noora loves eko,reilu ja luomu

  • Joulutunnelmaa kirpputorilla

    Olen jouluihminen. Rakastan jouluvaloja, joulutorttuja, glögiä, mantelirusina-sekoituksia, joululauluja, piparien tuoksua - kaikkia jouluperinteitä! Vaikka reilun viikon kuluttua on jo joulukuu (jolloin minä aloitan "virallisen" joulunodotukseni), ei talvesta ole tietoakaan! Yritin virittää itseäni joulufiilikseen, tarpoessani sateessa kohti keskustaa...

    Helsingissä on muutama luottokirppis, joissa pyrin vierailemaan viikottain, Iso Roobertinkadun Fida on yksi sellainen.

    Fida lähetystoreja on ympäri Suomen ja Helsingistäkin löytyy kolme Fidaa. Suosin itse sekä Punavuoren että Hakaniemen Fidoja. Etenkin Iso Roban kirppis sijaitsee niin vilkkaalla paikalla, että siellä on kannattavaa piipahtaa mahdollisimman usein. Esimerkiksi hyväkuntoiset ja persoonalliset huonekalut ehtivät tuskin saada kylkeensä hintalapun, kun joku jo bongaa ne tavarapaljouden seasta. Kannattaa siis ehdottomasti piipahtaa kirppiksillä usein, sillä silloin tärppää varmimmin.

    Huomasin ilokseni, että vaikka ulkona onkin ankea syyssää, oli kirpputorille saapunut joulu!

    Niin, kirppareilta saattaa tosiaan tehdä hyviä joululahjalöytöjä, kun vaan pitää silmät auki. Minä oikeastaan bongailen hyviä lahjaideoita kirpputoreilta ympäri vuoden, sillä eihän se tietenkään vuodenaikaa katso, koska joululahjat ostaa! En tällä kertaa löytänyt lahjoja muille, mutta itselleni kylläkin...

    Mahtava löytö! Lapsuuden jouluina äidilläni oli aina päällään tietty essumekko, ja minustakin olisi hauskaa alkaa noudattaa jouluperinteessä jonkinlaista pukeutumiskoodia. Tämä punainen Dehå of Sweden -mekko olkoon nyt minun joulukolttuni. Hinta oli muuten 15 euroa, eli ei ihan halpa, mutta mekko on aivan uudenveroinen, puhdas ja siisti. Veikkaan sen olevan peräisin 70-luvulta, eli hyvin säilynyt vaate iästään huolimatta. Kuinka rakastankaan kauluksen kultaista kanttausta! 

     

    ... Ja alkakaapa tekin kaivelemaan omia joulukoriste- ja paketointiniksejänne muistinne sopukoista, kootaan ne joulukuussa tänne yhteiseksi tuunaustietopankiksi :)

    Kommentoi 11 Lue kommentit


  • Karkkitehdas keittiössä

    Minä ja omena olemme erottamattomat. Omena päivässä pitää lääkärin loitolla, sanoo vanha sananlasku. Omena pitää myös makean himon loitolla! Laukussani on AINA omena ja tänä syksynä olen popsinut päivässä parikin. Kun syö pahimpaan nälkäänsä omenan, ei tule ahmittua liikaa ruokaa ja toisaalta ei tule hotkaistua nälkäänsä karkkia, jos "kunnon ruokaa" ei ole tarjolla juuri silloin, kun nälkä yllättää. Omena laukun vakiovarusteeksi siis! 

    Olen viimeisen parin vuoden aikana hoksannut, että omenoille voi tehdä paljon muutakin kuin syödä ne sellaisenaan: niitä voi kuivattaa, tai ne voi hillota, ja helposti voikin. (Tässä kohtaa kaikki iäkkäämmät lukijat naurahtavat, koska tietenkin omenoista voi tehdä hilloa ja tietenkin niitä voi myös kuivata! Mutta meille nykynuorille nämä asiat ovat uusia ja eksoottisia: me olemme tottuneet ostamaan hillon kaupasta.)

    1. Omenoiden kuivattamiseen on erilaisia keinoja, itse kuivatan omppuviipaleet narulla. Kun viipaleet tekee tarpeeksi ohuiksi, kuivuvat omenarenkaat parissa päivässä (kuva galleriassa). Viipaleet voi laittaa myös uuniin, mutta tämä tapa vie paljon sähköä: uunia on pidettävä päällä tunteja. Erilaiset marjakuivurit ovat myös vaihtoehto, mutta itselläni ei kuivuria ole, enkä ole sellaista koskaan testannut. Onko sinulla kokemusta omenoiden kuivattamisesta kuivurissa? Minkälaisella kuivurilla kuivatat ja kuinka nopeasti omppuviipaleet valmistuvat? Jaa kokemuksesi kommenttiosiossa!

    2. Omenahilloa teen seuraavalla, yksinkertaisella reseptillä: pilkon omenat pieneksi ja laitan palat kattilaan, jonka pohjalla on vähän vettä. Tämän jälkeen annan homman hautua pienellä lämmöllä kunnes omenat ovat pehminneet. Sen jälkeen hienonnan omenat sauvasekoittimella samettisen pehmeäksi. Laitan yleensä sekaan hienoksi pilkottua inkivääriä tai puolukoita. Hillo ei kaipaa sokeria laisinkaan! Täydellistä vaikkapa aamupuuron sekaan laitettuna, paahtoleivän pinnalle sipaistuna tai lättyjen kanssa nautittavaksi!

    Teen kerralla monta purkillista hilloa ja pakastan ne. Otan sieltä sitten yhden kerralla käyttöön. En osaa sanoa kauanko hilloni säilyy homehtumatta, sillä se syödään aina niin nopeasti, ettei se ehdi pilaantua. Pisimmillään purkki on tainnut kestää kolmisen viikkoa.

