Välittömästi iski mieletön halu olla yli seitsenkymppinen nähdessäni Virtaalan monitoimitalon multimedialaitteistot Ristijärvellä. Nuoruus on ihan yliarvostettu juttu. Voisin hyvin kuvitella itseni aamupäivisin Virtaalan kuntosalilla vempeleitä vääntelemässä ja myöhemmin päivällä maastossa kuvaamassa mielenkiintoisia luonnon ilmiöitä, eli ihan mitä tahansa kameraan tarttuu. Iltapäivällä kävisin saunassa ja polskisin lämpimässä vedessä pari kolme tuntia.

Tällä vuosikymmenellä jää ensimmäinen suuri ryhmä tietotekniikan ammattilaisia eläkkeelle. Rautaisia ammattilaisia, jotka puhuvat assemblyä yhtä hyvin kuin suomea. Miksi senioreita pidetään tietotekniikkarajoitteisina? Jos osaa ”mesettää”, osaako silloin käyttää uutta teknologiaa? Tietotekniikkakin ikääntyy, ihan samassa tahdissa kuin ihminen, ja se on jo kovasti vanhaa.

Heikki Niskanen

Senioripoliksesta lisätietoja osoitteesta: www.seniorpolis.com
Kansalaisopistot: www.ktol.fi/web/alue.5.html

Markus Kajon ohjelmassa palataan yleisön pyynnöstä toukokuussa Karjalaan. Kuulemme toiveuusintana neljä vuoden takaista ohjelmaa joissa kaikissa liikutaan menetetyn Karjalan alueella.
Ensimmäisessä jutussa päästään toimittaja Viki Raaskan pitkälle Karjalan Kannas -tourille.

Matka käy Koiviston kirkon kautta kolmeen merikylpylään, Koiviston lisäksi Terijoelle ja Kuokkalaan.

Raaska tapaa paikallisia ja kesävieraita, vierailee kylpylöissä ja kasinoilla. Elämä on iloista ja tavallista, eletään loppukesää 1939. Suuren tragedian alkuun on muutama viikko - tragedian joka pyyhkäisi Kannaksen maantieteen ja asukkaiden yli myrskyn lailla.

Terijoelta Pietariin päin sijaitsevassa Kuokkalassa, yhä Karjalan Rivieralla, reilut 10 kilometriä silloiselta rajalta, sentään tapaa muutamia linnoitustöistä vapaalla olevia nuorukaisia.

Toisessa jutussa Kajo johdattaa kuulijat Yrjö Mustosen muisteloihin Venäjän vallankumouksesta. Nuorna miehenä Pietarissa asunut Mustonen päätyy pakosalle kumouksen jälkeen - kuinka ollakaan Terijoelle.

(YLE Radio 1 maanantaina 4.5.2009 klo 9.05 - 10.00. Ohjelma on uusinta toukokuulta 2008.)

Syö oliiviöljyä ja elät pitkään! Kreikkalaiset ovat ottaneet kaiken irti ns. seitsemän maan tutkimuksesta. Sieltä on peräisin kreikkalaisen ruoan myyttisiin mittoihin kasvanut ihailu. 1960-luvulla tehtyä tutkimusta saamme kiittää myös siitä, että pidämme suomalaista ruokaa epäterveellisenä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Iris Erlund ei läträä oliiviöljyllä. Hän luottaa kotimaiseen rypsiöljyyn.

Mitkä ovat suomalaiset superruoka-aineet?
Päihittääkö suomalainen ruoka sittenkin kreetalaisen?

Ennakkoluuloja torstaina 30.4. klo 12.15 ja uusintana Mantan lakituksen aikoihin.

Toimittajana Eve Mantu.

M. A. Numminen on käynyt läpi tuhansia Heinrich Heinen runoja ennen kuin ryhtyi kunnon lied-säveltäjän tapaan kirjoittamaan musiikkia Heinen runoihin. Yleisön ja vallanpitäjien ärsyttäminen on onnistunut yhtä hyvin Heinelta kuin Nummiseltakin.

