Onko uskonnottomilla ihan samanlaiset oikeudet kuin uskontokuntiin kuuluvilla on? Saako uskonnoton mainostaa Suomessa vakaumustaan julkisilla paikoilla?

Napit vastakkain uskonnottomien vapauksista ja oikeuksista väittelemässä Vapaa-ajattelijain liiton toiminnanjohtaja Paula Vasama ja Suomen luterilaisen kirkon piispainkokouksen sihteeri, teologian tohtori Jari Jolkkonen.

Väittelyn erotuomari on Terttu Lensu.

(YLE Radio 1 keskiviikkona 15.4.2009 klo 17.20 - 17.50 ja torstaina klo 11.00 - 11.30)

Keskiviikkona 15.4. klo 13.25 ja uusinta 16.4. klo 17.20. Ohjelma on viikon ajan
kuultavissa sivun oikean palstan radiosoittimessa.

Runossa kuvataan paimentytön traaginen elämäntarina. Rakastettu on hänet jättänyt ja hän on hyljättynä joutunut ihmisten syrjimäksi. Runon lopussa tyttö kertoo ymmärtävänsä, että kaikki kaunis elämässä tuhoutuu. Tyttöä voidaan pitää suomalaisen kirjallisuuden ensimmäisenä Silja-hahmona.

Professori Teivas Oksala epäilee, että runo on tavallaan jatkoa Våren flyktar hastigt -runolle, jossa poika yrittää innokkaasti vietellä epäröivää tyttöä.

Runeberg joka taisteli akateemista monimutkaisuutta vastaan, otti mielellään vaikutteita serbialaisista kansanrunoista ja myöhemmin myös Kantelettaresta.
Sibelius pysyy sävellyksessään koraalimaisessa yksinkertaisuudessa, joka vaatii tulkitsijoilta aistikkuutta.

Ei tosiaankaan ollut, väittää Kirsi Virtanen. Nostalgia ei perustu tosiasioihin, sillä elintasomme on noussut ja me voimme entistä paremmin.

Ihminen, ei jumala on vastuussa nykyisestä hyvinvoinnista.

Menestyksen takana on kolme kovaa k:ta - kauppa, kapitalismi ja kulutus.

(YLE Radio 1 keskiviikkona 15.4.2009 klo 9.05 - 10.00. Ohjelma on uusinta kesäkuulta 2008.)

Raamatun kuvaamia pääsiäisen tapahtumia kutsutaan kärsimysnäytelmäksi. Näytelmäksi, siis esitykseksi eli fiktioksi. Olen työskennellyt koko ikäni fiktion eli sepitteen parissa. Viimeksi Radioteatterissa vuodesta 1986 tähän kevääseen.

Otetaan vaikkapa Matteuksen kuvaama kärsimysnäytelmä, tunnettu tarina Mestarin viimeisistä päivistä, illallisesta oppilaidensa kanssa, rukoilemisesta Getsemanessa, kuulustelusta, tuomiosta, teloittamisesta, hautaamisesta ja lopuksi kuolleistaheräämisestä. Tämä on dramaattinen tarina, mutta historiankirjoitukseen sitä ei pidä sotkea. Se joka tarinan on kirjoittanut (Matteus), kuljettaa kahta juonilinjaa vuorottain: päähenkilön vääjäämätöntä ajautumista (valmistautumista) kuolemaan ja vastustajan eli viranomaisten vehkeilyä hänen kiinnijoutumisekseen ja tuomitsemisekseen.

Tarina rakentuu draamallisista kohtauksista. Nautitaan illallinen, jonka aikana mestari paljastaa että yksi oppilaista kavaltaa hänet. Samalla hän tarjoaa kumppaneilleen leipää, jonka sanoo olevan oma ruumiinsa ja viiniä, omaa vertaan. Illallinen on eräänlainen vertauskuvallinen ihmisuhri.

Kolmilukuun kirjoittaja on mieltynyt. Kolmeen kertaan mestari vetäytyy yöllä rukoilemaan yksinäisyyteen. Rukouksen sisällön kaikkitietävä kertoja kertoo lukijalle. Päähenkilö on ottanut kanssaan valvomaan kolme oppilastaan. Kolmeen kertaan hän vastaa esitettyihin kysymyksiin samalla tavalla: ”sinä sen sanoit”. Ensin kavaltaja-oppilaalleen, sitten ylipapille ja lopuksi maaherralle. Kun hänet vangitaan, hänen väitetään sanoneen että hän voisi päivässä tuhota Jerusalemin temppelin ja sitten rakentaa sen uudelleen kolmessa päivässä. Lempioppilas kieltää mestarinsa kolmasti, kunnes kukko kieunnallaan herättää hänet todellisuuteen. Kolme kuolemaantuomittua riippuu ristillä. Mestari nousee kuolleista kolmantena päivänä, ja julistaa lopuksi lähetyskäskynsä Isän, Pojan ja Pyhän hengen kolmiyhteiseen nimeen. Voisiko lyhyessä tekstissä useampaan kertaan viljellä tätä kirjallista keinoa.