    Edellisten lisäksi teen itse mysliä, jonka sekaan pilkon kuivattua omenaa, herkullista sekin. Galleriasta löydät kuvia sekä myslistä että muista omena-aikaansaannoksistani.

    Psst... Laita omat omenansäilömisvinkkisi kommenttiosioon!

    Kommentoi 2 Lue kommentit


  • Kassialma ja ylpeä siitä

    Olen kirjoittanut kasseista paljon, etenkin muovisista sellaisista. Muovikassit ovat helppo ekoteko, kun ne jättää kauppaan. On maailman helpoin juttu ottaa mukaan kestokassi, josta maitotölkin reunat eivät puske läpi, pohja kestää takuuvarmasti ja joka kaikenlisäksi kuormittaa ympäristöä murto-osan siitä mitä muovikassi.

    Täytyy vaan oppia uusi rutiini. Muistathan aina ottaa mukaasi avaimet, lompakon ja ehkä puhelimenkin – miksi et siis muistaisi kassia? Itse pidän olkalaukkuni pohjalla aina kahta kangaskassia. Näin ei tarvitse erikseen miettiä, ovatko ne mukana vai eivät.

    Muovikassittomuus on iso juttu, ja moni maa onkin ympäristöajattelussaan pidemmällä kuin me. Esimerkiksi Norjan ympäristöministeri haluaa maan noudattavan Kiinan esimerkkiä. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei ilmaisia muovikasseja saa enää kaupasta ollenkaan.

    Kiinalaiset ovat ymmärrettävästi heränneet kassiongelmaan: kun se määrä populaa käyttää päivittäin muovia, huutaa ympäristö aika pian hoosiannaa. Meillä siihen menee kauemmin, ja siksi täällä ei vielä tajutakaan muovipussin ympäristöongelmaa samassa mittapuussa.

    Sinä voit kuitenkin vaikuttaa omalla valinnallasi paljon. Sitä paitsi - muovikassi on vaan auttamattoman epäesteettinen. Muovikassi on ruma ja se on roskaa. Miksi kukaan haluaisi kantaa mukanaan ongelmajätettä? Minä en ainakaan halua, paitsi jos on pakkotilanne, ja kestokasseja ei jostain syystä ole tarjolla.

    Joskus täytyy ottaa kaupasta esimerkiksi pieni hedelmäpussi. Kannattaa muistaa, että hedelmäpussejakin voi käyttää monta kertaa: ota vanha pussi mukaan kauppaan ja laita uusi tarra vanhan päälle. Eikä niitä tosiaan aina tarvitse edes ottaa. Banaanitkin punnitaan pelkältään, ja tarra laitetaan suoraan hedelmän pintaan. Saman voi tehdä muillekin hedelmille. Okei, ehkä siinä vaiheessa, kun laitat 15 luumua kierimään kaupan kassahihnalle, et saa hirveän lämpimiä katseita osaksesi - mutta rajansa kaikella.

    Hevi-pussinkin voi korvata verkkokassilla. Se säästää sinut täysin muovipussin käyttämiseltä. Kaupoissa on vaihtelevasti tarjolla myös paperipusseja, mutta ne eivät ole oikeastaan ekoteko, sillä paperipussin valmistaminen vie enemmän luonnonvaroja kuin muovipussin valmistaminen.

    Fiksua siis on käyttää kestokassia ja levittää muovikassittomuuden ilosanomaa myös tuttavapiiriin. Voisit ehkä antaa läheisillesi vaikka joululahjaksi persoonallisen kestokassin? Kaikki käyvät kaupassa, kaikki tarvitsevat kassia!

    Psst…

    Pikaohje muovikassittomuuteen! Muovikassittomuuden ABC
    Miksi muovikassi on ekologisempi kuin paperikassi? Lue juttuni täältä
    Juttu ja kuva kätevästä verkkopussista löytyy toisesta blogistani
     

    Kommentoi 6 Lue kommentit


  • Kemikaalivapaata kausiruokaa

    Nooran blogi

    Joku saattaisi kuvailla minua henkilönä, joka on hurahtanut luomuun. Itse sanoisin, että hurahtaminen on kaukana niinkin vakavista asioista kuin elintarvikkeiden kemikaalijäämät ja lisäaineet. Teen omat ostopäätökseni puhtaalla maalaisjärjellä ja tietenkin sen suuren tietomäärän perusteella, jota ympäristön ja ruoan kemikaaleista on saatavilla. Tiesitkö esimerkiksi, että viime vuonna eurooppalaisessa ruoassa oli määrällisesti enemmän kemikaalijäämiä kuin koskaan aikaisemmin? Eikä niitä ole muutamia kymmeniä, vaan satoja.

    Olen jo monta vuotta sitten tehnyt valinnan suosia puhtaita ja mahdollisimman käsittelemättömiä raaka-aineita. En koe menettäväni mitään siinä, että suosin kaupassa luomua. Osa luomutuotteista on tietenkin suhteellisen kalliita tavallisiin elintarvikkeisiin verrattuna, mutta olen päättänyt panostaa ruokaan. Ruoka on nykyihmiselle palkkaan suhteutettaessa paljon halvempaa kuin vaikkapa isovanhemmillemme. Meidät on vaan totutettu siihen, että hampurilainen maksaa kaksi euroa. Ei se ole ruoan oikea hinta! Mutta nykyihminenpä haluaa kuluttaa rahat muuhun kuin ruokaan ja siksi sen pitää olla halpaa. Ravintoa ei nähdä enää kokonaisvaltaisena terveyden ja onnellisuuden lähteenä, vaan se nähdään usein pelkästään nälän tyydyttäjänä.

