YLE

 

YLE A-Ö

YLE24 Sää
Ohjelmaopas Yle etusivu
Etusivulle

Atlas aihearkisto

TV1 Atlas 5.10.2006 klo 21.30

  • Siperiassa suomensukuisten alkuperäiskansojen, hantien ja mansien väkiluku kasvaa nopeasti. Taustalla on vähemmistökansoille myönnetyt taloudelliset edut. Arvostelijoiden mielestä monet edut ovat kuitenkin todellisuutta vain paperilla.
  • Puolan uuden, konservatiivisen johtokaksikon, Kaczynskin veljesparin räväkät puheet hiertävät Puolan ja Saksan suhteita. Pääministeri on uhannut jopa perua Puolassa elävien, 300 tuhannen saksalaisen vähemmistöoikeudet, jollei Saksa anna samanlaista vähemmistösuojaa Saksassa eläville puolalaisille. Mitä maiden yhteiselosta tuumataan rajan pinnassa, Oderin rannoilla?
  • Slovakian unkarilaiset. Unkarilaiset muodostavat liki kymmenen prosentin kansallisen vähemmistön Slovakiassa. Välit valtaväestön ja vähemmistön välillä eivät ole hyvät. Unkarinkielisiä on jopa pahoinpidelty siksi, että he ovat puhuneet äidinkieltään.

HANTI-MANSIAN
LAULUMAILLA

Venäjän politiikkaa vähemmistökansojaan kohtaan on viime aikoina moitittu kovin sanoin ja syystäkin. Varsinkin suomensukuiset marilaiset ovat kokeneet kovia. Kaukaa Siperiasta kuuluu kuitenkin myös toisenlaisia uutisia - sukupuuton partaalla horjuneitten suomensukuisten hantien ja mansien lukumäärä kasvaa Venäjän väestölaskennan mukaan hurjaa vauhtia.Runsaassa vuosikymmenessä kasvua on lähes neljäkymmentä prosenttia.

Toimittaja Martti Hosian raportissa kierretään hantien ja mansien kotikonnuilla, kaupungeissa ja maaseudulla.

Hanti-Mansia on autonominen alue Länsi-Siperiassa.
Asukkaita on puolitoista miljoonaa. Heistä vain kaksi prosenttia on suomensukuisia hanteja ja manseja.

Öljykentät Ob-joen varsilla ovat Venäjän suurimmat. Alue on Venäjän vaurain. Tämä vauraus myös näkyy alueen asukkaiden elämässä. Alkuperäiskansaan kuuluville myönnetään avustuksia.

- Kolme osapuolta eli öljyteollisuus, alkuperäiskansat ja valtio ovat tasavertaisia yhteistyökumppaneita, sanoo Ugrien pelastusseuran puheejohtaja, Aleksandr Novjuhov. Paikallishallinnon ja valtion
viranomaiset takaavat sen, että alkuperäiskansojen ja öljy-yhtiöiden välisiä sopimuksia ja voimassa olevaa lainsäädäntöä noudatetaan.

Omaa kieltään puhuu hanteista ja manseista enää alle kolmannes. Lähimmät kielisukulaiset ovat unkarilaiset. Parhaiten hantia ja mansia taidetaan syrjäkylillä, kaupunkien väestö on jo venäläistynyt liki täysin.

Alueen asioista vastaa kuvernööri Aleksandr Filipenko. Kuvernööri on hakenut mallia uudistuksille muun muassa Alaskasta, Kanadasta ja Suomen Lapista.

- Alueparlamentissa toimii pienten kansojen edustajien yleiskokous.
Sillä on oikeus hylätä parlamentin päätökset kysymyksissä, jotka koskevat alkuperäiskansojen etuja, kertoo kuvernööri Filipenko.

Kishikin kylä rakennettiin diktaattori Josif Stalinin aikana tyhjentämällä Nazymin yläjuoksun vanhat asuinpaikat. Nyt asukkaita on seitsemisensataa, heistä kaksi kolmasosaa hanteja.

Suuri vitsaus on työttömyys. Toimettomat miehet tappavat aikaansa juomalla.

Osa kishikiläisistä kuitenkin yrittää: uuden, omin voimin perustetun osuuskunnan jäsenet rakentavat veneitä, marjastavat ja kalastavat.
Työporukan johtaja on hanti ja kansallisuudestaan ylpeä:

- Kukaan ei pitänyt hanteista 1990-luvun alkuun asti, kertoo kalastaja Ilja Sulmanov. Tänne muuttaneet venäläiset ja ukrainalaiset eivät pitäneet alkuperäiskansoista ja suhtautuivat heihin halveksivasti.

