noora loves eko,reilu ja luomu

  • Lasi on ekologista luksusta

    Lähes kaikki ruokatavara on pakattu muoviin ja usein tuntuu, että vähemmälläkin muovittamisella pärjäisi oikein hyvin. Harmillisesti myös monet luomutuotteet myydään muoviin pakattuna. Muovia käytetään koska se on kätevä ja kestävä materiaali, mutta mielikuva muovista on lähinnä halpa, roskaava ja epäekologinen (vaikkei se aina niin olekaan). Lasi sen sijaan on materiaalina ekologinen. Lasipakkaus on 100% uudelleenkäytettävä, materiaali ei kärsi kierrätyksestä, eikä lasi voi luovuttaa makua tai kemikaaleja elintarvikkeeseen. Lasi ei pakkausmateriaalina ole yhtä kätevä kuin muovi, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan sillä e ole kuluttajalle niin suurta merkitystä kuin kuvittelisi! 

    Euroopan pakkauslasivalmistajien yhdistyksen FEVEn uuden tutkimuksen mukaan terveellisyys ja ympäristöarvot ovat kuluttajille yhä useammin tärkeämpiä arvoja kuin mukavuus: 45 prosenttia vastaajista ostaisi kaupassa käydessään lasipakkauksessa olevan tuotteen, mikäli siihen olisi mahdollisuus.Tutkimuksessa haastateltiin 6200 henkilöä 12 eri maasta. Kyseessä on yksi kattavimmista koskaan tehdyistä pakkausalan kuluttajatutkimuksista.

    FEVEn tutkimuksen mukaan suurin osa kuluttajista on huolissaan pakkausmateriaalin mahdollisista vaikutuksista elintarvikkeisiin: 48 prosenttia sanoo, että lasipakkaus on terveyssyistä paras valinta . 69 prosenttia sanoo, että lasipakkauksessa elintarvikkeiden maku ja ravintoaineet säilyvät parhaiten. Esimerkiksi säilönnässä lasi on materiaalina voittamaton. 

    Kolme neljästä eurooppalaisesta sanoo lasin olevan paras pakkausvalinta elintarvikkeille ja juomille. Itsekin ostan mielelläni virvoikkeet ja etenkin viinin(!) lasipullossa, muovi tuntuu halvalta ja ankealta. Enkä ole yksin. FEVEN tutkimuksen mukaan kuluttajat kokevat, että lasipakkaus nostaa tuotteen arvostusta ja lasiin liittyy mielikuva korkeasta laadusta. Lasipakkauksessa olevia tuotteita pidetään arvokkaampina kuin muita.

    Esimerkiksi hunajaa ostaessani huomaan mielelläni maksavani lasipurkissa myytävästä luomuhunajasta enemmän kuin muovipurkin hunajasta. Hunaja tuntuu arvokkaammalta lasipurkissa ja käytän sitä näin myös säästäväisemmin. Lasin suosimiseeni on myös muita kuin mielikuvasyitä: kotipihastani tai edes parin korttelin säteellä ei löydy energiajaeroskista, mutta sen sijaan lasinkeräyspiste on kadun toisella puolella. Valitsen jo pelkästään kierrätyssyistä, aina kun mahdollista, lasin muovin sijaan.

    Lasin keräys ja kierrätys on Suomessa huippuluokkaa. Pirkanmaan ympäristökeskuksen tekemän valtakunnallisen tutkimuksen mukaan suomalaiset kierrättävät parhaiten uudelleentäytettäviä lasipulloja (96 %) ja kertatäytteisiä lasipulloja (94 %). Uskon ison kierrätysprosentin olevan fiksun logistiikan ansiota: lasipulloissa on pantti ja lasinkeräys on järjestetty erinomaisesti ja kattavasti koko Suomessa. Muovipulloissakin on toki pantti, mutta entä kaikki muu muovijäte, eikö sille voisi tehdä saman kuin lasillekin? Energiajaepömpelit vaan kaikkien lasinkeräyspömpeleiden kylkeen! Ja ne kaikki muovikassit, pantti niihin. Kuvitelkaapa, että muovipusseistakin saisi takaisin sen 10 senttiä kun ne palauttaa keräyspisteelle...

    Takaisin lasiin. Lasipakkaus on ainakin itselleni jonkinlaista arkiluksusta, joka saa meikäläisen kohtelemaan tuotetta paremmin ja arvostamaan sisältöä enemmän, kuin jos kyseessä olisi muovipakkaus. Esimerkiksi kaikkein hienoimmat kosmetiikkatuotteet pakataan lasiin ja lasipurkissa oleva kasvovoide vaikuttaa laadukkaammalta kuin muovipurkin vastaava, vaikka se olisikin ihan samaa tavaraa. Laatumielikuva pätee myös viiniostoksilla: kukapa ostaisi muovipulloviiniä hienoa tilaisuutta varten? Myös makeiset ovat lasiastiasta tarjottuna paljon herkullisemman oloisia kuin muovipussin pohjalta kaivettuna. Vastaavia esimerkkejä on vaikka kuinka! Lasi on luksusta ja onneksi myös ekologista. Harmi vaan, että lasipakkaus painaa paljon ja häviääkin siksi usein muoville. Kotona muovipakkauksen tuotteen voi kuitenkin sijoittaa luksuksesti lasipurkkiin, edes sen mielikuvan tähden. 

     

    ****************

    Mikä FEVE? Yhdistys edustaa lasipakkausteollisuutta Euroopassa ja kansainvälisissä yhteyksissä. Se toimii alan keskustelufoorumina. FEVE edustaa lasiteollisuutta eurooppalaisten poliittisten instituutioiden ja muiden elinten suuntaan ympäristöön, kauppaan ja muihin kysymyksiin liittyen. FEVE edistää lasipakkausten käyttöä ja lasin kierrätystä. Se tukee eri maissa olevien lasinvalmistajien ja paikallisyhdistysten työtä.

    Lisätietoa FEVEn kuluttajatutkimuksesta löydät täältä.

