Tosi tarina: Nuoret hihhulit

Julkaistu keskiviikkona 02.02.2011 25 235

Markus Mäenpää vasta opiskelee helluntalaiseksi.

TV1 tiistaina 8.2. klo 20.00

Dokumentti Nuoret hihhulit kertoo kahdesta identiteettiään etsivästä uskovaisesta nuoresta, jotka eivät koe mahtuvansa menneisyydestä periytyviin helluntaiherätyksen traditioihin.

He kritisoivat, ironisoivat, jopa nauravat oman yhteisönsä tavoille ja tottumuksille, mutta taustalla on vakava kysymys: Mitä on tämän päivän helluntainuoren usko? Mitä on minun uskoni? Maailma muuttuu, eikä helluntaiherätyskään voi pysyä samana.

”Jos en olis helluntailainen syntyessäni, niin musta ei ikinä olis tullu sitä. Mä en jäsennä identiteettiäni sen kautta, onko tässä lupa kapinoida, vaan voinko vielä sopia siihen ympäristöön, mistä mä oon tullu”, sanoo Anna Lehmuskoski, 24.

Hän on viidennen polven helluntailainen ja sosiologian opiskelija. Anna päättää järjestää helluntaitraditioita parodioivat iltamat, joissa helluntailaisten on lupa nauraa itselleen ja tuulettaa tunteitaan.

 

”Opillinen sirkus”

”Helluntaiherätys on semmoinen opillinen sirkus. Minä en ole vielä mahtunut siihen sisään, kun mua ei ole kastettu heidän traditioidensa mukaan”, sanoo Markus Mäenpää, 25.

Markus on eräänlainen väliinputoaja. Hän kuuluu luterilaiseen kirkkoon, mutta opiskelee helluntailaisten raamattuopistossa. Markuksen on valittava, meneekö hän uskovien kasteelle, joka on ehdoton edellytys helluntaiyhteisöön kuulumiselle.

Nuoret arvioivat kriittisesti 50 000 hengen helluntailaisuuden tärkeitä piirteitä: hurmoksellisuutta, evankeliointipaineita ja helluntailaisten tapaa määrittää uskovaiset.

Anna ja Markus kysyvät: onko helluntailaisuudella kanttia muuttua?

Ohjaaja: Harri Paavola. Toimittaja: Kirsi-Klaudia Kangas. Tuotanto: Sauli Ruuskanen, Amigos Media yhteistyössä Erkko Lyytinen.

 

Dokumentti on katsottavissa YLE Areenassa.

 

Suosittele235 Suosittelee

Kommentit

tiistaina 08.02.2011

Harmi, jos helluntailuudesta on tullut noin ahdasmielinen olo heille.. itse olen eri mieltä tästä asiasta, sillä itseään ei tarvitse tai oikeastaan saakkaan rueta muuttamaan! miksi pitäisi? Jumala on luonut jokaisen ainutlaatuiseksi ja saa olla juuri sellainen, kuin on. :) tottakai täytyy yrittää pysyä erossa synnistä, sillä synti erottaa Jumalasta, mutta kyllä Jumala tuntee ihmisen läpikotaisin ja tietää, että olemme kaukana täydellisestä!! eikä helluntailaisten kuulu asettua mihinkään teittyyn muottiin, ja luulen, että Jumala varmasti tulee kaatamaan uskonnollisuuden kumoon, sillä se ei ketään pelasta, vaan Jeesuksen veri. :) Ei ihminen ole yhtään huonompi jos haluaa kyseenalaistaa asioita, Jumala kyllä näyttäää sen mikä on oikeaa ja mikä väärää.

