Ennen koulussa elettiin kurissa ja nuhteessa. Opettaja oli ehdoton auktoriteetti, jota oli parasta totella, vaihtoehtoja ei annettu (ellei karttakepillä sormille lyömistä lasketa vaihtoehdoksi). Julkisessa keskustelussa kuria kaivataan säännöllisesti takaisin kouluihin. Vartiokylän ala-asteen rehtori Marianne Ropponen on kuitenkin sitä mieltä, ettei nykyajan koulu voi toimia vanhanaikaisilla säännöillä.

(Ennakkoluuloja YLE Radio 1:ssä torstaina 28.5.2009 klo 12.15 - 12.30 ja perjantaina 29.5 klo 18.00)

Markus Kajon toiveuusintasarja Karjalasta jatkuu taas Kannaksella. Nyt vuorossa on Koiviston satama, jossa kuninkaallisia on seilannut vuosisatojen varrella ruuhkaksi asti.

Eero Viitasen elokuussa 1939 toimittamassa jutussa kohdataan mm. Tuomas-piispa, Mauno Liehakko ja Kustaa II Adolf. Viitanen jututtaa myös sataman merimiehiä 3 viikkoa ennen II maailmansodan alkua.

Jutussa "Tukka putkella apteekkiin" kuulemme lappeenrantalaisen Greta Valveen nuoruusmuistoja. Hän oli ensimmäisiä naisia apteekin tiskin takana.

Vaikkei naisella ollutkaan helppoa aiemmin miesten hallitsemassa ammatissa, yksi asia kuitenkin oli helpotus. Naisia ei epäilty spriikanisterien katoamisesta.

Ohjelman lopuksi palataan vanhaan Karjalaan, Viipuriin. Toimittaja Annikki Arni muisteli 60-luvun puolivälissä iloisia, ystävällisiä, välittömiä, suvaitsevaisia ja kansainvälisiä viipurilaisia.

(YLE Radio 1 ma 11.5.2008 klo 9.06-10.00, uusinta toukokuulta 2008)

Television katselu herättää ajattelemaan.

Sanotaan, että televisio passivoi. Näin kuulee nykyään harvoin sanottavan. YLE Teemaa kyllä katsotaan ja vanhan ajan dokumentteja seurataan, mutta ne eivät vaadi yleisöltä erityistä aktiivisuutta.

Toisin on tämän päivän tv-viihteessä. Siihen täytyy joukolla osallistua, keskustella, äänestää ja päättää.

Miten näköradio lopulta vaikuttaa ihmismieleen? Media-alan klassikkohokemaa Televisio passivoi käsittelee reippain ottein Teatterikorkeakoulun rehtori Paula Tuovinen. Toimittajana Jukka Arvassalo.

(YLE Radio 1 torstaina 14.5.2009 klo 12.15 - 12.30. Radiolähetyksen jälkeen ohjelma on kuultavissa tämän sivun oikean palstan Radiosoitin-ikkunasta.)

Kevin Warvick:n haastattelun jälkeen mielikuvitus ryntäili kyborgimaisemissa mielipuolisena. Näin ihmisiä hämmästyttävillä moniulotteisilla raajoilla ja käsittämättömillä aisteilla. Yhdellä naispuolisella hahmolla oli sekä ultraääni, että infrapuna-anturi selässään. Tuttu lääkäri ystäväni oli asentanut itseensä pienehkön kerroskuvausanturin töidensä nopeuttamiseksi. Atk-huoltajan seitsemännen käden yhdennettoista sormet vietiin huoltoon ja shakinpelaajan ram-muisti päivitettiin 86 petatavuun. Itse olin juuttunut johonkin laitteeseen kirjahyllyssä. Ilmeisesti olen kuollut jossain vaiheessa. Minut herätetään henkiin yhä harvenevin välein. Näen outoja kasvoja, huoneita sekä asioita ja aina joku kysyy minulta sen saman kysymyksen: ”Miltäs se maailma nyt näyttää?”

Heikki Niskanen

Maailman pelikortit jaetaan nyt talouskriisissä uusiksi. Yleensä kriiseistä syntyy aina jotain uutta.