     

    Kommentoi 5 Lue kommentit


  • Lontoossa voileipäkin pakataan vastuullisesti

    Kävin vastikään Lontoossa ja silmäilin ihaillen ruokakauppojen tuotevalikoimia: edullisia luomutuotteita, superfoodeja, mitä erilaisempia ei-sokeroituja mehuja, siemen-pähkinä - sekoituksia ja FSC- pahvipakkauksiin pakattuja sandwitchejä!

    Osallistuin edellisviikolla vastuullisen paperinkulutuksen infotilaisuuteen, jossa puhuttiin FSC-paperista. Täällä meillä ei vastuullisesti kaadetun metsän puusta valmistettua paperia vielä juurikaan käytetä edes tulostuspaperina, mutta Englannissa siihen pakataan jo eväätkin!

     

     

     

    Kuvat: Noora Shingler

    FSC (Forest Stewardship Council) tarkoittaa vastuullisesti hoidetusta metsästä peräisin olevaa puuta.

    "Maailmassa on tällä hetkellä huomattava määrä vastuullisesti hoidettuja metsiä ja puuvillaviljelmiä. Valitettavasti kuitenkin suurin osa sellun valmistukseen käytettävästä puusta on peräisin hakkuilta, joissa vaarannetaan luonnon monimuotoisuutta, paikallisväestön elinkeinoja tai puu on peräisin laittomasti hakatuista metsistä". Näin FSC-aihetta avataan WWFn Vastuullisen paperin hankinnan oppaassa. WWF pitää FSCtä luotettavimpana puumateriaali-sertifikaattina.

    FSC tasoja on kolmea erilaista:

    1) FSC Recycled tarkoittaa, että tuotteen valmistukseen on käytetty puuta tai puukuituja, jotka on saatu tuotteista, jotka ovat poistuneet käytöstä joko kulutustuotteina tai yritysten toiminnassa. Kierrätystä siis, ihan niin kuten nimi sanookin. Tämä on siis ehkä "ekoin" FSC merkki.

    2) FSC Mixed Sources - tuotteiden puu on peräisin FSC-sertifioidusta metsästä, kontrolloiduista lähteistä ja/tai on kierrätysmateriaalia. Vähintään 70% tuotteen materiaalista tulee olla käytettyä.

    3) FSC Controlled Wood tarkoittaa, että raaka-aine ei ole FSC-sertifioitua, mutta yritys on kontrolloinut puun alkuperää siten, että tuotannossa ei ole epäeettisitä lähteistä* peräisin olevaa puukuitua.

    Kuluttajana tuntuu hankalalta ehkä ymmärtää kaikkia erilaisia merkkejä ja niiden tasoja, mutta tässä(kin) kannattaa muistaa, että edes joku FSC-tasoista on parempi kuin tuote, jossa ei ole mitään tietoa puuraaka-aineen alkuperästä. Laittomia hakkuita on valitettavasti yhä paljon ja kaupassa on ihan mahdoton tietää, mistä paperimateriaali on kotoisin.

    FSC-logot eivät ole vain Lontoon juttu, kyllä niitä näkyy harvakseltaan Suomessakin: olet saattanut nähdä FSC-logon pihakalustemainoksissa tai kirjekuoren takana. Minä haluaisin FSC-sertifioidun käyntikortin! Ja ne voikkaripakkaukset, mutta niihin meillä taitaa olla vielä aika pitkä matka.

    Vielä matkailusta... Ruokakaupat ovat itselleni melkeinpä reissaamisen kohokohtia. Ruokakaupat kertovat paljon enemmän paikallisesta ruokakulttuurista kuin se, mitä ravintoloista tai kahviloista saa. Tämä on tietenkin vaan oma mielipiteeni! Mutta vinkkinä: seuraavalla ulkomaanreissulla, varaapa vähän tavallista enemmän aikaa ruokakaupassa asiointiin ja tutki hyllyjä! Saatat tehdä jänniä löytöjä. Tiesitkö esimerkiksi, että  Japanissa myydään yksittäispakattuja kananmunia, joissa on paistamiseen tarvittava öljy mukana omassa pussissaan! Lontoossa positiivisin kauppalöytöni taisi olla raakasuklaalevy, joka on maustettu gojimarjoilla ja kurpitsansiemenillä, nami! Se tosin oli pakattu muoviin...

    WWFn Opas vastuullisen paperin hankintaan löytyy täältä.

    Kommentoi 3 Lue kommentit


  • Lopetetaan nössöily!

    Tämä nössöilymme heijastuu yhteiskunnassamme kaikkialle: me emme välitä muista tippaakaan, me välitämme vaan itsestämme. Me haluamme puhdasta ja terveellistä, turvallista ja halpaa, mutta ostamme silti ulkolaista, epäeettistä, lapsityöllä teetettyä ja surkeaa laatua. Miksi me nössöilemme?

    Lauantain vastainen yöni päättyi poliisin seurassa. Puolustin humalaista virolaismiestä, jonka yökerhon järjestyksenvalvoja pahoinpiteli täysin ilman syytä ravintolan ovella. Se, että ravintolan asiakkaiden turvallisuudesta vastaava henkilö pahoinpitelee itse asiakkaita, on tietenkin absurdia ja surullista. En mene siihen nyt tämän syvemmin, mutta arvatkaapa mikä on vieläkin huolestuttavampaa? Se, ettei yksikään jonossa seisseistä ihmisistä eleelläkään puolustanut miestä, jota murjottiin ilman syytä! Ja kyllä, jonossa oli myös raavaita miehiäkin eikä vaan meitä hentoisia naisia. Mikä suomalaisia vaivaa?

    Minä tiedän vastauksen: me pelkäämme. Me olemme nössöjä.  Kun baarin ovimies löi asiakkaan pään betoniseinään, runnoi tämän jäiseen lumihankeen, painoi nyrkkiä naamaan ja huusi ”vitun huora!” ei kukaan tehnyt mitään. En minäkään! Pelkäsin, että tämä turvallisuusalan ammattilainen muljuttaa minutkin. Sitä hän tuskin olisi tehnyt, mutta riskin olemassaoloon vedoten en tehnyt mitään. Kun tilanne oli rauhoittunut, kävelin tosin suurieleisesti pois jonosta ja totesin ystävilleni, että ”eipä taidettu mennä tänne”.