tiistaina 08.02.2011

Tosi hyvä juttu. Itse Helluntalaisuudessa lapsuuden eläneenä oli mukava katsoa kritisointia ja parodiaa perinteisestä helluntalaisesta liikkeestä, joka on vanhemmille helluntalaisille tabu. Ohjelmaa katsoessani itkin ja nauroin sydämeni pohjasta. Annalle ja Markukselle terveisiä: "teette mahtavaa työtä uskaltamalla tuoda asioita esille, kipeitäkin. Mietintämyssyyn: mikä on ihmisistä ja mikä on Jumalasta." Tsemppiä T: Ripe

tiistaina 08.02.2011

Harmi että voivat huonosti ollessaan tekemisissä Helluntailaisuuden kanssa. Ihmetyttää vain että miksi ovat? Miksi dokumentissa esiintynyt nuori mies ei ole jäänyt Luterilaiseen kirkkoon jos Helluntailaiset ovat niin väärässä monissa asioissa? Toivottavasti katsojat ymmärtävät että tuosta ohjelmasta välittyi vain yksipuolinen näkökanta helluntainuorten ajattelusta. Minä viihdyn Helluntai-uskovien yhteydessä, meidän "hellareiden" raadollisuudesta huolimatta! Ei täydellistä kirkkokuntaa tai seurakuntaa olekaan, jos sitä yritämme etsiä niin saamme odottaa uutta Jerusalemia. Katsottuani tuota ohjelmaa väkisinkin tulin ajatelleeksi niitä sisariani ja veljiäni Kristuksessa jotka ovat olleet herätysliikkeessä mukana tuolloin 50-80-luvulla, miltä heistä tuntui tuo pilkanteko? Oliko kaikki asiat silloin oikein ja täydellistä? EI! Onko ne nyt oikein ja täydellistä? EI! Entä 20 vuoden päästä kun me nuoret johdamme seurakuntia? Tuskin! Ollaan armollisia toinen toisillemme, Jeesuksen sanoin: "Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan." [KR92: Matt. 5:7]

Jani 32v.

tiistaina 08.02.2011

Annalle ja Markukselle kiitokset!

Itsekin helluntaiseurakunnassa kasvaneena ja yliopistossa opiskelleena olen käynyt läpi samanlaisia kysymyksiä kuin he. Omakaan tilanteeni ei ole ratkaistu, olen vain pikkuhiljaa jäänyt toiminnasta sivuun, koska en pysty osallistumaan siihen kokosydämisesti. Samaan aikaan olen uskovainen ja kaipaankin monia hyviä asioita, joita helluntailaisuudessa myös on. Muutkaan seurakunnat eivät tunnu sen paremmalta, ateistien porukoista puhumattakaan. Rukoilen usein Jumalalta johdatusta ja ehkä vielä palaan helluntaiseurakuntaan, koska siellä olevien Annojen ja Markuksien avulla helluntailaisuus tulee varmaan muuttumaan positiivisesti. :)

tiistaina 08.02.2011

erikoinen ohjelma..kenelle tehty, ketä palvelemaan.. ? rivien välistä vuodattuu ihmisen epävarmuus omasta identiteetistään. Onko jonkun identiteetti jonkin herätysliikkeen varassa, sen kritisoinnissa tai sen ylistämisessä.. Eikö me Jumalan armosta pelastuta. En pitänyt ohjelman luonteesta, jossa tuotiin vanhoja ja nykyisiä herätysliikkeen keulahahmoja negatiivisessa sävyssä esille. olen murheellinen, Jumala armahtakoon..

tiistaina 08.02.2011

Pakko sanoa, että jos te Anna ja Markus etsitte Jumalaa sydämestänne, niin te varmasti tuutte tuntemaan Jumalan oikeesti! Se on Jumalan lupaus, etsivä löytää. Älkää kompastelko mihinkään traditioihin, keskittykää Jumalaan niin kaikki menee hyvin! :) mulle tuli todella surullinen olo siitä, että olette saaneet noin huonon kuvan helluntailaisuudesta, niin eihän mikään seurakunta ole täydellinen, sillä olemme vain ihmisiä, jotka tekevät paljon virheitä. Muistakaa kuitenkin, että Isä rakastaa teitä hurjan paljon ja haluaa vain ja ainoastaan parasta omille lapsilleen. Minä rakastan Jumalaa ja Hän on minut pelastanut, ei voi muuta kuin kiittää ja ylistää. enää ei ole tyhjä olo sisimmässäni. <3
Siunausta kaikille!

