Tämä nössöilymme heijastuu yhteiskunnassamme kaikkialle: me emme välitä muista tippaakaan, me välitämme vaan itsestämme. Me haluamme puhdasta ja terveellistä, turvallista ja halpaa, mutta ostamme silti ulkolaista, epäeettistä, lapsityöllä teetettyä ja surkeaa laatua. Miksi me nössöilemme?

Lauantain vastainen yöni päättyi poliisin seurassa. Puolustin humalaista virolaismiestä, jonka yökerhon järjestyksenvalvoja pahoinpiteli täysin ilman syytä ravintolan ovella. Se, että ravintolan asiakkaiden turvallisuudesta vastaava henkilö pahoinpitelee itse asiakkaita, on tietenkin absurdia ja surullista. En mene siihen nyt tämän syvemmin, mutta arvatkaapa mikä on vieläkin huolestuttavampaa? Se, ettei yksikään jonossa seisseistä ihmisistä eleelläkään puolustanut miestä, jota murjottiin ilman syytä! Ja kyllä, jonossa oli myös raavaita miehiäkin eikä vaan meitä hentoisia naisia. Mikä suomalaisia vaivaa?

Minä tiedän vastauksen: me pelkäämme. Me olemme nössöjä.  Kun baarin ovimies löi asiakkaan pään betoniseinään, runnoi tämän jäiseen lumihankeen, painoi nyrkkiä naamaan ja huusi ”vitun huora!” ei kukaan tehnyt mitään. En minäkään! Pelkäsin, että tämä turvallisuusalan ammattilainen muljuttaa minutkin. Sitä hän tuskin olisi tehnyt, mutta riskin olemassaoloon vedoten en tehnyt mitään. Kun tilanne oli rauhoittunut, kävelin tosin suurieleisesti pois jonosta ja totesin ystävilleni, että ”eipä taidettu mennä tänne”.

Jäin ystävineni kiroamaan suomalaista yhteiskuntaa parin metrin päähän ravintolan ovesta, kun sattumalta paikalle kaarsi poliisi. Kerroimme tilanteen ja poliisin seurassa nössö-Noorakin uskaltautui kohtaamaan järjestyksenvalvojan. Säälittävää.

Meidän lauantaiyön jonottajien nössö käytös on pelottavaa esimerkkiä siitä, mihin yhteiskunta on menossa ja on jo mennyt: meitä kiinnostaa ainoastaan oma napamme ja oma mukavuusalueemme. Siihen, että ihmistä hakataan omien silmien edessä ei haluta puuttua, koska siitähän saattaa vaikka tulla harmia itselle! ”Se on varmaan tehnyt jotain ansaitakseen kovat otteet” sanoi jonossa joku. En tiedä mitä ravintolassa oli tapahtunut aikaisemmin, mutta kun asiakas pyrkii t-paidassa pakkasesta sisälle, käyttämättä laisinkaan väkivaltaa tai edes solvaavia sanoja, ei kenellekään ole oikeutta kajota häneen, saatikka hakata häntä! Etenkään sillä, jonka ammatti on suojella häntä!

*Paljon kirjosanoja tähän kohtaan*

On naurettavaa ehkä puhua ensin pään hakkaamisesta betoniseinään ja verrata tilannetta luomutomaattien myyntiin, mutta teen sen silti: Me olemme nössöjä. Piste. Me emme koe vaivan arvoiseksi laittaa tikkua ristiin, ellemme koe teoistamme välitöntä hyötyä. Siis näkyvää ja konkreettista hyötyä itse. Minä, minä, minä. Sama koskee niin toisen pahoinpitelemiseen puuttumista kuin ekologisten tuotteiden valintaa kaupassa tai julkisen liikenteen suosimista. Olemme laiskoja ja nössöjä. "Mitä minä hyödyn siitä, että menen bussilla? Niitä kiinalaisia on kuitenkin jotain biljardi" sanoi joku ruokalassa. Nössöilyn kuningas.