    Jäin ystävineni kiroamaan suomalaista yhteiskuntaa parin metrin päähän ravintolan ovesta, kun sattumalta paikalle kaarsi poliisi. Kerroimme tilanteen ja poliisin seurassa nössö-Noorakin uskaltautui kohtaamaan järjestyksenvalvojan. Säälittävää.

    Meidän lauantaiyön jonottajien nössö käytös on pelottavaa esimerkkiä siitä, mihin yhteiskunta on menossa ja on jo mennyt: meitä kiinnostaa ainoastaan oma napamme ja oma mukavuusalueemme. Siihen, että ihmistä hakataan omien silmien edessä ei haluta puuttua, koska siitähän saattaa vaikka tulla harmia itselle! ”Se on varmaan tehnyt jotain ansaitakseen kovat otteet” sanoi jonossa joku. En tiedä mitä ravintolassa oli tapahtunut aikaisemmin, mutta kun asiakas pyrkii t-paidassa pakkasesta sisälle, käyttämättä laisinkaan väkivaltaa tai edes solvaavia sanoja, ei kenellekään ole oikeutta kajota häneen, saatikka hakata häntä! Etenkään sillä, jonka ammatti on suojella häntä!

    *Paljon kirjosanoja tähän kohtaan*

    On naurettavaa ehkä puhua ensin pään hakkaamisesta betoniseinään ja verrata tilannetta luomutomaattien myyntiin, mutta teen sen silti: Me olemme nössöjä. Piste. Me emme koe vaivan arvoiseksi laittaa tikkua ristiin, ellemme koe teoistamme välitöntä hyötyä. Siis näkyvää ja konkreettista hyötyä itse. Minä, minä, minä. Sama koskee niin toisen pahoinpitelemiseen puuttumista kuin ekologisten tuotteiden valintaa kaupassa tai julkisen liikenteen suosimista. Olemme laiskoja ja nössöjä. "Mitä minä hyödyn siitä, että menen bussilla? Niitä kiinalaisia on kuitenkin jotain biljardi" sanoi joku ruokalassa. Nössöilyn kuningas.

    Haastan sinut heti tilaisuuden tullen astumaan oman mukavuusalueesi ulkopuolelle ja lopettamaan nössöilyn. On ihan sama missä olet ja mitä teet, mutta ota pieni askel epämukavaan suuntaan ja kokeile miltä se tuntuu. Voit vaikka auttaa täysin vierasta ihmistä, valita biopussin sen ainaisen muovin sijaan, pyöräillä töihin (kun säät sallivat), osallistua mielenosoitukseen, alkaa käyttämään omaa kahvimukia työpaikan kahviossa, puuttua seuraavan kerran keskusteluun kun mieskollega kommentoi naisia sovinistiseen sävyyn ja niin edelleen. Minä puolestani päätän, että en omaa asenneongelmaa seuraavaa kohtaamaani järjestyksenvalvojaa kohtaan, vaan hymyilen ja ajattelen hänestä vain positiivisia ajatuksia.  

     

    Kommentoi 9 Lue kommentit


  • Luomujauhojen lähteellä

    Luomuvilja on tärkeässä osassa ruokavaliossani. Syön kaurapuuroaamiaisen pari kertaa viikossa ja kuukausittain valmistan itse luomukaurasta mysliä. Lisäksi herkuttelen rukiilla, joko leipomalla karjalanpiirakoita tai ostamalla tuoreen ruisleivän. Luomuvilja on siis lähes päivittäinen ruokarutiini ja sydäntäni lähellä. Olinkin iloinen saadessani mahdollisuuden kurkata Helsingin Myllyn uumeniin, sillä monen teidän tapaan, olen tähän saakka tutustunut lähinnä lopputuotteeseen, jauhoihin, leseisiin ja hiutaleisiin.   

    Vuonna 1934 perustettu Helsingin Mylly on Suomen suurin kotimaisen luomuviljan jalostaja. Luomulla on kova kysyntä etenkin maailmalla, Suomessakin suosio on kasvussa. Aivan kuten muissakin elintarvikkeissa, myös jauhojen osalta luomu on kemikaalivapaampaa kuin tavanomaiset tuotteet:

    "Luomuelintarvikkeissa pyritään käyttämään mahdollisimman vähän lisäaineita. Sallittujen lisäaineiden määrä on vain kymmenesosa tavanomaisissa elintarvikkeissa sallituista lisäaineista. Suurin osa sallituista lisäaineista on luonnossa esiintyviä yhdisteitä, kuten esim. sitruunahappoa ja pektiiniä. Väriaineiden ja keinotekoisten makeutusaineiden käyttö on kiellettyä, kuten myös säteilytys ja geenimuuntelu (GMO)".

    -lähde: Helsingin Mylly

    Jos joku Suomessa osaa hyödyntää kasvavan luomutrendin, on se juuri viljateollisuus: Helsingin Mylly vie jopa 85% luomutuotteistaan ulos maasta, Euroopan alati kasvaville luomumarkkinoille. Eikä vienti rajoitu vaan Eurooppaan, esimerkiksi kaurahiutaleita viedään Australiaan saakka!

     

    Kunpa minulla olisi muutama lisäkäsi, niin olisin raporteerannut teille myllyn sisältä enemmänkin. Mutta pieni taaksepäin kelaus siis: viljaerät tuodaan myllyyn luonnollisesti monesta eri lähteestä, sekä tavanomaisena että luomuna. On tärkeää käsitellä luomu ja tavallinen aines erikseen ja siksi viljasiilojen puhtaanapito on erityisen tärkeää. Tavalliset ja luomut jauhot käsitellään samoissa siiloissa ja siksi säiliöt onkin pestävä jauhojen käsittelyn välissä, jottei luomujauhojen sekaan päädy tavanomaista ainesta. Säiliöitä ei luonnollisestikaan pestä vedellä, vaan jauhoilla! Säiliö "huuhdellaan" aina luomujauhoilla, eli tavanomaisen jauhon seassa voi olla luomuainesta, mutta luomun seassa ei koskaan voi olla tavallista.

    Kun jauhot ja hiutaleet on pakattu, matkaavat ne Suomesta toisinaan jopa Australiaan, mutta myös Idän kasvaville terveysmarkkinoille. Esimerkiksi kaurahiutaleita käytetään kuulemma melkoisen eksoottisestikin: sekaan laitetaan porkkanaa ja muita vihanneksia ja kaurapuurosta tuleekin meikäläisten suosiman aamiaisen sijaan terveyslounasta. Kaikkea sitä...