tiistaina 08.02.2011

Jos helluntaiseurakunta ei tunnu oikealta niin voihan sitä liittyä johonkin toiseen seurakuntaan? :) sillä ei ole väliä, kuhan seurakunnan periaatteet perustuvat Jumalan sanaan. Samaa Jumalaa sitä kirkossakin palvotaan! :) ja muistakaa olla omia itsejänne. ei ole tarkotuskaan, että täytyisi joku naamari laittaa uskovaisena päähän. täytyy kuitenkin muistaa, ettei pysty kulkemaan kahta tietä ja elää kaksoiselämää, se on todella raskasta.

tiistaina 08.02.2011

Kiitos Anna ja Markus avoimuudesta ja rohkeudesta! Täällä teitä paljon neuvotaan nyt anonyymisti ja ihmetellään kommenttejanne, mikä on helppoa. Te olette tuoneet ajatuksille kasvot ja kerrotte itsestänne, omista tunteistanne ja kokemuksistanne, joka on todella arvokasta ja vaatii paljon itseluottamusta. Teidän kaltaisia ihmisiä tarvittaisiin seurakuntiin, jotta muutkin uskaltaisivat tulla näkyviksi ja tunteviksi. Itse olen helluntaiperheen kasvatti ja olen kokenut että jos ajatukseni eivät ole samansuuntaisia kuin "valtahelluntalaisilla" joutuu helposti ulkopuolelle ja jopa uskoa saatetaan kyseenalaistaa. Katsoin ohjelmaa yhdessä äitini kanssa, joka edustaa konservatiivista helluntailaisuutta. Hän ei löytänyt teidän tunnoillenne oikein muuta selitystä kuin että yhtenä vaihtoehtona haluatte varmaan "mennä maailmaan" ja haette sille oikeutusta. Minulla ei tullut ajatuksistanne ollenkaan sellainen olo vaan näin uskonne vahvana. Minusta teidän uskostanne heijastui riippumattomuutta yhteisön odotuksiin ja vaatimuksiin ja näen sen astetta kypsempänä ja syvällisempänä uskona, jossa ollaan ulkoaohjautuvuuden sijaan sisältäpäin ohjautuvia. Teillä ei myöskään tunnu olevan tarvetta saada muut ajattelemaan niinkuin itse ajattelette vaan voisin kuvitella että kanssanne olisi helppo jutella kaikesta vastavuoroisesti ja ymmärrätte eritavoin ajattelevia. Itse pohdin Annan kanssa samaa kysymystä lähteäkö vai jäädäkkö toivomaan muutosta. Olen alkanut kallistumaan siihen että haluan löytää uskovien yhteyttä sieltä missä saa olla oma itsensä, ilmaista tunteensa ja epäilyksensä. Valitettavasti helluntailaisuus ei taida tarjota sitä, koska helluntailaisuus tuntuu olevan uskomus/elämäntapa. Kyse ei minusta ole niinkään uskosta ja koska usko on minusta tärkeintä, en koe tarvitsevani heluntailaisuutta uskon ylläpitämiseen. Uskoa voi missä vain, milloin vain. Yksi asia mikä irtaantumisessa huolettaa on se että sosiaalinen verkosto on yhteisössä minulle tiivis. Joudun luultavimmin etsiä uusia ystäviä, koska irtaantuminen entisestään varmasti löyhdyttää suhteita. Uskon kuitenkin että kaikki voi muuttua paremmaksi kun pääsee ympäristöön jossa saa alkaa kasvamaan ilman että tukahdutetaan todellisia ajatuksia. Äidilleni voin sanoa suoraan mitä ajattelen, mutta tunne on se, että hän ei pidä minua kunnon uskovana. Tämä surettaa. Suurin syyni lähteä pois helluntailaisuudesta on se että en kestä sitä että minun ajatukseni koetaan jotenkin uhkana, en jaksa olla hiljaa teologisissa kysymyksissä silloin kuin helluntailaisia on ympärillä ja he eivät halua kuulla erilaisia ajatuksia. En halua kuulla enää, että minulla on vääränlaisia raamatuntulkintoja. Uskon että vaikka helluntaiseurakunnista löytyy paljon ajattelevia lähimmäisiä niin en jaksa enää heidänkään tukemana olla mukana yhteisössä jonka oppirakenteessa on lahkomaisuuden piirteitä. Uskontojen uhrien sivulle on tullut hyvä artikkeli henkilöstä joka on irrottautunut helluntailaisuudesta. Irrottautumisprosessi on ainakin minulla ollut pitkä ja raskas ja on vielä kesken ja en haluaisi missään tapauksessa paljastaa henkilöllisyyttäni kirjoittaessani näin kriittisesti uskonyhteisöstäni, jossa edelleen toistaiseksi toimin vielä. Ehkä kun saan etäisyyttä yhteisöön, pystyn myöhemmin tulla hakemaan sieltä sitä hyvää mitä heillä on tarjolla ja ottaa valikoivasti rusinat pullan päältä. On helpompi suojella itseään hengelliseltä väkivallalta kun ei ole itse sisällä. Tämä on minun vaiheeni tällä hetkellä. Siunausta kaikille ja erityisesti ohjelmassa mukana olleille!