Haastan sinut heti tilaisuuden tullen astumaan oman mukavuusalueesi ulkopuolelle ja lopettamaan nössöilyn. On ihan sama missä olet ja mitä teet, mutta ota pieni askel epämukavaan suuntaan ja kokeile miltä se tuntuu. Voit vaikka auttaa täysin vierasta ihmistä, valita biopussin sen ainaisen muovin sijaan, pyöräillä töihin (kun säät sallivat), osallistua mielenosoitukseen, alkaa käyttämään omaa kahvimukia työpaikan kahviossa, puuttua seuraavan kerran keskusteluun kun mieskollega kommentoi naisia sovinistiseen sävyyn ja niin edelleen. Minä puolestani päätän, että en omaa asenneongelmaa seuraavaa kohtaamaani järjestyksenvalvojaa kohtaan, vaan hymyilen ja ajattelen hänestä vain positiivisia ajatuksia.  

Siinä missä ekologisuus ja eettinen ajattelu valtaavat alaa kuluttajan mielissä ruokakaupassa, koskevat samat ajankohtaiset – ja toisaalta vuosituhansia vanhat – ilmiöt myös kosmetiikkaa. Luonnonmukainen tai luonnollinen ei tarkoita ainoastaan ilman kemikaaleja kasvatettuja vihanneksia, vaan myös laajaa skaalaa kosmetiikkatuotteita, -valmistajia ja -brändejä.

Erilaisten allergioiden ja yliherkkyysoireiden yleistyessä on Suomessakin alettu kiinnostua siitä, mitä iholle ja hiuksiin oikeastaan laitetaan ja mitä pitkäaikaisvaikutuksia kemikaaleilla on.  Mitä tarkoittaa se pieni präntti rasvapurkin kyljessä? Tulisiko siitä ymmärtää jotakin? Onko purkin sisällöllä hirveästi väliä?

Sertifikaatti takaa tuotteen turvallisuuden ja aitouden

Ennen kuin tuotteita voi vertailla, on tärkeää ymmärtää mitä tarkoitetaan luonnon- ja luomukosmetiikalla. Käytetyt raaka-aineet ovat nimensä mukaan luonnollisia, eivät keinotekoisia eli synteettisiä. Mutta mikä ero on luonnonkosmetiikalla ja luomukosmetiikalla? Sen osaa selvittää Pro Luonnonkosmetiikan luennoitsija ja asiantuntija Minna Viinikallio:

- Asia kannattaa ajatella niin, että luonnonkosmetiikka on yläotsikko ja luomukosmetiikka on sen alaotsikko. Luonnonkosmetiikkassa ei ole määritelty aivan tarkkoja määriä sille luomuainesosien määrälle, jota tuotteissa käytetään. Pyrkimyksenä kuitenkin on käyttää niin paljon luomuainesosia kuin mahdollista. Sen sijaan luomukosmetiikassa määritelmät ovat tarkempia. Luomukosmetiikassa on luonnollisestikin enemmän luomuainesosia kuin luonnonkosmetiikassa, mutta myös luonnonkosmetiikka sisältää luomuainesosia. Kun käyttää sertifioituja luonnon- tai luomukosmetiikkabrändejä, voi olla varma siitä, että käyttää turvallista ja testattua kosmetiikkaa. On hyvä suosia sertifioituja merkkejä, sillä luonnollisuudella ratsastaa nykyään moni merkki, jolla ei ole mitään tekemistä luonnonkosmetiikan kanssa! selvittää Viinikallio.

Sertifikaatti onkin helppo nyrkkisääntö: kun tuotteella on sertifikaatti, on se testattu ja turvallinen sekä ihmisille että luonnolle. Laajimmalle levinneet luonnonkosmetiikkasertifioijat ovat saksalainen BDIH sekä italialainen AIAB. Englantilainen Soil Association ja ranskalainen Ecocert puolestaan sertifioivat luomukosmetiikkaa. Kaikki neljä sertifikaattia takaavat tuotteiden luonnollisuuden ja sen, että käytetyt ainesosat ovat turvallisia.