    Moni väittää, että ei voi ostaa luomua hinnan takia. On tietenkin joitakin yksittäistapauksia, joissa luomuruoan hinta tulee vastaan - esimerkiksi luomuavocado, joka eräällä kauppareissulla jäi hyllyyn maksaessaan lähes nelinkertaisesti sen mitä tavallinen - mutta jos suosii lähellä tuotettuja kauden vihanneksia, juureksia ja raaka-aineita, on hinta yleensä melko kohtuullinen. Huomaa sana kauden.

    Ennen vanhaan syötiin vuodenaikojen mukaan, mutta nykyään kuluttajien kesän ja talven ruokavaliot ovat lähellä toisiaan, kaikkea kun saa ympäri vuoden. Hinta tosin muuttuu sen mukaan, onko kesä vai talvi. Sen sijaan, jos suosii kauden kotimaisia tuotteita, on hinta aina kohdallaan. Pohjoinen sijaintimme tuntuu ehkä haastelta, mutta usko pois, kaupasta löytyy talvellakin paljon erinomaisia ja huokeita raaka-aineita. Esimerkiksi juurekset, sienet, siemenet, marjat ja viljat toimivat mitä erilaisemmissa ruoissa, kunhan niitä osaa ja uskaltaa käyttää rohkeasti. Se, mikä on moninverroin hintaa isompi ongelma on se, että me emme kohta enää osaa käyttää arvokkaita raaka-aineitamme mihinkään tyytyessämme ja tottuessamme eineksiin ja puolivalmisteisiin.

    Esimerkiksi punajuuri, peruna, palsternakka, lanttu, porkkana ja sipuli ovat huokeita raaka-aineita, joista saa mainion keiton, maukkaita laatikoita tai muuseja, lisäilemällä mausteita oman maun mukaan. Eikä pidä unohtaa siemeniä, siemenet ovat ihan mahtavia! Höystän nykyään lähes päivittäin salaatin, keiton tai puuroannoksen erilaisilla siemenillä. Eivätkä edellämainitut esimerkit ole ainoita: mene kauppaan ja katso, mikä kotimainen, käsittelemätön elintarvike on halpaa ja osta sitä. Niin minä tein ja juuri siten syntyi ehdoton lempiruokani, juuresosekeitto. Parasta talviruokaa! Todettakoon, että kyseisessä reseptissä on lähijuuresten lisäksi käytetty kookosmaitoa ja esimerkiksi inkivääriä, mutta kaukomaiden mausteet voi mainiosti jättää pois ja korvata ne kotimaisilla vaihtoehdoilla.

    Juureskeitto-esimerkki on vaan yksi niistä monista kasvis-lähiruokaohjeista, joita olen kehitellyt tutustuessani lähikauppani lähiruokavalikoimaan. Lisää hyviä kausiruokavinkkejä löytyy esimerkiksi kirjasta Härkäpapua sarvista (kaikki reseptit ovat kasvisruokia), jonka löysin viime vuonna avukseni lähiruokakriisiini. Mainio opus! Talvikaudeksi kirja suosittelee esimerkiksi seuraavia: herkkusienipasta, pinaattipyörykät, ruis-kaalipata, punajuuri-ohrasalaatti, maa-artisokkakeitto, spelttisoppa, rosmariinijuurekset, valkoisen vuodenajan pitsa, porkkana-pellavapiirakka... Vaikka mitä herkkuja!

    Moni suomalainen pähkii tähän aikaan vuodesta, onko esimerkiksi ekologisempaa ostaa kotimaisia kasvihuonetomaatteja, kuin espanjalaisia tuontiversioita. Tai ehkä asiaa mietitään eettiseltä kannalta: valitako kotimainen, työllistävä tomaatti vai espanjalainen, epäeettisissä oloissa tuotettu tomaatti? Lisäksi on olemassa kysymys ruoan kemikaalijäämistä, joka itselleni on iso asia. Pyrin juuri siksi suosimaan luomua, ja kun täytyy valita kotimaisen ja ulkomaisen luomun välillä, päädyn yleensä kotimaiseen. Kemikaalinäkökulmasta ruokavalintoja pähkivä päätyy ehkä erilaisiin valintoihin kuin ainoastaan ekologisuutta painottava henkilö, mutta tärkeää on, että edes tiedostaa elintarvikkeiden näkymättömät arvot ja päättää, mitä arvoja haluaa omalla kukkarollaan tukea. Tuntuuko hankalalta? Älä masennu!  Hyvä uutinen on se, että valitsetpa sitten eettisen eli reilun, ekologisen tai luomun, ovat ne kaikki hyviä vaihtoehtoja. Myös tavanomainen elintarvike tai raaka-aine voi olla ihan hyvä vaihtoehto, mutta valitettava tosiasia on, että elintarviketuotanto on isoa, isoa bisnestä, jossa sattuu jatkuvasti entistä pahempia mokia.

    Esimerkiksi kohua herättäneet, elintarvikkeista löytyneet lasinsirut, hiljattainen kananmunien salmonellaepidemia, Ruotsin elävältä keitetyt siat, melamiiniskandaali, hullunlehmäntauti ja myös Espoon E621-boikotti muistuttavat meitä siitä, että elintarviketeollisuudessa on monia asioita, jotka ovat pielessä tai voivat mennä pieleen. Onneksi monet mokat ovat tulleet ilmi, mutta huolestuttavaa on, että ne ovat tapahtuneet. Luomutuotteiden valitseminen ei yksin "pelasta maailmaa", mutta allekirjoittaneelle luomu on itsestäänselvä valinta niin terveys-, maku- kuin eettisyyssyistä ja onpa se myös vahva viesti päättäjille siitä, että luomua ja etenkin kotimaista luomua tarvitaan lisää. 