Mestaria ei vapauteta, vaikka maaherran vaimo sitä jopa suosittelee. Kansa haluaa vapautettavan tavallisen pahantekijän. Mestari joutuu kärsimään häpeällisen teloituksen, joka tuottaa maksimaalisen kärsimyksen. Tämä kärsimys on kärsittävä ihmisenä, jotta ennustukset, kirjoitukset, kävisivät toteen. Kuoleman huuto: Eeli, Eeli lama sabaktani! Ja samalla hetkellä maa järisee, temppelin esirippu repää, kuolleita nousee haudoistaan.

Hänet haudataan kallioluolaan ja suuri kivi sulkee sen suuaukon. Kolmantena päivänä enkeli tulee taivaasta ja poistaa kevyesti kivenlohkareen suulta, Mestari herää kuolleista ja lähtee hautakammiosta naisten ollessa todistamassa tapahtunutta. Lopuksi hän tapaa oppilaansa ja pyytää näitä kertomaan kaikille, mitä ovat nähneet ja kokeneet. ”Menkää ja tehkää...”

Hyvän tarinan lukijat tajuavat sepitteeksi, mutta kokevat uskottavaksi. Tämä on fiktiivisen ja draamallisen taiteen perustotuuksia. Tarina sisältää jotakin, mikä tuntuu todelta meidän maailmassamme, vaikka (tai ehkä koska) se esitetään vertauskuvan muodossa. Tässä tapauksessa ihmistä ikiaikaisesti askarruttava asia, kuolema ja siihen liittyvä kärsimys, selitetään onnellisella lopulla. Kuolema ei ole pimeä luola, vaan me jatkamme jossakin muussa muodossa elämää. Missä muodossa, ei ole uskottavuuden, vaan uskon asia.

Kaikki kirjoja lukeneet havaitsevat, että tämänkin tarinan on joku sepittänyt ja käyttänyt kirjallisuuden keinoja: kaikkitietävää kertojaa, toistoa, tapahtumapaikkojen vaihtelua, dramaattisia kohtauksia ja poikkeuksellisia tapahtumia. Suhteellisen lyhyeen tarinaan hän on saanut mahtumaan huomattavan määrän käänteitä. Ihmettelen jos joku tämän tarinan ottaa kirjaimellisesti, historiankirjoituksen metodeilla tätä ei todellakaan ole laadittu.

Jos joku esittäisi tämän tarinan synopsiksena eli lyhyenä tapahtumaselostuksena meille käsikirjoitusten vastaanottajille nyt, pystyisimmekö lukemaan mitä se sisältää?

Pääsiäinen on kristillisen kirkon suurin juhla. Sitä on vietetty ainakin 100-luvulta saakka, silloin jokaviikkoisen ylösnousemuksen juhlan eli sunnuntain rinnalle omaksuttiin vuosittain vietettävä pääsiäisjuhla.

Toisaalta suomen sana pääsiäinen viittaa paitsi sanaan päästä — muistuttaen paastosta pääsemisestä — myös juutalaisten pasch- eli pesah -nimiseen juhlaan. Tässä juhlassa ei kuitenkaan muistella Jeesuksen viimeisiä päiviä vaan juutalaisten vapautumista Egyptin orjuudesta.

Tiedetään myös, että jo satoja vuosia ennen ensimmäistä pääsiäistä Persiassa juhlittiin kevätpäiväntasauksen aikaan uutta vuotta eli Noruzia mm. maalaamalla munia erilaisin kuvioin ja viemällä näitä maalattuja munia kuninkaalle.

Noin 600-luvulla virassa istunut Paavi Gregorius I Suuri oli se mies, joka kehotti pakanoita käännyttäviä piispojaan mukauttamaan pakanoiden juhlat kristillisiksi pyhiksi. Näin kävi myös pääsiäiselle: ennen kristinuskoa germaanit juhlivat maaliskuussa kevään tulon jumalatarta nimeltään Eostre. Nykyään germaanisissa kielissä pääsiäisen aikaan juhlitaan easter-nimistä juhlaa, joten aika vähän juhlan nimikään on muuttunut.

