Harva meistä kiinnittää huomiota siihen koska, tai missä käy "kakkosella". Vessa-asiat ovat nykyihmiselle automaatio. Pikkulapsia tietenkin kehutaan elämän alussa aina toimituksen jälkeen, mutta pian varhaislapsuuden jälkeen kakkonen muuttuu rutiiniksi, josta puhumista pidetään junttina ja nolona. Eikä meillä aikuisilla ole kakasta sen kummemmin tarvetta puhuakaan, ainakaan niin kauan kuin oma kroppa ja suolisto toimii itsekseen. Tiedämme automaattisesti minne mennä, kun hätä yllättää ja hoidamme omat asiamme itse, yksinäisessä ylhäisyydessämme. Mutta ennen muinoin kakkiminen on julkista puuhaa, ihan ylhäisötasolla!  

Antiikin Kreikassa oli jopa 60 hengen kakkapaikkoja, joissa kakittiin porukalla ja juteltiin samalla. Aurinkokuninkaan kakkiminen oli niin spesiaali tapahtuma, että vain harvat ja valitut pääsivät seuraamaan toimenpidettä. Kunnia-arvoisin tehtävä oli sillä, joka pääsi pyyhkimään. Eipä ole kakkiminen enää erityisen juhlallista, mutta sen tulisi olla! Ykkösen Paska juttu -ohjelma kertoi eilen, että WC on luksusta, vain kaksi kolmannesta maailmassa on oikeutettu kunnolliseen wc-hygieniaan.

Meille vessa on itsestäänselvyys, mutta olemme myös vieneet kakka-asiat vähän liian pitkälle, toiseen äärilaitaan! Ihmisen uloste olisi oikein hoidettuna arvotavaraa, mutta meillä se huuhdotaan puhdistetun veden(!) mukana viemäriin, eikä jo 1800-luvulla hoksattu fiksu ajatus "kaupunkilaisten tulee palauttaa maalle se, mitä sieltä on saatu" pääse toteutumaan. Siinä, että popsimamme ravinto päätyisi kakkana takaisin sinne, mistä se on tullut (maaperään) onkin paljon järkeä. Erittäin paljon itseasiassa.

Yksi nykymaailman monista kakkaongelmista onkin juuri se, että potentiaalista lannoitetta menee ihan väärään paikkaan, täysin käyttökelvottomassa muodossa. Ihmisten kakka päätyy viemäreihin ja vesistöihin ja eläintenkin kakka kertyy tehotuotannon vuoksi "vääriin" paikkoihin (lihakarja kasvatetaan paikassa A ja kasvit viljellään paikassa B sen sijaan, että ne olisivat symbioosissa ja karjan kakka menisi viljelijän pelloille). Paska juttu - ohjelman sanoin "keinolannoitteet olivat potentiaalisen lannoitekakan kuolinisku". Pelloille syydetään oikean kakan sijaan keinolannoitteita, jotka niinikään päätyvät vesiin. Itämeri, anyone? 

Tuntuu, että pikainen kakkahistorian kertaus olisi paikallaan yhdelle jos toisellekin poliitikolle. Hmm.. Saisikohan kakka-aiheesta hyvän avauksen jollekin europarlamenttivaaliehdokkaalle? "Kakan puolesta kakkaa vastaan!". Lisää kiinnostavaa kakka-asiaa luvassa onneksi vielä kolmen jakson verran!

• Paska juttu -ohjelma maanantaisin Ykkösellä klo 20:00. Neliosaisen sarjan ensimmäinen jakso on nähtävillä YLE Areenassa.
• Paska juttu -ohjelman nettisivut.

Piipahdin kiinnostavan kuuloisessa Streetfood Helsinki -tapahtumassa kuulemassa, mitä muun muassa 10+Kiehuu! ja PMP oikein tarkoittavat.