keskiviikkona 09.02.2011

En ymmärrä edellisen kirjoittajan ajatusta, miksi ei helluntaiseurakunnassa voi olla oma itsensä. Olen ollut ko. seurakunnassa n. 50 vuotta ja olen aina voinut olla oma itseni. En ole samaa mieltä kaikista asioista, mutta ei se minua haittaa, ajattelen omalla tavallani ja toiset saavat ajatella omalla tavallaan. Se on niin yksinkertaista, mutta kun ihmiset tuppaavat tekemään tästä elämästä niin monimutkaista.

keskiviikkona 09.02.2011

Väittäisin että helluntailaisuuteen ja yleensäkin uskonsuuntiin kohdistuu keskenään ristiriitaisia odotuksia, ja siksi helposti käy, että mikään isompi yhteisö ei tunnu olevan just se, mitä etsii, ja myös omat odotukset voi kausittian ola ristiriitaisia.

Esim. ihminen voi samaan aikaan toivoa puhdasta oppia ja riittävästi keskustelua opista, ja tavallaan nämä sulkevat toisensa pois osittan, koska puhtaasta opista on tietty käsitys ("jossain"), mitä suojellaan kenties vähentämällä keskustelua tai siltä voi ainakin tuntua.

Kukapa ei myös iloitsisi ajatuksesta että jees, nyt ollaan selkeästi uskon tiellä ja tehty vaaditut asiat (uskovien kaste), mutta samalla se rajaa pois niitä, jotka taas eivät ole käyneet kasteella, vaikka oma paras kaveri.

Kukapa meistä ei arvostaisi vapaaehtoistyötä, mutta sen kääntöpuolena on se, että voi tulla tehneeksi työtä, josta olisi voinut saada toisessa yhteydessä oikeaa palkkaa.

Kukapa terve nuori ei haluaisi kapinoida ja kyseenalaistaa, mutta tämä ei onnistu, ellei kapinointiin ja kyseenalaistukseen saa tarpeeksi hyvää ja jämäkkää vastustusta. Kuka jaksaisi treenat nyrkkeilyä pumpulisäkin kanssa?'

Se on todettava kokemuksesta, että Jeesusta et saa omalla voimalla ilmestymään, vaikka kuinka olisit kateellinen sille vanhalle narkkarille, joka on vankilassa tullut uskoon, kun Jeesus ilmestyi sellissä. Jeesusta ei nähtävästi voi komennella laisinkaan - koetettu on!!

Minut helluntailaisuus on varjellut päihteiltä ja antanut uskoa perhe-elämään ja avioliittoon, koska perheen kestävyys on hellluntailainen arvo (vaikka ei aina toteudu). Myös olen säilyttänyt "mystisen" uskon tulevaisuuteen, hyvään elämään ja taivaaseen. Mutta suomalaisesta elämänmenosta ja erilaisiin ihmisiin tutustumisesta se on hiukan vieraannuttanut liikaa.

