noora loves eko,reilu ja luomu

  • On vaikeaa olla täydellinen, mutta on helppoa olla edes vähän reilu

    Kuten videolla totesin (pahoittelen osittain epäselvää ääniraitaa), on joka viides Suomessa myyty banaani Reilun kaupan banaani. Nimenomaan banaanit ovat Suomessa suosituimpia Reilun kaupan tuotteita, ja se näkyy myös hinnassa: hintaero tavalliseen nähden on pieni. Esimerkiksi 10 kiloa banaania vuodessa popsiva henkilö maksaa Reiluista banskuistaan vain 2,5 euroa enemmän kuin vastaavista tavallisista.

    Saan usein kyselyitä siitä, kuinka reiluja Reilut tuotteet todellisuudessa ovat. Olemme niin kaukana banaanien, appelsiinien, kahvin ja teen tuottajista, että ainoa tapa luottaa plantaasien työntekijöiden reiluihin oloihin on etsiä purkin kyljestä logoa, joka kertoo meille edes vähän jotakin. On luonnollista, että kriittinen kuluttaja miettii, voiko eri sertifikaatteihin todella luottaa.

    Luen parhaillaan kiinnostavaa kirjaa nimeltä Confessions of an Eco Sinner: Tracking Down the Sources of My Stuff, joka nimensä mukaan kertoo ruoan ja tavaran alkulähteistä. Toimittaja Fred Pearce matkustaa esimerkiksi Reilun kaupan kahvipapujen alkulähteelle ja haastattelee paikallisia kahvin tuottajia päästäkseen selville siitä, merkitseekö Fair trade -sertifikaatti todella mitään. Ja kyllä se merkitsee. Englantilaisen toimittajan silmin katsottuna plantaasien olot ja hinta, jonka tuottaja pavuistaan saa, ei tunnu reilulta. Mutta hinta on huomattavasti reilumpi kuin tavanomaisessa kahvibisneksessä. 

    Tämänaamuisessa infotilaisuudessa kuulin ecuadorilaisen banaaninviljelijän ja kamerunilaisen puuvillantuottajan kertomana miten Reilu kauppa on muuttanut heidän elämäänsä. Esimerkiksi Ecuadorissa on Reilun kaupan tuoman tulonlisän myötä pystytty parantamaan terveydenhuoltoa ja korjaamaan koulurakennuksia. Lisätienestillä on rakennettu vessoja ja hankittu työntekijöiden lapsille koulutarvikkeita. Jokainen työntekijä saa vuodessa 35 dollaria lasten koulutarvikkeiden hankkimiseen.

    Kamerunissa taas Reilun kaupan tuoma varallisuus on mahdollistanut esimerkiksi puuvillanviljelijä Oumarou Gadjerelle lehmän oston ja seitsemän työntekijän palkkaamisen. Viljelijän on myös ollut mahdollista saada kaksi lastaan kouluun ja viljelijät yhdessä ovat rakennuttaneet terveyskeskuksen ja yhden uuden koululuokan lapsille. Gadjere kertoi, että hänen ja muiden viljelijöiden elämä ja koko yhteiskunta on muuttunut paremmaksi Reilun kaupan myötä.

    Suomalainen on hyvin kaukana arkipäiväisten tavaroidensa alkuperämaista. On hyvä suosia kotimaista ja paikallista, mutta joudumme silti tekemään myös ostopäätöksiä, joissa vaakakupissa on kaukana tuotettu Reilu tai tavanomainen tuote. Tavanomainenkin on tietenkin saatettu tuottaa ihan reiluissa olosuhteissa, mutta yhtä hyvin se on voitu tuottaa epäeettisissä oloissakin. Me emme voi tietää, ja siksi on luotettava sertifikaatteihin, logoihin, tuottajien moraaliin ja vaikutettava itse ostokäyttäytymisen kautta.

    Olen jo kauan pohtinut banaanin syömisen järkevyyttä, sillä banskujen rahtaaminen Suomeen ei ole ekologista. Olen silti iloinen siitä, että olen nyt saanut konkreettiset kasvot popsimieni banaanien taustalle ja tiedän, että vaikka en banskukaupoilla ehkä ekotekoa tee, teen silti valinnan, joka mahdollistaa köyhän alueen lapsille koulutarvikkeita ja paremmat elinolosuhteet. On vaikea olla täydellinen kuluttaja, mutta ainakin voi olla vähän reilu. 

    Lisää tietoa Reilun kaupan viikosta löydät täältä.

     

    Kommentoi 6 Lue kommentit


  • Paska juttu

     

     

    Harva meistä kiinnittää huomiota siihen koska, tai missä käy "kakkosella". Vessa-asiat ovat nykyihmiselle automaatio. Pikkulapsia tietenkin kehutaan elämän alussa aina toimituksen jälkeen, mutta pian varhaislapsuuden jälkeen kakkonen muuttuu rutiiniksi, josta puhumista pidetään junttina ja nolona. Eikä meillä aikuisilla ole kakasta sen kummemmin tarvetta puhuakaan, ainakaan niin kauan kuin oma kroppa ja suolisto toimii itsekseen. Tiedämme automaattisesti minne mennä, kun hätä yllättää ja hoidamme omat asiamme itse, yksinäisessä ylhäisyydessämme. Mutta ennen muinoin kakkiminen on julkista puuhaa, ihan ylhäisötasolla!  

    Antiikin Kreikassa oli jopa 60 hengen kakkapaikkoja, joissa kakittiin porukalla ja juteltiin samalla. Aurinkokuninkaan kakkiminen oli niin spesiaali tapahtuma, että vain harvat ja valitut pääsivät seuraamaan toimenpidettä. Kunnia-arvoisin tehtävä oli sillä, joka pääsi pyyhkimään. Eipä ole kakkiminen enää erityisen juhlallista, mutta sen tulisi olla! Ykkösen Paska juttu -ohjelma kertoi eilen, että WC on luksusta, vain kaksi kolmannesta maailmassa on oikeutettu kunnolliseen wc-hygieniaan.

    Meille vessa on itsestäänselvyys, mutta olemme myös vieneet kakka-asiat vähän liian pitkälle, toiseen äärilaitaan! Ihmisen uloste olisi oikein hoidettuna arvotavaraa, mutta meillä se huuhdotaan puhdistetun veden(!) mukana viemäriin, eikä jo 1800-luvulla hoksattu fiksu ajatus "kaupunkilaisten tulee palauttaa maalle se, mitä sieltä on saatu" pääse toteutumaan. Siinä, että popsimamme ravinto päätyisi kakkana takaisin sinne, mistä se on tullut (maaperään) onkin paljon järkeä. Erittäin paljon itseasiassa.

    Yksi nykymaailman monista kakkaongelmista onkin juuri se, että potentiaalista lannoitetta menee ihan väärään paikkaan, täysin käyttökelvottomassa muodossa. Ihmisten kakka päätyy viemäreihin ja vesistöihin ja eläintenkin kakka kertyy tehotuotannon vuoksi "vääriin" paikkoihin (lihakarja kasvatetaan paikassa A ja kasvit viljellään paikassa B sen sijaan, että ne olisivat symbioosissa ja karjan kakka menisi viljelijän pelloille). Paska juttu - ohjelman sanoin "keinolannoitteet olivat potentiaalisen lannoitekakan kuolinisku". Pelloille syydetään oikean kakan sijaan keinolannoitteita, jotka niinikään päätyvät vesiin. Itämeri, anyone? 

