Vuonna 1755 äitejä ohjeistettiin painokkaasti imettämään lapsiaan. Lapsikuolleisuus oli suuri ja sitä vastaan taisteltiin kirjasella "Pienden Lasten Tarpeellinen Holhomus ja Perääncatzomus". Näkemys esitettiin suorasukaisesti: "Se Christitöin eli häjy tapa pitä usiamisa paicoisa Ruotzin maacunnisa, erinomattein Itä-Pohjanmaalla juurittaneen itzens Yhteisen-Cansan seasa, että äitit, ilman Yhtäkän saamattomuuden syytä, kieldäwät heidän pienildä sikiöildäns sen oikian ja luonnollisen elatuxen Äitinriescan."

Onko kampanjointi Äitinriescan eli äidinmaidon puolesta muuttunut? Miten teitä on ohjattu imettämään?

Täydelliset naiset ei ehkä ole varsinainen koko perheen tv-sarja, mutta on käynyt niin, että intressit ovat kohdanneet perheessämme ja katselemme sarjaa 12- ja 14-vuotiaiden tyttärien kanssa. Suomennoksessa sarjan nimeen kuuluvat adjektiivi desperate eli epätoivoinen on käännetty muotoon täydellinen, mikä ei ole niin huono ratkaisu kuin aluksi ajattelin. Sarja on nimittäin satiiri naisista, perheistä ja keskiluokkaisesta elämänmenosta kovin puleeratulla Wisteria Lane –nimisellä kadulla, joten kaikenlainen pyrkimys täydellisyyteen rapisee matkan varrella ja jokainen neljästä naisesta paljastuu jollain tasolla henkisesti epäkypsäksi etten sanoisi infantiiliksi puhtaaksiviljellyn kulutusyhteiskunnan kasvatiksi.

Kuuntelin ohjelman pitkästä aikaa. On kulunut jo yli kuukausi lähetyksestä. Mietin paljon sitä että täyttikö ohjelma itsensä, sille asetetut tavoitteet. Minun rimani sekä yleisessä dokumentaarisessa genressä olevan pelottavankin omakohtaisuuden tunnelman.

http://www.yleradio1.fi/mp3/dok_ulkopuolinenfi.mp3

Tavoitteenahan alunperin oli asettua kokonaan ulkopuolelle, koostaa ohjelmakin muiden materiaaleista, kokemuksista, äänistä ja kuvista. Tämä kuoli jo alkumetreillä. Tälläinen blogi, päiväkirjamainenkin ilmaisumuoto vaatii henkilökohtaisuutta, jotta sitä jaksaisi kirjoittaa. Samoin radiodokumentti lähtee henkilökohtaisesta kiinnostuksesta, innostuksesta aiheeseen tai materiaaliin. Jos sitä ei ole, ei ole leikkiä ja loppua.

Aristoteleen kantapään alati valveutuneet kuulijat ovat tehneet kuluvalla viikollakin leegion eli suuren joukon erinomaisia Fraasirikos-ilmiantoja kautta suomalaisen tekstikentän.

Tällä viikolla pelätty Viikon Fraasirikos -titteli ojennetaan yksimielisesti Helsingissä ilmestyvälle Helsingin Sanomille, jonka toimittaja Teemu Luukka kirjoitti viime tiistain lehdessä seuraavasti:

"Presidenttivaalien kaksi muuta pääehdokasta, Matti Vanhanen ja Sauli Niinistö eivät voi kehuskella laajoilla taideharrastuksilla, mutta näppinsä Suomen kulttuurielämään hekin ovat jättäneet".

Aristoteleen kantapään sitaattivinkki temmeltää tällä kertaa kirjallisuuden maailmassa. Kirjat ovat täynnä ytimekkäitä viisauksia, joita älykkäät kirjailijat ovat vaivojaan säästelemättä kehitelleet vain meitä varten.

Monet meistä välttävät kirjallisia sitaatteja, koska he pelkäävät saavansa kuulijakunnassaan ei-toivotun kirjallisen ja hienostelevan vaikutelman. Tämä on ilmeinen vaara ja siksi kirjallisen sitaatin alkuperä kannattaa valita huolella.

Ylivoimaisesti suosituin kirjallisten sitaattien lähde Raamatun jälkeen on viime vuosikymmeninä ollut Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Hyvänä kakkosena seuraa itseoikeutetusti Aleksis Kivi Seitsemän veljeksen ja muiden klassikoidensa kanssa.

Kuuntele lähetys: Valitsijamiesvaalista kansanvaltaan. Mitä on jäänyt kansakunnan muistiin sodanjälkeisistä presidentinvaaleista?

Ohjelma sisältää arkistonäytteitä. Se lähettiin YLE Radio 1:ssä maanantaina 13.1.2006.

Kuuntele:

Kuuntele/lataa mp3-äänenä

Kuka on ollut lähimpänä tulla valituksi Suomen tasavallan presidentiksi?

Kommentoi ja keskustele!

Presidentinvaalit ovat paitsi mainio tapa valita maalle presidentti, myös erinomainen areena uusien sanontojen lanseeraamiselle. Kiihkeä yksilötaistelu käydään kielellisin asein ja niinpä monet arkikielen idiomit ovat syntyneet tai saaneet uutta vauhtia presidentinvaaleissa.

Onko mitään presidentinvaalimaisempaa kuin sanoa, että musta hevonen kysyy, missä on pihvi?

Vuonna 1984 USA:n presidentinvaaleissa demokraattien ehdokas Walter Mondale halusi tehdä kansalle selväksi, että hänen ohjelmansa on parempi kuin republikaanien Gary Hartin. Monimutkaisen poliittisen jargonin sijasta Mondale lainasi puheessaan hampurilaisketju Wendy´sin mainoslausetta "Where is the beef?", eli "missä on pihvi". Kukaan ei enää muista, että Walter Mondale oli Jimmy Carterin varapresidentti, mutta naseva pihvin olemassaolon kyseenalaistava nasautus on yhä käytössä kaikkialla maailmassa.

Joulupäivänä voitin ensimmäisen kerran Monopoli-pelin. Pelattiin perheen kesken, vauhdilla edettiin ja parin kierroksen jälkeen myymättä oli enää vesilaitos. Niin kuin Monopolia pelanneet tietävät, pelin ideana on aluksi ostaa mahdollisimman paljon katuja, asemia ja laitoksia, jotta niihin saapuvilta kanssapelaajilta voi myöhemmin periä vuokraa. Lopullisena päämääränä on saada niin paljon vuokratuloja, että muut niitä maksaessaan menevät konkurssiin ja koko näyttämö jää voittajan haltuun, siitä tuo nimikin, Monopoli.

Suomalaiset ovat itäisen veljeskansansa japanilaisten kanssa niin mukavaa ja hyväntahtoista kanssa, että kynnys ilmaista tunteita ja etenkin kielteisiä tunteita on valtaisa. Kyllä suomalainenkin kiroilla osaa, mutta mistäpä nämä aggressiivisen väkivaltaiset suomalaisugrilaiset purkaukset johtuvat, sydämeen padotuista lausumattomista kielteisistä tunteista.

Aristoteleen kantapää saapuu nyt auttamaan kuulijoita puhumaan negatiivisista asioista. Viikon sitaattivihje koskettaa nimittäin meille kaikille tuttua epäonnistumisen käsitettä ja sen ilmaisemisen vaikeutta.