    Suomalaisella kauralla olisi potentiaalia vaikkapa trendikkääksi superfoodiksi, kun se vaan brändättäisiin ison maailman tyyliin.

    ... Ja mitä superfoodit ovat? Siitä pian oma postauksensa!

    Kommentoi 1 Lue kommentit


  • Luonnonmukainen ihonhoito kunnioittaa ihmistä ja luontoa







    Siinä missä ekologisuus ja eettinen ajattelu valtaavat alaa kuluttajan mielissä ruokakaupassa, koskevat samat ajankohtaiset – ja toisaalta vuosituhansia vanhat – ilmiöt myös kosmetiikkaa. Luonnonmukainen tai luonnollinen ei tarkoita ainoastaan ilman kemikaaleja kasvatettuja vihanneksia, vaan myös laajaa skaalaa kosmetiikkatuotteita, -valmistajia ja -brändejä.

    Erilaisten allergioiden ja yliherkkyysoireiden yleistyessä on Suomessakin alettu kiinnostua siitä, mitä iholle ja hiuksiin oikeastaan laitetaan ja mitä pitkäaikaisvaikutuksia kemikaaleilla on.  Mitä tarkoittaa se pieni präntti rasvapurkin kyljessä? Tulisiko siitä ymmärtää jotakin? Onko purkin sisällöllä hirveästi väliä?

     

    Sertifikaatti takaa tuotteen turvallisuuden ja aitouden

    Ennen kuin tuotteita voi vertailla, on tärkeää ymmärtää mitä tarkoitetaan luonnon- ja luomukosmetiikalla. Käytetyt raaka-aineet ovat nimensä mukaan luonnollisia, eivät keinotekoisia eli synteettisiä. Mutta mikä ero on luonnonkosmetiikalla ja luomukosmetiikalla? Sen osaa selvittää Pro Luonnonkosmetiikan luennoitsija ja asiantuntija Minna Viinikallio:

    - Asia kannattaa ajatella niin, että luonnonkosmetiikka on yläotsikko ja luomukosmetiikka on sen alaotsikko. Luonnonkosmetiikkassa ei ole määritelty aivan tarkkoja määriä sille luomuainesosien määrälle, jota tuotteissa käytetään. Pyrkimyksenä kuitenkin on käyttää niin paljon luomuainesosia kuin mahdollista. Sen sijaan luomukosmetiikassa määritelmät ovat tarkempia. Luomukosmetiikassa on luonnollisestikin enemmän luomuainesosia kuin luonnonkosmetiikassa, mutta myös luonnonkosmetiikka sisältää luomuainesosia. Kun käyttää sertifioituja luonnon- tai luomukosmetiikkabrändejä, voi olla varma siitä, että käyttää turvallista ja testattua kosmetiikkaa. On hyvä suosia sertifioituja merkkejä, sillä luonnollisuudella ratsastaa nykyään moni merkki, jolla ei ole mitään tekemistä luonnonkosmetiikan kanssa! selvittää Viinikallio.

    Sertifikaatti onkin helppo nyrkkisääntö: kun tuotteella on sertifikaatti, on se testattu ja turvallinen sekä ihmisille että luonnolle. Laajimmalle levinneet luonnonkosmetiikkasertifioijat ovat saksalainen BDIH sekä italialainen AIAB. Englantilainen Soil Association ja ranskalainen Ecocert puolestaan sertifioivat luomukosmetiikkaa. Kaikki neljä sertifikaattia takaavat tuotteiden luonnollisuuden ja sen, että käytetyt ainesosat ovat turvallisia.

    Ammattilaisesta apua tuotteiden löytämiseen

    Olen nyt perillä siitä, miten löydän luotettavat tuotteet – kosmetiikkamarkkinoilla huijatuksi tuleminen kun ei ole tavatonta... Mutta kannattaa silti muistaa, että luonnonkosmetiikkaan pätee sama kuin muuhunkin: kaikki tuotteet eivät sovi kaikille ja siksi yhtä merkkiä kokeilleena ja pettyneenä ei voi vetää johtopäätöstä kaikesta luonnonkosmetiikasta. On tärkeää kokeilla ja etsiä itselle paras tuote, ja siinä auttaa parhaiten ammattilainen. Minä annoin kasvoni helsinkiläisen kauneushoitola Eko-Egon Elina Taavitsaisen käsiin. Taavitsainen suosittaa malttia niille, jotka haluavat siirtyä tavanomaisen kosmetiikan parista luonnollisempien tuotteiden pariin ja peräänkuuluttaa kokonaisvaltaista ajattelua:

    - Aloitan asiakkaan kasvohoidon mielelläni selän käsittelyllä. Selkärangan nikamaväleistä lähtevät hermot vaikuttavat sisäelimiimme ja selän hoitaminen heijastuu sitä kautta koko elimistöön. Myös kiinalaisessa ja intialaisessa lääketieteessä selän akupisteet ja chakrat ovat keskeisessä asemassa. On tietenkin myös tärkeää tutustua asiakkaaseen huolella ja tietää mahdollisimman paljon elämäntavoista, harrastuksista, ruokavaliosta, allergioista ja sairauksista – sillä kaikki vaikuttaa ihoon.

    Taavitsainen kyselee minulta huolella edellä mainitut asiat ja päätyy tekemään savihauteen alaselkääni. Se pidetään vaikuttamassa koko kasvohoidon ajan.  Lapaluiden alla on wine&dine-alue, jota hoitamalla rentoutetaan vatsaa. Vatsan rentoutuminen puolestaan heijastuu myös ihoon. Kasvojen hoitamisessa tarvitaan aivan yhtä paljon sisäistä kuin ulkoista hoitoa, ja stressin laukaiseminen on Egolaisille tärkeää:

    - Nykyihminen elää niin hektistä elämää, että monet unohtavat hoitaa itseään hoitaessaan kaikkea ja kaikkia muita. Me panostamme täällä siihen, että asiakas saa hyvää hoitoa, rentouttavaa musiikkia - tai hiljaisuutta - sekä myös makunautintoja. Oikea ravinto on tärkeä asia ihonkin hoidossa, Taavitsainen lisää.