    Tuntuu, että pikainen kakkahistorian kertaus olisi paikallaan yhdelle jos toisellekin poliitikolle. Hmm.. Saisikohan kakka-aiheesta hyvän avauksen jollekin europarlamenttivaaliehdokkaalle? "Kakan puolesta kakkaa vastaan!". Lisää kiinnostavaa kakka-asiaa luvassa onneksi vielä kolmen jakson verran!

     

    • Paska juttu -ohjelma maanantaisin Ykkösellä klo 20:00. Neliosaisen sarjan ensimmäinen jakso on nähtävillä YLE Areenassa.
    • Paska juttu -ohjelman nettisivut.

     

    Kommentoi 6 Lue kommentit


  • Perstappituoli ja muut ekologiset istuinuutuudet

    Parhaillaan käynnissä olevilla Habitare 09 -messuilla nähdään Pohjoismaiden ensimmäinen kansainvälinen EcoDesign-erikoisnäyttely, joka pitää sisällään kirjavan kokoelman ekologisia tuoleja. Tuoleja on paljon, ja iso on myös niitä suunnitelleiden muotoilijoiden joukko: 81 suunnittelijaa on osallistunut tuolien suunnittelutyöhön.

    "EcoDesign-näyttelyn tavoitteena on viedä ekologisen designin ja vihreämmän kuluttamisen viestiä niin kuluttajille, suunnittelijoille kuin yrityksillekin. Suunnittelijat ovat ottaneet aiheen vastaan vakavasti, ergonomiaa ja estetiikkaa kuitenkaan unohtamatta" todetaan Habitaren EcoDesign-näyttelyn esittelytekstissä.

    Korulauseista huolimatta minä kyllä väitän, että muutamalla suunnittelijalla on unohtunut ergonomia-aspekti täysin, esimerkiksi Perstappituoli saa minut hieman epäilevälle kannalle...

    Video ja kuvat puhukoot puolestaan. Enjoy!

     

    Kommentoi 8 Lue kommentit


  • Puhtaiden makujen puolesta

    Piipahdin kiinnostavan kuuloisessa Streetfood Helsinki -tapahtumassa kuulemassa, mitä muun muassa 10+Kiehuu! ja PMP oikein tarkoittavat.

    PMP eli Vaihtoehtoliike puhtaiden makujen puolesta on yhdistys, joka haluaa luoda vaihtoehtoja teollisuuden ja ruokakauppaketjujen homogeniselle ja prosessoidulle ruokatarjonnalle. PMP:n tavoite on alueellisten ruokakulttuurien kehittäminen. Tätä kannatan minäkin! Olisi upeaa, jos esimerkiksi suomalaiset ruokakauppaketjut ryhtyisivät ottamaan tuotevalikoimaansa enemmän paikallista tarjontaa ja edistämään lähellä tuotettujen elintarvikkeiden näkyvyyttä ja myyntiä. Ja se lähiruoka, sitä pitäisi myydä kohtuuhinnalla, eiikä ajatuksella "rahastetaan nyt niitä uushippejä, jotka ovat valmiita olemaan eettisiä ja ekologisia", sillä kyse on perusruoasta, ei elitistisestä liikkeestä.

    Streetfood Helsinki oli yksi PMP:n 10+Kiehuu! -projektin monista ruokatapahtumista. Tilaisuudessa oli nähtävissä melkoisen luovaa ruoka-aineiden esillepanoa, katsokaapa! ...ja jos videolla on ongelmia pyöriä, voit tsekata pätkän suoraan YouTubesta!
     

      ...ja sori yltiöpäinen zoomailu: testasin uutta kameraani ensimmäistä kertaa eilen, ja sen taisi huomata :)

    Klipillä oli muutamakin esimerkki ruoka-aineiden luovasta käytöstä: videon alun hammasharjoissa ei suinkaan siis ollut hammastahnaa, vaan jälkiruoaksi tarkoitettua piparminttutahnaa, joka tarjoiltiin vieraille hammasharjojen päältä. Sushi taas on luovaa ja kaunista alusta loppuun! Sushien lisäksi tarjolla oli voitaikinapohjaisiksi luulemiani "asioita", jotka olikin tehty kanannahasta! Hui.

    Sushirullista: kokki rullasi merilevän ja riisin väliin porkkanaa, kurkkua, lohta, ruohosipulia, krassia jne. eli puhtaita makuja. Juuri tätä PMP haluaa edistää: ei eineksiä ja teollista huttua, vaan aitoja ruoka-aineita ja makuja. 

    Projektin isä, ruokatoimittaja ja kirjailija Christer Lindgren valmistelee juuri elokuussa 2010 julkaistavaa Kiehuu! Uusi suomalainen keittiö -suurteostaan, jolle Streetfood ja muut tulevat ruokaprojektit luovat pohjaa. Odotan kirjaa innolla, sillä suomalainen ruokakulttuuri todella on murroksessa ja suurteokselle on tarvetta.

    Hienoa huomata, että Suomessakin ruoan ympärille alkaa syntyä mitä kiinnostavampia liikkeitä ja tapahtumia, asia kun koskee meitä kaikkia joka päivä. Näin joulun alla on sitäpaitsi helppo turvautua melkoisen ekologisiin, puhtaisiin ja kotimaisiin makuihin, niitähän se joulupöytä on pullollaan. Testasin juuri eilen, miltä maistuu huolella keitetty ohrapuuro (kauramaitoon tehtynä) rusinoiden, hunajan ja kanelin kanssa: vähintään yhtä hyvää kuin perinteinen riisipuuro, paitsi että paljon ekologisempi vaihtoehto. Mikset sinäkin vaihtaisi tänä jouluna riisiä ohraan? Kokeilepa!

     

     

    Kommentoi 5 Lue kommentit


  • Radiokirpputorilla

     Pyydän heti alkuun anteeksi räjähtänyttä olemustani, aina ei ole hyvä hiuspäivä...

    Olin vielä kuvaushetkellä varma, että ostan sovittamani 40-luvun mekon ja jakun (lähinnä siis jakun vuoksi, mekko oli huonon mallinen), mutta enpäs ostanutkaan! Lähdin kirpparilta tyhjin käsin. Myös käytettyä ostaessa on hyvä muistaa, että vaikka halvalla saisikin, ei kaikkea tarvitse aina raahata kotiin. 40-luvun jakku oli sen verran hauras ja jopa vähän repaleinen, että tuskinpa olisin sitä hirveästi rohjennut käyttää. Jätin sen siis jollekin muulle löydettäväksi.

    Radiokirppiksestä vielä sen verran taustatietoa, että paikka sijaitsee Tampeeen keskustassa, Laukontorin kupeessa, ja kirppis on auki päivittäin (aukioloajat täällä). Kirppiksen toimintaidea on sama kuin Salon Suurkirppikselläkin: myyjät itse eivät ole paikanpäällä, vaan tavarat myydään vuokrapöydissä. Radiokirpputorilla pöydän minimivuokra-aika on kuusi päivää ja pöydän vuokrahinta on 35 euroa.

