YLE

 

YLE A-Ö

YLE24 Sää
Ohjelmaopas Yle etusivu
Etusivulle

Atlas aihearkisto

TV1 Atlas 9.11.2006 klo 21.30

  • Mihin kongressivaalien tulos Yhdysvaltoja vie - kirjeenvaihtaja Olli-Pekka Sulasman näkemys Washingtonista.
  • Sota joka jakoi Libanonin uudelleen - toimittaja Tapani Hannikaisen raportti suomalaisten rauhanturvaajien toimintaympäristöstä.
  • Tadzikistan - kansanvaltaa keski-aasialaiseen tapaan.
  • Miksi Kirgisiassa heiluvat liput? - Levotonta aluetta arvioi tutkimuspäällikkö Markku Kangaspuro Aleksanteri-instituutista.

Lähetyksen alkupuolella arvioitiin Ylen Washingtonin kirjeenvaihtajan, Olli-Pekka Sulasman kanssa USA:n välivaaleja. Hävinneen republikaanisen puolueen presidentti George Bush irtisanoi heti vaalituloksen selvittyä paljon arvostelua herättäneen puolustusministerinsä Donald Rumsfeldin. Vaalitappio kongressin molemmissa kamareissa pakottanee presidentti Bushin laajempaankin linjanmuutokseen Irakin politiikassa.

LIBANONIN HAURAS
TASAPAINO VAARASSA?

Irakin tavoin myös Libanonissa sota jätti jälkeensä kärjistyneitä kahtiajakoja. Israelin ja Hizbollah-järjestön kesällä käymä yhteenotto vain vahvisti Hizbollahin asemaa, jopa niin, että nyt tuon Jumalan puolueena esittäytyvän organisaation pelätään koettavan kaapata koko maa valtansa alle. Toimittaja Tapani Hannikainen kiersi Libanonissa tutkailemassa ihmisten käsityksiä maan tilanteesta.

Pääkaupungin Beirutin keskustan kaduilla ei juuri näy sodan tuhoja. Ihmiset ovat varakkaampia ja vähemmän alttiita äärimielisille kannoille. Silti Beirutissakin tuetaan Hizbollahin asiaa:

- Tietysti he voittivat sodan, sillä Israel ei onnistunut miehittämään Etelä-Libanonia. Paljon ihmisiä surmattiin, ja taloja tuhottiin, mutta maata ei miehitetty, joten se oli voitto, arvioi Rasha Al-Hadi.

- Hizbollah lähetti sellaisen viestin, että ne, jotka yrittävät vielä samaa, tietävät, että uskomme tähän maahan, emmekä halua uutta sotaa, sanoo Julien Awada.

- Hizbollah puolusti olemassaoloaan ja kunniaansa tuhoamisyritystä vastaan. Se, että se pysyi Etelä-Libanonissa, ei tarkoita sataprosenttista voittoa, mutta se kuitenkin säilyi hengissä, sanoo Jusuf Rahal.

Libanonin arvovaltaisimman sanomalehden, An-Naharin päätoimittajalla on toisenlainen käsitys. Ali Hamaden mukaan Hizbollah on omaksunut uuden tavoitteen sodan jälkeen:

- Hizbollahin uusi suunnitelma on lisätä valtaansa Libanonissa. Se havittelee lisää virallista asemaa Libanonin hallituksessa turvatakseen poliittisen asemansa.

Hamadella ja hänen lehdellään on syytäkin suhtautua varovasti poliittisiin vastustajiinsa. Lehden edellinen päätoimittaja Zebran Tueni murhattiin, samoin kävi Libanonin entiselle pääministerille Rafik Harirille, joka oli samoilla linjoilla Nahar-lehden kanssa.
Libanonissa murhista epäillään yleisesti Syyrian tiedustelupalvelua.

Päätoimittaja Ali Hamade arvioi, että Syyrian ja Iranin sekaantuminen maan asioihin on todellinen uhka Libanonin demokratialle:

- Hizbollah yrittää viedä Libanonin samalle akselille Teheranin ja Damaskoksen kanssa. Hizbollahin liberaalit vastustajat
panevat kuitenkin takuulla vastaan. Maamme on syvässä kriisissä.

Vain nelisen kilometriä Beirutin liikekeskuksesta etelään eletään kovin toisenlaisessa todellisuudessa. Jo matkalla tulijaa tervehtii Hizbollahin johtajan, sheikki Nasrallahin kuvat - ja perillä Dahiyan kaupunginosassa Israelin ilmapommitusten jäljet ovat tylyä katsottavaa.