    Valkosavi-riisimaito-kookos-naamion vaikuttaessa kaalinlehtien kanssa kasvoillani mietin, miksi onkin niin, että tiedämme vihannesten, hedelmien, runsaan veden juonnin, hyvien rasvojen ja vitamiinien olevan meille tärkeitä, mutta kosmetiikkaostoksilla luonnontuotteet ovat monelle tuntemattomia?

    - Kun luonnollista ravintoa pidetään ihmiselle parhaana ravintoa ja puhtaita raaka-aineita oikein peräänkuulutetaan, niin  miksi kosmetiikassa väitetään päinvastoin? Miten synteettinen voi olla iholle parempaa kuin luonnon omat aineet? kysyy estonomi Minna Viinikallio retorisesti ja jatkaa:

    - Kosmetiikan vaikutuksia on tutkittu tähän saakka lähes pelkästään ihmisen kannalta, ja niiden loppusijoituspaikka on unohdettu täysin tai sitä ei ole ymmärretty. Kosmetiikan keinotekoisten aineiden vaikutuksesta ympäristöön puhutaan ihan hirveän vähän, vaikka kyseessä on iso ja vakava ongelma. Jätevedenpuhdistamoita ei ole suunniteltu suodattamaan kosmetiikan kemikaaleja ja ne päätyvätkin suureksi osaksi meriin ja luontoon.

    Eko-Egossa lähestulkoon kaikki hoidoissa käytetyt aineet menevät asiakkaan päältä bioroskiin, todellista ympäristöajattelua!

    Luonnonkosmetiikka ei kerry ekosysteemiin

    Luonnonkosmetiikan ympäristönäkökulmaa  tukee vastikään julkaistu Rita Stiensin kirja Totuus kosmetiikasta. Kirjassa kerrotaan, kuinka turistirantojen korallien värit haalistuvat aurinkorasvojen uv-filttereiden jouduttua ihmisten ihoilta meriveteen. Ruotsin luonnonsuojeluliitto puolestaan tutkitutti aikaisemmin tänä vuonna aurinkorasvojen ympäristöön kertyvien aineiden määrän, ja tulos oli huima: jokaisessa tutkitussa tuotteessa oli 1 - 4 luonnolle haitallista kemikaalia.

    On siis iso ekoteko käyttää luonnonkosmetiikkaa!  Sertifioitu, luonnonmukainen kosmetiikka eroaa tavanomaisesta markettikosmetiikasta monella tavalla. Luonnonkosmetiikka ei sisällä:

    -    synteettisiä hajusteita

    -     väri- tai säilöntäaineita

    -    kovia, vaahtoavia pesutensidejä

    -    silikoneja tai mineraaliöljyjä

    Lisäksi luonnonkosmetiikassa käytetyt raaka-aineet ovat kasvi- tai kivikunnan tuotteita kuten öljyjä, uutteita ja mineraalipigmenttejä.

    Perinteisessä kosmetiikassa eniten yliherkistymisreaktioita aiheuttavat hajusteet ja säilöntäaineet, joita ovat esimerkiksi paljon puhutut parabeenit. Sertifioidussa luonnonkosmetiikassa ei parabeenejä ole, eikä se myöskään sisällä alumiinia, jota on markettien antiperspiranteissa.

    Toimiiko luonnonkosmetiikka yhtä hyvin kuin perinteinen?

    25 vuotta luonnonkosmetiikan parissa toiminut Taavitsainen osaa kiteyttää nopeasti pääsyyn siihen, miksi hän vannoo luomukosmetiikan nimeen: paremmat tulokset.

    - Tulokset ovat huomattavasti parempia ja asiakkaat tyytyväisempiä. Me vähennämme ensisijaisesti asiakkaiden oman ihon ja kehon kemikaalikuormaa, ja bonuksena ympäristönkin kemikaalitaakka kevenee.  Kun asiakas saapuu vastaanotolle, arvioin hänen ihonsa ja sille sopivat tuotteet, ja siitä se sitten lähtee. Meillä on myynnissä luonnonkosmetiikkasarjoja, joihin kuuluu myös meikkejä ja hiustuotteita, Taavitsainen kertoo.

    Hyvä tapa aloittaa luonnonkosmetiikan kokeilu on siis vaikkapa varata aika kosmetologille, joka osaa kertoa eri tuotteista ja tehdä niillä hoitojakin. Luonnonkosmetiikalla tehdään samanlaisia hoitoja kuin perinteiselläkin kosmetologilla, kaikkea hieronnasta ja ihonpuhdistuksesta käsihoitoihin ja ehostuksiin. Tarjolla on myös uutuuksia kuten kivihierontaa, jota allekirjoittanut myös testasi ja ihastui kovasti!

    Itse en yhden käynnin perusteella osaa sanoa, onko luonnonkosmetiikalla tehty hoito iholleni parempi kuin perinteinen, mutta nautin äärettömästi siitä, että sain iholleni raaka-aineita, jotka tuoksuvat luonnolliselle ja lisäksi ihoni oli hoidon jälkeen erittäin heleä ja pehmeä. Pitää kokeilla uudestaan ja seurata hoidon pitkäaikaisvaikutusta. Ravinnon ja elämäntapojen tärkeyttä ei saa unohtaa: kaikki heijastuu ihoon.

    Luonnonmetiikkaa myyvät kosmetologien lisäksi luontaistuotekaupat sekä hyvin varustetut tavaratalot. Jos kiinnostuit kokeilemaan, löytyy ohesta listaus eri paikkakuntien luonnontuotteita käyttävistä hoitoloista. Lista täydentyy vähitellen. Jos omaa paikkakuntaasi ei lastassa mainita, saattaa lähelläsi kuitenkin olla luonnonkosmetiikkahoitola. Vinkkaathan minulle, jos tiedät hoitolan, joka listalta puuttuu!

    Sertifioitua luonnonkosmetiikkaa käyttävät hoitolat

    Löytyykö omalta kotipaikkakunnaltasi luonnonkosmetiikkaa käyttävä kosmetologi, jota haluat suositella muillekin? Lisää jutun perään oma kommenttisi ja vinkkaa muille Olotilan lukijoille!