Nykyään pääsiäismunalla on etenkin angloamerikkalaisissa maissa sellainen rooli, että pääsiäispupu piilottaa pääsiäismunia eri puolille kotia ja lapset sitten etsivät niitä pääsiäisaamuna.

Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto taas muistaa, että pitkänperjantain nimi juontuu siitä, että silloin on muisteltu Jeesuksen ristillä kärsimää nälkää ja tuskaa ainakin 1600-luvun Suomessa, Ruotsissa ja Saksassa niin, että perheen lapsille ei ole annettu ruokaa eikä juomaa ja perheen isä on piessyt heitä vitsalla koko päivän. Vilkuna yhdistää tämän tavan vanhaan kevätpäiväntasauksen merkkiin, joka oli mies vitsa kädessä. Mies viittaa opettaja Gregoriukseen, joka taas oli se modernin gregoriaanisen kalenterin kehittäjä paavi, järjestysnumeroltaan 13. Ruotsissa tuo merkki olisi Vilkunan mukaan tulkittu käskyksi piiskata lapsia epäinhimillisesti, kun taas idässä vitsat olisi tulkittu palmuja symboloiviksi pajunkissoiksi, joilla virvotaan kaikkea hyvää toivottaen.

Pääsiäisellä on siis melkoisen moninaiset juuret ja muodot. Onko kyseessä sittenkin ekumenian suuri juhla, kun kristillistä pyhää juhlitaan niin muinaispersialaisin, juutalaisin ja pakanallisin ynnä muin menoin? Tutkitaan asiaa maistelemalla pääsiäisen sanoja ja kutsutaan pöytään kirkkopyhien ja symbolien tuntija, Pyhät ajat -kirjan ja lukuisten muiden kirjojen kirjoittaja, teologi Pentti Lempiäinen.
– – –
aristoteles(at)yle.fi

Suomen kielen käytössä oleva sanavarasto on laajempi kuin monella muulla kielellä. Siltikään jokaiselle asialle ei ole riittänyt ihan omaa sanaansa. Laivoilla, vakoilla ja lehdillä on omat kantensa. Matemaatikoilla, opiskelijoilla ja kirjoilla kullakin on omat lukunsa. Ja oma laki on niin juristeilla kuin tuntureillakin. Näistä sanoista kuulijan vain pitää asiayhteydestä ymmärtää, mistä on kyse.

Usein näiden eri asioita merkitsevien sanojen runko on samanlainen, mutta niiden merkityksen erottaa siitä, että ne taipuvat eri tavalla. Kuten tämänviikkoisen fraasirikoksen ilmiantajamme Nimetön kirjoittaa: ”Pari viikkoa sitten huomioni kiinnittyi Halpahallin mainokseen:

Takki fleecevuorella xx euroa.

Ihmettelen vaan, mikä kauppa on niin suuri, että sen sisään mahtuu kokonainen fleecevuori ja vuoren päälle vielä takit tahi jalkineet? Vai alkavatko kielemme hienoudet hämärtyä siinä määrin, ettei enää ymmärretä mitä eroa on vuorella ja vuorilla?

Niinpä niin, takin vuori ja maaston vuori eroavat toisistaan paitsi ulkonäöltään, myös taivutukseltaan: takissa i säilyy, mutta vuoristossa i muuttuu e:ksi. Tämän muistaminen ei Suomen kaltaisessa suhteellisen tasaisessa maassa ole helppoa, mutta Aristoteleen kantapään fraasirikostuomioistuin ei anna armoa vaan lähettää jyrkän tuomionsa Pohjanmaan Halpa-Hallin ilmoitustekstien oikolukuosastolle Seitsemän veljeksen Juhanin tyyliin: "istukoon päivän tai kaksi vuoren komerossa ja siellä imeköön hän kynsiänsä, muistellen mitä rauhaansa kuuluu"!

Ja ilmiantaja Nimetön taas voi onnitella itseään, koska hän saa tämänkertaisen kirja-palkintomme, joka on vastailmestynyt arvoteos Aristoteleen kantapää — fraasirikos ei kannata. Kohottavaa lukuelämystä!

– – –

aristoteles(at)yle.fi

Pääsiäisen keskeinen sanoma monien samansuuntaisten viestien joukossa on siis se, että hyvä voittaa pahan ja elämä voittaa kuoleman. Kristillisessä perinteessä tämä sanoma nousee Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta ja sen jälkeisestä ylösnousemuksesta.