    Palataan muutama kappale taaksepäin: mitä lähiruokaa tai luomutuotteita suosit tähän aikaan vuodesta? Entä mikä on oma talviruokasuosikkireseptisi? Jaa vinkkisi blogaukseni perään!

    Kommentoi 10 Lue kommentit


  • Kenen päästä omat hiuksesi ovat?

    Pitkät hiukset eivät välttämättä ole ehto menestymiselle, mutta niistä saattaa hyvinkin olla apua ja sen tietää hiuslisäkebisnes! Näyttävät hiukset vaikuttavat paljon habitukseen ja itsetuntoon. Jos olet vähänkään epävarma itsestäsi, on pitkä ja tuuhea tukka tehokas tapa saada egoa buustattua. Kun miehet hankkivat peniksen jatkeeksi kalliin auton, nostattavat naiset fiilistään laitattamalla päähänsä köyhän intialaisen pikkutytön hiuksia.

    Katsoin vastikään Ykkösdokumentin Hiusten matka, jossa intialaisen juorulehden päätoimittaja hankki itselleen vyötärölle saakka ulottuvat "Shakira-hiukset". Dokumentissa seurataan sekä tämän rikkaan intialaisen naisen että köyhän perheen hiusprosessia. Nelihenkinen perhe luopuu omista hiuksistaan ja rikas julkkiswannabe saa koko perheen karvat omaan päähänsä.

    Dokumentti on rankka siihen nähden, ettei ketään pahoinpidellä, ryöstetä, raiskata tai tapeta. On itseasiassa aika yllättävää, kuinka iso juttu hiuksistaan luopuminen voi olla, jos sen joutuu tekemään vastahakoisesti. Henkisen taakan täytyy olla paljon raskaampi kuin saattaa kuvitella. Kun olin 18, annoin bändini rumpalin ajella omat hiukseni pois erään juhannuksen kunniaksi. Suussani komeilivat silloin kunnon telaketjuhammasraudat, eikä tavallinen perustukka mielestäni sopinut niihin ollenkaan. Kaikki tai ei mitään -ihmisenä päätin antaa hiusten mennä. Kalju oli vaihtoehtoinen ja kätevä ja se oli täysin oma valintani. Jos joku olisi ajellut hiukseni väkisin, veikkaan että olo olisi lähennellyt raiskatuksi tulemista - raiskauksia vähättelemättä. Tarkoitan, että hiusten pakkoajeleminen on ihmisen häpäisemistä, ja etenkin naiselle se voi olla kova paikka. 

    Oletko koskaan nähnyt perhettä, jossa äiti, isä, parivuotias lapsi ja isoveli ovat kaikki kaljuja? Lauantaisen dokkarin kohtaus, jossa perhe lähti leikkausoperaation jälkeen kaljuna kotiin, oli minusta dramaattisempi kuin tilanne oikeassa elämässä olikaan: Intiassa hiuksista luopuminen on perinne (palaan tähän myöhemmin tekstissä).

    Hetkellä, jona köyhän perheen hiukset tipahtavat temppelin lattialle, herra Gold rikastuu. Great Lengths - hiuslisäkebrändin luoja, vaatimattoman sukunimen omaava David Gold elää loisteliasta luksuselämää ja hokee jatkuvasti puhelimeensa "Keep that hair coming, keep it coming". Goldin asiakkaat ovat valmiita maksamaan kilosta hiuksia jopa yli 500 dollaria. Ei ole ihme, että bisnes tekee pyörittäjistään kroisoksia: suurin osa Hollywood-staroista ja maailman muut rikkaat käyttävät intialaista temppelihiusta ja tuuheasta tukkalaitteesta ollaan valmiita maksamaan suuria summia.

    Miksi kampaamojen aitohiuslisäkkeet sitten ovat pääosin juuri intialaista hiusta? Koska moni muu hiuslaatu ei kuulemma sovellu haluttuun tarkoitukseen. Hiuksen on oltava tarpeeksi paksua ja käsittelemätöntä. Tunnetko muka itse yhtäkään naista, joka ei olisi värjännyt hiuksiaan tai ottanut joskus permistä tai tyvikohotusta? En minäkään. Eurooppalainen hius on siis usein liian ohutta ja käsiteltyä - JA eurooppalaista hiusta on myös vaikea saada riittäviä määriä. Yllättävää, eikö? Entä jos hyödynnettäisiin päiväkodit, vanhustentalot ja köyhät? Eikö olisi kätevää ajella tarharyhmien lasten hiukset (hyvästi ikuinen täiongelma) tai sheivata kortistossa olevien tukkalaitteet (työttömyyspäivärahaa vastaan) pois ja laittaa ne jatkeena vaikka missifinalistien päähän. Bisnesidea! Ei kun tää olikin jo keksitty...

    Mutta eipä kelpaa jatkeisiin kiinalainenkaan hius, sen ongelmana on paksuus ja karkeus. Onneksi meillä on Intia, jossa kellään ei ole varaa tuhota hienoa hiuslaatuaan värjäämällä tai permanenttaamalla! Intialainen hius on länkkäreiden päähän juuri sopivaa! Kun kerran olemme tuhonneet omat hiusgeenimme huonolaatuisella ravinnolla, ympäristökemikaaleilla ja jatkuvalla värjäämisellä ja käsittelyllä, on täysin reilua ostaa köyhien intialaisten hiukset omiin päihimme. Omiin, ihaniin päihimme. Ja mikä sattuma onkaan, että juuri Intiassa on olemassa perinne luopua hiuksistaan, kun jumalilta toivotaan terveyttä ja vaurautta. Dokumentissa seurattu köyhä perhe luopui hiuksistaan juuri terveyden takia: perheen pojan silmä oli kipeä ja lahjoittamalla hiukset temppelille uskottiin silmän paranevan. Minä voin kyllä sanoa mikä parani: sen rikkaan juorulehtinaisen ego. Se parani kertaheitolla!