Toisessa maailmansodassa tiede kehittyi valtavasti. Edellisestä lamasta sikisi tietotekniikka-Suomi. Tälläkin kerralla taantumassa makaava Suomi voi löytää uuden alun.

Innovaatioista ja tulevaisuudesta puhutaankin kovasti. Sitra tuottaa raporttia ja teknologiavetoista innovaatiopuhetta riittää.

Mutta missä uusi nyt lymyää? Millä tapaa nyt päällä oleva kriisi muuttaa maailmaa ja sitä kautta Suomea ja suomalaisia?

Haasteet ainakin ovat kovat: uusien innovaatioiden sanotaan olevan sosiaalisia ja maahanmuutto vahvistaa monikulttuurista luovuutta. Kukapa huippuosaaja haluaa periferiaan mykkien suomalaisten joukkoon uutta luomaan?

Tuomas Enbusken seurassa keskustelemassa ovat johtaja, valtiotieteiden tohtori Pekka Mattila, professori Pirjo Ståhle Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta ja tuottaja, kirjailija Marko Kulmala.

(YLE Radio 1:ssä torstaina 7.5.2009 klo 9.05 - 9.58)

Äitiys on pyhä asia. Jopa niin pyhä, että meillä on täysin epärealistinen kuva äidistä.

Että äiti pyyteettä raataa ja rakastaa, hoitaa lapsiaan ja kestää ja kärsii, siivoaa ja laittaa ruokaa.

Ei ihme, etteivät kaikki jaksa tällaista äitiyttä. Osa äideistä on huonoja äitejä.

Emmekä me muut pysty käsittelemään asiaa, koska olemme äitimyytin vankeja.

Kirsi Virtanen ihmettelee, pitäisiköhän hieman höllätä näitä ihanteita?

(YLE Radio 1, keskiviikkona 6.5.2009 klo 9.05 - 10.00)

Yhteiskuntaluokat ovat kadonneet. Kaikki suomalaiset ovat yhtä suurta keskiluokkaa - vai ovatko? Sosiologian professori Pekka Sulkusen mukaan vanhat yhteiskuntaluokat ovat yhä olemassa - perustuuhan koko poliittinen järjestelmämme niihin. Kiinnostavampana kysymyksenä Sulkunen pitää kuitenkin tulevaisuuden yhteiskuntaluokkia. Nyt eletään murrosaikaa ja tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat siihen, onko edessämme uudenlainen luokkayhteiskunta.

(YLE Radio 1 to 7.5.2009 klo 12.15, toinen lähetys pe 8.5 klo 18.00.)