Numminen on vannoutunut lied-musiikin ystävä ja varsinkin Franz Schubert on hänen parhaimpia kavereitaan. Numminen on aloittanut laulajan uransa juuri lied-laulajana. Hänen säestäjänään toimi Ilpo Saunio, jonka kanssa he pitivät Kom-teatterissa lied-iltoja.

Bulgarissa 1960-luvulla pidetyillä nuorisofestivaaleilla Numminen sai aikaan skandaalin esittäessään Schubertia pettämättömällä tyylillään. Samoin kävi myöhemmin Jyväskylän kesässä.

Numminen siis pysyy hyvin Flyygelin mutkassa ja esittää kaksi hänelle rakkainta liediä. Toisena asiantuntijana ja pianistina toimii Nummisen toivomuksesta pianotaiteilija Ilmo Ranta.

Ohjelman toimittaa Paula Nurmentaus.

(YLE Radio 1 keskiviikkona 29.4.2009 klo 13.25 ja uusinta torstaina 30.4. klo 17.20. Ohjelma on viikon ajan kuultavissa myös vasemman palstan radiosoittimesta. )

Kun radioon tai televisioon tehdään sarjaa, joka kuvaa suhteellisen pitkää ajanjaksoa, sellaista jossa henkilöt varttuvat lapsista vanhuksiksi, joudutaan erilaisiin näyttelijöiden vanhentamis- ja nuorentamisongelmiin. Näyttelijähän on tietysti aina tietyn ikäinen, mutta erilaisin, näyttelijän ulkopuolisin tai näyttelijän omin tekniikoin, hän voi näytellä helposti joko itseään nuorempaa tai vanhempaa, tai jopa molempia.

Televisiossa voidaan maskeerata, puvustaa ym., näyttelijä voi gestiikallaan ja ilmeillään muuttaa todellista ikäänsä. Ja nykyisenä digiaikana voidaan virtuaalisesti muuntaa henkilöä. Mutta silti monissa televisiosarjoissa edelleen esim. vanhennetaan ihmistä näillä vanhoilla keinoilla, ja monesti se myös näkyy. Me katsojat kyllä näemme, että näyttelijän oikea ikä ei klaffaa sen kanssa mitä hän näyttelee. Me tietenkin hyväksymme tämän (ehkä pitkin hampain) ja katsomisen kulttuuriinkin kuuluu, että meidän mielestämme henkilö on vanhentunut. Harmaannetut hiukset ja rypytetty iho ovat siitä merkkejä.

Radiosarjassa on päinvastaista traditiota. Kun draaman henkilö on nuori, keski-ikäinen ja vanha, voi olla että yhdellä ja samalla äänellä ei päästä tavoiteltuun illuusioon; siihen että kuulija kokisi henkilön vanhentuvan. Ja silloin vaihdetaan näyttelijää vanhemmaksi. Mutta tämä ei ole lainkaan yksinkertaisempaa kuin tv-kuvassa yhden ja saman näyttelijän maskeeraaminen. Illuusion on jatkuttava, radiosarjan henkilön on tunnuttava samalta, vaikkakin vanhemmalta, vaikka hänen äänensä on muuttunut. Ääni on nimittäin niin persoonaan sidottu, että ei tahdo löytyä kahta henkilöä, joilla on samanlainen ääni, mutta vain eri ikäinen. Joitakin äiti-tytär – ja isä-poika –näyttelijäpareja on, joissa tämä ilmiö toteutuu. Ääni sisältää hyvin paljon informaatiota ja viestejä meille kuulijoille. Paitsi että se viestii iästä (aina ei kylläkään kovin tarkasti, joten tällaisia ääniä kannattaa suosia radiossa), siinä kuuluu myös temperamentti, luonne, persoonallinen rytmi, huumorintaju. Ja kun näytteijä vaihtuu, tämä kaikki vaihtuu.