Paradoksaalista kylläkin, huolimatta valtavista tuhoista omalla alueellaan, Hizbollah katsoo voittaneensa Israelia vastaan käymänsä sodan. Hizbollah haluaa hyödyntää saamansa maineen Israelin nöyryyttäjänä ja lujittaa asemiaan Libanonin politiikan huipulla.

Hizbollahin vastustajien mielestä vallan anastukseen on tarkka käsikirjoitus. Hizbollahilla on nykyisin muutama ministerinpaikka. Mutta sen tarkoitus on saada hallitukseen yhden kolmasosan määrävähemmistö, jolloin järjestö saisi veto-oikeuden kaikkiin keskeisiin päätöksiin.

Libanonin herkässä valtatasapainossa johtopaikat on perinteisesti kiintiöity sunnien, shiiojen ja kristittyjen kesken.

Hizbollahin edustaja kiistää väitteet vallankaappausyrityksestä:

- Kykenisimme kyllä tekemään vallankumouksen ja syrjäyttämään nykyjohdon, mutta emme halua sellaista, sanoo Bilal Naim, Hizbollahin keskusneuvoston jäsen. Haluamme kaikkien puolueiden
tekevän yhteistyötä hallituksessa.

Sissijärjestö Hizbollah toimii Libanonissa kuin valtio valtiossa. Israelia vastaan käydyn sodan jälkeen sen taistelijat eivät enää näyttäydy Etelä-Libanonissa, mutta se on yhtä kaikki huomattavasti vahvempi tekijä kuin Libanonin armeija.

Hizbollahin edustaja kiistää Iranin ja Syyrian toimittavan jo uusia aseita Etelä-Libanoniin sodassa käytettyjen tilalle:

- Hizbollahin armeija on yhä olemassa. Me emme tarvitse enempää
aseita emmekä tarvikkeita, koska niitä on tarpeeksi, sanoo Bilal Naim.

Kysymykseen, mihin aseita yhä tarvitaan Etelä-Libanonissa, Naimilla on ytimekäs vastaus:

- Tasapainon ylläpitämiseen Libanonin ja Israelin välillä ja välttämään uusi yhteenotto.

Mutta Libanonin sananvapautta ja moniarvoisuutta vaalivat voimat pelkäävätkin yhteenottoa kotirintamalla - sitä, että Hizbollah yrittää yliotetta muista valtaryhmistä.

Libanonin sisällissota on muistutus siitä, mihin tällaisen herkän valtatasapainon horjutus Libanonissa pahimmillaan voi johtaa.

KAZAKSTAN - BORATIN
VAI ÖLJYN MAA?

Entisen Neuvostoliiton takamaista on muodostumassa uusi kulttikohde, kun brittikoomikko Sacha Baron Cohen - alias Borat - toi Kazakstanin maailmankartalle. Rasistisia, sovinistisia ja juutalaisvastaisia vitsejä hyödyntävä elokuva tehoaa, vaikka todellisuuden kanssa Boratin Kasakstanilla on yhtä paljon tekemistä kuin jääkarhulla Helsingissä tai karhulla Hämeenlinnassa.

Venäjän viranomaiset ovat ilmoittaneet että moinen roska tuskin saa esityslupaa, mikä muualla kaiketi vain vahvistaa kassavirtaa.

Todellisuudessa Kazakstan on toisenlainen. Luonnonvaroiltaan rikas maa houkuttaa ulkomaisia investoijia. Varallisuus ei kuitenkaan jakaannu tasan, kuten toimittaja Pirjo Peltomies totesi maassa käydessään.

Pinta-alaltaan maailman yhdeksänneksi suurimmassa Kazakstanissa on lähes mittaatamattomat luonnonrikkaudet: öljyä, maakaasua, nikkeliä kuparia, hiiltä, rautaa, kultaa, platinaa, radiumia. Talouskasvua pönkittävät mahtavat öljytulot mutta myös huimasti kasvava rakennusala. Rakennustuotannon arvo oli viime vuonna noin 6 miljardia euroa.

-Kahdessa vuodessa koko kaupunki on muuttunut, kuvailee Abdykas Bejsebajev, Almatyssa asuva eläkkeellä oleva rakennusinsinööri. Kaupunki laajenee valtavasti ja koko ajan rakennetaan lisää ja lisää.

Rikkauksien omistuksesta käydään kovaa kilpaa. Kiina tarvitsee öljyä ja haluaa halpatuotteitaan naapurimaansa kasvaville markkinoille. Noin 35 prosenttia väestöstä on venäläisiä, kauppa Venäjän kanssa on mittavaa. Usa on suurin öljyteollisuuden investoija miljardien dollarien panoksilla. Maan suurimmaan talouslehden päätoimittajan mukaan taloustilanne on kuuma.