Siis se paradoksi on totta, että ihminen voi olla samaanaikaan erittäin kiitollinen ja erittäin suivaantunut helluntailaisuudestaan! Tätä voi olla vaikea ulkopuolisen ymmärtää! Kiitollisuus voi voittaa prosentein 51-49 tai sitten toisella käy toisella tavalla.

Kuitenkaan helluntailaisuutta ei voi tarkastella yksinään, ilman tarkastelematta suhdetta Uuteen testamenttiin ja apostoliseen uskoon. Helluntailaisuudessa on haluttu olla uskollisia ihanteella alkuseurakunnasta ja apostoliselle opille, vaikka voi olla, että monessa on epäonnistuttu, mutta halu on ainakin ollut. Mutta jos lähdetään siitä, että uskonnollisuus muodostuisi lähinnä vain ihmisten omista kokemuksista ja tunteista eikä UT:n pohjalta, siitä varmaan voisi syntyä erityyppinen uskonto, ikäänkuin "tyhjä taulu"-periaattella? Kuka tietää?

Kaikkea hyvää ja jos se tuntuu hyvältä, niin siunaustakin, kaikille tänne kirjoitteleville oman elämän tiellä omana itsenään elämän ja Jumalankin salaisuutta pohtimassa!

keskiviikkona 09.02.2011

Vielä edelliseen lisäksi, että olen tullut siihen tulokseen että sosiologinen "me-he"pohdinta on se, jota joutuu paljon miettimään uskonnollisessa kuviossa.

Eli esim se että viestiikö uskovasta aina helposti se, että MÄ kuuluun niihin pelastettuihin/oikeassaoleviin/valittuihin, ja "tilastojen valossa" SÄ et kuulu ja sussa on jotain vikaa ja sun pienikin vika on todisteena siitä kun mun kohdalla taas pieni vika vain vahvistaa säännön??

Tätä ongelmaa en ole pystynyt ratkaisemaan. Tietyllä tavalla ongelma voi jäädä taka-alalle jos heittäytyy erittäin ahkerasti oman ajattelunsa taakse ja pyrkii suostuttelemaan muut siihen, ja on vakuuttunut omasta oikeutuksestaan kuin vaalivoittaja.

Mutta jos epäröi hetken, epäilys kasvaa taudiksi asti....

En osaa tätä nyt ratkaista, joten päätän lähetyksen tähän. stop.

keskiviikkona 09.02.2011

Kiitos ohjelmasta! Hienoa lukea yllä olevaa keskustelua ja huomata että ohjelma on herättänyt muissakin kaikenklaisia ajatuksia. Yleensä kun aihe herättää tunteita ja pistää jopa kirjoittamaan niitä muiden luettavaksi on "kalikka kalahtanut". Kuten moni muukin tänne kommentoinut, olen elänyt hellarilapsuuden. Toivon, että nykyään ohjelman tekijöille ja muille itseään seurakunnan sisällä etsiville löytyy paikkansa ja seurakunta kestää monenlaiset jäsenet pyrkimättä tasapäistämään. Minulle siellä ei ollut tilaa.

Kaiken kaikkiaan olisi hyvä muistaa että kaikenlaiset "karsinat" (eri seurakunnat) ovat meidän ihmisten tekemiä ja Jumala on kaikille kuitenkin sama. Jos seurakuntaan ei sovi niin Jumalalle sopii. Kiitos vielä hyvästä ohjelmasta ja rohkeudesta tulla esiin omilla kasvoilla. Ja onnea etsintään. :)