Kun suunnittelimme "Täällä Pohjantähden alla" –sarjaa, oli ratkaistava keskeinen kysymys näyttelijän vaihtamisesta vanhempaan roolihenkilön vanhetessa. Hyvin pian oli selvää, että on joitakin sellaisia keskeisiä rooleja, joissa tällainen vaihto on tehtävä. Ja tehtiin. Nyt kun sarja on lähes valmis, siinä on esimerkiksi Akselin roolissa neljä eri henkilöä, kaksi lasta ja kaksi aikuista. Aleksin roolissa kolme, Jussin kaksi, Alman kaksi, samoin Kivivuoren Jannen ja Leppäsen Aunen rooleissa. Kuulija saattaa juuri siinä kohdassa, missä näyttelijä vaihtuu, hiukan olla ymmällään, mutta meidän tekijöiden on vain uskottava että tarinan jatkuvuus vetää mukaansa ja uusi näyttelijä on edelleen sama roolihenkilö kuin aikaisemminkin.

PS. Joskus roolihenkilö ei vuosienkaan myötä muutu. Tyyppikomedioissa on näin. Komediasarjassa ”Knalli ja sateenvarjo” kaikki henkilöt pysyvät koko ajan samanikäisinä. Esim. erikoisosaston sihteeri Mildred on koko ajan n. 18-20 –vuotias. Aila Svedberg on näytellyt roolia vuodesta 1980 2000-luvulle bravuurimaisesti samana henkilönä pysyen.

(YLE Radio 1 torstaina 30.4.2009 klo 9.05 - 10.00)

Ennen kuin kansakunta riehaantuu vapusta on hyvä pysähtyä hetkeksi ympäristömme äärelle. Tuomas Enbusken suorassa lähetyksessä pohditaan miten ympäristöämme suojellaan tänä päivänä ja tulevaisuudessa. Kolmekymmentä vuotta sitten joukko aktivisteja kahlitsi itsensä kaivinkoneeseen Koijärvellä. Media innostui asiasta ja ympäristöliike sai runsaasti huomiota, sittemin syntyi myös Vihreä puolue.

Tänä päivänä tilanne on koko lailla muuttunut. Ympäristöä ei välttämättä enää puolusteta metsissä ja soilla. Näyttävistä iskuistaan tunnettu Greenpeace järjestökin vaikuttaa esim. osallistumalla yhtiökokouksiin. Aktivistien toiminnasta onkin nyt ilmastonmuutoksen myötä tullut kaikkia kiinnostava asia. Jokainen puolue ja jokainen yritys liputtaa tänä päivänä ympäristön puolesta, ja tämä johtaa tilanteeseen jossa järjestöt joutuvat miettimään strategiansa aivan uudelleen. Ydinvoima on ollut perinteisesti ympäristöjärjestöjen suuri mörkö, mutta nyt sitäkin joudutaan arvioimaan toisesta näkökulmasta kun hiilidioksidi päästöjä on pakko vähentää.

Mille maailma näyttää 15 vuoden päästä? Roope Mokka ja Aleksi Neuvonen ovat julkaisseet kirjan "Olimme kuluttajia, neljä tarinaa vuodesta 2023". Aleksi Neuvonen on mukana lähetyksessä pohtimassa tulevaisuutta. Lisäksi studioon saapuu vapaa kirjoittaja tutkija ja Koijärvi aktivisti Olli Tammilehto sekä Suomen Greenpeacen tiedotuspäällikkö Juha Aromaa.

Keskiviikkona 29.4. kello 17.20-17.50 ja torstaina 30.4. kello 11.00-11.30

Tuoko Suomelle onnea vai onnettomuutta, jos valtion laitoksia siirretään pääkaupunkiseudulta muualle maahan? Onko alueellistaminen kallista, vai syntyykö siitä säästöä pitemmän päälle?

