko säästä vaikka, niin ei liikuta kovin vaarallisilla vesillä.
Eikös ihmisillä ole kaikilla oma maku? Toiset tykkää ällöstä Yöstä, toiset ärsyttävästä PMMP:stä, toiset kamalasta Robinista, toisen hönkimällä laulavasta Jenni Vartiaisesta. Kenen persettä kutittaa jos joku pitää PMMP:stä, tai kenen persettä kutittaa jos joku ei pidä PMMP:stä. Miks tästä piti tehdä tälläinen haukkumajuttu. Yhtälailla, miksi pitää tehdä persettä nuolevia ylistusjuttuja.
Hyvä teksti.
Olisko tän jutun voinut perustella muutenkin kuin siten, että on keksitty sanahirviö "konsensus-diggailu"? Skeidaa.