(YLE Radio 1, ti 23.12.2008 klo 9.06-10.00)

Jouluksi sopii toivoa ainutlaatuisia kokemuksia ja aitoja elämyksiä. Jotkut odottavat salaa ihmeitäkin.

Joulun hittituotteita myydään elämyksellisyydellä. Silti kaikki elämyksellisyys ei ole markkinamiesten lupaamaa pikaelämyksellisyyttä.

Elämys voi myös olla henkilökohtainen, moniaistinen, järisyttävä kokemus, joka jättää ihmiseen pysyvän jäljen. Elämys voi auttaa ihmistä oppimaan ja kasvamaan.

Alvin Toffler ennusti jo 1970-luvulla, että parinkymmenen vuoden kuluttua ihmiset maksaisivat elämyksistä. Tuolloin Tofflerille naurettiin.

Ei naureta enää. Nyt elämyksistä puhuttaessa mieleen tulevat kasvava matkailu, digitaalinen media, viihde- ja kulttuurikeitaat, muotoilu...

Elämystalouden osuus kansantaloudesta on ollut alta kymmenen prosenttia. Siitä uumoillaan uutta viennin veturia. Mutta mitä elämyksistä jää jäljelle, jos kaikesta, mitä maa päällään kantaa, tehdään elämyksellistä?

Markku Heikkisen aatonaaton suorassa seurassa ovat estetiikan tutkija Anita Seppä, taideterapeutti Meri-Helga Mantere, kirjailija Jera Hänninen ja elämysmarkkinoinnin
suunnittelija Marianne Mäkelä.

Keskiviikkona 31.12. klo 13.25 ja uusinta torstaina klo 18. Ohjelma on ensilähetyksen jälkeen viikon ajan kuunneltavissa sivun oikealta palstalta.

Johannes Brahms julkaisi 1884 kaksi laulua alttoäänelle, alttoviululle ja pianolle, joista ensimmäistä hän luonnehti hengelliseksi kehtolauluksi ja toista maalliseksi.

Friedrich Rückertin runo pohtii elämän menoa. Vaikka iltatuuli kuiskii, ihmisen kaipuu ei sammu. Rückert tunsi hyvin itämaista runoutta ja käyttää tässäkin runossa orieantalistista kuvastoa.

Asiantuntijoina laulutaiteilija Johanna Bister ja pianotaiteilija Eero Manninen.
Tällä sivulla voit jatkaa keskustelua lauluista ja esittäjistä.

(YLE Radio 1 lauantaisin klo 12.15 - 13.57.)

Tammikuun alusta lauantaisin, heti puolenpäivän uutisten jälkeen, YLE Radio 1 tarjoaa suoraa ja sumeilematonta, paljasta ja rohkeaa asiaa.

Äänessä on sukupuolipoliittinen raivopää, toimittaja ja feministi Anne Moilanen, tuttu lehdistä ja televisiosta - ja kevään 2009 jälkeen takuulla myös radiosta!

Ohjelma haastaa tekijät ja kuuntelijat tutkailemaan omia ennakkoluulojaan ja kenties - jopa nauramaan niille!

Suorassa lähetyksessä on mukana myös viikoittain vaihtuva ajankohtainen vieras, joka pääsee lopuksi Moilasen feministitestiin. Äänessä ovat myös tuottaja Satu Kurvinen ja pari kiintiömaskuliinia, kuten mm. radiokolumnisti Riku Siivonen sekä "Baariäijä" ja "Huijarimies".

Ja mikä uhkarohkeinta - kuka tahansa voi soittaa ohjelmaan! Suora linja Suomen kansan syviin riveihin pysyy auki koko parituntisen lähetyksen ajan: Tulta munille -hotline on lauantaisin: (09) 144 800.

Anne Moilanen on Suomussalmella v. 1976 syntynyt kolumnisti ja toimittaja. Hän on valmistunut teatterin ja draaman tutkimuksesta Tampereen yliopistosta ja ollut töissä sanomalehdissä ja televisiossa. Tällä hetkellä hän mm. on Tulva-lehden päätoimittaja ja Naisasialiitto Unionin rivijäsen. Anne Moilanen on tuttu myös YLEn Aamu-TV:n Jälkiviisaista.

Tulta munille! on YLE Radio 1:n lauantaipäivien Suoraa puhetta -sarjan ensimmäinen ohjelmakokonaisuus. Sarja on vahvasti juontajan ajatusmaailmaan rakennettu, joten aihe ja ohjelman otsikko vaihtuvat vuoden aikana juontajan mukana. Feminismille omistautuneita Tulta munille! -ohjelmia kuullaan kevään ajan. Tuottaja on Satu Kurvinen/YLE Ajankohtaisohjelmat.

Arvoisat asiakkaat! (Siis entiset kuuntelijat.)

Konsultti käski, että pitää sanoa asiakkaat eikä kuuntelijat, kuin on myönteisempi se. Siksi: Asiakkaat! (Ja kuulemma ihan sama juttu pitää sanoa sairaaloissa, Alkossa ja poliisiputkassa.)