Ammattilaisesta apua tuotteiden löytämiseen

Olen nyt perillä siitä, miten löydän luotettavat tuotteet – kosmetiikkamarkkinoilla huijatuksi tuleminen kun ei ole tavatonta... Mutta kannattaa silti muistaa, että luonnonkosmetiikkaan pätee sama kuin muuhunkin: kaikki tuotteet eivät sovi kaikille ja siksi yhtä merkkiä kokeilleena ja pettyneenä ei voi vetää johtopäätöstä kaikesta luonnonkosmetiikasta. On tärkeää kokeilla ja etsiä itselle paras tuote, ja siinä auttaa parhaiten ammattilainen. Minä annoin kasvoni helsinkiläisen kauneushoitola Eko-Egon Elina Taavitsaisen käsiin. Taavitsainen suosittaa malttia niille, jotka haluavat siirtyä tavanomaisen kosmetiikan parista luonnollisempien tuotteiden pariin ja peräänkuuluttaa kokonaisvaltaista ajattelua:

- Aloitan asiakkaan kasvohoidon mielelläni selän käsittelyllä. Selkärangan nikamaväleistä lähtevät hermot vaikuttavat sisäelimiimme ja selän hoitaminen heijastuu sitä kautta koko elimistöön. Myös kiinalaisessa ja intialaisessa lääketieteessä selän akupisteet ja chakrat ovat keskeisessä asemassa. On tietenkin myös tärkeää tutustua asiakkaaseen huolella ja tietää mahdollisimman paljon elämäntavoista, harrastuksista, ruokavaliosta, allergioista ja sairauksista – sillä kaikki vaikuttaa ihoon.

Taavitsainen kyselee minulta huolella edellä mainitut asiat ja päätyy tekemään savihauteen alaselkääni. Se pidetään vaikuttamassa koko kasvohoidon ajan.  Lapaluiden alla on wine&dine-alue, jota hoitamalla rentoutetaan vatsaa. Vatsan rentoutuminen puolestaan heijastuu myös ihoon. Kasvojen hoitamisessa tarvitaan aivan yhtä paljon sisäistä kuin ulkoista hoitoa, ja stressin laukaiseminen on Egolaisille tärkeää:

- Nykyihminen elää niin hektistä elämää, että monet unohtavat hoitaa itseään hoitaessaan kaikkea ja kaikkia muita. Me panostamme täällä siihen, että asiakas saa hyvää hoitoa, rentouttavaa musiikkia - tai hiljaisuutta - sekä myös makunautintoja. Oikea ravinto on tärkeä asia ihonkin hoidossa, Taavitsainen lisää.

Valkosavi-riisimaito-kookos-naamion vaikuttaessa kaalinlehtien kanssa kasvoillani mietin, miksi onkin niin, että tiedämme vihannesten, hedelmien, runsaan veden juonnin, hyvien rasvojen ja vitamiinien olevan meille tärkeitä, mutta kosmetiikkaostoksilla luonnontuotteet ovat monelle tuntemattomia?

- Kun luonnollista ravintoa pidetään ihmiselle parhaana ravintoa ja puhtaita raaka-aineita oikein peräänkuulutetaan, niin  miksi kosmetiikassa väitetään päinvastoin? Miten synteettinen voi olla iholle parempaa kuin luonnon omat aineet? kysyy estonomi Minna Viinikallio retorisesti ja jatkaa:

- Kosmetiikan vaikutuksia on tutkittu tähän saakka lähes pelkästään ihmisen kannalta, ja niiden loppusijoituspaikka on unohdettu täysin tai sitä ei ole ymmärretty. Kosmetiikan keinotekoisten aineiden vaikutuksesta ympäristöön puhutaan ihan hirveän vähän, vaikka kyseessä on iso ja vakava ongelma. Jätevedenpuhdistamoita ei ole suunniteltu suodattamaan kosmetiikan kemikaaleja ja ne päätyvätkin suureksi osaksi meriin ja luontoon.