Pääsiäiskertomuksen koskettavuus ja tuskallisuus syntyy päähenkilö Jeesuksen kannalta siitä, että hän kävelee kohti kuolemaa tietoisena kohtalostaan. Juudas pettää hänet, roomalaiset vangitsevat hänet, väkijoukko tuomitsee hänet, eikä kukaan pane hanttiin - ei edes Jumalan poika itse. Kertomuksen voi lukea vertauskuvana siitä, että jokaisen ihmisen on kuolemansa kohdattava ennen kuin olemme valmiita ylösnousemukseen. Ja arkisemmin: lopulliselta tuntuvia ratkaisuja ei kannata pelätä, niiden jälkeen meille avautuu uusi elämä.

Lohduttavaa on lukea, mitä aiheesta kirjoittaa Lennart Meri sivistyneessä kirjassaan Hopeanvalkea selvittäessään itämerensuomalaisten muinaisia polttohautaustapoja. Vanhat historioitsijat kirjoittivat Suomenlahden etelärannan suomensukuisen heimon suhtautumisesta yhteisön jäsenen kuolemaan niin, että "eivät he koskaan erityisemmin sure omaisensa kuolemaa". Meri lisää perään vielä tarvastulaisen sanonnan kuolemisesta:

Joka kuolee, lähtee kotiin.

Tässä esi-isiemme viisaudessa riittääkin meille miettimistä pääsiäiseksi ja miksei ihan loppuelämäksemme.

– – –

arisototeles(at)yle.fi

(YLE Radio 1 tiistaina 14.4. klo 9.05 - 10.00)

Me kaikki vanhenemme ja harmaannumme kovaa kyytiä. Huominen on haastava
niin huoltosuhteen, työvoiman riittävyyden ja kansantalouden
kestävyydenkin kannalta. Huoltosuhde kuvaa sitä osuutta väestöstä, jonka
työlliset joutuvat elättämään.

Unelmien maassa kuin satumaassa ikääntynyt, hauras ihminen tarvitsee hyvää
hoitoa, läheisyyttä, turvallisuutta ja uskoa huomiseen. Miten ihmeessä
hoito- hoivatyön haasteista selvitään tulevaisuuden Suomessa
väestörakenteen muuttuessa jyrkästi?

Olemme lukeneet juttuja ympärivuorokautisessa hoidossa olevien vanhusten
hoidon puutteista: vanhuksia on lääkitty liikaa koska hoitohenkilökunta ei
ole ollut tiedollisesti eikä fyysisestikään tilanteen tasalla eli
paikalla. Ravinnon ja hygienian tarjoamisessa ja vanhusten
ulkoiluttamisessa on ollut puutteita.

Suomi on suosinut hoitokäytännöissään ihmisten makuuttamista ja on
maailmassa yksi laitosvaltaisimpia maita. Suomessa laitoshoidossa on noin
50000 vanhusta, joista melkein kaikilla on havaittu dementian oireita. Nyt
seitsemän prosenttia yli 75-vuotiaista asuu siis laitoksissa ja vuoteen
2012 mennessä määrän pitäisi pudota kolmeen prosenttiin. Mutta
laitoksiakin tarvitaan kaikkein huonokuntoisimpien vanhusten hoitoon.

Eduskunnan oikeusasiamies Eeva-Leena Paunio on hiljattain (25.3.2009)
pyytänyt lääninhallituksilta selvitystä ympärivuorokautisessa hoidossa
olevien vanhusten hoidosta ja sen valvonnasta. Vanhustenhuollon valvonta
ei taida toimia Suomessa aivan esimerkillisesti.

Nyt finanssikriisin jälkimainingeissa vanhustenhuollonkin resurssit
niukkenevat. Mutta tiukkenevassa taloudessa on kai mahdollista keskittää
resurssit tehokkaammin perustehtävään, eli vanhusten hyvään hoitoon, ja
irtisanoutua tarkoituksettomista rutiineista ja normeista, jotka eivät
hyödytä ihmistä. Kiinnostavaa on nähdä kuinka hoitotyön tärkeimmiksi
arvoiksi voivat kohota logistiikka ja prosessien sujuvuus teoriassa.

Miten hoito toimii jos ollaan fyysisesti läsnä, mutta henkisesti poissa?

Mitä tarkoittaa ihmisarvon kunnioitus sukupolvien ketjussa?