Kylän vanha väki on nähnyt Neuvostoliiton ja Venäjän monet äkkikäänteet. Sanat osataan asettaa oikein:

- Neuvostoaikana kiellettiin kaikki, niin meidän kulttuurimme, kuin siihen liittyvät juhlatkin, esimerkiksi karhunpeijaiset, sanoo museonjohtaja Sofia Lazareva. Emme saaneet puhua äidinkieltämme. Näin jatkui monien sukupolvien ajan ja kieli alkoi kadota. Lapset eivät enää osanneet äidinkieltään. Nyt kaikissa Hanti-Mansian autonomisen alueen kouluissa opetetaan hantin kieltä ja kerätään Obin ugrien esineistöä. Lähes jokaisessa
koulussa toimii museo ja on perustettu kansanmusiikki- ja tanssiyhtyeitä. Olen erittäin tyytyväinen.

TOISENLAINEN
TULKINTA

Studiossa oli haastateltavana toimittaja Ville Ropponen. Hän on kiertänyt sukukansojen mailla monesti ja kirjoittanut alueiden tilanteesta suomalaislehtiin. Venäjä asetti hänet - tarkemmin perustelematta - viisumiekieltoon viime syksynä. Viimeksi 25.9. Ropposen matka tyssäsi rajalle, kun hän oli suomalaisten toimittajien, kirjailijoiden ja tutkijoiden kanssa matkalla Petroskoihin kirjailijakongressiin.

Ropponen suhtautuu Hanti-Mansian tilanteeseen kriittisemmin. Hänen mielestään moni asia on heikommin, kuin mitä ulkomaisille toimittajille kerrotaan. Maanomistusoikeutta ei ole, kielenopetus on surkealla tolalla, alkuperäiskansojen edustajilla ei ole asiaa öljyteollisuuden palvelukseen.

Heikommin menee kuitenkin esim. Mari-Elin tasavallassa, jossa Ropposen mukaan on harjoitettu karkeaa toisinajattelijoiden - mukaan lukien alkuperäiskansojen asiaa ajavat kansalaisjärjestöaktiivit - sortoa vuodesta 2001 lähtien, jolloin alueen presidentiksi valittiin Vladimir Zhirinovskin äärikansallismielisen puolueen poliitikko, Leonid Markelov. Markelov siirtyi sittemmin presidentti Putinin Yhtenäinen Venäjä-puolueeseen, mutta linja on jatkunut vähemmistöille vihamielisenä.

SLOVAKIAN
UNKARILAISET

Euroopan Unionissa vähemmistöjen asemaa suojataan monin tavoin. Mutta täälläkin väestöryhmien väliltä löytyy monenmoista kitkaa, jota poliittiset puolueet ajoittain hyödyntävät.

5,5 miljoonasta slovakialaisista kymmenesosa on unkarinkielisiä.
Maan hallitukseen nousi kesäkuun vaalien jälkeen äärikansallinen puolue, jota on syytetty unkarilaisvastaisten mielialojen lietsomisesta. Valtaväestön ja vähemmistön väliset ennakkoluulot istuvat syvässä, eteläslovakialaisessa Komarnon kaupungissakin.

Komarnon 37 tuhannesta asukkaasta 70% on unkarinkielisiä. Slovakialaisen nuoren miehen mielestä unkarinkieltä ei tarvitse silti osata:

-En tarvitse unkaria. Kaverini ovat slovakialaisia, sanoo Pavol Cierny.
En halua puhua unkaria. En pidä siitä. Se on epämiellyttävä kieli.

Iäkäs unkarinkielinen rouva on sitä mieltä, että tilanne on juuri uuden hallituksen myötä muuttunut huononmmaksi:

- Unkarilaisten ja slovakkien välit ovat täällä Komarnossa huonot. Unkarilaiset ovat kunnollista väkeä, mutta slovakit eivät, sanoo Margit Nemeth. He kyselevät alati, miksi emme puhu slovakkia.
Missä me oikein elämme? Aasiassako, kun emme saa puhua unkaria?
Aiemmin tilanne oli toisin.Uuden hallituksen myötä se muuttui.