    Radiokirppis on Tampereella suosittu, ja kirpputorilta kerrotaan, että parhaillaan pöytiin on kuukauden jono. Kannattaa siis vara pöytä ajoissa!

    Psst... Ehkä sinua kiinnostavat myös nämä:

    Kirpputorilla Salossa

    Berliinin Mauerpark on kirpputori ja festivaali

    Humana Kaufhaus on Euroopan suurin kirpputoritavaratalo

    Kommentoi 11 Lue kommentit


  • Ravintoaineiden voitto ruoka-aineista

    Onko peruna huonoksi leimattu ja tylsä hiilaripommi? Kuva: Arja Lento, YLE Kuvapalvelu

    Kun ruoka pilkotaan terveysvaikutuksiksi, täyttää moni ostoskorinsa vahingossa ihan väärin. Luen paljon ravitsemuskirjallisuutta ja olen viime vuosina alkanut huomata, kuinka pihalla ihmiset ruokailutottumuksineen ovat.

    Yksittäiset ravintoaineet ovat kauan sitten vieneet voiton ruoka-aineista, ja tämä asia korostuu elintarvikemainonnassa vahvasti juuri nyt: jogurtteja myydään vatsaystävällisten ainesosien perusteella, muroissa on kokojyvää, lisättyä D-vitamiinia löytyy maitohyllystä eikä tietenkään pidä unohtaa C-vitamiinia, jota innokkaimmat nappailevat pillereinä.

    Isovanhempani laittoivat aina ruokaa itse. Kyläillessämme heidän luonaan söimme usein kalaa, vihanneksia, juureksia, makaronilaatikkoa, lihakeittoa, karjalanpiirakoita, ruisleipää... Perusruokaa siis. Lapsuudessani mummo keräsi pihalta nokkosia ja taikoi niistä nokkoskeiton ja pihamaan marjapuskista saadaan yhä vieläkin jättisato joka syksy. Isovanhempieni tai omien vanhempieni lapsuudessa arvostettiin kokonaisia ruoka-aineita, eikä niitä pilkottu pieniin osiin, ravintoeineisiin.

    On tietenkin upeaa, että nykyään tiedetään antioksidanttien, vitamiinien, hyvien rasvojen, hiilarien, proteiinien jne. merkitys ihmiselle, mutta moni on juuri ruoan "atomeiksi" pilkkomisen vuoksi aivan sekaisin. Tuntuu joskus kuin ihmiset eivät enää osaisi syödä terveellisesti ilman että tuotepakkauksessa lukee "terveellinen" tai "terveysvaikutteinen". Me suomalaiset uskomme lähes kaiken, mitä elintarviketeollisuus meille syöttää ja pidämme teollisuutta  itseämme fiksumpina. "Tuoreet tutkimukset" pesevät usein maalaisjärjen, emmekä enää kyseenalaista supermegajogurtin hyperextra-vatsaystävällisyyttä. Syömme kiltisti yhden pikarin joka päivä - tietenkin. Saahan rahatkin takaisin jos ei ole tyytyväinen, niin mainos kertoo.

    Moni ei enää luota perusruoan terveysvaikutuksiin. Hevi-osaston tarjonta on kaupan terveellisintä antia, ilman ensimmäistäkään mainoskylttiä appelsiinien C-vitamiinimääristä tai avokadojen hyvistä rasvoista. Sama juttu on kalatiskillä: ei kalaa myydä lauseella "D-vitamiinia suoraan Norjasta" vaan kala myydään kalana. Sama koskee sieniä (tiesitkö, että esimerkiksi suppilovahverot ovat hyvä D-vitamiininlähde), marjoja, siemeniä, pähkinöitä jne. Terveellisin ruoka myydään ilman terveysväittämiä. Sinä päivänä, kun perusruoka-aineiden tuottajat alkavat lätkäistä perunan, tomaatin, punajuuren tai kaalin kylkeen terveysvaikutuslistan, alkavat ostoskorien sisällöt muuttua.

    Luen parhaillaan Michael Pollanin kirjaa Oikean ruoan puolesta. Kirjassa on mainioita kiteytyksiä ja kiinnostavaa tietoa elintarvikkeiden ja ravitsemuksen taustoista. Pollan toteaa esimerkiksi seuraavaa:

    - Yleensä ottaen on paljon helpompaa lätkäistä terveysväite sokerimuropaketin kylkeen kuin raakaan perunaan tai porkkanaan, mistä seuraa se kieroutunut tilanne, että marketin terveellisimmät ruoka-aineet kököttävät hedelmä- ja vihannesosastolla hiljaa kuin halvauspotilaat samalla kun muutaman hyllyrivin päässä suklaa- ja vaahtokarkkimurot kirkuvat uutta "kokojyväterveellisyyttään".

    Juuri tästä johtuu absurdi tilanne, jossa kaupat tursuavat terveellistä ruokaa, mutta me silti painimme ylipaino-ongelmien ja erilaisten elintapasairauksien keskellä: me emme käsitä, että ruoka ei ole vain yksittäisiä terveysvaikutuksia, vaan kokonaisuus. Hyvässä ja oikeassa balanssissa oleva kokonaisuus.

    Jokainen meistä tekee ruokavalintoja päivittäin. Kaupassa joudumme valintojen eteen joka viikko - ja minkä valintojen! Euroopan elintarvikemarkkinoille ilmestyy vuosittain 10 000 uutta tuotetta, joten uutuuksista ei ole pulaa. FST5 esitti eilen mainion ruokadokumentin Design-ruokaa, jossa kerrottiin, kuinka esimerkiksi suklaakonvehdin suunnittelu aloitetaan muodosta ja väristä, ei suinkaan mausta. Makeisten lisäksi myös muiden elintarvikkeiden suunnittelu ja brändääminen on uskomaton prosessi, joka kuitenkin saattaa olla melko lyhytnäköistä touhua: kahden vuoden kuluttua uutuustuotteiden lanseeraamisesta vain yksi 20:stä on enää markkinoilla. Mutta taistelu asiakkaista on kovaa, ja jatkuva tuotekehittely kannattaa.

    Meille kaupataan elintarvikkeita, joita ilman pärjäisimme hyvin - jopa paremmin. Siinä missä hedelmien, vihannesten, kalan, kananmunien ja muiden perusraaka-aineiden ravintosisältö on pantu atomeiksi, ei lisäaineiden ja kemikaalien vaikutuksesta ihmisiin olla läheskään yhtä selvillä vesillä.  Yksi tämän hetken puhuttu ruokakemikaali on keinotekoinen aromivahvenne natriumglutamaatti, jota jopa teollisuus itse yrittää kitkeä tuotteistaan (tai ainakin tuoteselosteistaan), kun kuluttajat ovat tulleet liian tiedostaviksi, eivätkä enää halua syödä tuotteita, joissa lukee E621. Mutta kun natriumglutamaatista päästään (jos päästään) tulee tilalle jotakin muuta, jokin uusi keinotekoinen lisäaine, joka lukee tuoteselosteessa uudella koodilla. Kuluttaja saa painia lisäaineiden ja aromivahventeiden kanssa niin kauan kuin ruokateollisuutta tällä mittakaavalla on olemassa.