Markku Heikkisen seurassa ovat hoitotyön lähtökuopissa tuoreen
senioriliikkeen aktiivi Harri Kankare. JHL:n puheenjohtaja Tuire
Santamäki-Vuori ja Diakonia-ammattikorkeakoulun johtaja Heikki Hiilamo.

Mirjam Polkusen ohjelmasarja Ilmari Kiannosta jatkuu. Tällä kertaa pääsemme seuraamaan Kiannon vaiheita Helsingissä ylioppilastutkinnon jälkeen.

Vuonna 1892 Kianto tovereineen astui junaan mukanaan uushopeinen malja muistoksi ylioppilaskokeesta. Kannelkin löytyi laukusta ja päässä risteilivät ajatukset tulevaisuudesta. Junamatka Oulusta Helsinkiin vaati muuten tuohon aikaan yöpymisen Seinäjoella. Riihimäki puolestaan aiheutti nuorille miehille pettymyksen kun ei siellä mitään mäkeä ollutkaan. Perillä odotti sitten se varsinainen ylioppilaskoe joka pidettiin yliopistolla.

Kuulemme myös lisää Emil Porkolan Amerikanmuistoja. Tämä Toholammilta maailman valloituksen aloittanut mies matkusti laivalla Amerikkaan, jossa aluksi majoittui Pittsburghin kaupunkiin. Kortteeripaikka oli niin kylmä ettei siellä olisi tarjennut ilman Suomesta tuotua sarkapalttoota. Ensimmäinen työpaikka löytyi rautatiekomppanian korjauspajalta, vaikkei lontoota siinä vaiheessa vielä ymmärrettykään. Tansseissakin toki päästiin vapaa-aikana käymään, ja tulihan siellä tyttöihinkin tutustuttua. Pääsipä Porkola saatillekin.

Päätteeksi tapaamme vielä 90 vuotiaan autonaisen. Tässä vuonna 1966 tehdyssä haastattelussa rouva Helmi Tengén kertoo että kyllä se autoilu ihan hyvin sujuu ikäihmiseltäkin. Tämä nuorekkaana pysynyt rouva teki työuransakin varsin naiselle harvinaisessa ammatissa, hän toimi nimittäin veistonopettajana.

(YLE Radio 1 maanantaina 13.4.2009 klo 9.05 - 10.00)

Yli 100 000 suomalaista pelaa pokeria netissä – suurin osa näistä pelaajista on nuoria miehiä. Eri arvioiden mukaan Suomesta valuu ulkomaille yli 100 miljoonaa euroa pelirahaa vuosittain. Nyt tätä rahaa haluttaisiin pitää kotimaassa: Raha-automaattiyhdistys RAY pyrkii aloittamaan kotimaisen nettipokerin. Ministeri Wallin on jo lupaillut että RAY:n rahapelilupaa tullaan muuttamaan vielä tämän vuoden aikana sellaiseksi että se mahdollistaa online-pelaamisen joka tällä hetkellä on vielä kiellettyä.

Mikä ihme tässä uhkapelissä niin monia oikein kiehtoo? Eikä ainoastaan kiehdo, isolle joukolle pelaaminen on ongelma. Arviolta 25 – 65000 suomalaista kärsii suoranaisesta peliongelmasta. Marketeissa hedelmäpelejä pelaavat vanhukset ovat kaikille tuttu näky, nettipokeria sen sijaan pelataan kotona piilossa katseilta. Peleissä liikkuvat rahasummatkin ovat aivan toista luokkaa kuin peliautomaateissa. Pelinjärjestäjät pyrkivät hankkimaan mahdollisimman suuren pelaajamassan. Tähän päästään tarjoamalla ensin ilmaispelejä, joiden avulla houkutellaan pelaajia maksullisten pelien pariin.

Lisämaustetta antavat julkisuudessa esiintyvät ammattipelaajat, jotka luovat mielikuvaa siitä että pokerissa voi rikastua helpolla. Tosiasiahan kuitenkin on että aina kun joku voittaa niin joku toinen häviää. Nettipokerin voitot perustuvat ns. pyramidimalliin, jossa pyramidin pohjalla oleva suuri massa rahoittaa huipulla oleviten taitavien pelaajien voitot.

Nettipokerin saloja raotetaan keskustelussa jossa on vieraina pokeriammattilainen Minna Ritakorpi, tutkija Jani Kinnunen Tampereen yliopistosta ja RAY:n rahapelitoimen johtaja Janne Peräkylä.

(YLE Radio 1 torstaina 9.4.2009 klo 9.05 – 10.00.)