- Taloudessamme käydään juuri nyt uutta, valtavan suurta valtapeliä, kuvailee Continent -lehden päätoimittaja Sultan M. Akimbekov. Kazakstan yrittää pysyä riippumattomana. Emme puutu Venäjän tai Kiinan konflikteihin. Emme ota kantaa USA:n ja Venäjän suhteisiin emmekä islamin ja muiden uskontojen välisiin riitoihin.

Ulkomaalaisiin liikemiehiin suhtaudutaan varovaisesti. Paikallislehdissä vain USA:ta arvostellaan ahneudesta. USA:n liikepalatsit Almatyssä ovat erittäin tarkasti vartioituja. Niitä ei saanut edes kadun vilinästä kuvata, amerikkalaisperheet asuvat muureilla suojatuilla alueilla. Kaikki muut yrittäjät toimivat aivan toisin.

- Täällä on paljon turvallisempaa tehdä töitä kuin Venäjällä tai Ukrainassa, kehuu Tonuv Koiv, Viron Postin logistiikkapalvelujen Almatyssa työskentelevä toimitusjohtaja. Kotimaassani Virossa sanotaan, että kun olet viettänyt kuukauden
Kazakstanissa tunnet olevasi kotona.

Valtaa pitävä presidentti lähipiireineen vastaa siitä, miten suuriksi juopa köyhien ja rikkaiden, maaseudun ja kaupungin välillä repeää.

TADZIKISTANIN
YKSINVALTA

Tadzikistanissa presidentti Imomali Rahmonov valittiin uudelleen presidentinvirkaan viikonvaihteessa. Kovin ottein poliittista oppositiota käsittelevä Rahmonov hoiti vaalit kotiin piittaamatta läntisten vaalitarkkailijoiden kritiikistä. Presidentti on pystynyt pitämään rutiköyhän maansa rauhallisena jo vuosia, minkä vuoksi hänellä on paljon aitoakin tukea.

Rahmonov sai äänistä 79 prosenttia, ei 99 kuten diktatuureissa olisi tapana. Vastaehdokkaita oli neljästä eri puolueesta.
Tosin ne kaikki tukevat Rahmonovia. Oikeiden oppositiopuolueiden ehdokkaita ei vaaleissa ollut. Rahmonovin hallinto on tunnettu kovista otteista oppositiota vastaan.

Rahmonov on johtanut maataan itsevaltiaan ottein 14 vuotta, vaikkei hän vedäkään vertoja Turkmenistanin kollegalleen, kaikkien turkmeenien isälle Saparmurat Nijasoville.

Rahmonov pitää yllä hyviä suhteita lähimaihin, kuten Iraniin ja muihin samanmielisiin islamilaisvaltioihin, mutta pitää länsikorttia valmiina tasapainoillessaan epävakaassa Keski-Aasiassa. Hän on kotimaassaan oikeasti suosittu, köyhyydestä ja viime vuosikymmenen sisällissodan uhreista ja uhrauksista huolimatta. Noin 150 tuhatta ihmistä sai tuolloin surmansa.

Tadzikistan on entinen neuvostotasavalta. Se tulee nykyään toimeen puuvillan ja alumiinin viennillä ja muiden maiden antamilla avustuksilla. Suuri osa entistä kaivosteollisuutta on edelleen toimintakyvyttömänä sisällissodan vuoksi. Kaksi kolmasosaa kansasta elää köyhyysrajan alla. Kymmenen prosenttia on muuttanut ulkomaille.

KIRGISIASTA
ALUEEN DEMOKRAATTISIN

Kuluneella viikolla Kirgisian oppositio on osoittanut kiivaasti mieltään Kirgisian pääkaupungissa Bishkekissä. Maan presidentti Askar Akajev pakotettiin eroon viime vuoden keväällä, mutta nyt tähtäimessä oli tuore presidentti Kurmanbek Bakijev.

Viikon kestäneet mielenosoitukset kärjistyivät yhteenotoiksi tiistaina. Eilen Kirgisian parlamentti taipui ja hyväksyi uuden perustuslain, joka karsii presidentin valtaoikeuksia. Parlamenttia laajennetaan ja sille annetaan oikeus nimittää hallitus.

Muutoksen myötä Kirgisiasta tuli Keski-Aasian maista parlamentaarisin.

Alueen poliitiikkaa ja tasavaltojen yksinvaltaisia johtajia oli studiossa arvioimassa tutkimuspäällikkö Markku Kangaspuro Aleksanteri-instituutista.


Sivun yläreunaan