    Kun puhutaan elintarvikkeiden kryptisistä ainesosista viisaampaa kuin niiden tulkitsemisen yrittäminen on suosia sellaisia tuotteita, jossa ei ole tuoteselostetta ensinkään. Kemikaalivapainta ruokaa edustaa tietenkin ilman keinotekoisia lannoitteita ja myrkkyjä viljelty ja kasvatettu luomuruoka, mutta myös marjat, sienet (ellei niitä nyt satu keräämään ydinlaskeuma-alueelta), villit kalalajit, riista ja vaikka ehta ruisleipä, jossa on vaan ruista, vettä ja suolaa -  ja leivän päälle voita, ei kevyttuotteita! Kuluttaja-lehden vastikään tekemeä margariinitutkimus paljasti sen, mikä esimerkiksi Ruotsissa jo on aiheuttanut ehdan voin uuden tulemisen: tutkimuksen mukaan vähärasvainen margariini ei ole terveellisin vaihtoehto. Merkitystä ei niinkään ole rasvan määrällä vaan laadulla. On siis fiksumpaa sipaista leivälle aitoa tavaraa, kuin keinotekoista huttua, näin karkeasti ilmaistuna. Esimerkiksi minä laitan leivälleni avokadoa, oliivitahnaa, oliiviöljyä tai aitoa voita. Kun näiden kesken vuorottelee, ei mitään laatua ainakaan saa liikaa, jos siitä on huolissaan.

    Nutritionismi ja tarpeettoman suuren merkityksen saanut, ruoka-aineiden terveysvaikutuksista huolehtiminen on ajanut meidät labyrinttiin, josta ainoa ulospääsykeino tuntuu olevan ruokateollisuuden mainoslauseiden totteleminen. Moni on ihan hukassa ja etenkin hukassa on maalaisjärki. Sen sijaan että ruokavaliota ja liikuntaa yhdessä mietittäisiin kokonaisvaltaisesti, keskitytään pilkkomaan ruoka atomeiksi ja neuvotaan ihmisiä ostamaan elintarvike jonkin yhden ominaisuuden perusteella, jonka myötä siinä sivussa tulee syödyksi monta palaa sokeria tai aromivahventeita, huonolaatuista rasvaa tai jotakin muuta tarpeetonta. Kokonaisuus on pahasti hakusessa.

    Blogaukseni on helppo tiivistää yhteen lauseeseen. Pointtini on palauttaa kuluttaja maan pinnalle ja auttaa ravitsemusahdistuksen syövereissä räpiköivää, alati lihovaa suomalaista helpolla ohjeella: syö perusruokaa monipuolisesti ja sisäistä sana "perusruoka". Tällä pääset jo pitkälle. Kun vielä teet kauppareissun jalan tai pyörällä, saat siinä sivussa annoksen liikuntaakin.

     

    Kommentoi 4 Lue kommentit


  • Sertifioitua luonnonkosmetiikkaa käyttäviä kosmetologeja ja hoitoloita

     

    Hoitoloita ei ole eritelty niissä käytettävien tuotesarjojen mukaan, eikä lista sisällä välttämättä kaikkia luonnonkosmetiikkaa käyttäviä hoitoloita. Lista on koottu 31.10.2008. 

    DRAGSFJÄRD
    ESPOO
    HELSINKI
    HYVINKÄÄ
    HÄMEENKYRÖ
    IISALMI 
    ILOMANTSI
    JÄRVENPÄÄ
    KERAVA
    KOTKA
    KUOPIO
    LAIHIA
    LOIMAA
    LOVIISA
     

    MIKKELI
    MOUHIJÄRVI
    OULU
    PORI
    PORVOO
    RIIHIMÄKI
    RAUMA
    ROVANIEMI
    RUOKOLAHTI
    SEINÄJOKI   
    TAMPERE
    TURKU
    VAASA
    VANTAA

     

     

     

    DRAGSFJÄRD

    Studio Ulla Andrejeff
    Furumalmintie 5 A 6
    25870 Dragsfjärd

    ESPOO

    Indigo Kauneus- ja Jalkahoitola
    Elina Tehikoski
    Maalarikuja 3
    02650 Espoo

    Kartanokylpylä Kaisankoti   
    Bodomintie 37
    02740 Espoo   
    www.kaisankoti.fi

    Kauneushoitola Minna Nevala-Hannula
    Norokuja 5 L 17
    02770 Espoo
    09- 8674 6380
    www.minnanhoitola.fi

    Kauneushoitola Riitta Haapala
    Linnuntie 6 A 1
    02661 Espoo

    HELSINKI

    Beauty Boutique
    Minna Vehkajärvi
    Kantalettarentie 7
    00420 Helsinki

    Kauneushoitola Charlotta
    Sanna Rantanen
    Isokaari 3
    00200 Helsinki

    Dr. Hauschka-hoitola Sofia
    Miila Kallonen, Dr.Hauschka –kouluttaja Suomessa
    Kuvernöörintie 14
    00840 Helsinki

    Kauneushoitola Eko-Ego
    Kaisaniemenkatu 1B
    00100 Helsinki
    www.ekoego.fi

    Aromaattinen Hoitola Marianne

    Kuparitie 1
    00440 Helsinki
    www.terveyskulma.fi

    Luontaishoitola Mesihelmi   
    Maamiehentie 19 A 2 krs.   
    00760 Helsinki
    www.mesihelmi.fi

    Organic Beauty House
    Tmi Unieva
    Caloniuksenkatu 6
    00100 Helsinki
    www.obh.fi

    Lymfa- ja kauneushoitola Tuulikki Pohjolainen
    Kaisaniemenkatu 1 C 8. krs
    00100 Helsinki

    Kauneushoitola Niina Pollari
    Mannerheimintie 64
    00260 Helsinki

    Kosmetologi Katri Soppela
    Naistenklinikka
    Haartmaninkatu 2
    00290 Helsinki

    Energiahoitola Valon Temppeli
    Mechelininkatu 28 B
    00100 Helsinki
    www.valontemppeli.com

    Kauneushoitola Vire
    Sipoonkatu 8 A 6
    00520 Helsinki
    www.kauneushoitolavire.com

    HYVINKÄÄ
       

    Aroma & Wellness
    Tmi Jaana Hiltunen
    Koivukuja 189
    05820 Hyvinkää

    jaana.hiltunen(a)pp7.inet.fi

    HÄMEENKYRÖ

    Kauneushoitola- ja hyvinvointikeskus Rosmarii
    Hämeenkyrön liikekeskus
    Härkikuja 2
    39100 Hämeenkyrö

    IISALMI   

    Hoitola Ruusunnuppu
    Riitta Rytkönen
    Pohjolankatu 9 A
    74100 Iisalmi

    ruusunnuppu(a)meili.fi

    ILOMANTSI

    Kauneushoitola Violetta
    Maritta Nuutinen
    Mantsintie 8
    82900 Ilomantsi