PMP eli Vaihtoehtoliike puhtaiden makujen puolesta on yhdistys, joka haluaa luoda vaihtoehtoja teollisuuden ja ruokakauppaketjujen homogeniselle ja prosessoidulle ruokatarjonnalle. PMP:n tavoite on alueellisten ruokakulttuurien kehittäminen. Tätä kannatan minäkin! Olisi upeaa, jos esimerkiksi suomalaiset ruokakauppaketjut ryhtyisivät ottamaan tuotevalikoimaansa enemmän paikallista tarjontaa ja edistämään lähellä tuotettujen elintarvikkeiden näkyvyyttä ja myyntiä. Ja se lähiruoka, sitä pitäisi myydä kohtuuhinnalla, eiikä ajatuksella "rahastetaan nyt niitä uushippejä, jotka ovat valmiita olemaan eettisiä ja ekologisia", sillä kyse on perusruoasta, ei elitistisestä liikkeestä.

Streetfood Helsinki oli yksi PMP:n 10+Kiehuu! -projektin monista ruokatapahtumista. Tilaisuudessa oli nähtävissä melkoisen luovaa ruoka-aineiden esillepanoa, katsokaapa! ...ja jos videolla on ongelmia pyöriä, voit tsekata pätkän suoraan YouTubesta!
 

  ...ja sori yltiöpäinen zoomailu: testasin uutta kameraani ensimmäistä kertaa eilen, ja sen taisi huomata :)

Klipillä oli muutamakin esimerkki ruoka-aineiden luovasta käytöstä: videon alun hammasharjoissa ei suinkaan siis ollut hammastahnaa, vaan jälkiruoaksi tarkoitettua piparminttutahnaa, joka tarjoiltiin vieraille hammasharjojen päältä. Sushi taas on luovaa ja kaunista alusta loppuun! Sushien lisäksi tarjolla oli voitaikinapohjaisiksi luulemiani "asioita", jotka olikin tehty kanannahasta! Hui.

Sushirullista: kokki rullasi merilevän ja riisin väliin porkkanaa, kurkkua, lohta, ruohosipulia, krassia jne. eli puhtaita makuja. Juuri tätä PMP haluaa edistää: ei eineksiä ja teollista huttua, vaan aitoja ruoka-aineita ja makuja. 

Projektin isä, ruokatoimittaja ja kirjailija Christer Lindgren valmistelee juuri elokuussa 2010 julkaistavaa Kiehuu! Uusi suomalainen keittiö -suurteostaan, jolle Streetfood ja muut tulevat ruokaprojektit luovat pohjaa. Odotan kirjaa innolla, sillä suomalainen ruokakulttuuri todella on murroksessa ja suurteokselle on tarvetta.

Hienoa huomata, että Suomessakin ruoan ympärille alkaa syntyä mitä kiinnostavampia liikkeitä ja tapahtumia, asia kun koskee meitä kaikkia joka päivä. Näin joulun alla on sitäpaitsi helppo turvautua melkoisen ekologisiin, puhtaisiin ja kotimaisiin makuihin, niitähän se joulupöytä on pullollaan. Testasin juuri eilen, miltä maistuu huolella keitetty ohrapuuro (kauramaitoon tehtynä) rusinoiden, hunajan ja kanelin kanssa: vähintään yhtä hyvää kuin perinteinen riisipuuro, paitsi että paljon ekologisempi vaihtoehto. Mikset sinäkin vaihtaisi tänä jouluna riisiä ohraan? Kokeilepa!

Kun ruoka pilkotaan terveysvaikutuksiksi, täyttää moni ostoskorinsa vahingossa ihan väärin. Luen paljon ravitsemuskirjallisuutta ja olen viime vuosina alkanut huomata, kuinka pihalla ihmiset ruokailutottumuksineen ovat.

Yksittäiset ravintoaineet ovat kauan sitten vieneet voiton ruoka-aineista, ja tämä asia korostuu elintarvikemainonnassa vahvasti juuri nyt: jogurtteja myydään vatsaystävällisten ainesosien perusteella, muroissa on kokojyvää, lisättyä D-vitamiinia löytyy maitohyllystä eikä tietenkään pidä unohtaa C-vitamiinia, jota innokkaimmat nappailevat pillereinä.