    Herra Gold ei ole kaukana meistä suomalaisistakaan. Great Lengths -hiusta saa Suomessakin monesta kampaamosta. Tässä ote GLn suomenkielisiltä www-sivuilta:

    "GL käyttää parasta hiusta maailmassa, ainoastaan 100% aitoa intialaista temppelihiusta. Olemme ylpeitä siitä, että varat, jotka temppeli saa näistä omasta vapaasta tahdosta lahjotetuista hiuksista, todistetusti käytetään koulujen, sairaaloiden ja orpokotien rahoittamiseen Intiassa."    

    Haluan tietää, mitä herra Gold maksaa hiuksista temppeleille. Siksi olen lähettänyt mailissa pari simppeliä kysymystä Great Lengthsin Suomen edustustolle, katsotaan mitä saan vastaukseksi. Lupaan kertoa teille ensimmäisenä!

    Kun siis harkitset hiustenpidennystä, pyydä kampaajalta tieto hiuksen alkuperästä. Vaadi sitä! Ja jos käy niin hienosti, että sinulle tarjotaan eettistä aitohiusta, arvostaisin kovasti, jos kertoisit asiasta minulle. Etsin parhaillaan kampaamoita, jotka voivat todistaa hiustensa alkuperän ja eettisyyden. Voit lähettää vinkkisi osoitteen: noora.shingler@yle.fi.

    Vielä muutama sananen pitkistä hiuksista. Allekirjoittanutta on aina kiehtonut lyhyt tukka, enkä ole koskaan himoinnut olevani pitkähiuksinen. Miksi olisinkaan? Audrey Hepburn, Edie Sedgwick, Madonna, Winona Ryder, Keira Knightley, Sienna Miller, Agyness Deyn, Rihanna ja ziljoona muuta naista ovat todistaneet, että lyhyet hiukset sopivat naiselliselle, vahvalle, erottuvalle ja persoonalliselle naiselle - jopa paremmin kuin pitkät. Olisipa muuten siistiä nähdä Ellen Jokikunnas, Mariko, Johanna Tukiainen tai kaikki missifinalistit lyhyessä kampauksessa. Miksi misseillä on AINA pitkät hiukset? Ai niin, mä tiedän: koska ne on menestyviä! 

    Katso Hiusten matka -dokumentin traileri täältä

    Kommentoi 3 Lue kommentit


  • Kierrätyskeskuksessa on mistä valita

    Huonekaluostoksilla turvaudutaan usein uuteen tavaraan. Uuteen ja halpaan tavaraan. Paitsi kotia sisustaessa, myös toimistokalusteita hankittaessa suositaan yhä enemmän massatuotettuja halpahuonekaluja. Etenkin freelancer-tyyppinen työskentely on yleistynyt paljon, ja työpaikkana saattaa olla pieni toimisto, jonka sisustaa itse. Silloin ei ehkä olla valmiita panostamaan sisustukseen suuria summia ja tottumuksesta suunnataan halvalla massatuotettujen huonekalujen lähteille, etenkin erään ison, globaalisti toimivan huonekalujätin tarjonnan pariin. Minä päätin tehdä toisin!

    En ole vuosiin tarvinnut uusia huonekaluja, mutta nyt oli saatava jostakin työpöytä ja -tuoli. Tutut ovat tehneet löytöjä Helsingin Kierrätyskeskuksessa, ja päätin kokeilla onneani, jospa minäkin löytäisin tarvitsemani kalusteet sieltä. Aloitin kierrokseni pöydän metsästyksellä. Ensivaikutelma oli aika ankeahko...

     

     

    Kas noin. Kävipä tuuri, olin varautunut ramppaamaan Kierrätyskeskuksessa moneen kertaan, ennen kuin tärppää, mutta tärppäsikin heti! Kannattaa tarkastaa oman paikkakunnan kierrätystarjontakin, jos vaikka sinäkin löytäisit tarvitsemasi käytettynä. Suomen kierrätyskeskuksia löydät esimerkiksi täältä!

    Kommentoi 3 Lue kommentit


  • Kirpputorilla Salossa

    Suurin osa pääkaupunkiseudulle muuttaneista taitaa olla samaa mieltä kanssani siitä, että parhaat kirpputorilöydöt tekee maakuntien kirppareilla. Piipahdin viikonloppuna vanhoilla kotinurkilla ja tein perinteisen Salo-rundin, johon kuuluu aina käynti Salon Seudun Suurkirppiksellä.

    Asuessani vielä paikkakunnalla kiersin Salon kirppareita viikottain, nykyään piipahdan niissä vain muutamia kertoja vuodessa, mutta teen silti lähes joka kerta mainioita löytöjä. Niin tälläkin kertaa!

    Jättisuuri Suurkirppis on ankean näköinen varastorakennus, joka sijaitsee keskellä tehdasaluetta Salon Ollikkalassa. 2000 neliön halli kätkee sisäänsä vaatteiden ja sälän lisäksi myös 350 neliön huonekaluosaston, joka kannattaa ehdottomasti aina kiertää. Huolelliseen Suurkirppis-kierrokseen menee tunti, puolitoista, mutta kiertämisen lomassa voi istahtaa pullakahville ja lepuuttaa jalkoja leipomuksia mutustaessaan. Vastaleivotun pullan tuoksu on vastustamaton! (Tosin en mene vannomaan, etteikö kyseessä olisi puolivalmiiden pakastepullien uunittaminen, mutta tuoksu on silti hyvä!)

    Suurkirppikselle pääsee helpoiten omalla autolla. Junalla tai bussilla Saloon hankkiutuva pääsee kirpparille Salon keskustasta kätevimmin bussilla tai taksilla. Toki kirpparille voi taittaa matkaa jalankin: keskustasta kävelee Suurkirppikselle noin 20 minuuttia.