    JÄRVENPÄÄ

    Hyvänolonhoitola Keiju
    Sari Saario-Imponen
    Sibeliuksenkatu 3
    04400 Järvenpää

    KERAVA

    Hoitola Solania
    Keskikatu 4
    04200 Kerava

    KOTKA

    Luontaishoitola Spa Meritähti
    Seponkatu 13
    48600 Kotka    
    www.spameritahti.fi

    KUOPIO

    Ainon Elämänvireys
    Satamakatu 21
    70100 Kuopio
    www.ainonelamanvireys.fi

    LAIHIA

    Kauneushoitola P.I.G.M.E.N.T
    Minna Niemi   
    Mäki-Ruutintie 5
    66400 Laihia

    LOIMAA

    Hoitola Sabrina
    Turuntie 14
    32200 Loimaa

    LOVIISA

    Salon Mereth   
    Kuningattarenkatu 9
    07900 Loviisa

    MIKKELI

    Kauneus Keidas
    Riitta Siiskonen
    Raatihuoneenkatu 12 B 12
    50100 Mikkeli

    riitta.siiskonen(a)kauneuskeidas.com
    www.kauneuskeidas.com

    MOUHIJÄRVI

    Hoitola Rosmarii
    Veteraanintie 14
    38460 Mouhijärvi
     

    OULU

    Hoitola Eheäolo
    Hallituskatu 10 B, 90100 Oulu
    www.eheaolo.fi

    PORI

    Hoitola Laventeli
    Hanna Laurila
    Ratakatu 29
    28120 Pori

    Naturelisa (äitiyslomalla)
    Tuulikyläntie 135
    28220 Pori
    www.naturelisa.com

    Kauneushoitola Pia Söderlund/Hyvinvointi Center
    Valtakatu 4 A
    28100 Pori
    www.hyvinvointicenter.fi

    PORVOO

    Kosmetologi Kirsti Hägglund
    Pykälistöntie 75
    06500 Porvoo

    Kauneus- ja Luontaishoitola Marius
    Linnankoskenkatu 17
    06100 Porvoo
    www.hoitolamarius.com

    Marja Köngäs
    Jokikatu 36
    06100 Porvoo

    marjakongas(a)hotmail.com

    RAUMA

    Kauneushoitola Efrosiina
    Nortamonkatu 26
    26100 Rauma
    www.efrosiina.fi

    Kauneushoitola Helmi
    Hanna Airokivi
    Anundilankatu 6
    26100 Rauma

    RIIHIMÄKI

    Hämeenkadun Kauneushuone
    Sirpa Martikainen
    kauneushuone (at) phnet.fi
    www.kauneushuone.com

    ROVANIEMI

    Aroma-Ki
    Kauppakeskus Revontuli, 2 krs
    Koskikatu 27 B
    96100 Rovaniemi
    www.aroma-ki.fi

    Hoitola Rosanne
    Anne Härkönen (äitiyslomalla)
     Tuohitie 5 C 30
    96910 Rovaniemi

    RUOKOLAHTI

    Kauneus- ja hyvinvointihoitola Mar-Lee
    Harjukuja 2 as 3
    56100 Ruokolahti
    www.hoitolamar-lee.fi

    SEINÄJOKI   

    Kauneushoitola Satusalonki
    Valtionkatu 1 C
    60100 Seinäjoki
    puh. 06 - 414 1204
    www.satusalonki.sinfoniaoy.fi

    TAMPERE

    Kauneushoitola Aurinkolintu
    Kosmetologi Kirsi Pallari-Junttu
    Liikekeskus Siperia/Media 54
    Satakunnankatu 18
    33210 Tampere
    www.aurinkolintu.com

    Tampereen Kauneusateljee   
    Aleksanterinkatu 29 A , 7. krs
    33100 Tampere
    www.kauneusateljee.fi

    TURKU

    Day Spa Laventeli
    Rauhankatu 12 A
    20100 Turku

    FazeVisio
    Maariankatu 3b, 2 krs
    20100 Turku
    www.miakuusisto.net

    Forum Sauna
    Kurjenmäenkatu 17
    20720 Turku
    www.forumsauna.fi
    www.saunaterapia.com

    Kauneushoitola Tähtisalonki
    Asentajankatu 8, 2krs
    20320 Turku

    VAASA

    Day Spa Relax
    Minna Niemi
    Tropiclandia
    Kesäpolku 1
    65100 Vaasa

    VANTAA

    Kosmetologi Johanna Partonen
    Vanhaporvoontie 389
    01490 Vantaa
    040-8366385

     

    Kommentoi 0


  • Sikainfluenssa nurkan takana

    Olin kirjoittamassa teille ihan jostain muusta, mutta eihän siitä mitään tullut, kun sikainfluenssaa tulee ikkunoista ja ovista. Olkoon siis tämä postaus nyt omistettu hetken kuumimmalle puheenaiheelle.

    Suomessa käytettävä H1N1-rokote riski kananmuna-allergikoille

    Päivän Iltalehdessä kerrotaan, kuinka riskiryhmään kuuluva, vantaalainen 3-vuotias joutuu koko talveksi eristyksiin, koska ei voi ottaa sikainfluenssarokotetta. Lapsi on paitsi riskiryhmäläinen, myös kananmuna-allergikko, ja muna-allergisille Suomessa käytettävä H1N1-rokote ei sovi. Lääkäri oli antanut perheelle kaksi huonoa vaihtoehtoa: joko 3-vuotias saa hänelle mahdollisesti hengenvaarallisen rokotteen tai hengenvaarallisen taudin riskeineen. Vanhemmat valitsivat lapsen eristämisen kodin suojiin koko talveksi. Lapselle vaarallisen rokotteen ottamista tuskin kukaan äiti tai isä puoltaisi. Mutta kun koko talven mittaista eristämistä miettii käytännössä, tuntuu se melkeinpä mahdottomalta: Voiko lapselle tulla ystäviä kylään? Entä vanhempien mahdollisesti kotiin kantama H1N1-virus, miten sikainfluenssa oikeasti eliminoidaan 3-vuotiaan ympäriltä? Miten perhe viettää vaikkapa joulun: ovatko kaikki sukulaiset pannassa? Ei tule olemaan helppo talvi kyseiselle perheelle.

    Suomalaisten turhautumisen ymmärtää hyvin, sillä moniin sikainfluenssan aiheuttamiin kysymyksiin on vastauksia ja vaihtoehtoja, jotka kuitenkin ovat suomalaisten tavoittamattomissa. Esimerkiksi vantaalainen 3-vuotias voisi saada sikainfluenssapiikin, jos THL olisi tilannut Suomeen rokotetta, joka sopii kananmuna-allergikoillekin. Sikainfluenssarokotetta on nimittäin saatavana muna-allergisille sopivana. Celvapan-niminen lääke mahdollistaisi vantaalaisperheellekin eristysprojektin sijaan normaalin talven, jos vain oikeaa rokotetta olisi saatavilla. THL perustelee rokotevalintaansa "kokonaistaloudellisesti hyväksi ratkaisuksi", ja lapsi joutuu eristyksiin.

