YLE

 

YLE A-Ö

YLE24 Sää
Ohjelmaopas Yle etusivu
Etusivulle

Atlas aihearkisto

TV1 Atlas 26.10.2006 klo 21.30

  • Raskas maa. Köyhät kurdiperheet kiertävät Turkin maaseutua maatöiden perässä.
  • Oliivisadon poimijat. Ramadanin päätösjuhlan jälkeen palestiinalaiset aloittavat sadonkorjuun.
  • Pakolaisen arki ja haaveet. Syyriassa sinnittelee lähes puoli miljoonaa irakilaista pakolaista. Paluu Irakiin on vain etäinen unelma.
  • Sodan jäljet - millaisia muistikuvia Libanonin sota jätti lasten mieliin?

TURKIN KURDILAPSET
RAATAVAT PELLOILLA

Atlaksessa nähtiin toimittaja Kirsi Crowleyn reportaashi Turkin maaseudulta. Siellä Itä- ja Kaakkois-Turkin köyhiltä alueilta kotoisin olevat kurdiperheet vaeltavat työn perässä, usein 6-7 kuukautta vuodessa. Nämä sisäiset siirtolaiset ovat Turkin valtavan maataloustyövoiman huono-osaisimpia. Heillä ei ole varaa valita mitä he tekevät tai mihin hintaan.

Kansainvälisen työjärjestön ILO:n mukaan maatyö on Turkissa pahin lapsityön muoto. Turkki on luvannut kitkeä sen, mutta tuhannet lapset eivät pääse pelloilta opin tielle. 13-vuotias Sultan Kizilkaya myöhästyy koulusta tänä syksynä kaksi kuukautta, koska hänen tienestejään tarvitaan. Isä on lähtenyt ja kotona äidillä ei ole työtä. Opintojen kurominen on tyttärelle ylivoimaista:

- Itkin paljon, mutta he eivät lähettäneet minua kouluun, kertoo Sultan Kizilkaya. - Viime vuonna minulla oli pääsykokeet lukioon. Olin kahdeksannella luokalla. En päässyt kuukauteen kouluun töiden takia, joten sain huonon arvosanan. Olisin läpäissyt kokeen, jos olisin käynyt koulussa. Työn takia jäin jälkeen.

Unelmista ei ole hyötyä Sultanin elämässä. Tytöt hoitavat peltotyön lisäksi kotityöt. Sultanin äiti tietää, että lasten pitäisi päästä kouluun, mutta suurin huoli on, että Sultanin 15-vuotiaalle siskolle löytyisi jo aviomies. Äiti Vezla Kizilkaya sanoo haluavansa takaisin kotikylään: - Minulla on siellä kolme pientä lasta. Jätin heidät kotiin ja tulin tänne, koska olen köyhä.

Muovitelttojen kurjuudessa yritetään hoitaa parikuukautiset vauvatkin. Paikalliset asukkaat eivät halua leiriä lähelleen. Ruokaa on niukasti ja maanomistajan tuoma säiliövesi ei maistu juotavalta.

Euroopan Unioni haluaa Turkin supistavan rajusti kuuden ja puolen miljoonan maatyöläisen joukkoa, joka on lähes kolmannes maan työvoimasta. Muutoksissa maataloustyöläisten määrä on vähentynyt, mutta siirtotyöläisten joukko vain kasvaa.

Turkkia seitsemän kuukautta vuodesta kiertäville maatyöläisille ei ole tilaa kaupungeissa eikä kotonaan. Kun kurdialueilta puuttuu teollisuus ja muut työmahdollisuudet, kuorma-autot siirtävät köyhyyttä pitkin Turkkia.

PALESTIINAN OLIIVI-
LEHDOILLE ON OTTAJIA

Palestiinalaisviljelijöiden oliivinkeruu ei aina suju rauhassa, ainakin jos samoille seuduille asettuneet juutalaissiirtokunnat sijaitsevat kovin lähellä. Jyrkät siirtokuntalaiset tukeutuvat elintilaansa laajentaessaan vanhoihin kirjoituksiin, ja kulkevat yleensä aseistettuina. Uhan vuoksi palestiinalaiset turvaavat kansainvälisiin vapaaehtoisiin ja myös Israelin armeijaan. Toimittaja Sanna Negus raportoi kiireisestä sadonkorjuusta.

Umm Hani kertoi, että perheellä on ollut tapana tulla keräämään oliiveja, mutta siirtokuntalaiset sanoivat että on kiellettyä: - Me pakkasimme tavaramme ja menimme kotiin kunnes Israelin armeijan sotilaat tulivat. Silloin pystyimme jatkamaan keräämistä.

Myös Abu Hanin mukaan sotilaat ovat turvana: - Jos sotilaat ovat täällä vartioimassa se on hyvä, jos eivät, se tietää hankaluuksia.

Palestiinalaisia suojaavat myös kansainväliset vapaaehtoiset. Heidän joukossaan on myös suomalainen Åsa Edström. Hänen mukaansa on ollut armeijan velvollisuus suojella Yanunin asukkaita, mutta se ei ole toiminut kovin hyvin viime vuosina: - Kun me olemme täällä he tietävät että joku raportoi jos jotain tapahtuu. Siirtokuntalaiset ovat tulleet kylään ja uhkailleet ja pahoinpidelleet, he ovat kylpeneet juomavesitankissa ja tuhonneet sähkögeneraattorin

Umm Hani kertoo 15-henkisen perheensä elävän oliiveista: - Perheeni ei käy muissa töissä eikä meillä ole muuta elantoa. Odotamme joka vuosi satoa. Tänä vuonna - jos Jumala suo - saamme hyvän sadon

Palestiinan oliiviöljyneuvoston puheenjohtaja Khaled al-Junaini valittaa, että palestiinalaisten on vaikea viedä öljyä: - Öljy pitäisi viedä Israelin kautta tiettyyn aikaan. Myös tullit estävät viennin. Tässä tilanteessa emme voi muuta kuin myydä sitä Israeliin.