Eko-Egossa lähestulkoon kaikki hoidoissa käytetyt aineet menevät asiakkaan päältä bioroskiin, todellista ympäristöajattelua!

Luonnonkosmetiikka ei kerry ekosysteemiin

Luonnonkosmetiikan ympäristönäkökulmaa  tukee vastikään julkaistu Rita Stiensin kirja Totuus kosmetiikasta. Kirjassa kerrotaan, kuinka turistirantojen korallien värit haalistuvat aurinkorasvojen uv-filttereiden jouduttua ihmisten ihoilta meriveteen. Ruotsin luonnonsuojeluliitto puolestaan tutkitutti aikaisemmin tänä vuonna aurinkorasvojen ympäristöön kertyvien aineiden määrän, ja tulos oli huima: jokaisessa tutkitussa tuotteessa oli 1 - 4 luonnolle haitallista kemikaalia.

On siis iso ekoteko käyttää luonnonkosmetiikkaa!  Sertifioitu, luonnonmukainen kosmetiikka eroaa tavanomaisesta markettikosmetiikasta monella tavalla. Luonnonkosmetiikka ei sisällä:

-    synteettisiä hajusteita

-     väri- tai säilöntäaineita

-    kovia, vaahtoavia pesutensidejä

-    silikoneja tai mineraaliöljyjä

Lisäksi luonnonkosmetiikassa käytetyt raaka-aineet ovat kasvi- tai kivikunnan tuotteita kuten öljyjä, uutteita ja mineraalipigmenttejä.

Perinteisessä kosmetiikassa eniten yliherkistymisreaktioita aiheuttavat hajusteet ja säilöntäaineet, joita ovat esimerkiksi paljon puhutut parabeenit. Sertifioidussa luonnonkosmetiikassa ei parabeenejä ole, eikä se myöskään sisällä alumiinia, jota on markettien antiperspiranteissa.

Toimiiko luonnonkosmetiikka yhtä hyvin kuin perinteinen?

25 vuotta luonnonkosmetiikan parissa toiminut Taavitsainen osaa kiteyttää nopeasti pääsyyn siihen, miksi hän vannoo luomukosmetiikan nimeen: paremmat tulokset.

- Tulokset ovat huomattavasti parempia ja asiakkaat tyytyväisempiä. Me vähennämme ensisijaisesti asiakkaiden oman ihon ja kehon kemikaalikuormaa, ja bonuksena ympäristönkin kemikaalitaakka kevenee.  Kun asiakas saapuu vastaanotolle, arvioin hänen ihonsa ja sille sopivat tuotteet, ja siitä se sitten lähtee. Meillä on myynnissä luonnonkosmetiikkasarjoja, joihin kuuluu myös meikkejä ja hiustuotteita, Taavitsainen kertoo.

Hyvä tapa aloittaa luonnonkosmetiikan kokeilu on siis vaikkapa varata aika kosmetologille, joka osaa kertoa eri tuotteista ja tehdä niillä hoitojakin. Luonnonkosmetiikalla tehdään samanlaisia hoitoja kuin perinteiselläkin kosmetologilla, kaikkea hieronnasta ja ihonpuhdistuksesta käsihoitoihin ja ehostuksiin. Tarjolla on myös uutuuksia kuten kivihierontaa, jota allekirjoittanut myös testasi ja ihastui kovasti!

Itse en yhden käynnin perusteella osaa sanoa, onko luonnonkosmetiikalla tehty hoito iholleni parempi kuin perinteinen, mutta nautin äärettömästi siitä, että sain iholleni raaka-aineita, jotka tuoksuvat luonnolliselle ja lisäksi ihoni oli hoidon jälkeen erittäin heleä ja pehmeä. Pitää kokeilla uudestaan ja seurata hoidon pitkäaikaisvaikutusta. Ravinnon ja elämäntapojen tärkeyttä ei saa unohtaa: kaikki heijastuu ihoon.