    Raskaana olevat kriittisinä

    Vielä muutama kuukausi takaperin vannoin, etten itse ottaisi sikainfluenssarokotetta missään olosuhteissa ja toivoin, etteivät perusterveet ystävänikään ottaisi. Aiheesta ei kaveripiirissä juuri puhuttukaan, ennen kuin kolme läheistä ystävääni kertoivat olevansa raskaana. Riskiryhmään kuuluvina heitä tietysti askarrutti, onko raskaana olevalle isompi riski ottaa kuin olla ottamatta rokote? Kukaan heistä ei nimittäin pureskelematta niellyt suhteellisen uuden rokotteen turvallisuutta etenkään, kun yleisessä tiedossa on -  jopa Lääkeviraston toteamana - ettei sikainfluenssarokotteen turvallisuudesta ole täydellisiä tietoja. Siksi käyttäjäkokemuksia kerätään koko ajan. Ei ihme, että etenkin raskaana olevat naiset suhtautuvat rokotteen vaikutuksiin epäillen: onko todella turvallista piikityttää itsensä rokotteella, jonka turvallisuudesta kerätään tietoja vasta käytön aikana?

    Monia raskaana olevia mietityttävät etenkin rokotteen mahdolliset pitkäaikaisvaikutukset tai viiveellä ilmaantuvat vaikutukset. Selviääkö mahdollisesti muutaman vuoden kuluttua, että kaikkia vuonna 2011 syntyneitä lapsia vaivaa asia X, koska he ovat sikiöaikanaan saaneet sikainfluenssarokotteen? Vai onko tällainen ajattelu olemattomien riskien suurentelmista?

    Etenkin H1N1-rokotteen sisältämä elohopea on puhuttanut tulevia äitejä, eikä Yhdysvalloissa julkaistu tutkimustulos ainakaan helpota rokoteahdistusta. Mark ja David Geierin tutkimuksen mukaan sikainfluenssarokotteen sisältämä elohopeayhdiste (tiomersaali) saattaa aiheuttaa hermostollisia häiriöitä tai sydänsairauksia. Lisäksi Journal of American Physicians and Surgeons -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan, elohopeaa sisältävää rokotetta saaneiden todennäköisyys saada autismi on yli kaksi kertaa niin suuri kuin sellaisten, jotka eivät ole saaneet elohopeaa sisältävää rokotetta (lähde: Journal of American Physicians and Surgeons). Mutta sitten asiaa voi miettiä toiselta kannalta: mikä on autismin riski noin ylipäänsä, ja onko silti viisaampaa tuplata se olematon autismiriski, kuin asettaa itsensä ja sikiönsä alttiiksi sikainfluenssalle, jossa pahin riski raskaana oleville on jopa kuolema?

    Raskaana olevat ovat kritisoineet THL:n Suomeen tilaamaa rokotetta myös toisesta syystä. Suomessa käytössä olevaa Pandemrixia ei nimittäin piikitetä kaikissa maissa raskaana oleviin ollenkaan, sen sisältämän adjuvantiksi kutsutun aineen vuoksi. Alunperin WHO suositti, ettei raskaana oleville naisille annettaisi Suomessa käytössä olevaa sikainfluenssarokotteen versiota, koska adjuvantin vaikutuksista raskaana oleviin tai sikiöön ei ole tutkimustietoa. Nyt WHO on kuitenkin muuttanut kantaansa. Mutta ei tämä juupas-eipäs -touhu ainakaan minua huojenna. Saakelin sikainfluenssa!

    Ne alussa mainitsemani kolme läheistä ystävääni ovat kaikki ottaneet rokotteen, siitä huolimatta, että puntaroimme yhdessä rokotteen eri puolet. Ymmärrän heidän valintansa hyvin, mutta täytyy vain toivoa, ettei kenellekään heistä tai heidän vauvoistaan aiheudu tulevaisuudessa minkäänlaisia terveydellisiä ongelmia sikainfluenssarokotteen ottamisen myötä.

    Miettiipä sikainfluenssaa miltä kannalta tahansa, on suomalaisten lääkäreiden mukaan odottavalla äidillä ja sikiöllä suurempi riski olla ottamatta rokote, kuin ottaa se, joten piikille vaan! ...kai? Kananmuna-allergikkoja kyllä säälin todella: heille annetaan vaihtoehdoksi ainoastaan eristäytyminen! ...ja tämä tilanteessa, jossa sopiva rokote olisi olemassa, mutta ei saatavilla. Hämmentävää.

    Sikainfluenssa jo nurkan takana

    Kuulin eilen, että kaksi sukulaistani sairastavat parhaillaan tautia. En olisi uskonut taudin tulevan näin lähipiiriin ja näin nopeasti. Minusta tuntuu, että sikainfluenssan saaminen alkaa olla arpapeliä, mutta eihän se niin tietenkään ole. Ystävän lääkärituttava kertoi ratkaisun olevan käsien pesemisessä. Voikohan käsidesiä käyttää liikaa...?

    Minua kiinnostavat kovasti mielipiteenne ja kokemuksenne sikainfluenssasta:

    Oletko itse sairastanut taudin, tai sairastatko parhaillaan? Miltä sikainfluenssa tuntuu?

    Otatko mielummin sikainfluenssan vastaan rokotteetta, "luomuna", kuin piikitytät itseesi ainetta, jonka kaikista vaikutuksista ei vielä tiedetä?

    Entä oletko sitä mieltä, että Suomessa pitäisi jakaa erilaisille ryhmille eri rokotetyyppiä, olisiko se fiksua?

    ...vai onko koko touhu turhaa vouhotusta?

    Kommentoi 33 Lue kommentit


  • Spermalla on väliä

    Spermanlaatu on heikentynyt dramaattisesti viimeisen 60 vuoden aikana, eikä suunta näytä hyvältä. Suomalaisia miehiä on pidetty erinomaisina siittäjinä, eikä meillä pitänyt olla mitään hätää, vaikka maailmalla sperman laatukäyrä on ollut laskeva jo kauan. Mutta nyt se on sitä myös täällä: etenkin nuorilla miehillä on havaittu selvää nutipäävajetta. Apua, mitä se tarkoittaa ja mistä tämä siittiökato johtuu?

    Pelottelen teitä vähän: jos suunta jatkuu samana - siittiöiden määrä spermassa jatkaa puolittumistaan 60 vuoden välein - on vuonna 2060 millilitrassa spermaa 25 miljoonaa siittiötä. Vuonna 2120 niitä on enää 12,5 miljoonaa, vuonna 2180 6,25 miljoonaa, vuonna 2240 3,16 miljoonaa, vuonna 2300 enää vaivaiset1,58 miljoonaa ja vuonna 2360 yhdessä millilitrassa spermaa on enää alle miljoona nutipäätä. Näin laskettuna maapallon viimeiset ihmislapset siitetään seuraavien vuosisatojen aikana. Tosin, ehkä se olisi meille ihan oikein, sen verran päin honkia olemme tämän rakkaan planeettamme pistäneet. Onneksi aina voi pakastaa! Kannattaa ehkä siis alkaa varastoida spermaansa nyt, sillä parinsadan vuoden päästä lapsenlapsenlapsenlapsen....lapset saattavat tehdä omaisuuden meikäläisten nykyspermalla. Vaikka siemenneste onkin jo puolet heikompaa kuin 50-luvulla, on se silti aikamoisen pätskyä kamaa 300 vuoden päästä!