keskiviikkona 09.02.2011

Isoilla paikkakunnilla ja erityisesti yliopistokaupungeissa oman hengellisen lokeron löytyminen on helpompaa ja oman uskonnonharjoittamisen fyysiset puitteet ovat vapaammin valittavissa. Toista on pienellä paikkakunnalla, jossa tarjonta on vähäistä ja vanhat seurakunnat elävät viipurin ja ylivainion aikoja, niin helluntailiikkeen sisällä kuin vapaakirkossa ja kirkon perinneliikkeissäkin. Uskovien yhteys saattaakin muodostua etäämpänä asuvien kaverien verkostosta tai nettiyhteisöstä, mikä ei liene paikallisseurakuntamallin alkuperäinen tarkoitus. Aika rankkaa tuuletusta tarvittaisiin pölyttyneisiin komeroihin, uusia vetäjiä ja vastuunkantajia ja uusia toimintamalleja. Jumalan palveleminen ja uskossa eläminen ei ole sidottua perinteisiin, joita seurakunnissa vaalitaan enemmän kuin evankeliumin eteenpäin vieminen ja arkipäivän usko vaativat.
-mies 38v-

keskiviikkona 09.02.2011

Antoiko dokumentti realistisen kuvan helluntailaisten toimintamalleista?
Ovatko helluntailaiset aina kesäjuhlillaan telttojensa kanssa vai tapahtuuko siellä jotain muutakin?
Miten voi olla helluntailainen syntyessään?
Ja kuinka kävi sen kadoksissa olevan identiteetin kanssa? Löytyikö jotain?
Ja vielä; mikä on se PAIKKA seurakunnassa, jonka voi saada tai sitten ei?

Siitä jehovantodistaja-ohjelmasta sai jotenkin selkeämmän kuvan siitä, mistä on kysymys.

keskiviikkona 09.02.2011

Hyvä ohjelma, hienosti toteutettu,kuvattu leikattu jne, En pitkästynyt katsottaessani ohjelmaa.
Upeat nuoret, ja rehelliset pohdinnat omista tunteista. Uskon että näistä nuorista kuullaan viellä.
Jumalan kohtaaminen (=herätys:) omassa elämässä lähtee syvästä kyseenalaistamisesta.
Itsekin, jo 40vee hell srk.ssa, joutunut pohtimaan ja sitä kautta löytämään suuremman Jumalan.Uskon että jokainen rehellinen uskovainen joutuu , ja Herra tahtookin viedä meidät paikalle missä löydämme jotain uutta näköalaa Herrasta. Näin oli myös monien Raamatun
henkilöiden elämässä.

torstaina 10.02.2011

Kiitos teille rohkeat nuoret! Kyllä Jumala tuntee luomansa ihmisen ja kestää kyseenalaistamisen.Ihailen uskonne vahvuutta,olette kasvussanne pidemmällä kuin moni ikänsä uskossa ollut.Etsikää edelleen, kuunnelkaa sydämenne ääntä.helppoa se ei tule olemaan, joutuu kantamaan " luopion" leimaa, se kannattaa sisäisen vapauden vuoksi. Ja mitä rehellisempiä olemme itsellemme ja muille, sen lähempänä on Jeesus.

perjantaina 11.02.2011

Dokumentti ei tosiaankaan antanut kokonaiskuvaa helluntailaisista, eikä ollut tarkoituskaan. Se oli kahden nuoren etsijän subjektiivinen seurantadokumentti, jota kuvattiin puoli vuotta. Alussa ei voitu tietää, mihin dokumentti päättyy, eli tiukkaa kässäriä ei ollut. Niin seurantadokkarit tehdään. 28 minuuttiin ei voi mahduttaa useampia henkilöitä tai näkökulmia.

Historialliset pätkät loivat taustaa helluntainuorten nykypäivälle ja juurille, sekä toimivat kontrasteina analyyttiselle pohdiskelulle. Ketään ei ollut tarkoitus pilkata, mutta jotkut katsojat taisivat sen niin tulkita. Kaikki kunnia menneiden sukupolvien uhrautuvalle työlle seurakunnissa. Jokainen suodattaa näkemänsä kuitenkin omien kokemustensa läpi.

Dokumentti oli suunnattu kädenojennukseksi niille tuhansille, jotka ovat tiukkapipoisuuden tai minkä syyn takia vain jättäneet hengellisen kotinsa. Toiseksi se oli hätähuuto nykyisten kriittisesti ajattelevien ja identiteettiään etsivien ihmisten puolesta, että he saisivat olla seurakunnissaan ja käydä kasvukipunsa läpi ilman häpeää.