Luonnonmetiikkaa myyvät kosmetologien lisäksi luontaistuotekaupat sekä hyvin varustetut tavaratalot. Jos kiinnostuit kokeilemaan, löytyy ohesta listaus eri paikkakuntien luonnontuotteita käyttävistä hoitoloista. Lista täydentyy vähitellen. Jos omaa paikkakuntaasi ei lastassa mainita, saattaa lähelläsi kuitenkin olla luonnonkosmetiikkahoitola. Vinkkaathan minulle, jos tiedät hoitolan, joka listalta puuttuu!

Sertifioitua luonnonkosmetiikkaa käyttävät hoitolat

Löytyykö omalta kotipaikkakunnaltasi luonnonkosmetiikkaa käyttävä kosmetologi, jota haluat suositella muillekin? Lisää jutun perään oma kommenttisi ja vinkkaa muille Olotilan lukijoille!

Taas on yhdet Linnan juhlat juhlittu ja Suomi tokenee mekkokrapulastaan. Miten itsenäisyysjuhlinnan keskiössä aina ovatkin Linnaan kutsuttujen naisten koltut? Onhan se nyt vähän hassua, eikö? Mutta toisaalta, ymmärrän mekkointoilun täysin: me suomalaiset hienostelemme ja panostamme itseemme ylipäänsä aivan liian harvoin, ja ehkä Linnan juhlat konkretisoivat sen glamourin, jota niin moni meistä välillä kaipaa.

Osallistuin viime yönä Linnan jatkoille etsien väenpaljoudesta muun muassa ekologisia juhlamekkoja:

Sukelsin siis jonnekin Miina Äkkijyrkän, Ike Kanervan, Sami Sykön, Aira Samulinin, Jorma Uotisen ja Mikko & rouva Alatalon ja kymmenien epätoivoisten wannabe-julkkisten sekaan etsimään kiinnostavia juhlakolttuja. Etsin ja etsin mekkoja, tuntikausia. Vielä puolenyön aikankaan ei Teatterin jatkoilla ollut näkynyt yhtäkään ekomekkoa. Puuh.

Hih, Heidi Hautala näytti tullessaan niin hukassaolevan näköiseltä, että ehkä minun olisi pitänyt mennä häntä jututtamaan. Mutta taidan olla huono julkkistoimittaja, kun haluan antaa ihmisten mielummin olla rauhassa, kuin mennä piinaamaan heitä joksenkin turhan tuntuisilla kysymyksillä. Minusta ei tule uutta Rita Tainolaa... 

Klipillä mainitsemani, käytetyistä videonauhoista tehty mekko nähtiin Linnassa Katri Komin yllä, mutta en valitettavasti bongannut häntä jatkoilta. Olisin halunnut kokeilla, miltä videnauhamekko tuntuu, se nimittäin näytti kotisohvalta katsottuna melkoisen jäykältä ja tönköltä, mutta oli mielestäni kuitenkin ihan yllättävän näyttävän näköinen. Linnassa nähtiin myös mekko, joka oli valmistettu t-paidoista ja pyyhkeistä, mutta Hanna Sarén ei kertonut lähetyksessä, kenen yllä mekko oli! Harmittaa ihan vietävästi. Asia on minulle siis yhä mysteeri...

Mekkoturhautumisten jälkeen, sunnuntain puolella yötä, bongasin vihdoin juhlista Johanna Sumuvuoren, jonka mekon protovaihetta kävin kurkkaamassa viime viikolla. Nyt mekko näytti tältä:

Sumuvuoren mekko oli mielestäni jo protovaiheessa upea, mutta valmiina vieläkin kauniimpi.

Johanna Sumuvuori kertoi olevansa tyytyväinen pukuunsa, eikä hermostusta ollut aiheuttanut edes se, että puku valmistui vasta vähän ennen kuutta itsenäisyyspäivän iltana!