    Osallistuin tänään kiinnostavaan infotilaisuuteen, jossa kerrottiin uudesta tavasta selvittää miesten sperman laatua. Tällä uudella menetelmällä lapsettomuudesta kärsivät pariskunnat saattavat säästää paljon rahaa: muutaman sadan euron tutkimuksella voidaan selvittää, onko sperman DNA pilkkoutunutta, eli onko hedelmöittyminen mahdollista saada aikaan vai ei. Säästyy monet hedelmöityshoidoissa juoksut ja tuhansia euroja rahaa, kun pariskunnille voidaan heti kättelyssä kertoa, kannattaisiko sittenkin ehkä turvautua spermanluovutukseen.

    DNA:n pilkkoutumisen on havaittu olevan syynä yhteen kolmasosaan epäonnistuneista hedelmöityksistä. DNA:n pilkkoutumista aiheuttaa moni asia, esimerkiksi:

    • Eräät sairaudet (mm. syövät, diabetes)
    • Kova kuume
    • Eräät lääkkeet (esim. kemoterapialääkkeet)
    • Kohonnut kivesten lämpötila
    • Ympäristön saasteet
    • Tupakka
    • Huonot ravintotottumukset
    • Päihteet
    • Korkea ikä

    Lähde: Professori, ylilääkäri Aarne I. Koskimies, Felicitas-Klinikka

    Olen erityisen kiinnostunut listan seuraavista kohdista: ympäristön saasteet, kohonnut kivesten lämpötila ja huonot ravintotottumukset. Lisäksi listalta puuttuu kohta, josta ihmiskunnalla on vasta hyvin vähän tietoa: elektroniikka ja sen aiheuttamat solumuutokset ja vaikutukset esimerkiksi juuri sperman laatuun.

    Aloitetaan näkymättömistä uhkista. Esimerkiksi ympäristön saasteet ja kemikaalit ovat asia, johon emme välttämättä itse voi vaikuttaa. Kukin meistä voi tietenkin asua missä lystää, mutta jos oletetaan, että emme muuta nykyisiltä asuinsijoiltamme mihinkään, voimmeko mitenkään saada selville, onko oma kotipiha spermariskivyöhykkeellä? Voisiko joku laatia kartan? Haluan tietää kotipihani ja hengitysilmani kemikaalit!

    Systeemimme on muuttunut valtavan nopeasti. Isoisäni ei voinut ajatellakaan, että jonain päivänä lapsenlapsi käyttäisi näköpuhelinta, että autot voisivat kulkea sähköllä ja että kampela katoaisi merestä kuin pieru Saharaan. Kaikki nämä asiat ovat nyt arkipäivää ja jotenkin ihmeen kaupalla me vielä roikumme kehityksen mukana. Elimistömme eivät vaan ihan taida pysyä perässä.

    Syömme enenevissä määrin kakkaa, syömme väärin. Syömme paljon valkoista, käsiteltyä vehnää ja sokeria, eineksiä ja rasvaa ja ennen kaikkea valtavan määrän – monta kiloa vuodessa per naama – lisäaineita. Lisäksi saamme liian vähän vitamiineja ja hivenaineita. Olemme lähes unohtaneet tuoreet marjat ja hedelmät, ja vihannekset kyllästetään kemikaaleilla. Lapset ja nuoret juovat kirkkaanvärisiä energiapommeja, syövät irtokarkkia ja mässyttävät ties mitä ja vielä aikuisten esimerkillä!

    Lisäksi istumme tuntikausia tietokoneella, niin töissä kuin kotona ja taas vaaravyöhykkeessä ovat etenkin lapset: videopelit ovat voittaneet kirkonrotan kauan sitten.

    Yksi siittiöiden DNA:n pilkkoutumista aiheuttava asia on kivesten kohonnut lämpötila. Iltapäiväisen infotilaisuuden asiantuntijat totesivat varovasti, että lisääntynyt istumatyö saattaa olla yksi selitystekijä, mutta täydensivät heti, ettei tavallinen töissä istuminen ole vaarallista. Minä esittäisin kyllä kysymyksen: vai onko sittenkin? Istumme autossa, istumme töissä, istumme palavereissa, istumme bussissa, istumme kahviloissa, istumme elokuvissa, istumme tietokonepelien äärellä, istumme hitto soikoon joka paikassa ja kävelemme koko ajan vähemmän ja vähemmän. Ei ihme että kivekset kuumenevat! Ja kuumenemisesta puheenollen, miten on elektroniikan laita?

    Usein läppäri on työpöydällä juuri sukukalleuksien yläpuolella. Monilla on kone jopa sylissä ja vieläpä tuntikausia! Entä kännykkä? Se on miehillä usein vyöllä kännykkäkotelossa tai taskussa, parin sentin päässä kiveksistä. Tämä on asia, jota ei uskalla melkein edes ajatella, koska jos sperman laadun heikkeneminen olisi kännykän säteilyn tai kännykän sisältämien kemikaalien (en tiedä voiko se olla mahdollista, visioin nyt villisti) aiheuttamaa, olisimme jo niin vaarallisilla vesillä että oksat pois.

    Saksan hallitus suosittaa koteihin langallista nettiyhteyttä langattoman sijaan. Kiinnostavaa eikö? Viitteitä kännykän säteilyn aiheuttamista solumuutoksista on jo saatu, mutta tutkimukset ovat vasta alussa. Itselläni on ollut kännykkä jo yli 10 vuotta, mutta eipä kukaan ole ikinä varoittanut minua käyttämästä kapulaani, paitsi ehkä korkeista puhelinlaskuista varoitellessa.

    Entäpä kemikaalien vaikutus? Englannissa tutkittiin imurien pölypusseja ja havaittiin, että ne sisälsivät jäämiä esimerkiksi hormonitoimintaa häiritsevistä ftalaateista. Kotiemme nurkkiin on siis kertynyt jäämiä hormonitoimintaan vaikuttavista kemikaaleista. Lattioilla, joilla lapsemme konttaavat, joilla eläimemme peuhaavat, joita me viikoittain (tai okei, vähän harvemmin) puhdistamme – niillä on mahdollisesti perimään vaikuttavia kemikaaleja. Mistä ne tulevat? Vain arvailuja voi esittää, mutta karu totuus on, että ihmisille haitallisia kemikaaleja voi olla melkein missä tahansa, sillä tiedämme monien aineiden vaikutuksesta itseemme liian vähän, etenkään niiden yhteisvaikutuksesta emme tiedä paljoakaan.

