Lapsuuden haavat.

Ohjelmassa nousi esiin seksuaalinen hyväksikäyttö, ahdistuneisuus, surullisuus, läheisyyden puute, tunne, että jää yksin, väkivallan pelko,väärä maailmankuva, kierotunut suhde toiseen sukupuoleen, tunne, että jää yksin, asioiden peittely ja salailu, salamyhkäisyys, eläminen jätkäporukoissa, pelko väkivaltaisuudesta, taloudellinen ahdinko, jne.

Ehkä nämä tekijät johtavat syrjäytymiseen, alkoholin, huumeiden, lääkkeiden käytöön, eli etsitään, jotakin stimulantteja joiden avulla selviää ja jaksaa taas seuraavaan päivään.

Psykiatri Martti Paloheimo (1915-2002) julkaisi useita kirjoja, joissa hän tarkasteli lähihistoriaamme, Tsaarin vallasta sisällissotaan, talvisotaan, jatkosotaan, maalta muutto kaupunkeihin, muutto työn perässä 1800- luvun lopulla Amerikkaan, muutto työn peräsä Ruotsiin, 90- luvun lamaan ja näiden vaikutuksia yhteiskuntaamme ja sitäkautta yksilöihin.

Paloheimo julkaisi vuonna 1999 laajennetun painoksen kirjasta Kotivammaisuuden synty- suomalaisen lapsuuden haavat.
Kirjasta julkaistiin vuonna 1992 suppeampi painos.
Eräs kirjan lukenut naishenkilö kirjoitti Paloheimolle: Kiitos kirjastasi. Luin ja itkin, tämä kirja pitäisi kuulua ehdottomasti jokaiseen äitiyspakkaukseen, etteivät vanhemmat tuottaisi lisää kotivammaisia lapsia.

Paloheimon kirjoista löytyy lainauksia netistä hauilla > ota tai jätä äänetön kevät < , > ihmisensuojelu < , > lapsuuden haavat <.

Tänään 20.7.2010 uutisoitiin yksinhuoltajien köyhyydestä, jotka koskettavat 120.000 yksinhuoltajaperhettä ja 200.000 lasta.

Lapsia huostaanotetaan, pakkohuostaanotetaan, sijoitetaan laitos-, tai perhehoitoon. Vanhukset joutuvat "heitteille", reumasairaala lopetettiin. Ongelmat lisääntyvät päivä päivältä.

Minkälaisia vanhempia, aikuisia, kasvattajia, mummoja, vaareja, nykylapsista tulee. Jatkavatko he samaa ylisukupolvista kotivammaisuuden kierrettä?
Olisiko aika pysähtyä miettimään seuraamuksia?

Tämänpäivän "kuumat keskustelut" netissä löytyvät hauilla
> lastensuojelu bisnes < , >huostaanotto bisnes < ,> lastenkoti bisnes <.

Onko tilanne verrattavisa "uppoamattomaan" Titaniciin?

– Anonyymi (ei varmistettu)

Näkymättömät lapset!

Suomi puhuu palstalla oli marraskuussa 2004 siteerattu ylilääkäri Olli Piirtolan haastattelua otsakkeella "Näkymättömät lapset- tulevaisuuden aikapommiko?".

"Muumitarinoiden helmiä on kertomus näkymättömäksi muuttuneesta lapsesta Ninnistä, joka muumien hoteissa tulee vähän kerrassaan näkyväksi, kun häntä rakastetaan, kunnioitetaan ja kuunnellaan.

Keskisuomalaisen haastattelussa 24.11.2004 ylilääkäri Olli Piirtola. Haastattelun otsekkeena oli "Näkymättömiä lapsia on Jyväskylässäkin."

Jyväskylässä on paljon näkymättömiä lapsia, joiden tarpeita vähätellään. Yleiseen välinpitämättömyyteen ja vähättelevään asenteeseen lapsia ja lapsiperheitä kohtaan tarvitaan muutosta, jotta lapset tulevat yhteiskunnassamme näkyviksi. Vanhenmpien hyssytteleminen pitäisi myös lopettaa ja vaatia heiltä vastuuta.

Stakesin kuntatilasto kertoo, että Jyväskylässä lastensuojelun piirissä koko maan keskiarvoon verrattuna on yli kaksinkertainen määrä lapsia.
Yli 12 vuotiaiden nuorisopsykiatrian avohoitokäynnit ovat lähes kolminkertaistuneet. Yksinhuoltajaperheiden osuus on maan keskiarvoa selvästi suurempi.