IRAKIN VÄKIVALTA AJAA
PAKOLAISIA SYYRIAAN

Irakia repivä väkivalta ajaa yhä useammat evakkoon. Erityisen ahtaalla on Irakissa pieni kristittyjen vähemmistö, joista moni on hakenut turvaa muualta. Kaikkiaan Irakista paenneiden yhteismäärä nousee pelkästään Syyriassa jo puoleen miljoonaan, joista osa on tullut jo Saddam Husseinin aikana. Atkaksessa nähtiin toimittaja Jyrki Haran raportti Damaskoksesta.

Jaramanan kaupunginosa on kristitty irakilaisalue Damaskoksessa Syyriassa. Uusi asukkaita tulee päivittäin lisää paitsi tänne, myös irakilaisten shiia- ja sunnikaupunginosiin. Vaihtelevien arvioiden mukaan irakin pakolaisia on Syyriassa puolesta miljoonasta jopa miljoonaan.

32-vuotias Rawaa Ramzi lähti ensimmäisen kerran maanpakoon pohjois-irakilaisesta Mosulin kaupungista Syyriaan juuri ennen Saddam Husseinin kaatanutta Irakin sota:

- Olimme vuoden täällä ja päätimme sitten palata takaisin Irakiin, koska tilanne näytti paremmalta. Mieheni ja veljeni työskentelivät Irakissa amerikkalaisten kanssa. Veljeni surmattiin ja silloin palasimme mieheni kanssa tänne, kertoo Rawaa Ramzi.

Rawaa, kuten monet muutkin kristityt joutuivat uhkailujen ja väkivallantekojen kohteeksi, kun muslimikapinallisten vastarinta Yhdysvaltoja vastaan alkoi nostaa päätään Irakissa.

Syyrian itsevaltainen presidentti Bashar Al-Assadin edustaa itse marginaalista shiiaryhmää, eikä hänellä ole varaa kansanryhmien välien kiristymiseen. Syyria onkin irakilaisille kristityille ja muillekin pakolaisille verraten hyvä turvapaikka.

Mutta kun pakolaisuus venyy, olot vaikeutuvat ja säästöjen hupeneminen lisää epätoivoisia ansaitsemiskeinoja. Avustusjärjestöjen mukaan prostituutio ja lapsityövoiman käyttö lisääntyvät pakolaisten keskuudessa. Mutta vaikka näillä ihmisillä on jatkuva ikävä kotiseutuaan, ei paluuta Irakiin voi nykyoloissa edes ajatella.

LIBANONIN POMMITUSTEN JÄLJET
NÄKYVÄT LASTEN KÄYTÖKSESSÄ

Libanonissa käytiin kesällä lyhyt mutta raju sota, joka kylvi pelloille räjähteitä ja ihmisten mieliin pelkoa. Vaikka palestiinalaispakolaisten leirit eivät tällä kertaa joutuneet kohteiksi, on elämä myös niissä taas astetta vaikeampaa. Atlaksen toimittaja Minna Pärssinen kokosi katsauksen Libanonin tilanteeseen kesäsodan jälkeen.

Tuhannet sodan aikana purkukuntoon ammutut talot tarjoavat työmaata. Taistelut päättyivät reilut kaksi kuukautta sitten ja jälleenrakentaminen on täydessä vauhdissa. Mutta ihmisten mieliin jääneiden vammojen korjaaminen on hitaampaa.

Tärkeää on saada arki jälleen pyörimään mahdollisimman normaalisti. Koulut aloittivat opetuksen viime viikon maanantaina, Unicef jakoi reppuja ja koulutarvikkeita. Lapsista näkyy pitkään, mitä he ovat kokeneet.

BAS-avustusjärjestön johtaja Qasim Aina sanoo sodan jälkien näkyvän lasten käytöksessä: - Kouluissa ja tarhoissa lapset vastustavat sääntöjä eivätkä kuuntele opettajia. Lasten on vaikea kommunikoida keskenään, ja he ovat hyökkääviä.

Ainan johtama järjestö tekee työtä erityisesti Libanonin 400 000 palestiinalaispakolaisen parissa. He elävät täpötäysissä pakolaisleireissä ja Libanon rajoittaa monin tavoin heidän oikeuksiaan. Palestiinalaiset vaativat yhä pääsyä omaan maahansa, joten heidän ei haluta sulautuvan Libanonin valtaväestöön.

Sodan aikana useimmat pakolaisleirit säästyivät Israelin hyökkäyksiltä, mutta sota on kaventanut köyhien, etupäässä maataloudesta elävien palestiinalaisten työmahdollisuuksia entisestään.

- Maastossa on yhä yli miljoona rypälepommia, joten köyhät maatyöläiset eivät voi mennä peltotöihin, Qasim Aina sanoo. - Tilanne oli vaikea jo ennen sotaa, mutta nyt se on entistä huonompi.

Palestiinalaispakolaiset ovat asuneet Libanonissa leireissä jo 58 vuotta. Paluu omaan, palestiinalaiseen kotimaahan näyttää yhä kaukaisemmalta haaveelta.


Sivun yläreunaan