Kansanedustaja Sirpa Asko-Seljavaara vastustaa valtion laitosten hajasijoitusta. Keski-Suomen maakuntajohtaja Anita Mikkonen puolustaa maakuntien oikeutta saada valtion työpaikkoja.

Väittelyn erotuomari on Terttu Lensu.

Vappu on koko kansan juhla.

Siitäkin huolimatta että sitä ovat yrittäneet omia monet ihmisryhmät: ylioppilaat ja duunarit ja nyt viimeisenä Jeesus-marssi.

Vappu on kuitenkin yhden selkeän jumalan juhlaa: viinin jumalan. Kreikassa hänen nimensä oli Dionysos, Roomassa Bachhus - suomessa Halppisskumppa.

Vappuna kaupunkilaisetkin sietävät maalaisia.

Hyvää vappua!

T: Kirsi

(YLE Radio 1 keskiviikkona 29.4.2009 klo 9.05 - 10.00)

(YLE Radio 1 tiistaina 28.4.2009 klo 9.05 - 10.00)

Parin viime vuosikymmenen aikana on Suomesta jo hehkutettu yrittäjyyden
ihmemaata. Toisten korvaan tämä kuulostaa jo mantralta. Nyt on väestön
ikääntyminen haaste, jonka hoitamiseen huhuillaan yrittämisen
innovatiivisuuta ja dynaamisuutta. Yrittäjyyden kehittäminen on
tarkoittanut mediassa myönteisen ilmapiirin suitsuttamista
sankari-yrittäjien tarinoina ja loppumatonta keskustelua
verohelpotuksista ja erilaisista yritystuista. Tilastokeskuksen tietojen
mukaan yritysten saamat suorat tuet ja takaukset ovat kasvaneet viime
vuosina.

Talouden hyvin pyöriessäkin päätyy puolet yrityksistä konkkaan tai katooa
viiden ensimmäisen toimintavuoden aikana. Jos yrittäjien lukumäärä ei
olekaan se tärkeä juttu niin mitä on puhe yrittämisen dynaamisista
vaikutuksista?

Viime vuonna kerrottiin, että uusiin yrityksiin on tullut uusista
työpaikoista jopa 80% pk-yrityksiin, joissa on 50-250 työntekijää.
(5.9.2008). Kimmo Kevätsalon, tutkijan ja yrittäjän mukaan
yrittämistoiminta on kapitalismin kehittyessä supistuva taloudellisen
toiminnan muoto. Hänen mukaansa uudet yritykset synnyttävät harvoin uusia
työpaikkoja. Yrittäjä ja kansanedustaja Eero Lehden mukaan joka kymmenes
yrittäjä ansaitsee alle minimipalkan. Puolet ilmoittaa olevansa
taloudellisesti tiukoilla. Jos tämä pitää paikkansa niin mistä ideologiasta
yrittämisen hehkuttaminen kertoo?

Miten sitten tulkita yritysten tunnuslukuja?

Suomessa lienee nyt yrityksiä enemmän kuin koskaan. Toiaalla sanotaan,
että Suomessa yrittäjien määrä on vähentynyt viime vuosikymmeninä kaupan
ja teollisuuden sekä tietenkin maatalouden alueella. Suomen 250000
yrityksestä yli 93% on alle kymmenen hengen pienyrityksiä. Yli 200 ihmistä
työllistäviä firmoja on vain kuutisen sataa. Perheyritykset, jotka
elättävät itse itsensä eivät pelasta kansantalouden ongelmilta, jotka
huutavat puoleensa kansainvälisen kilpailuun kykeneviä kasvuyrityksiä,
joiden vauraudesta voisi jakaa vaurautta ja rahoittaa
hyvinvointiyhteiskunnan palveluita.