    Sperma. Miten tämä kaikki vaikuttaa spermaan? Jokin saa siittiöt huonoon kuntoon ja jopa lisääntymiskyvyttömiksi, mutta mikä? Voimme vain odotella tutkimustuloksia. Joitakin varotoimenpiteitä voi kuitenkin itse tehdä. Miehet, ottakaa näistä neuvoista vaarin:

    • Kannattaa – vaikka ihan varmuudeksi – kokeilla nauttia luomuruoasta ja syödä monipuolisesti
    • Kannattaa reippailla raikkaassa ilmassa ja liikkua muutenkin vähintään pari kertaa viikossa (muista arkiliikunta)
    • Kannattaa rajoittaa tietokoneella kökkimistä jos mahdollista
    • Kannattaa pitää kännykkää jossain muualla kuin housuntaskussa (suosi myös hands freetä)

    Jos näistä aloittaa, taitaa saada aikaiseksi paljon muutakin hyvää kuin vaan paremman spermanlaadun. Lisäksi me naiset voimme suosia 70-luvulla tai aikaisemmin syntyneitä miehiä, jos siis hyvä sperma on hyvän miehen määre... Huumoria siskot.

    Jos aihe kiinnostaa sinua enemmänkin, etsipä käsiisi Prisma dokumentti nimeltä Miehet vaaravyöhykkeessä. Ohjelma nähtiin YLEllä syksyllä 2008, jakson esittelyteksti kuului näin: "Siittiömäärät vähenevät, siemennesteen laatu heikkenee ja kivessyövät yleistyvät. Sama ilmiö on havaittavissa eläinmaailmassa ja tutkijat epäilevät syyksi kemikaaleja ja ympäristömyrkkyjä". T: Point du Jour/Arte, Ranska. Erittäin kiinnostava dokumentti!

    BBCn Totuus ruoasta - sarja (The Truth About Food) on myös käsitellyt sperman laadun heikkenemistä. Jaksossa How to be Sexy on kiinnostavaa sperma-asiaa, lukaisepa!

    Psst... Olen kirjoittanut aiheesta myös toisessa blogissani.
     

    Kommentoi 21 Lue kommentit


  • Suolihuuhtelu + juuresmehut = valaistuminen

    Miksi kukaan vapaaehtoisesti lopettaa syömisen usean päivän ajaksi ja vielä tunkee kahdesti päivässä letkun takamukseensa, kun ei ole mikään pakko? Etenkin edellisen lauseen loppuosa huvittaa ja kuvottaa monia tietämättömiä.

    Aloitin paastoamisen itse alun perin lukuisten vatsaongelmien myötä. Halusin ”nollata” tilanteen ja yrittää selvittää syyn turpoavaan vatsaani. Heti ensimmäisestä paastosta olikin hyötyä: huomasin, että lehmänmaito on yksi niistä ruoka-aineista, joita suolistoni ei siedä ollenkaan. Huomasin myös paljon muuta.

    Paastotessa ihminen ei voi hulluna hötkytä, on pakko ottaa rauhallisesti. Pelkkä bussiin juokseminenkin saattaa hengästyttää sen verran, että mieluummin lähtee pysäkille ajoissa. Tämän myötä aamulla tulee myös herättyä ajoissa. Paastotessa suositellaan kevyttä liikuntaa, joten mukavia kävelylenkkejä tulee tehtyä paastoviikolla useammin kuin tavallisesti. Paastotessa rutiinit korostuvat: paastonesteitä nautitaan säännöllisesti ja myös suolihuuhtelut on – trust me – paljon mukavampi tehdä ajan kanssa, rauhassa. Päivärytmi on siis huuhtelun vuoksi sekä aamulla että illalla mukavan rento. Koska kalenteri on vapaa kaikesta kiireestä ja turhaa fyysistä rasitusta kannattaa välttää, on iltaisin paljon aikaa esimerkiksi lukemiselle, leipomiselle (leivon itse aina paastotessa karjalanpiirakoita), kirjeiden kirjoittamiselle, kaikkien niiden irtonappien parsimiselle jne. Paasto on kuin lomaviikko keskellä arkea - siis minun mielestäni se on sitä. Ennen kaikkea paastotessa alkaa kunnioittaa ruokaa.

    Ensimmäisen paastoni aikana muistan istuneeni keittiön pöydän ääressä tuijottamassa rusinakulhoa: kuinka upea asia tuo yksi, pieni, ruskea, ruttuinen pökäle onkaan? Ja niin herkullinenkin vielä! Mielestäni paasto on etenkin länsimaisessa yltäkylläisyydessä elelevälle mainio pysäytys ja herättäjä: meillä on kaikkea. Paljon! Paastotessa alkaa ruokamäärän lisäksi myös väistämättä ajattelemaan, mitä kaikkea sitä arjessa laittaakaan suuhunsa. Juuri siksi olen viime vuosien aikana muuttanut ruokavaliotani radikaalisti terveellisempään ja fiksumpaan suuntaan. Paasto herättää ajattelemaan. Paastoviikon edetessä alkaa suorastaan ihmetellä, kuinka ihmiset voivatkin syödä suklaapatukkaa noin arkisen näköisesti?! Se on etuoikeus! Ruoka ja herkut ovat juhlaa!

    Minua on varoiteltu paaston terveysvaikutuksista: ”se tuhoaa lihakset ja jättää läskin jäljelle”, ”terveydelle vaarallista”, ”lihot entistä nopeammin paaston jälkeen!” jne. En osaa sanoa pitääkö mikään väitteistä oikeasti paikkansa vai ei, mutta omalla kohdallani en ole huomannut muuta kuin positiivisia vaikutuksia. Tietenkin me ihmiset olemme kaikki erilaisia, minulle paasto sopii. En ole lihonut paaston jälkeen enempää kuin normaalipainoon palaten, en ole pyörtyillyt tai kokenut paastorutiineja ahdistaviksi. Suolihuuhtelukin sujuu jo rutiinilla ja läheisetkin tietävät jo mistä on kyse, kun pari kertaa vuodessa kiikutan mukanani juuresmehua pienissä lasipulloissa.

    Koen paaston erityisen helpoksi, jos tekee istumatyötä. Fyysisesti vaativa työ saattaisi olla liian rankka paastoavalle: ainakin minä hengästyn paastotessa helposti. Mutta normaalin, tietokoneen äärellä vietetyn työpäivän aikana ei edes muista paastoavansa. Hassuinta on, ettei paastolla kärsi nälästä! Olen kylläkin kuluttanut tunteja miettien mitä kaikkea ihanaa syön paaston jälkeen: sushia, tulista Som tam – salaattia, tuoretta porkkanaa, ruisleipää ja voita, omenaa…

    Olen lähes jokaisen paaston aikana oivaltanut jotain itselleni isoa. Tällä kertaa huomasin, että olen kuluneen syksyn aikana alkanut täyttää kalenteriani - itse asiassa niitä on kaksi - aivan liian tiheästi. Uudenvuodenlupauksena, vähän myöhässä, lupaan siis myös paaston jälkeen jättää enemmän aikaa pelkälle olemiselle. Kuten aikaisemmin tekstissä kirjoitin, olisi tätä paaston aikana toteutettua, rauhallisempaa arkea kiva elää myös paaston ulkopuolella. Kun sen vielä joskus oppisi.
     

    Kommentoi 10 Lue kommentit


kirjoittajasta

Noora loves eko,reilu ja luomu

Toimittaja Noora Shingler seikkaili trendien näkymättömien arvojen maailmassa vuonna 2009. Blogi paljastaa helppoja vinkkejä eettisen, ekologisen, terveellisen ja tyylikkään elämän kulutusvalintoihin.

kommentoiduimmat

Muualla Yle.fi:ssä