     

    Kommentoi 14 Lue kommentit


  • Luovaa joulua!

    Olen aina rakastanut lahjojen antamista. Kyse ei kuitenkaan varsinaisesti ole antamisen ilosta, vaan askartelun ilosta. On ihan mahtavaa tehdä persoonallisia paketteja ja kortteja! Olen vuosikaudet tehnyt kavereille kollaaseja kortteihin ja lahjoihin leikkelemällä sanoja, kirjaimia ja lauseita lehdistä ja liimailemalla niitä uuteen muotoon. En ole tietenkään tehnyt tätä ekologisista lähtökohdista vaan silkasta luovuudesta ja ilosta, mutta käytäntö on myös ekologinen.

    Katsoin vastikään John Websterin dokumenttielokuvan Katastrofin aineksia, jonka eräässä kohtauksessa perheen äiti suree joululahjapakettien ankeaa ulkonäköä. Perhe vietti dokumenttiprojektin vuoksi vuoden ilman tuotteita, joiden valmistuksessa on tarvittu öljyä. Niinpä värikyllästetyt lahjapaperitkin piti unohtaa ja äiti kääri lahjoja melkein itkusilmässä ruskeaan paperiin.

    Riehuin elokuvan joulukohtauksessa kotisohvalla: ei asioiden tarvitse olla ankeita vaikka ne ovatkin ekologisia! AAARGH!!

    Olen tänä jouluna paketoinut lahjoja paketteihin, joita saajat tuskin ajattelevat ekologisina. Paketti on saajalle ensisijaisesti kaunis ja bonuksena tulevat ekologiset ominaisuudet: paperi maatuu, eikä kuormita ympäristöä väripigmenteillä. Paketti voi aivan hyvin olla kaunis ja ekologinen. Tärkeintä on käyttää lahjapaperia, joka kelpaa paperiroskikseen, nykyiset värikyllästetyt, ohuet, liukaspintaiset paperit eivät sitä tee. Tässä muutama niksi ekologiseen paketointiin:

    1. Sanomalehti
    Paketoin usein lahjoja esimerkiksi sarjakuvasivuihin. Olen myös käyttänyt japanilaisia sanomalehtiä, joita nappasin mukaani ison nivaskan lentokoneesta vuonna 2004 – niitä on yhä vieläkin jäljellä, vaikka olen käyttänyt paperia ties kuinka monessa lahjassa! Sanomalehdissä on niin paljon sivuja, että yhteen lehteen käärii parhaimmillaan kymmeniä lahjoja.

    2. Paperipussi
    Monet pienet lahjat mahtuvat hyvin ruskeaan paperipussiin, josta saa punaisella rusetilla kauniin jouluisen. Pimppaamisessa vain mielikuvitus on rajana!

    3. Pahvilaatikko
    Mikset antaisi lahjaa jenkkityyliin? Koristele vaikka kenkälaatikko kauniiksi ja anna lahja siinä. Laatikon voi säilöä ensi vuoteen ja käyttää uudestaan.

    4. Ruskea voimapaperi
    Erinomaista paketointiin, antaa vanhanajan fiiliksen.

    5. Kangas
    Esimerkiksi kirppareilta saa halvalla mitä ihanampia kankaita, jotka kelpaavat mainiosti paketin kääreeksi.

    6. Käytä vanhat paperit uudestaan
    Mummoni otti aina jouluisin talteen lahjojen paperit ja taitteli ne kauniisti, jotta ne voitiin käyttää uudestaan. Naureskelin ja ihmettelin mummon touhua lapsena, mutta nyt osaan arvostaa hänen säästäväisyyttään ja olen yllättänyt itseni tekemästä samoin. Lahjapaperien lisäksi säästän kaikki mahdolliset paperit, joita tulee erilaisten ostosten yhteydessä. Esimerkiksi tavallinen, valkoinen täytepaperi, jota käytetään vaikkapa herkästi hajoavien ostosten ympärillä ”pehmusteena” käy ihan hyvin paketointiin. Clue on paketin lisäksi lahjanarussa ja kortissa!

    Kaunista, luovaa ja ekologista joulua Olotilan lukijoille!

     

    Kommentoi 6 Lue kommentit


  • Mekkojahdissa Linnan jatkoilla

    Taas on yhdet Linnan juhlat juhlittu ja Suomi tokenee mekkokrapulastaan. Miten itsenäisyysjuhlinnan keskiössä aina ovatkin Linnaan kutsuttujen naisten koltut? Onhan se nyt vähän hassua, eikö? Mutta toisaalta, ymmärrän mekkointoilun täysin: me suomalaiset hienostelemme ja panostamme itseemme ylipäänsä aivan liian harvoin, ja ehkä Linnan juhlat konkretisoivat sen glamourin, jota niin moni meistä välillä kaipaa.

    Osallistuin viime yönä Linnan jatkoille etsien väenpaljoudesta muun muassa ekologisia juhlamekkoja:

     

    Sukelsin siis jonnekin Miina Äkkijyrkän, Ike Kanervan, Sami Sykön, Aira Samulinin, Jorma Uotisen ja Mikko & rouva Alatalon ja kymmenien epätoivoisten wannabe-julkkisten sekaan etsimään kiinnostavia juhlakolttuja. Etsin ja etsin mekkoja, tuntikausia. Vielä puolenyön aikankaan ei Teatterin jatkoilla ollut näkynyt yhtäkään ekomekkoa. Puuh.

     

    Hih, Heidi Hautala näytti tullessaan niin hukassaolevan näköiseltä, että ehkä minun olisi pitänyt mennä häntä jututtamaan. Mutta taidan olla huono julkkistoimittaja, kun haluan antaa ihmisten mielummin olla rauhassa, kuin mennä piinaamaan heitä joksenkin turhan tuntuisilla kysymyksillä. Minusta ei tule uutta Rita Tainolaa... 