Isovanhempani laittoivat aina ruokaa itse. Kyläillessämme heidän luonaan söimme usein kalaa, vihanneksia, juureksia, makaronilaatikkoa, lihakeittoa, karjalanpiirakoita, ruisleipää... Perusruokaa siis. Lapsuudessani mummo keräsi pihalta nokkosia ja taikoi niistä nokkoskeiton ja pihamaan marjapuskista saadaan yhä vieläkin jättisato joka syksy. Isovanhempieni tai omien vanhempieni lapsuudessa arvostettiin kokonaisia ruoka-aineita, eikä niitä pilkottu pieniin osiin, ravintoeineisiin.

On tietenkin upeaa, että nykyään tiedetään antioksidanttien, vitamiinien, hyvien rasvojen, hiilarien, proteiinien jne. merkitys ihmiselle, mutta moni on juuri ruoan "atomeiksi" pilkkomisen vuoksi aivan sekaisin. Tuntuu joskus kuin ihmiset eivät enää osaisi syödä terveellisesti ilman että tuotepakkauksessa lukee "terveellinen" tai "terveysvaikutteinen". Me suomalaiset uskomme lähes kaiken, mitä elintarviketeollisuus meille syöttää ja pidämme teollisuutta  itseämme fiksumpina. "Tuoreet tutkimukset" pesevät usein maalaisjärjen, emmekä enää kyseenalaista supermegajogurtin hyperextra-vatsaystävällisyyttä. Syömme kiltisti yhden pikarin joka päivä - tietenkin. Saahan rahatkin takaisin jos ei ole tyytyväinen, niin mainos kertoo.

Moni ei enää luota perusruoan terveysvaikutuksiin. Hevi-osaston tarjonta on kaupan terveellisintä antia, ilman ensimmäistäkään mainoskylttiä appelsiinien C-vitamiinimääristä tai avokadojen hyvistä rasvoista. Sama juttu on kalatiskillä: ei kalaa myydä lauseella "D-vitamiinia suoraan Norjasta" vaan kala myydään kalana. Sama koskee sieniä (tiesitkö, että esimerkiksi suppilovahverot ovat hyvä D-vitamiininlähde), marjoja, siemeniä, pähkinöitä jne. Terveellisin ruoka myydään ilman terveysväittämiä. Sinä päivänä, kun perusruoka-aineiden tuottajat alkavat lätkäistä perunan, tomaatin, punajuuren tai kaalin kylkeen terveysvaikutuslistan, alkavat ostoskorien sisällöt muuttua.

Luen parhaillaan Michael Pollanin kirjaa Oikean ruoan puolesta. Kirjassa on mainioita kiteytyksiä ja kiinnostavaa tietoa elintarvikkeiden ja ravitsemuksen taustoista. Pollan toteaa esimerkiksi seuraavaa:

- Yleensä ottaen on paljon helpompaa lätkäistä terveysväite sokerimuropaketin kylkeen kuin raakaan perunaan tai porkkanaan, mistä seuraa se kieroutunut tilanne, että marketin terveellisimmät ruoka-aineet kököttävät hedelmä- ja vihannesosastolla hiljaa kuin halvauspotilaat samalla kun muutaman hyllyrivin päässä suklaa- ja vaahtokarkkimurot kirkuvat uutta "kokojyväterveellisyyttään".

Juuri tästä johtuu absurdi tilanne, jossa kaupat tursuavat terveellistä ruokaa, mutta me silti painimme ylipaino-ongelmien ja erilaisten elintapasairauksien keskellä: me emme käsitä, että ruoka ei ole vain yksittäisiä terveysvaikutuksia, vaan kokonaisuus. Hyvässä ja oikeassa balanssissa oleva kokonaisuus.

Jokainen meistä tekee ruokavalintoja päivittäin. Kaupassa joudumme valintojen eteen joka viikko - ja minkä valintojen! Euroopan elintarvikemarkkinoille ilmestyy vuosittain 10 000 uutta tuotetta, joten uutuuksista ei ole pulaa. FST5 esitti eilen mainion ruokadokumentin Design-ruokaa, jossa kerrottiin, kuinka esimerkiksi suklaakonvehdin suunnittelu aloitetaan muodosta ja väristä, ei suinkaan mausta. Makeisten lisäksi myös muiden elintarvikkeiden suunnittelu ja brändääminen on uskomaton prosessi, joka kuitenkin saattaa olla melko lyhytnäköistä touhua: kahden vuoden kuluttua uutuustuotteiden lanseeraamisesta vain yksi 20:stä on enää markkinoilla. Mutta taistelu asiakkaista on kovaa, ja jatkuva tuotekehittely kannattaa.