    Yleensä Suurkirppis on pullollaan hyviä löytöjä, mutta toisinaan se tuntuu ylihinnoitetulta romukaupalta. Kirpputorien hinnat ovat mielestäni viime vuosina nousseet kaikkialla - niin Salossakin - mutta kunhan malttaa kaivella niitä epäkiinnostavimman näköisiä pahvilaatikoita ja kasoja, saattaa tehdä löytöjä. Aarteet ovat usein piilossa!

    Minä löysin tällä kertaa Samu-Jussi Kosken paidan (kuva galleriassa) ja muutamia muitakin aarteita, mutta niistä enemmän myöhemmin!

     

    Kommentoi 4 Lue kommentit


  • Kodin ja työpaikan ekoensiapu

    Ekologisia valintoja voi tehdä sekä töissä että kotona, ja niitä pitää tehdä sekä töissä että kotona. Kotona jokainen on oma herransa, mutta töissä oma ekoajattelu ei yksin riitä, jos muut eivät tee mitään. Monet työpaikat ovat vielä aivan pihalla yhteiskuntavastuustaan, mutta sinä voit ottaa asian puheeksi ja saada aikaan muutoksen, jonka myötä työnantajasi säästää paitsi luontoa, myös selvää rahaa (puhun kokemuksen rintaäänellä!).

    Aloitetaan kuitenkin kotoa. Omassa kodissa me päätämme itse ja alapuolen 11 kohtaa todistavatkin, että suhteellisen helpolla voi ottaa askeleen kohti ympäristöystävällisempää elämäntyyliä.

    KOTONA

    1. Laske lämpötilaa, aste, parikin riittää.
    2. Tuuleta maltillisesti.
    3. Vaihda ekosähköön.
    4. Vaihda vanhat lamput energiansäästölamppuihin, mutta muista, että energiansäästölamppuja ei saa heittää sekajätteisiin!
    5. Sammuta valot joita et tarvitse.
    6. Älä sijoita huonekaluja patterien eteen, näin hyödyt lämmöstä paremmin.
    7. Vedä verhot yöksi ikkunan eteen tai sulje sälekaihtimet. Estät näin turhan lämmön karkaamisen.
    8. Muista sammuttaa sähkölaitteet virtakytkimestä kokonaan, sillä myös stand by – tila kuluttaa sähköä.
    9. Ota laturi seinässä kun puhelimen akku on latautunut. Laturi kuluttaa sähköä aina ollessaan seinässä, vaikkei toisessa päässä olisikaan puhelinta.
    10. Kierrätä! Ja kierrätä oikein... Tästä oma blogaus tulossa!
    11. Laita ulko-oveesi lappu ”ei mainoksia kiitos”.

    Suhteellisen helppoa, eikö? Kun saat tehtyä nämä asiat, voit olla itseesi tyytyväinen ja siirtyä vähitellen seuraaviin askeliin, jotka ovat lähiruoka, julkinen liikenne, uudelleen täytettävät pesuainepullot, pari lihatonta päivää viikossa ja jonkin ajan kuluttua useampi lihaton päivä viikossa. Aloita yläpuolen listasta. Se on erinomainen alku.

    Entäpä työpaikalla, miten töissä voi olla ekotehokas?

    TYÖPAIKALLA

    1. Sammuta sähkölaitteet, kun et tarvitse niitä. Etenkin tietokone kannattaa sammuttaa töistä lähtiessä. Ja ihan niin kuin kotonakin: stand by –tila vie sähköä, joten sammuta kone kokonaan!
    2. Myös töissä: vaihda lamput energiansäästölamppuihin, jos mahdollista.
    3. Taita työmatkasi julkisilla jos mahdollista tai ota autoosi kyytiläinen. Näin jaatte autosi hiilidioksidipäästöt.
    4. Siirry työlennoilta video- ja nettipalavereihin. Säästät omaa matka-aikaa, vaivaa ja työnantajan rahaa. Videoneuvottelut ja omalta koneelta järjestettävät nettipalaverit ovat tapoja säästää ympäristöä ja kustannuksia valtavasti (riippuu luonnollisesti yrityksen koosta).
    5. Tulosta kaksipuolisesti. Ehdota työpaikallasi, että tulostimet asennetaan tulostamaan kaksipuolisesti. Jos se ei ole mahdollista, voit tehdä valinnan kaksipuolisuudesta omalta koneeltasi. Tällöin valinta täytyy tehdä joka kerta erikseen. Voit myös ehdottaa, että työnantajasi vaihtaisi konttoripaperin ympäristömerkittyyn vaihtoehtoon.
    6. Käytä kestomukia kertakäyttöisen sijaan. Kertakäyttömukeja kuluu etenkin isoissa yrityksissä tuhansia joka kuukausi, kestomukit ovat hyvä tapa säästää luontoa ja rahaa.
    7. Myös työpaikoilla syntyy jätettä, onko työpaikallasi kunnon kierrätysmahdollisuus? Keittiöpisteeltä tulisi löytyä vähintään energia-, bio- ja sekaroskis.
    8. Yritys hyötyy ympäristöystävällisestä imagosta. Voisivatko myös käyttämänne työajoneuvot olla ekologisia? Voisitteko jopa käyttää julkista liikennettä?