    Klipillä mainitsemani, käytetyistä videonauhoista tehty mekko nähtiin Linnassa Katri Komin yllä, mutta en valitettavasti bongannut häntä jatkoilta. Olisin halunnut kokeilla, miltä videnauhamekko tuntuu, se nimittäin näytti kotisohvalta katsottuna melkoisen jäykältä ja tönköltä, mutta oli mielestäni kuitenkin ihan yllättävän näyttävän näköinen. Linnassa nähtiin myös mekko, joka oli valmistettu t-paidoista ja pyyhkeistä, mutta Hanna Sarén ei kertonut lähetyksessä, kenen yllä mekko oli! Harmittaa ihan vietävästi. Asia on minulle siis yhä mysteeri...

    Mekkoturhautumisten jälkeen, sunnuntain puolella yötä, bongasin vihdoin juhlista Johanna Sumuvuoren, jonka mekon protovaihetta kävin kurkkaamassa viime viikolla. Nyt mekko näytti tältä:

    Sumuvuoren mekko oli mielestäni jo protovaiheessa upea, mutta valmiina vieläkin kauniimpi.

    Johanna Sumuvuori kertoi olevansa tyytyväinen pukuunsa, eikä hermostusta ollut aiheuttanut edes se, että puku valmistui vasta vähän ennen kuutta itsenäisyyspäivän iltana!

    Johannan puvussa asusteina toimivat näyttävä hiuskoru ja minimalistiset korvakorut. Ranneke oli tehty samasta materiaalista, jota mekon hartiakoristeissakin oli käytetty. Aina ei siis suinkaan tarvitse ostaa - tai vuokrata (kuten Maria Jungner oli tehnyt) - kalliita ja aitoja koruja, myös huomattavasti halvempi ratkaisu voi saada kantajansa näyttämään arvokkaalta. Löydät kuvat asusteista gallerian puolelta!

    Sumuvuori itse ihaili etenkin PMMPn Paula Vesalan Vanhatapio-mekkoa, joka itseasiassa oli yksi omistakin suosikeistani. Myös Maria Guzenina-Richardson näytti upealta. Kysyessäni Sumuvuorelta, mitä hän ylipäänsä ajatteli Linnan muodista, totesi poliitikko, että toivoisi eri ikäisten naisten suosivan rohkeasti nuoria suunnittelijoita. Kaiken kaikkiaan Sumuvuori piti Linnan mekkoloistoa tyylikkäänä.

    Kuulemani mukaan useampikin mekko oli Linnassa toista (tai jopa kolmatta) kertaa päällä. Esimerkiksi Sari Sarkolmaalla oli yllään mekko, jota on käytetty juhlissa aikaisemminkin. Elina Moisio puolestaan pukeutui Johanna Sumuvuoren vanhaan Linna-mekkoon.

    Väsyttyäni tulosta tuottamattomaan ekomekkojahtiin, lopetin hienostelun ja suuntasin kotiin:

     

    Linnan juhlat 2009 -kuvagalleriaan pääset tästä.

    Hanna Sarénin muotikommentit puolestaan löydät täältä. Mitä mieltä olit uudesta kommentaattorista?

     

    Kommentoi 7 Lue kommentit


  • Melkein valmiina Linnan juhliin

    Monen ateljeen uumenissa uurastetaan parhaillaan linnanjuhlamekkojen parissa, niin myös tuoreen, Kultainen vaatepuu -tunnustuksen saaneen Tiia Vanhatapion liikkeessä, jossa kävin kurkkaamassa Johanna Sumuvuoren juhlamekon sovitusta. Videolla puvun kimpussa häärää Kirsi Nisonen, joka on yksi Vanhatapion käyttämistä ompelijoista. Vanhatapiolta Linnaan lähtee kaiken kaikkiaan kuusi pukua, joten mekkojen kanssa tarvitaan ulkopuolistakin apua.
     

    ... paitsi että Linnan juhlat ovat tietenkin TÄMÄN VIIKON sunnuntaina! Tein videon lauantaina, joten siksi puhun videolla "ensi viikosta".

    Johanna Sumuvuori kertoi klipin ulkopuolella, että hän satsaa vaatteisiin ja asusteisiin, joita voi käyttää niin kauan, kunnes ne "lahoavat". Esimerkiksi Sumuvuoren Dolce & Gabbanan korkokengät ovat menossa Linnaan jo kolmatta kertaa ja Johanna uumoili pitävänsä niitä niin kauan, kuin ne vaan kengän asian ajavat, aina ei siis suinkaan osteta uusia korkkareita. Asusteiden suhteen poliitikko on kuulemma minimalisti ja konservatiivinenkin, eikä kenkien lisäksi tulevista asusteista vielä ollut täyttä varmuutta. Näette lopputuloksen sunnuntain Linnan juhla -lähetyksessä!

    Sumuvuorella oli puvulleen kaksi vaatimusta: "vanhan maailman meiniki ja musta". Muutoin Vanhatapio sai vapaat kädet. Sumuvuori luottaa Vanhatapioon täysin, sillä designer on pukenut poliitikon Linnaan kaksi kertaa aikaisemminkin. Myös viisi muuta naista luottavat tänä vuonna Vanhatapioon, heidän joukossaan esimerkiksi Paula Vesala, Jutta Urpilainen ja Elina Moisio (joka menee Linnaan Sumuvuoren viime vuoden Vanhatapio-mekossa, jota on muokattu hieman erinäköiseksi). Vanhatapio kertoo, että saa usein asiakkailtaan vapaat kädet. Ammattilaiseen ostaan luottaa, ja tällainen perinteinen käsityöläisyys onkin ilahduttavasti Suomessa voimissaan, vaikka se ei helppo alavalinta olekaan. Vanhatapiolle vastikään myönnetty, arvostettu Kultainen vaatepuu -tunnustus on uljaasti liikkeen seinällä muistuttamassa, että massatuotannon ja nopeasti vaihtuvien trendien rinnalla on aina tilaa ja tarvetta aidolle ja kestävälle, ajattomalle designille.

    Johanna Sumuvuoren vaatekriisi (joka ei kuulemma ole kriisi missään vaiheessa ollutkaan) on ratkaistu, ja mekko valmistunee viimeistään sunnuntaiaamuksi. "Eräällä toisella" sen sijaan on vielä sunnuntain vaatevalinta täysin auki: olen menossa Linnan juhlien jatkoille (toimittajan ominaisuudessa) enkä tiedä vielä ollenkaan mitä pukisin päälleni! Huh, ehkä tässä vielä ehtii keksiä jotakin...
     