Meille kaupataan elintarvikkeita, joita ilman pärjäisimme hyvin - jopa paremmin. Siinä missä hedelmien, vihannesten, kalan, kananmunien ja muiden perusraaka-aineiden ravintosisältö on pantu atomeiksi, ei lisäaineiden ja kemikaalien vaikutuksesta ihmisiin olla läheskään yhtä selvillä vesillä.  Yksi tämän hetken puhuttu ruokakemikaali on keinotekoinen aromivahvenne natriumglutamaatti, jota jopa teollisuus itse yrittää kitkeä tuotteistaan (tai ainakin tuoteselosteistaan), kun kuluttajat ovat tulleet liian tiedostaviksi, eivätkä enää halua syödä tuotteita, joissa lukee E621. Mutta kun natriumglutamaatista päästään (jos päästään) tulee tilalle jotakin muuta, jokin uusi keinotekoinen lisäaine, joka lukee tuoteselosteessa uudella koodilla. Kuluttaja saa painia lisäaineiden ja aromivahventeiden kanssa niin kauan kuin ruokateollisuutta tällä mittakaavalla on olemassa.

Kun puhutaan elintarvikkeiden kryptisistä ainesosista viisaampaa kuin niiden tulkitsemisen yrittäminen on suosia sellaisia tuotteita, jossa ei ole tuoteselostetta ensinkään. Kemikaalivapainta ruokaa edustaa tietenkin ilman keinotekoisia lannoitteita ja myrkkyjä viljelty ja kasvatettu luomuruoka, mutta myös marjat, sienet (ellei niitä nyt satu keräämään ydinlaskeuma-alueelta), villit kalalajit, riista ja vaikka ehta ruisleipä, jossa on vaan ruista, vettä ja suolaa -  ja leivän päälle voita, ei kevyttuotteita! Kuluttaja-lehden vastikään tekemeä margariinitutkimus paljasti sen, mikä esimerkiksi Ruotsissa jo on aiheuttanut ehdan voin uuden tulemisen: tutkimuksen mukaan vähärasvainen margariini ei ole terveellisin vaihtoehto. Merkitystä ei niinkään ole rasvan määrällä vaan laadulla. On siis fiksumpaa sipaista leivälle aitoa tavaraa, kuin keinotekoista huttua, näin karkeasti ilmaistuna. Esimerkiksi minä laitan leivälleni avokadoa, oliivitahnaa, oliiviöljyä tai aitoa voita. Kun näiden kesken vuorottelee, ei mitään laatua ainakaan saa liikaa, jos siitä on huolissaan.

Nutritionismi ja tarpeettoman suuren merkityksen saanut, ruoka-aineiden terveysvaikutuksista huolehtiminen on ajanut meidät labyrinttiin, josta ainoa ulospääsykeino tuntuu olevan ruokateollisuuden mainoslauseiden totteleminen. Moni on ihan hukassa ja etenkin hukassa on maalaisjärki. Sen sijaan että ruokavaliota ja liikuntaa yhdessä mietittäisiin kokonaisvaltaisesti, keskitytään pilkkomaan ruoka atomeiksi ja neuvotaan ihmisiä ostamaan elintarvike jonkin yhden ominaisuuden perusteella, jonka myötä siinä sivussa tulee syödyksi monta palaa sokeria tai aromivahventeita, huonolaatuista rasvaa tai jotakin muuta tarpeetonta. Kokonaisuus on pahasti hakusessa.

Blogaukseni on helppo tiivistää yhteen lauseeseen. Pointtini on palauttaa kuluttaja maan pinnalle ja auttaa ravitsemusahdistuksen syövereissä räpiköivää, alati lihovaa suomalaista helpolla ohjeella: syö perusruokaa monipuolisesti ja sisäistä sana "perusruoka". Tällä pääset jo pitkälle. Kun vielä teet kauppareissun jalan tai pyörällä, saat siinä sivussa annoksen liikuntaakin.