Mahtavaa, että Hihhulit on herättänyt paljon keskustelua! Niin oli tarkoituskin. Kiitos kaikesta palautteesta!

lauantaina 12.02.2011

seurakunta on jeesuksen ruumis. noi herjailee jumalaa eivatkaan tuntee jumala. toi hevari on ihan selvasti saatanan palvoja ihan sen tyylin ja musiikin perusteella. oikea ihminen joka on kokenu Jumalan armoa ja pyha hengen ei voi laheskaan puhua tollasta puhetta. ohjelman takana on selvasti korruptoinut politiikot jotka yrittavat kaikkella tavalla sortua seurakunnat, jonka jalkeen he onnistuvat uudessa maailmanjarjestyksessa.

sunnuntaina 13.02.2011

Kiitos tästä ohjelmasta!
Se tosiaan itketti ja nauratti. Tykkäsin!
Eilen helluntain nuortenillassa välittyi tunnelma, että tästä ei tykätty.
Kulkijana olosta huolimatta, minäkään en ole löytänyt täydellistä seurakuntaa, joten sydämessäni haluan kuulua tuohon uuteen Jerusalemiin, jossa kaikki uskovaiset ovat yhtä kirkkokuntaa! <3

maanantaina 14.02.2011

Itse olen kans aina ollut helluntailainen, enkä vielä itse ole tavannut livenä ketään noin outoja hippejä tai hihhuleita tai miksikä niitä nyt sanottiinkaan, kuin ohjelmassa. Siinä lopuksi se jätkäkin käveli paljain jaloin pihalla.. Ja tyttö kysyi jopa äidiltään, että rakastaisitko mua jos en olisi helluntailainen... Ei se nyt varmaan niin ihme juttu ole jos se tyttö ei olis helluntailainen, voi sitä muutenkin olla uskossa, ja kyllä ihmiset eroaa ja liittyy seurakuntaan. Ihmiset esim. muuttaa paikkakunnalta toiselle jonka seurauksena voi tulla inhimillisiä muutoksia esim. mennä vapikseen tai ev.lut kirkkoon tai jotain jos sillä paikkakunnalla kokee sen olevan oikea vaihtoehto.

Ja voin sanoa, että KUKAAN helluntailainen ei ole IKINÄ kyylännyt ikinä mitä teen. Päinvastoin, ystävällisiä ovat ja käyttäytyvät ihan niinkuin muutkin ihmiset, ja ovat siinä mielessä kiinnostuneita että kysyvät esim. "mitä kuuluu?". Tuli niin jotenkin kiusallinen olo siitä ohjelmasta, kun annettiin niin väärä kuva helluntailaisuudesta joidenkin yksinkertaisten tyyppien perusteella.

perjantaina 18.02.2011

Minua myös ihmetyttää tämä yksipuolinen esille tuominen. Normaaleja ihmisiä minusta ovat, työssä käyviä. Jonkun mielestä voi uskovaiset olla omituisia, mutta kuinkahan moni ajattelee että tuossa on yksi hellari tai tuossa on luterilainen. Mistähän sen lopujen lopuksi näkee kun kadulla kuljemme ja ihmisten kanssa juttelemme. Tämä nyt oli kahden ihmisen stoori ja normaali nuorten seurakunta kuva jäi hämärään.

perjantaina 18.02.2011

Tiukkapipoisuudestako vain onkin kysymys, tahdotaanko sillä tarkoittaa että voidaan harjoittaa vähän sitä sun tätä? sitäkö raja-aitojen kaatumisella tarkoitetaan. Eli siis seurakuntakuri ja Jumalan kunnioittaminen taka-alalle ja muu saa sijan?