Turha närkästyä yritysmaailmalle siitä, jos Fortumin Lilius saa enemmän
eläkettä kuin Obama palkkaa. Lilius ei välttämättä edes ole yrittäjä vaan
työssään ansioitunut palkkajohtaja siinä missä Matti Vanhanenkin on
määrä-aikainen toimessaan. Mikä tekee matista ja maijasta ihannoidun
yrittäjän?
Kuinka sitten koulutettu ja ammattitaitoinen palkansaaja voisi
tulosvastuun aikana ottaa itse vastuuta oman tiimin tai osaston
tuloskunnosta? Voisiko duunari olla yrittäjämäisessä suhteessa työhönsä?

Markku Heikkisen seurassa
Merja Rosenholm, fysioterapeutti ja työnohjaaja-yrittäjä, joka toimii mm.
mentorina naisyrittäjille
Eero Lehti, keravalainen kustantaja ja rikkain kansanedustajamme
Kimmo Kevätsalo, työelämän tutkija ja yrittäjä

Hyvä sisko!

Montako pakolaista tunnet? Nii-in. Et monta – ellet sitten itse ole Suomessa asuva pakolainen. Näin tilanne on useimmilla suomalaisilla valtaväestöön kuuluvilla.

Suomessa kuitenkin asuu lähes 50 000 venäläistä, lähes 25 000 virolaista ja iso joukko englantilaisia, somalialaisia, arabiamaista tulleita ja kiinalaisia. Myös kurdeja, albanialaisia, saksalaisia ja vietnamilaisia on Suomessa yli 5000 henkeä kutakin. Sinun, ja myös minun, kaikkien meidän feministien, on parannettava myös näihin ryhmiin kuuluvien naisten asemaa!

Tyypillistä pakolaisnaista ei ole olemassa, kuten ei ole olemassa tyypillistä suomalaisnaistakaan. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä. Silti on olemassa kansalliseen kulttuuriin tai uskontoon liittyviä perinteitä, joiden takia tietyistä maista Suomeen tulevilla naisilla on miehiä huomattavasti heikompi asema.

Suomessa kaikkien ihmisten, myös naisten ja tyttöjen, ihmisoikeudet ovat voimassa. Olipa kyseessä mitä tahansa kansallisuutta edustava nainen, hänelle kuuluu oikeus fyysiseen koskemattomuuteen, henkilökohtaiseen vapauteen ja ylipäätään päätösvaltaan itseään koskevissa asioissa – kuten, että millä tavalla haluaa kouluttautua, mitä harrastaa, miten käyttää aikansa, kenen kanssa seurustella ja avioitua. Niin sanottua kunniaväkivaltaa tai mitään siihen viittaavaa toimintaa tai uhkaa ei tule hyväksyä missään olosuhteissa. Myös muun muassa joissakin Afrikan maissa harjoitettava tyttöjen sukuelinten silpominen on tulkittava yksiselitteisesti rikolliseksi toiminnaksi, käytännössä törkeäksi pahoinpitelyksi, josta on oltava raakuuksien tekijöille ja avunantajille ankarat seuraukset.

Vaikka Suomessa on eurooppalaisittain edelleen vain vähän pakolaisia, ja täältä myös haetaan edelleen suhteellisesti vähän turvapaikkoja, suomalaisten asenteet pakolaisia kohtaan ovat kiristyneet. Tätä ei voi kuin ihmetellä – mistä tällainen kehitys johtuu? Halla-ahojen ja muiden perussuomalaisia arvoja kannattavien jurpojen ansiosta suomen kieleen on myös pesiytynyt harhaanjohtava kummajaistermi, maahanmuuttokriittisyys, jolla ei tarkoiteta mitään muuta kuin vanhaa kunnon rasistia. Rasisti on rasisti, vaikka voissa paistaisi.

Hyvät siskot! Pakolaisnaiset ovat suomalaisia naisia. He ovat osa yhteiskuntaa, ja osa suurta sisaruskuntaa. Avatkaamme heille kotiemme, työpaikkojemme, yhdistystemme ja urheiluseurojemme ovet. Tervetuloa, myös te pakolaisnaiset, feministien yhteiseen rintamaan! Tänne mahtuu kyllä – tulkaa kaikki!