Asiakkat siis!

Nythän on niin, että olen saanut teiltä joulutervehdyksiä kortteina, ja mikä ilahduttavinta, sellaisin sanasisällöin, että ei haittaa vaikka viaton silko-hapsi näkisi ne.

Kirosanoja ei nimeksikään! Ja mukavia kuvia tontuista, ketuista sekä linnuista ja muista nisäkkäistä.

(Tiesittekö että lepakkokin on nisäkäs! Mutta nisät eivät näy kun lentää kirottu niin hapiaan että ei pysy silmä perässä.)

(Ja tiesittekö, että jänis pystyy juoksemaan kuuttakymppiä eikä ole jyrsijä.)

(Ja että hämähäkki ei ole hyönteinen.)

(Ette!)

Omasta puolestani (en voi luvata Jungnerin puolesta kun en ole nyt justiin nähnyt sitä) toivotan teille hyvää, rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta.

Nämä toteutuvat, kunhan pidätte päänne kylmänä, ettekä sorru älyttömyyksiin
kuten avantouima ja sen sellaiset. (Sair.)

Kyllä se siitä.

Kunn!

Markus Kajo

Suomen Yleisradio. Finlänska Rumpradion.

(YLE Radio 1, to 18.12.2008 klo 9.06-10.00)

Kotuksesta eli Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta suunnitellaan vähennettävän väkeä. Valtion tuottavuusohjelman nimissä vuosina 2012-2015 Kotukselta leikattaisiin 22 henkilötyövuotta.

Muutenkin kotimaisten kielten tilanne on haasteellinen. Vähälevikkisen kirjallisuuden kääntäminen ja kustantaminen on lähinnä hyväntekeväisyyttä, tosin tärkeää sellaista. Suuret kustantamot ovat suosiolla jättäneet tämän pienkustantajien tehtäväksi.

Yliopistotutkimusta tehdään usein englanniksi myös siellä, missä lukijakunta on kotimainen.

Taustalla on ideologinen asia, englannin ylivalta alkaa olla murskaavaa. On siis syytä miettiä, mitä tehdä.

Toisaalta... so not? Onhan kieliä muuttunut ja muokkaantunut ennenkin. Jos kielet muuttuvat, miksi olisi pyrittävä pitämään kiinni suomen kielestä? Ymmärtäminen ja kommunikaatiohan ovat päämäärä, kielet väline.

Tuomas Enbusken seurassa keskustelemassa ovat professori Urho Määttä, johtaja, professori Pirkko Nuolijärvi ja kustantaja Kimmo Pietiläinen.

Torstaina 18.12. klo 13.15. ja uusinta perjantaina 19.12. klo 18. Ohjelma on kuunneltavissa sivun oikealta palstalta viikon ajan ensilähetyksen jälkeen.

Johannes Brahmsin Hengellinen kehtolaulu sopii hyvin joulunaikaan. Neitsyt Maria tuudittelee poikaansa uneen ja pyytää tuulta hiljenemään palmujen latvoissa.

Kokoonpanoon kuuluu pianon ja lauluäänen lisäksi alttoviulu, joka soittaa virsikirjasta tuttua, keskiajalta periytyvää melodiaa. Se on virskikirjan numero 20 ”Kansat kaikki riemuitkaa". Tämä yksinkertainen sävelmä antaa aiheen pianon melodialle laulustemman kulkiessa omia teitään.

Alttoviulun soittama muistuma virrestä tuo mukanaan erityisen hartauden tunnun, aivan kuin mystisen sädekehän.

(YLE Radio 1, 17.12.2008 klo 9.06-10.00)

Köyhän ei kannata ostaa huonoa. Siksi on syytä ostaa kotimaista laatua.

Vuokko, Arabia, Aalto-vaasi, Aarnion pallotuoli, Weckströmin hopeakorut. Kaikki ikuisia ja iäti säilyviä.

Mutta herranen aika, miten rumia ne ovat!, toteaa Kirsi Virtanen. Me suomalaiset olemme tuudittautuneet siihen, että koska Aalto, Arabia, Marimekko, Kalevala olivat kova sana puoli vuosisataa sitten, niin ne ovat kova sana nykyäänkin.

Entä sitten ruoka? Kirsi Virtanen ei ollenkaan ihmettele, että Berlusconi haukkui suomalaisen ruoan. Tomaatit ovat mauttomia, makkarat jauhoa, koska kauppaa hallitsee muutaman ketjun oligopoli, harvainvalta.

Ruoka-asioissa me olemme jämähtäneet vuosikymmenien taakse. Lohta, ruisleipänappeja, poroa. Eikö täällä mitään muuta tarjottavaa muualta tulleille löydy?

Laatutietoisuus, sitä meillä kuitenkin on. Totta, sanoo Kirsi Virtanen, jos se on itaruutta. Eihän kukaan suomalainen osta uusia saappaita, koska 35 vuotta sitten ostetut ovat vielä ihan ehjät.