Olin kirjoittamassa teille ihan jostain muusta, mutta eihän siitä mitään tullut, kun sikainfluenssaa tulee ikkunoista ja ovista. Olkoon siis tämä postaus nyt omistettu hetken kuumimmalle puheenaiheelle.

Suomessa käytettävä H1N1-rokote riski kananmuna-allergikoille

Päivän Iltalehdessä kerrotaan, kuinka riskiryhmään kuuluva, vantaalainen 3-vuotias joutuu koko talveksi eristyksiin, koska ei voi ottaa sikainfluenssarokotetta. Lapsi on paitsi riskiryhmäläinen, myös kananmuna-allergikko, ja muna-allergisille Suomessa käytettävä H1N1-rokote ei sovi. Lääkäri oli antanut perheelle kaksi huonoa vaihtoehtoa: joko 3-vuotias saa hänelle mahdollisesti hengenvaarallisen rokotteen tai hengenvaarallisen taudin riskeineen. Vanhemmat valitsivat lapsen eristämisen kodin suojiin koko talveksi. Lapselle vaarallisen rokotteen ottamista tuskin kukaan äiti tai isä puoltaisi. Mutta kun koko talven mittaista eristämistä miettii käytännössä, tuntuu se melkeinpä mahdottomalta: Voiko lapselle tulla ystäviä kylään? Entä vanhempien mahdollisesti kotiin kantama H1N1-virus, miten sikainfluenssa oikeasti eliminoidaan 3-vuotiaan ympäriltä? Miten perhe viettää vaikkapa joulun: ovatko kaikki sukulaiset pannassa? Ei tule olemaan helppo talvi kyseiselle perheelle.

Suomalaisten turhautumisen ymmärtää hyvin, sillä moniin sikainfluenssan aiheuttamiin kysymyksiin on vastauksia ja vaihtoehtoja, jotka kuitenkin ovat suomalaisten tavoittamattomissa. Esimerkiksi vantaalainen 3-vuotias voisi saada sikainfluenssapiikin, jos THL olisi tilannut Suomeen rokotetta, joka sopii kananmuna-allergikoillekin. Sikainfluenssarokotetta on nimittäin saatavana muna-allergisille sopivana. Celvapan-niminen lääke mahdollistaisi vantaalaisperheellekin eristysprojektin sijaan normaalin talven, jos vain oikeaa rokotetta olisi saatavilla. THL perustelee rokotevalintaansa "kokonaistaloudellisesti hyväksi ratkaisuksi", ja lapsi joutuu eristyksiin.

Raskaana olevat kriittisinä

Vielä muutama kuukausi takaperin vannoin, etten itse ottaisi sikainfluenssarokotetta missään olosuhteissa ja toivoin, etteivät perusterveet ystävänikään ottaisi. Aiheesta ei kaveripiirissä juuri puhuttukaan, ennen kuin kolme läheistä ystävääni kertoivat olevansa raskaana. Riskiryhmään kuuluvina heitä tietysti askarrutti, onko raskaana olevalle isompi riski ottaa kuin olla ottamatta rokote? Kukaan heistä ei nimittäin pureskelematta niellyt suhteellisen uuden rokotteen turvallisuutta etenkään, kun yleisessä tiedossa on -  jopa Lääkeviraston toteamana - ettei sikainfluenssarokotteen turvallisuudesta ole täydellisiä tietoja. Siksi käyttäjäkokemuksia kerätään koko ajan. Ei ihme, että etenkin raskaana olevat naiset suhtautuvat rokotteen vaikutuksiin epäillen: onko todella turvallista piikityttää itsensä rokotteella, jonka turvallisuudesta kerätään tietoja vasta käytön aikana?

Monia raskaana olevia mietityttävät etenkin rokotteen mahdolliset pitkäaikaisvaikutukset tai viiveellä ilmaantuvat vaikutukset. Selviääkö mahdollisesti muutaman vuoden kuluttua, että kaikkia vuonna 2011 syntyneitä lapsia vaivaa asia X, koska he ovat sikiöaikanaan saaneet sikainfluenssarokotteen? Vai onko tällainen ajattelu olemattomien riskien suurentelmista?