Pakina: Hannu Saha

Valtiollista luovuusstrategiaa alettiin rakentaa Suomeen viitisen vuotta sitten. Opetusministeriöön perustettiin työryhmiä, pohdittiin ja raportteja julkaistiin. Lopputuloksena ymmärrettiin, että luovuutta on kaikkialla.
Virallinen suomalainen luovuusbuumi eli edellisen hallituksen ohjelmassa. Harmi, ettei se saanut jatkoa hallituksen erityisessä suojeluksessa, sillä sen korvasi nykyisessä hallitusohjelmassa niin kutsuttu innovaatiostrategia.
Harmi, että niin kävi, sillä innovaatiostrategialla ja luovuusstrategialla on eronsa. Kun luovuuden korostamisessa pohditaan pääosin ihmisten hyvinvointia, innovaatiostrategialla pyritään edistämään elinkeinoelämän hyvinvointia. Meneillään olevan strategiatyön tuloksista se on luettavissa. Viime vuoden lopulla ohjelma eteni Valtioneuvoston innovaatiopoliittiseksi selonteoksi. Sen mukaan innovaatio on ”hyödynnetty osaamislähtöinen kilpailuetu”.
Hyödynnetty osaamislähtöinen kilpailuetu? Se kuulostaa kovin teknokraattiselta ja ekonomistiselta, kun luovuus on innovaatiotkin laukaiseva voima. Se ei synnytä vain tiedettä ja taidetta, vaan se on kaikessa: kaikessa työelämässä, kaikessa arjen ahertamisessa. Siksi sitä kannattaisi edelleenkin pohtia ja tutkia.
Ensimmäisenä tehtävänä luovuudesta pitää karsia liiallinen hienous tai pyhyys. Jokapäiväinen luovuus voi olla ruoanlaittoa, pöydän kattausta, puutarhan tai viherkasvien hoitoa, ruohonleikkuuta, huoneiden kalustamista, omasta ulkonäöstä huolehtimista, pukeutumista – eli melkein mitä vain. Kaikkia toimiamme ja askareitamme ohjaa arjen – ja ajoittain tietenkin myös juhlan – estetiikka.
Esteettiset valinnat kuuluvat elämäämme. Päivittäin. Siinä on kaiken kansantaiteen ydin.
Iskusanalla ”jokaisella on oikeus luovuuteen” nousi maailman tietoisuuteen suomalainen ITE-taide, visuaalinen nykykansantaide, jonka tekijöitä löydettiin muutamassa vuodessa sadoittain, kaikkialta Suomesta. Ehkä virallisenkin Suomen luovuusbuumi auttoi: ITE-taiteilijoita, kouluttamattomia liiteri-picassoja on rakastanut jo useita vuosia niin media ja kriitikot kuin suuri yleisö. ITE on esitellyt uuden puolen virkeästä ja elävästä kansankulttuurista. ITE-näyttelyt ovat olleet korkealuokkaisia – tai ainakin hätkähdyttäviä – läpileikkauksia suomalaisesta elämästä ja elämänmuodosta.
1960-luvun lopulla nykykansankulttuurin lippulaivana toimi Suomessa kansanmusiikki. Myös se nousi lähes täydellisestä unohduksesta hetkellisesti jopa kaupallisesti merkittäväksi populaarikulttuurin muodoksi. Kansanmusiikki oli muoti, Konsta Jylhä oli pop-idoli kaikilla mittareilla määriteltynä.
Juuri nyt kansanmusiikki taistelee asemastaan julkisuudessa marginaalikulttuurin muotona, mutta oman arvonsa tuntevana, elävänä, olomuotoaan muuttavana, jatkuvasti kehittyvänä, fuusioituvana, maailmaa valloittavana. Kansanmusiikki on edelleen sekä ammattilaisten että kaikkien muiden omaisuutta – kuten aina ennenkin. Olennaista on, että kansanmusiikki antaa tärkeän väylän luovuuden purkamiseen, ITE-taiteen tapaan.
Kansanmusiikille ja kaikelle kansantaiteelle ominaista on jokaisen oikeus luovuuteen. Siksi luovuuden edistämisen ja kehittämisen haaste on niin tärkeä, että sille toivoisi jatkoa virallisinakin strategioina, tulevaisuuden tekemisen rakennuspuina.
Virallinen luovuusstrategia on oivallinen taide- ja kulttuurielämän tuki ja turva. Taidekasvatukselle luovuuden oikea ymmärtäminen ja tutkiminen ovat erityisen tärkeitä. Taidekasvatus on luovuuskasvatusta ja sitä tulee suunnata kaikkialle ja kaikille. Painopisteenä tulee olla jokaiselle suunnatut yleissivistävät taide- ja taitoaineet.
Myös taiteentutkimukselle luovuusstrategia tuo uusia haasteita. Taiteellisen tutkimuksen menetelmillä voidaan analysoida luovuuden olemusta. Taiteen ja tutkimuksen vuorovaikutuksella voidaan päästä uudenlaiseen tulokselliseen luovuuden analyysiin. Kansanmusiikista tohtoroituneet ovat antaneet tästä jo hienoja näyttöjä.

Hannu Saha, professori, Kaustinen/Helsinki
Radiopakina 5.5.2009

Keskiviikkona 6. 5. klo 13.25 ja uusinta torstaina 7. 5. klo 17.20. Ohjelma on kuultavissa oikean palstan radiosoittimesta viikon ajan ensilähetyksen jälkeen.

Ranskalainen säveltäjä Gabriel Faure ( 1845 – 1924 ) on saanut laulussaan aikaan suorastaan ylimaallisen tunnelman. Apres un reve on hänen ehkä tunnetuin sävellyksensä, jonka esittämisestä laulajat kilpailevat sellistien ja viulistien kanssa. Se kertoo hehkeästä kaipuusta rakastetun luo, ehkä jostakin saavuttamattomasta, jonka voi tavoittaa vain unessa.