Lapsi tulee ottaa kaikkialla vakavasti ja hänen itsearvoaan tulee kunnoitaaa. Nyt ollaan näennäisesti suvatsevaisia lastaan laiminlyövien perheiden eriskummallisuuksille. Vanhempia ei haluta syyllistää ja niinmpä heiltä ei uskalleta myöskään vaatia vastuuta.

Yksinäisyys ja aikuisen puute oirehtivat masennuksena, nukahtamisvaikeuksina, väkivaltaisuutena ja tunnekylmyytenä. Liian varhainen aikuistuminen tuottaa vain näennäiskypsyyttä ja antaa vähän eväitä tunne-elämän kehittymiselle. Hän muistuttaa, että lapsen on saatava olla lapsi.

Vanhemmilta vain tuntuu katoavan rohkeus olla aikuisia. Lapset elävät yhä enemmän virtuaalitodellisuudessa, jonka luovat televisio, tietokonepelit ja videot, vaikka he tarvitsisivat aikuisilta oikeita tietoja ja oikeita tunteita.

Eräässä toisessa haastattelussa (Ksml) 23.11.04 Piirtola totesi Jyväskylään olisi perustettava välittömästi yksi uusi mielenterveystoimisto, joka auttaisi erityisesti nuoria aikuisia".

Psykiatri Martti Paloheimo.

Kirjassaan Kotivammaisuuden synty- Suomalaisen lapsuuden haavat Paloheimo käsittelee hänen psykiatriselle vastaanotolleen hakeutuneiden keski-ikäisten aikuisten kertomuksia omasta lapsuudestaan ja lapsuudenkodissaan saamistaan henkisistä vammoista ja traumoista. Näiden haastatteluiden pojalta hännelle selkeytyi monia asioita, joista hänelle syntyi käsite "Kotivammaisuus".

Piirtolan ja Paloheimon näkemyksiin, sekä ihmisten yleisen pahoinvoinnin, työttömyyden, syrjäytymisen, avio- ja avoerojen suureen vuosittaiseen määrään ja noin 30.000 avioerolapsen, sekä arviolta 10.000 avoerolapsen, sekä huostaanotettujen ja pakkohuostaanotettujen lasten määrä vuositasolla viestittää karua kieltään. Sekä aikuiset,lapset ja nuoret voivat pahoin. voivat pahoin.

Ehkä olisi aika julkaista "päivitetty" kirja nimeltään "Yhteiskuntavammaiset , syrjäytyneet lapset ja nuoret", Ilmiö saattaa olla vakava seuraamus lasten ja nuorten kaltoinkohtelusta, syrjäyttämisestä, sekä näkymättömyydestä.

Quo vadis yhteiskunta? Carpe diem, ennenkuin on liian myöhäistä.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Martti Paloheimo. Isät.

Paloheimo kirjoitti osiossa ISÄT sivu 147.
Isän olemassaolo, vaikka lyhyenkin ajalta jääneet muistot, sekä pahat, että hyvät, ovat tärkeitä.

Hyvillä muistikuvilla on suuri merkitys vuosikymmeniä myähemmin, silloin kun tämä poika pitelee omia lapsiaan. Hänen kehonsa muistaa nuo kosketukset. Pienikin hyväily, tukan pörröttäminen ohimennessä ja jopa pelkkä polvella istuminen saattaa palata myöhemmin mieleen kultaisena muistona.
On hämmästyttävää nähdä miten vähän tämäntapaisia kosketuksia tarvitaan pojalle ravinnoksi.

Normaalioloissa kun isä on kotona ja perhe koossa, kohtaavat isä ja pikkupoika toisensa kymmeniä, ehkä satoja kertoja päivässä aamusta lähtien.

Poika näkee, miten isä tervehtii vieraita, miten hän käyttäytyy, kaupungilla, junassa, bussissa, miten hän tervehtii vieraita, miten hän kohtelee ja puhuttelee kaupan myyjää, jne.

Kaiken aikaa siirtyy -lempisanani on "valuu" - jotain isän persoonallisuudesta poikaan silloinkin, kun tämä ei erityisesti opeta poikaansa, eikä edes muista, että poika on siinä lähellään ja hänen käyttäytymistään tarkkailemassa".

Onko pojilla tulevaisuudessa mahdollisuutta saada riittävästi miehen, puolison, isän mallia? -Tulevaisuus ei kaiketikaan näytä kovin lupaavalta. Onko mies-isä katovava luonnonvara lasten elämästä. -Mistä "valuu" tulevaisuuden isä- mies- perhemalli lapsille?