tiistaina 01.03.2011

Heräsi kysymys,ovatko kummatkaan nuoret uudestisyntyneet uudesti ylhäältä,tulleet siis oikeasti vanhan-aikaisesti uskoon? Helluntailaisuuteen ei opiskella,kun ihminen tulee synnin tuntoon,hän kaipaa puhdistusta ja vain Jeesuksen sovintoveri voi pestä pois synnin ja kun ollaan rehellisiä Herran edessä,siis ilman omia ehtoja,Herra luo uutta,Hän nimittäin katsoo ihmisen sydämeen,ei voi olla puolinaisia uskovia,sellaiset ovat Jumalan Sanan mukaan uskonnollisia ja vailla uudestisyntymiskokemusta,tällaisia ovat Suomen kirkot täynnä,alkaa olla myös "hellureissa",koska uskovien kotien lapset,jollei kotona eletä USKOSTA,pitävät liittymistä helluntaiseurakuntaan traditiona,joka kuuluu täyttää että olisi niinsanotusti hyväksytty,tämä on nuoren oma käsitys.Ei tarvitse kovin kaksista lukutaitoa,kun lukee Apostolin tekoja,huomaa ,mikä järjestys on:Tehdään parannus synneistä,ilman ehtoja,saadaan kokea Herran Jeesuksen antavan synnit anteeksi,sen muuten tuntee tykönään varmasti,siitä seuraa uskovien kasteelle meneminen omakohtaisesti,ei pakottamalla,vaan halusta seurata Jeesuksen antamaa esimerkkiä,Hän Jumalana ei olisi tarvinnut kastetta,mutta kaikessa hän näytti ihmiselle mallin,miten tulee Häntä seurata,sen jälkeen uudesti syntynyt ihminen hakee itselleen hengellisen kodin jossa voi palvella Jeesusta saamillaan Armolahjoilla! Yksinkertaiselle helppo tajuta mutta omasta mielestään "rikkaalle=viisaalle vaikeaa!!! Lue Sanaa niinkuin on kirjoitettu,usko siihen niinkuin on kirjoitettu,tee niin kuin on kirjoitettu,niin tulet saamaan niinkuin on kirjoitettu!Jumalan Siunausta jokaiselle rehelliselle etsijälle,tulet nimittäin löytämään!!! Käytä 33/38 painosta.

maanantaina 15.07.2013

Kiitos näille kahdelle nuorelle, erityisesti Annalle rohkeudesta puhua kipeistä ja epävarmoista asioista julkisesti. Päätös ei ole varmasti ollut helppo eikä kaikki palaute varmastikaan ole ollut positiivista. Iso tsempitys ja halaus lukion saksantuntien taistelutoverille. :)

perjantaina 19.07.2013

Hei!
Olipa ihan mielenkiintoinen löytö tämä dokumentti. Itse en kuulu helluntaiseurakuntaan, enkä ole edes uskovainen. Virallisen määritelmän mukaan varmaan agnostikko. Hienoa huomata, että myös uskonnollisissa herätysliikkeissä jotkut uskaltavat olla eri mieltä ja kyseenalaistaa. Monesti meille ei uskovaisille ihmisille tulee sellainen (varmaan myös median virheellisesti muokkaama) kuva, että uskovaisissa piireissä toisinajattelulle ei ole sijaa. Olen itsekin nuori, varmaan aika samanikäinen, kuin dokumentin nuoret ja hehän vaikuttivat ihan järkeviltä, eivätkä ollenkaan hihhuleilta :) Voin myöntää, että usein sitä syyllistyy ennakkoluuloisuuteen ja kategorisoi erilaiset ihmiset jollain tavalla. Esimerkiksi omassa tapauksessani ajattelen liian herkästi, että uskovat ovat tietynlaisia ihmisiä. Aina välillä tosin huomaan, miten järjettömiä ennakkoluuloni ovat. Kiitos dokumentin nuorille rohkeudesta tuoda omia mielipiteitään esille! Helppohan täällä on tosiaan nimettömänä kommentoida, mutta on aivan eri asia omalla nimellään ja kasvoillaan paljastaa jotakin noinkin henkilökohtaista itsestään.

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Selaa juttuja asiasanojen mukaan




Muualla Yle.fi:ssä