Pianon yksinkertainen kuvio kannattelee laulun haaveilevaa kulkua, kuin unissakävijää. Laulun tunnelma vaatii virheetöntä legatoa, joka toteutuu ehkä hienoimmin Kiri te Kanawan tulkinnassa You Tubessa.

Härmässä syödään EU:n kolmanneksi kalleinta ruokaa. Päivittäistavarakaupan keskittymisen sanotaan nostaneen Suomessa ruoan hintaa. Päivittäistavarakauppa ry on hintavertailullaan yrittänyt todistella, että elintarvikkeiden hintataso on meillä EU-maiden keskitasolla, jos hinnoissa huomioidaan Suomen muita EU-maita keskimäärin 10 prosenttia korkeampi arvonlisäverokanta.

Päivittäistavarakaupan kilpailun puutetta saapuu potemaan Markku Heikkisen suoraan lähetykseen kilpailuviraston ylijohtaja Juhani Jokinen, Päivittäistavarakauppa ry:n puheenjohtaja Osmo Laine ja kauppias Jari K. Sillanpää Mäntsälästä.

Jostain syystä elintarvikkeiden hinnannousu on ollut meillä muita vanhoja jäsenmaita nopeampaa juuri ennen kuin porvarihallitus lähtee laskemaan ruoan arvonlisäveroa. Elintarvikkeiden hintojen raju nousu herättää epäilyjä suomalaisen vähittäiskauppakilpailun toimivuudesta? Päätyykö luvattu ruoan arvolisäveronalennus ikinä ruoan hintaan vai häviääkö se kahden keskusliikkeen laariin?

Työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Erkki Virtanen on arvostellut meikäläisen vähittäiskaupan rakennetta. Hänen mukaansa vähittäiskaupan sääntely on johtanut keskittymiseen sekä korkeisiin kuluttajahintoihin. Päivittäistavarakauppa ry kiistää Virtasen näkemyksen kilpailun puutteesta, mutta sekin haluaisi purkaa kaupan sääntelyä.

Silloin ennen yksittäiset kaupat saattoivat helposti ostaa tuotteita myös suoraan teollisuudelta. Tänään tavaravirrat kulkevat useammin keskusliikkeiden kautta. Meille makkaran ostajille kaupan keskittyminen näkyy siinä, että kauppojen valikoima on yhdenlainen Hangosta Nuorgamiin. Ihmekö siis, että ruoan tuottajat ja elintarviketeollisuus on ollut huolissaan kaupan neuvotteluvoimasta ja ehdoista, joihin vastapuolen on taivuttava.

Kilpailun puutteeseen on herätty Kilpailuvirastossakin, joka on yrittänyt läpivalaista kaupan ja elintarviketeollisuuden välisiä sopimuskäytäntöjä. Estävätkö siis kaavoituksen kiemurat ja myymäläkohtaisten neliörajoitusten vaatimukset sekä tukku- ja vähittäiskauppakilpailun vähäisyys elintarvikkeiden hinnan laskua?

S-ryhmän ja K-ryhmän yhteinen markkinaosuus päivittäistavarakaupassa on 75 prosenttia. Tradekalla on 12. Kilpailua piristäneellä Lidlillä vajaan viiden ja Stockmannilla vajaan kahden prosenttiin osuus. Päivittäistavarakaupan kolmonen eli Tradeka yrittää toimitusjohtaja Leena Saarisen johdolla terävöittää ketjunsa lähimyymälöiksi. Vallitseeko Suomessa päivittäistavarakaupan alalla monopolin sijasta duopoli?

Kuluttajaviraston johtajan Päivi Hentusen mukaan suomalaiskuluttajan hintatietous on heikoissa kantimissa. Opimmeko perusasiat nyt kun sunnuntaiaukiolojen odotetaan vilkastuttavan myyntiä jonkun verran taloustilanteesta huolimatta? Sunnuntaikauppa on mahdollista yli 400 neliön liikkeille toukokuusta elokuuhun ja marraskuusta joulukuuhun. Se hyödyttää ennen kaikkea suurimpia liikeketjuja ja keskustojen tavarataloja. Edistääkö kaupan aukioloaikojen vapauttaminen siis edelleen kaupan keskittymistä?