Tulevaisuuden visiot eivät näytä kovin lupaavalta.

Arno Kotro ja Hannu T. Sepponen julkaisivat kirjan "Mies vailla tasa-arvoa", joka ilmestyi alkusyksystä. Kirjassa on yhteensä 26 miesnäkökulmaa käsitellen miehiä ja isyyttä, sekä heidän arvostuksen vähenemistä ja vähättelyä lapsen elämässä.

"Sukupuolten sota" Sosiaali- ja terveysalan tutkimus ja kehittämiskeskus Stakes Dialogi 6/2005 lehdessä päätoimittaja Riitta Viialainen kirjoitti pääkirjoituksessaan

"Ei ihme, jos miesaktivismi nostaa päätään". Kyseisessä lehdessä nostettiin esiin myös vääristynyt kuva "äitimyytistä", sekä lisääntyneestä lasten pahoinvoinnista, mielenterveysongelmista, sekä kasvavista lasten huostaanotoista.

Dialogi 6/2005. Sijoitettuja lapsia ja nuoria jo 14.700. Lastensuojelun asiakasmäärät kasvavat edelleen. Avohuollossa on vajaat 60.000 lasta ja sijoitettuna lähes 15.000 lasta. Avohuollon asiakasmäärä on kasvanut 10 prosentin vuosivauhdilla, sijoitukset muutaman prosentin vuodessa".

Vuosittain erolasten määrä on n 30.000, joka on pysynyt vakiona viimeiset 20 vuotta.
Kertomalla luku 30.000 vuosilla 20 saamma tulokseksi n 600.000 erolasta. Luvuissa ei ole mukana yksinhuoltajien, eikä uusperheiden lapset, koska niitä ei rekisteröidä.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Lastensuojelusta tuli kasvubisnestä
Jyrki Alkio
Talouselämä.

Yksityisiä terveyspalveluja tarjoava Mehiläinen ostaa itselleen uusia asiakkaita ja uutta osaamista. Mehiläinen kasvattaa julkisrahoitteisista palveluista uutta bisnestä lääkärikeskusten, sairaaloiden ja työterveyshuollon rinnalle.

Ensimmäisenä Mehiläinen iski lapsia ja nuoria, mielenterveyspotilaita sekä vanhuksia hoitavaan Leivoyhtiöt-ketjuun.

Leivoyhtiöt on Mehiläisen kuntapalveluista vastaavan Teemu Annalan mukaan ainutlaatuinen kokonaisuus, sillä ketju on osannut yhdistää lastensuojelun ja -psykiatrian. Kunnat ja julkinen sektori ovat yrittäneet samaa vuosikausia.

Annalan tehtävä on kasvattaa lastensuojelusta ja muista julkisrahoitteisista palveluista Mehiläiselle merkittävää liiketoimintaa.

Mehiläinen on jo avannut vanhusten hoivayksiköt Espoossa ja Turussa. Se myös voitti viime vuonna kilvan terveyskeskuksen ja kotihoidon palvelujen ulkoistuksesta Karjaalla. Lisäksi yhtiö etsii aktiivisesti uusia ostokohteita.

Mehiläinen itse siirtyi keväällä 2006 ulkomaiseen omistukseen, kun Capman ja Sitra myivät yhtiön ruotsalaiselle H-Care Holdingille. Ambeaksi nimensä muuttaneen yhtiön omistavat brittiläinen pääomasijoitusyhtiö 3i ja Singaporen valtion sijoitusyhtiö GIC.

Mehiläinen tavoittelee sekä lastensuojelusta, vanhusten hoivapalveluista, mielenterveyskuntoutuksesta että perusterveydenhuollon ulkoistuksista kustakin kymmenien miljoonien bisnestä. Jos tavoite toteutuu, julkisrahoitteiset palvelut lähes kaksinkertaistavat yhtiön liikevaihdon, jota viime vuonna syntyi 136 miljoonaa euroa.

Sarjayrittäjä osaa työnsä
Leivoyhtiöille liikevaihtoa kertyi viime vuonna 8,7 miljoonaa euroa. Tämän vuoden odotus on 15 miljoonaa.
****

Päivän kuumimmat keskustelut netissä.
Googlaa > lastensuojelu bisnes < , > huostaanotto bisnes <, > päivi lipponen blogi < , > liftariäidin blogi < , > kaisa ruokamo blogi < , > anu palosaari blogi <. > kirsi virtanen blogi (yle) <.

– Anonyymi (ei varmistettu)