Etenkin H1N1-rokotteen sisältämä elohopea on puhuttanut tulevia äitejä, eikä Yhdysvalloissa julkaistu tutkimustulos ainakaan helpota rokoteahdistusta. Mark ja David Geierin tutkimuksen mukaan sikainfluenssarokotteen sisältämä elohopeayhdiste (tiomersaali) saattaa aiheuttaa hermostollisia häiriöitä tai sydänsairauksia. Lisäksi Journal of American Physicians and Surgeons -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan, elohopeaa sisältävää rokotetta saaneiden todennäköisyys saada autismi on yli kaksi kertaa niin suuri kuin sellaisten, jotka eivät ole saaneet elohopeaa sisältävää rokotetta (lähde: Journal of American Physicians and Surgeons). Mutta sitten asiaa voi miettiä toiselta kannalta: mikä on autismin riski noin ylipäänsä, ja onko silti viisaampaa tuplata se olematon autismiriski, kuin asettaa itsensä ja sikiönsä alttiiksi sikainfluenssalle, jossa pahin riski raskaana oleville on jopa kuolema?

Raskaana olevat ovat kritisoineet THL:n Suomeen tilaamaa rokotetta myös toisesta syystä. Suomessa käytössä olevaa Pandemrixia ei nimittäin piikitetä kaikissa maissa raskaana oleviin ollenkaan, sen sisältämän adjuvantiksi kutsutun aineen vuoksi. Alunperin WHO suositti, ettei raskaana oleville naisille annettaisi Suomessa käytössä olevaa sikainfluenssarokotteen versiota, koska adjuvantin vaikutuksista raskaana oleviin tai sikiöön ei ole tutkimustietoa. Nyt WHO on kuitenkin muuttanut kantaansa. Mutta ei tämä juupas-eipäs -touhu ainakaan minua huojenna. Saakelin sikainfluenssa!

Ne alussa mainitsemani kolme läheistä ystävääni ovat kaikki ottaneet rokotteen, siitä huolimatta, että puntaroimme yhdessä rokotteen eri puolet. Ymmärrän heidän valintansa hyvin, mutta täytyy vain toivoa, ettei kenellekään heistä tai heidän vauvoistaan aiheudu tulevaisuudessa minkäänlaisia terveydellisiä ongelmia sikainfluenssarokotteen ottamisen myötä.

Miettiipä sikainfluenssaa miltä kannalta tahansa, on suomalaisten lääkäreiden mukaan odottavalla äidillä ja sikiöllä suurempi riski olla ottamatta rokote, kuin ottaa se, joten piikille vaan! ...kai? Kananmuna-allergikkoja kyllä säälin todella: heille annetaan vaihtoehdoksi ainoastaan eristäytyminen! ...ja tämä tilanteessa, jossa sopiva rokote olisi olemassa, mutta ei saatavilla. Hämmentävää.

Sikainfluenssa jo nurkan takana

Kuulin eilen, että kaksi sukulaistani sairastavat parhaillaan tautia. En olisi uskonut taudin tulevan näin lähipiiriin ja näin nopeasti. Minusta tuntuu, että sikainfluenssan saaminen alkaa olla arpapeliä, mutta eihän se niin tietenkään ole. Ystävän lääkärituttava kertoi ratkaisun olevan käsien pesemisessä. Voikohan käsidesiä käyttää liikaa...?

Minua kiinnostavat kovasti mielipiteenne ja kokemuksenne sikainfluenssasta:

Oletko itse sairastanut taudin, tai sairastatko parhaillaan? Miltä sikainfluenssa tuntuu?

Otatko mielummin sikainfluenssan vastaan rokotteetta, "luomuna", kuin piikitytät itseesi ainetta, jonka kaikista vaikutuksista ei vielä tiedetä?

Entä oletko sitä mieltä, että Suomessa pitäisi jakaa erilaisille ryhmille eri rokotetyyppiä, olisiko se fiksua?

...vai onko koko touhu turhaa vouhotusta?

• Täältä löydät YLEn sikainfluenssa-aiheiset uutiset
• THL:n sikainfluenssa-sivut
• Www.sikainfluenssa.fi