Älkää vain suosiko suomalaista, ovet auki Eurooppaan ja muualle - uusia ja laadukkaita tuotteita ruokapöytään ja yllemme!

Virallinen Suomi odottaa maahanmuuttajista maan vinoutuneen ikärakenteen oikaisijoita ja vapautuvien töiden tekijöitä. Markku Heikkinen vieraineen tutkailee, millaista on kotoutumisen arki nyt joulun alla? Suomalaiskouluissa, joissa lapsista jo puolet on maahanmuuttajaperheistä?

Yhtäällä maahanmuuttajia pidetään uhkana, joka tuo työttömyyttä ja vie hyvinvoinnin. Tutkimusten mukaan uhkakuvat eivät pidä paikkaansa.

Toisaalla elätellään humaanimpaa lähestymistapaa, jota Suomen ratifioimat ihmisoikeusartiklat heijastelevat.

Suomi näyttää olevan valmistautumaton nykyistä mittavampaan ja aktiivisempaan maahanmuuttoon. Kansainvälisen arviointiraportin mukaan Helsingillä on parannettavaa maahanmuuttajien kotouttamisessa.

Maahanmuuttajien kotouttaminen ei toimi. Hyvään kotouttamiseen tarvitaan koulutusta, kielen opetusta, työpaikkoja ja monenlaista sosiaalista ohjausta. Jollei tämä toimi, työhaluiset ja -kykyiset maahanmuuttajat jumittuvat erilaisiin jonoihin.

Maahanmuuttajien osuus Helsingin väestöstä on lähestymässä kymmentä prosenttia. Joissakin lähiöissä on ghettouttumisen merkkejä.

Suomessa on kaikkiaan noin 25 000 kouluikäistä maahanmuuttajataustaista lasta ja nuorta. Suurin osa heistä asuu Etelä-Suomen kaupunkimaisissa kunnissa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla.

Markku Heikkisen seurassa keskustelemassa ovat sosiaaliohjaaja Mukhtar Abib, maahanmuuttoasioiden johtaja Mervi Virtanen ja opetuspäällikkö Marjo Kyllönen.

(YLE Radio 1, ma 22.12.2008 klo 9.06-10.00)

Markus Kajon tämänkertaisen lähetyksen aikamatka lähtee liikkeelle Helsingistä.

Arvid von Martens oli aikansa suuri hyväntekijä. Köyhiä katulähetystyössä auttanut sympaattinen mies kertoo vaiheistaan Jaakko Nousiaisen haastattelussa v. 1964.

Toinen etappi on New York, josta raportoitiin vuotta myöhemmin sukkahousujen syntymäpäiviltä. Tuolloin nailonsukka täytti 25 vuotta. Ihme keksintö syntyi hiilestä, ilmasta ja vedestä.

Lähetyksen uskomattomin tarina vie kuuntelijat Pietariin, jossa Hugo Jalava toimi veturinkuljettajana ennen ja jälkeen vallankumouksen.

Kiihkeinä vuosina hän tutustui mm. V.I. Leniniin, jonka salakuljetti ns. juoppojunalla veturinlämmittäjäksi naamioituneena Suomeen.

Jalavan leskeä, Lyyli Jalavaa haastatteli Unto Miettinen Petroskoissa v. 1966.

Lopuksi Kajon seurassa perehdytään vakavaan yhteiskunnalliseen ongelmaan, pitkätukkaongelmaan, joka oli päässyt Vaasassa valloilleen v. 1965. Tämä tietysti edellytti, että Beatlesien ja muiden vaikutuksesta pitkät tukat olivat päässeet aiemmin valloilleen.

(YLE Radio 1, ma 15.12.2008 klo 9.06-10.00)

Markus Kajon äänimatkusväline vie kuuntelijat tällä kerralla syvälle erämaihin Sallan Naruskaan.

Siellä missä ennen erämiehet hiihtelivät hiljaisuudessa karhujen perässä, nyt moottorisahat laulavat.

Tuntsan erämaiden hakkuilla metsureita ja metsätyönjohtajia tapasivat pitkin itärajaa kiipeävät reportterit Mauri Soikkanen ja Adolf Turakainen juhannuksen jälkeen v. 1964.

Selostajalegenda Paavo Noponen harrasti muutakin kuin urheilua. V. 1964 toimitetussa jutussa hän perehdyttää Iisalmen pappilan värikkääseen historiaan.

Savo on ollut värikästä seutua, ei mikään tuppukylä! Nuoren toimittaja Noposen tarinassa vilkkuvat Snellmanit, Lönnrotit, Venäjän keisarit ja Juhani Ahot.

Alkuun tavataan kuitenkin presidentin autonkuljettajana 36 vuotta toiminut Kalle Westerlund. Häntä jututti Oke Jokinen 60-luvun alussa.

Westerlund oli jo vanhastaan tunnettu painijana. Hän voitti pronssia Pariisin olympialaisissa.

Kajo paljastaa painiin liittyvän salaisuuden: sen, miksi ennen vanhaan painikisoissa esiintyivät torvisoittokunnat.