Komarnossa ei ole ollut väkivaltaisuuksia kansalaisryhmien välillä, mutta elokuussa tuli tietoja unkarinkielisen naisen pahoinpitelystä Nitran kaupungissa. Pahoinpitelyn syy oli, että nainen oli puhunut julkisesti unkarin kielellä. Slovakian poliisi suhtautuu pahoinpitelyyn epäillen, mutta tapauksesta syntynyt kohu ilmentää silti hyvin jännitteitä väestöryhmien välillä

- Minusta on surullista, että suhteet ovat sellaisia kun ovat, sanoo Ludovit Grafel, Komarnon virkamies. Olemme nyt EU:ssa, ja meidän tulisi suhtautua toisiimme inhimillisemmin ja kunnioittavammin.

Grafel näkee, että historiallisilla tekijöillä - kuten Tonavan pohjoispuolisten, pääasiallisesti unkarilaisten asuttamien alueiden joutumisella 1. maailmansodan seurauksena perustetun Tsekkoslovakian haltuun ja etenkin vuonna 1993 tapahtuneella Tsekkoslovakian jakautumisella - on ollut suuri vaikutus siihen, että kansallismielisyys on nyt kasvussa. Grafel uskoo kuitenkin, että kyse on ohimenevästä ilmiöstä.

PUOLAN ÄÄNEKÄS
PÄÄMINISTERI

Puolassa ovat asiat päinvastoin: tavallinen kansa elää sovussa, mutta poliittinen johto ärhentää. Puolan uusi pääministeri Jaroslaw Kaczynski on arvostellut Saksan historiantulkintoja ja kaasuputkihankkeita Venäjän kanssa.

Osansa ovat saaneet myös Puolan 300 tuhatta saksalaista, joiden vähemmistöoikeudet ovat pääministerin mielestä vähän turhankin hyvät. Pääministeri on korostanut säilyttävänsä oikeudet, mutta arvostelee silti, ettei puolalaisvähemmistö muissa maissa nauti vastaavia oikeuksia.

Saksa ja Puola solmivat sopimuksen vuonna 1991, jonka mukaan viiden prosentin äänikynnys ei koske saksalaisvähemmistöä valtiollisissa vaaleissa. Erityisesti Kaczynskin hallituskumppani, konservatiivinen Puolalaisten perheiden liitto on arvostellut tätä erikoikeutta.

Toimittaja Pertti Rönkkö haastatteli tavallisia saksalaisia ja puolalaisia maiden rajalla, Frankfurt an der Oderissa. Heitä lähinnä hämmästyttävät Puolan presidentin ja pääministerin, kaksosveljesten Lech ja Jaroslaw Kaczynski, puheet:

- Puolan hallitus on nykyään mätä, arvostelee Eugen Karpinski, puolalainen eläkeläinen. Kaksosista on tullut kamalan herkkähipiäisiä Saksan suhteen. Olemme vihdoin päässeet irti ikävistä ajoista, vihasta toisiamme kohtaan ja kansojamme välillä. Ainakin tavallisilla ihmisillä on nyt hyvät ja ystävälliset välit. Nyt veljekset yrittävät tehdä kaiken tyhjäksi. Se on typerää.

- Saksassa on vallalla vahva usko siihen, että Puolan hallituksen kannat, edustavat koko Puolaa. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, korostaa Gesine Schwan, Oderin molemmille rannoille sijoittuvan Eurooppa-yliopiston (Viadrina-yliopiston) rehtori. Hallituksen kannatus perustuu 40 prosentin äänestysvilkkauteen, eli kaikkien äänioikeutettujen keskuudessa se on 16 - 17 %.

Viimeisin kiistanaihe maiden välillä on Berliinissä avattu historia-näyttely, joka käsittelee 2. maailmansodan pakolaisuutta. Näyttelyssä esitellään myös miljoonien saksalaisten pakolaisten kohtaloita. Saksalaiset pakenivat ja heitä karkotettiin Kolmannen valtakunnan romahdettua varsinkin Puolasta ja silloisesta Tsekkoslovakiasta.

Pääministeri Kaczynski kutsui näyttelyä hyvin pahaksi, häiritseväksi ja surulliseksi tapahtumaksi, koska se vähättelee saksalaisista kertomalla sitä tosiseikkaa, että Natsi-Saksa oli sodan käynnistäjä ja suurin pahantekijä.


Sivun yläreunaan