    YLEn ympäristökoordinaattorina on laskenut ekologisen työskentelymallin hintaa epäekologiseen (eli vanhaan toimintamalliimme) verrattuna. Epäekomalli on kalliimpi! Yritys säästää rahaa helposti tekemällä muutaman muutoksen ja investoinnin. Kertakäyttöastioiden lopettaminen, kaksipuolinen printtaus ja sähkölaitteiden sammuttaminen ei maksa mitään ja tuottaa heti selvää säästöä. Videoneuvottelujärjestelmät ovat tietenkin investointi, mutta isossa firmassa se maksaa itsensä nopeasti takaisin. Skype-tyyppiset nettipalaverit on helppo järjestää niin isossa kuin pienessäkin yrityksessä pelkän netin hinnalla(!!) kunhan työntekijät koulutetaan uuteen palaveritapaan.

    Ole sinä oman elämäsi ja työpaikkasi ekomoottori, ihmiset on yllättävän helppo saada mukaan!

    Kommentoi 12 Lue kommentit


  • Kotikulinaristi

    Olen muka jotenkin salakavalasti muuttunut kulinaristiksi. Ystäväni ja etenkin siskoni ovat sitä mieltä. On totta, että laitan suuhuni mieluiten erinomaisen makuista ruokaa, mutta onko se kulinaristin määritelmä? Esimerkiksi eilen söin epäonnistuneen mössöni kokonaan, kulinaristi ei ehkä tekisi niin?

    Paha maku ei ole mielestäni poisheittämisperuste, jos ruoka on terveellistä (pilaantunut ruoka on tietenkin asia erikseen). Tiedän olevani tämän mielipiteen kanssa aika yksin, mutta syön mieluusti vähän pahemmankin makuisia asioita, jos tiedän ne terveydelle tärkeiksi. Tosin, oletko huomannut, että yleensä terveellinen ruoka on myös hyvää? Terveellisen ruoan jälkeen kroppa huutaa hoosiannaa ja viestii olevansa täynnä energiaa. On surullista tietää, että päivittäin tuhannet kauppiaat heitävät pois ruokaa, jonka vaikka minä voisin aivan hyvin dyykata sieltä pakkasessa sijaitsevasta roskiksesta ruokapöytään. Opiskeluaikoina tein joskus niin, todella harvoin kylläkin, mutta tarpeeksi monta kertaa tajutakseni, että roskiksesta voi syödä. Täällä Suomessa heitetään pois ihan uskomattoman upeita raaka-aineita vain siksi, että niissä on joku pieni kauneusvirhe! Voisinpa pelastaa ne kaikki ruokapöytääni.

    Vaikken kuluta arkiruokaan suuria summia, koen päivittäin suuria makunautintoja. Syön parhaita mahdollisia makuja ja raaka-aineita ihan kohtuuhinnalla. Viikottainen sushiperinteeni on tietenkin asia erikseen, se ei ole halpaa lystiä, mutta muina kuutena päivänä viikossa teen itse evääni. Kokkaan lounaani valmiiksi aamulla ennen töihin menoa ja väitän, että kulutan lounaaseen jopa vähemmän rahaa, kuin perusjamppa ruokatunnillaan.

    Halvalla voi saada uskomattoman hyvää - ja nopeasti! Esimerkiksi eilen valmistin aamulla itselleni thaimaalaisen papaijasalaatin vartissa. Jotkut kuluttavat aamulla aikansa meikkaamiseen, minä kokkaamiseen. Tärkeää aamuisessa lounaan valmistamisessa on, että tietää tarkalleen, mitä tekee ja että kaikki tarvittava löytyy jääkaapista. Aamulla ei todellakaan ole aikaa lähteä fiilistelemään, joten homman on sujuttava rutiinilla.

    Olen viimevuosina oppinut käyttämään mausteita ja raaka-aineita uskaliaammin ja ymmärtämään, mitkä maut sopivat yhteen. Sen oppii vain kokeilemalla. Kun keittiön kaapista löytyy esimerkiksi korianterin siemeniä, valkosipulia, soijaa, wasabia ja tuoreita vihanneksia, saa jo aikaan sellaisen gourmet-annoksen, että kelpaa vaikka vieraille tarjota. Bravuurini wasabilohi, on tästä hyvä esimerkki: ruokalajia kehutaan aina. Arvaa miten se tehdään? Lohen pintaan suolaa, sitruunaa ja wasabia ja koko homma uuniin. Idioottivarmaa.

    Kulinarismi ei siis tarkoita kymmenien eurojen investointeja kaupungin kalleimmassa ravintolassa, vaan tajua siitä, mikä sopii yhteen minkäkin kanssa ja paljonko sitä jotakin tarvitaan sen jonkin pimppaamiseen (hieno lause!). Huono tai kokematon kokki voi pilata parhaatkin raaka-aineet, jos niitä käsittelee väärin. Ja halvallakin voi kokea itsensä kulinaristiksi - tai saada ainakin kaverit luulemaan, että on sellainen!

    Mitkä sitten ovat kulinaristin lempimakuja aamutuimaan? Minulle täydellisiä aamiaismakuja ovat kaurapuuro, mustikat, banaani, hunaja, rusinat ja vihreä tee. Niillä kun aloittaa aamun, tuntee itsensä kuninkaaksi. Parastahan tässä on se, että kunkkuaamiaiseni on luomun ja reilun riemuvoitto. Kaurapuuro on kotimaista ja halpaa ja luomua, marjoja saa itse metsästä (jos hoksaa lampsia sinne silloin kun niitä on), hunajakin on kotimaista luomua, banaanit saa Reiluina ja Stokkalta jopa luomuna ja rusinatkin saa niinikään luomuna. Samaten vihreää teetä saa organic-laatuna ja parasta mahdollista vettä tulee hanasta. Meillä suomalaisilla on kuulkaa ylhäiset oltavat! Kaurapuuro vaan haltuun, ei tarvitse miettiä lamaakaan, kun hiutalepaketin saa reilulla eurolla. Siinä on kulinarismia kerrakseen. Oatmeal on Nykissä terveysruokaa!

    Papaijasalaatin valmistusohjeen ja aamupuuron pimppaamisen niksit löydät täältä.