    PS: Seuraa Linnan juhlia Facebookissa ja Twitterissä kanavilla  #Linnanjuhlat ja #yle

     

    Kommentoi 1 Lue kommentit


  • Mukamatkailua

    Sain lukijoiltani armotonta kritiikkiä: ”Ei ympäristökoordinaattori saa lentää, tekopyhää!”. ”Elä niin kuin opetat”. Kyllä minä kriitikoitani ymmärrän, ihan täysin. Mutta halusin ikimuistoisen matkan, miten sellaisen saa loskassa, sateessa ja pimeässä? Olenko asennevammainen? Voiko pimeys olla ikimuistoista ja ihanaa vaihtelua?

    Luin hiljattain Alexander von Schönburgin kirjan Tyylikkään köyhäilyn taito. Kiinnostava opus.

    Kirjoittaja on itse köyhtyvästä aatelissuvusta ja jakaa kirjassaan niksejä tyylikkääseen, arvokkaaseen ja halpaan elämään. Schönburgin teoksessa on monia oivalluksia, mutta kaiken taustalla kuitenkin kajastaa katkeruus. Välillä se häiritsee lukijaa enemmän, välillä vähemmän. Itse mietin kirjan luettuani: onko Schönburg tilanteeseensa niin tyytyväinen kuin antaa ymmärtää vai onko raha sittenkin avain onneen?

    Luin kirjasta kuitenkin erään varsin huvittavan tavan ekomatkailla. Tämä voisi olla yksi vaihtoehto niille, jotka menevät naimisiin keskellä pimeyttä ja haluavat kuormittaa ympäristöä liikkumisellaan mahdollisimman vähän... Mukamatkustaminen!

    Schönburg kertoo kuinka Italiassa esintyy tätä ekomatkailun kiinnostavaa suuntausta, johon syynä ei kuitenkaan ole omien hiilidioksidipäästöjen vähentäminen, vaan raha. Tarkemmin: rahan puute. Jos elää Schönburgin oppien mukaan, pystyy naapureita huijaamaan helpostikin: kukaan ei ehkä elämäntyylistäsi hoksaa, ettei perheelläsi ole varaa matkustaa lomalle. Näytätte ehkä jopa niin varakkailta, että ulkomaanmatka vaan yksinkertaisesti kuuluu asiaan! Silloin täytyy imagon ylläpitämiseksi mukamatkustaa: kukat ja kissa viedään naapuriin, sanomalehden tilaus keskeytetään, pakkanen täytetään ruoalla, sälekaihtimet pidetään kiinni, puhelimeen ei vastata ja sähköpostiin (tai Facebookiin) ei tietenkään kajota. Sitten ollaan viikko kotona.

    Viikon kuluttua ollaan tulevinaan kotiin ja kerrotaan matkakohteesta asioita, jotka on opiskeltu netistä tai kirjoista. Edellisten lisäksi voisi vielä printata jonkun toisen lomakuvat verkosta ( ei kai sillä väliä ole kenen kameralla niitä biitsejä on kuvattu?), vedellä käsivarsiin itseruskettavaa ja käyttää reilusti aurinkopuuteria töihin palatessa… Kuka osaisi epäillä mukalomaa?

    Hommassa on vaan yksi ongelma: se on pirun tylsää. Kuka haluaa kökkiä viikon sisällä? Homma saattaisi toimia tietty niin, että on viikon jossain metsämökissä kenenkään tavoittamattomissa. Mutta onko sekään nyt kivaa? Oman matkani onnistumisen kannalta auringonvalolla ja lämmöllä oli niin iso rooli, etten olisi mitenkään muuten voinut käytettävissä olevan ajan puitteissa matkustaa lämpöön, paitsi lentäen.

    Lentomatkustaminen on iso hiilidioksidikuormittaja enkä tiedä kuinka selviän helmikuussa Brysseliin energiaseminariin lentämättä. Pakko varmaan olla menemättä paikalle. Saahan sen materiaalin sähköisestikin... ehkä? Kun vaan pyytää. Toukokuussa on edessä matka Englantiin: sen ajattelin taittaa junalla. 

    Lisätietoa Alexander von Schönburgin kirjasta löydät täältä.

     

    Kommentoi 16 Lue kommentit


  • Muovikassi päähän - koruna!

    Piipahdin viikonloppuna Tampereella ystävieni kanssa. Baari-iltaa varten valmistautuessa huomasimme kuitenkin katastrofaalisen asian:

    Pikku Myy -tyyli oli menestys ja Jenni taisi saada korun myötä inspiraation uuteen kampaukseenkin.

    Eihän muokkariletti tietenkään ole ideaalimateriaalia ihoa vasten käytettäväksi (materiaali on aika hiostavaa) ja muovikassikorun rakennekin oli aavistuksen tönkkö, mutta nutturan ympärille kääräistynä letti toimi ihan hauskasti. 

    Postauksen tilanne tapahtui niin ennalta-arvaamatta ja yhtäkkiä, etten ehtinyt ottaa tuhotusta muovipussista kunnollista ennen-jälkeen -kuvaa, mutta gallerian kuvien avulla pääset jyvälle työvaiheista. Hommaan sopii siis mikä tahansa muovikassi (vihannesosastojen hevi-pussit tosin saattavat olla aika haasteellisia) ja mattoveistä helpompi työväline ovat tietenkin sakset.

    ... Ja miksi matkassamme oli mattoveitsi? No tietenkin siksi, että sillä voi teroittaa kätevästi meikkikynät :)

    Nyt omat muovikassi-niksit jakoon! Mikä on villein tapa jolla sinä olet uusiokäyttänyt muovikassia? Vähemmänkin villit ideat toki kelpaavat!

    Kommentoi 5 Lue kommentit


kirjoittajasta

Noora loves eko,reilu ja luomu

Toimittaja Noora Shingler seikkaili trendien näkymättömien arvojen maailmassa vuonna 2009. Blogi paljastaa helppoja vinkkejä eettisen, ekologisen, terveellisen ja tyylikkään elämän kulutusvalintoihin.

kommentoiduimmat

Muualla Yle.fi:ssä