    Aapo Korkeaojan havainnollisen dyykkausblogin löydät puolestaan tämän linkin takaa.
     

    Kommentoi 1 Lue kommentit


  • Kuivaa puuhaa

    Koko viikoksi on luvattu sadetta ja myrskyä, mutta koita ehtiä jossain välissä vielä sienimetsälle - tai torille... Se palkitsee, katso vaikka!

     

    Aika ruhtinaallinen saalis, eikö? Tässä lupaamani säilöntävinkit:

    1. Omenat

    Omppuja voi kuivattaa, mehustaa tai hillota. Lue aikaisempi blogaukseni aiheesta. Videon omenapuolukkahillo syntyy samaan tapaan kuin tavallinen omppuhillonikin, heitä vaan puolukat lopuksi sekaan, äläkä turhaan kuumenna niitä. Näin marjojen ravitsemusarvo ei turhaan kärsi!

    2. Marjat

    Itse säilön marjoja sekä pakastamalla että kuivattamalla, mutta puolukoiden kuivattaminen ei ole ihan helppo juttu. Niissä on niin paksu kuori, että kuivuminen vie viikkoja, ellei omista marjankuivuria. Koska pakkanen on jo täynnä, eikä minulla ole marjankuivuria, päätin puolukoiden kuivattamisen sijaan kokeilla puolukkasnapsin valmistamista. Tein viime vuonna raparperisnapsia, jonka resepti sopii yhtä hyvin puolukoihinkin: tarvitset puolukkaa, maustamatonta viinaa, hunajaa ja kanelitangon. No joo, lasipurkistakin on hyötyä :)

    Tee näin: murskaa puolukat hienoksi. Jos heität puolukat snapsiin kokonaisina, ei niistä irtoa tarpeeksi makua. Itse hienonsin puolukat murskaksi morttelin nuijalla. Laita purkkiin viinaa ja puolukoita niin, että puolukat peittävät nesteen kokonaan (kuvagalleriassa on foto snapsista). Heitä sekaan kanelitanko ja hunajaa. Hunajaa on hyvä laittaa reilusti, mutta voit myös laittaa sitä maltillisemmin ja maistella snapsia sen valmistuessa ja lisätä hunajaa matkan varrella lisää. 

    Snapsia voi maustaa myös inkiväärillä, mintulla tai muilla mausteilla ihan oman maun mukaan. Nyt kun laitat lasipurkin kaappiin, saat snapsin juuri sopivasti joulupöytään! 

    Videon lopussa vilahtavat kuivatut mustaherukat kuivatin uunissa, mutta se vie kauan! Jouduin kuivattamaan marjoja uunissa kolmeen eri otteeseen, ennen kuin sain ne kuivaksi. Huh. Suosittelen siis mustaherukoiden kuivattamiseen marjankuivuria, jottei sähköä kuluisi ihan niin kauheasti kuin minulla. Lopputulos on kätevä ja kompakti, mutta marjat on kuivatettava ehdottomasti huolella, jotteivat ne homehdu.

    Vielä en osaa sanoa, kuinka variksenmarjojen kuivattaminen onnistuu, mutta kokeilen uunikuivattamista siten, että murskaan marjat ennen kuin laitan ne uuniin. Variksenmarjoissakin on aika paksu kuori, joten veikkaan projektin olevan mahdoton, ellei kuorta ensin riko jotenkin. Palaan tähän!

    ...Tosin, jos sinulla on hyviä ideoita variksenmarjojen varalle, kerro ihmeessä vinkkisi blogaukseni perässä!

    Kaikki kuivatut marjat sopivat hyvin vaikka kotitekoisen myslin sekaan. Herkkumysliohjeeni löydät täältä.

     3. Sienet

    Jos et jaksa tai voi hankkiutua sienimetsään, ei hätää. Sieniä saa juuri nyt myyjäisistä ja markkinoilta kohtuulliseen hintaan, mars hamstraamaan siis!

    Siinä missä marjojen kuivattaminen huoneenlämmössä on mahdotonta, on se sienten osalta helppoa. Jos kotona vieläpä sattuu olemaan sauna tai uuninpanko, saa pellille levitetyt sienet kuivaksi yhdessä yössä. Esimerkiksi suppilovahverot kuivuvat näin: putsaa sienet ja halkaise ne. Sienten halkaiseminen nopeuttaa kuivumista ja näin varmistat, ettei sienen sisällä ole matoja. Levitä sienet väljäkseltään leivinpaperille ja anna kuivua joko huoneilmassa tai saunan tai uunin jälkilämmössä. Toki sieniä voi säilöä pakastamallakin, mutta kuivattaminen vie vähemmän energiaa ja sienet mahtuvat näin myös pienempään tilaan!

    Kuulinpa ystävän tutusta, joka valmisti sienistäkin snapsia, mutta itse en taida tähän lähteä. Kammottava ajatus!

    Siinä siis säilömisvinkkejä, joilla pääset ainakin alkuun. Toivottavasti mahdollisimman monen keittiössä otetaan kotimaiset herkut talteen. Se säästää talvella sekä lompakkoa että ympäristöä. Ekologista ja herkullista! Ja tosiaan: olen itse vasta säilömisurani alkutaipaleella, joten jaa ihmeessä omat säilömisvinkkisi blogaukseni perään! 

     

    Kommentoi 7 Lue kommentit


kirjoittajasta

Noora loves eko,reilu ja luomu

Toimittaja Noora Shingler seikkaili trendien näkymättömien arvojen maailmassa vuonna 2009. Blogi paljastaa helppoja vinkkejä eettisen, ekologisen, terveellisen ja tyylikkään elämän kulutusvalintoihin.

kommentoiduimmat

Muualla Yle.fi:ssä