Johannan puvussa asusteina toimivat näyttävä hiuskoru ja minimalistiset korvakorut. Ranneke oli tehty samasta materiaalista, jota mekon hartiakoristeissakin oli käytetty. Aina ei siis suinkaan tarvitse ostaa - tai vuokrata (kuten Maria Jungner oli tehnyt) - kalliita ja aitoja koruja, myös huomattavasti halvempi ratkaisu voi saada kantajansa näyttämään arvokkaalta. Löydät kuvat asusteista gallerian puolelta!

Sumuvuori itse ihaili etenkin PMMPn Paula Vesalan Vanhatapio-mekkoa, joka itseasiassa oli yksi omistakin suosikeistani. Myös Maria Guzenina-Richardson näytti upealta. Kysyessäni Sumuvuorelta, mitä hän ylipäänsä ajatteli Linnan muodista, totesi poliitikko, että toivoisi eri ikäisten naisten suosivan rohkeasti nuoria suunnittelijoita. Kaiken kaikkiaan Sumuvuori piti Linnan mekkoloistoa tyylikkäänä.

Kuulemani mukaan useampikin mekko oli Linnassa toista (tai jopa kolmatta) kertaa päällä. Esimerkiksi Sari Sarkolmaalla oli yllään mekko, jota on käytetty juhlissa aikaisemminkin. Elina Moisio puolestaan pukeutui Johanna Sumuvuoren vanhaan Linna-mekkoon.

Väsyttyäni tulosta tuottamattomaan ekomekkojahtiin, lopetin hienostelun ja suuntasin kotiin:

Linnan juhlat 2009 -kuvagalleriaan pääset tästä.

Hanna Sarénin muotikommentit puolestaan löydät täältä. Mitä mieltä olit uudesta kommentaattorista?

Katso kuvat

Sain lukijoiltani armotonta kritiikkiä: ”Ei ympäristökoordinaattori saa lentää, tekopyhää!”. ”Elä niin kuin opetat”. Kyllä minä kriitikoitani ymmärrän, ihan täysin. Mutta halusin ikimuistoisen matkan, miten sellaisen saa loskassa, sateessa ja pimeässä? Olenko asennevammainen? Voiko pimeys olla ikimuistoista ja ihanaa vaihtelua?

Luin hiljattain Alexander von Schönburgin kirjan Tyylikkään köyhäilyn taito. Kiinnostava opus.

Kirjoittaja on itse köyhtyvästä aatelissuvusta ja jakaa kirjassaan niksejä tyylikkääseen, arvokkaaseen ja halpaan elämään. Schönburgin teoksessa on monia oivalluksia, mutta kaiken taustalla kuitenkin kajastaa katkeruus. Välillä se häiritsee lukijaa enemmän, välillä vähemmän. Itse mietin kirjan luettuani: onko Schönburg tilanteeseensa niin tyytyväinen kuin antaa ymmärtää vai onko raha sittenkin avain onneen?

Luin kirjasta kuitenkin erään varsin huvittavan tavan ekomatkailla. Tämä voisi olla yksi vaihtoehto niille, jotka menevät naimisiin keskellä pimeyttä ja haluavat kuormittaa ympäristöä liikkumisellaan mahdollisimman vähän... Mukamatkustaminen!

Schönburg kertoo kuinka Italiassa esintyy tätä ekomatkailun kiinnostavaa suuntausta, johon syynä ei kuitenkaan ole omien hiilidioksidipäästöjen vähentäminen, vaan raha. Tarkemmin: rahan puute. Jos elää Schönburgin oppien mukaan, pystyy naapureita huijaamaan helpostikin: kukaan ei ehkä elämäntyylistäsi hoksaa, ettei perheelläsi ole varaa matkustaa lomalle. Näytätte ehkä jopa niin varakkailta, että ulkomaanmatka vaan yksinkertaisesti kuuluu asiaan! Silloin täytyy imagon ylläpitämiseksi mukamatkustaa: kukat ja kissa viedään naapuriin, sanomalehden tilaus keskeytetään, pakkanen täytetään ruoalla, sälekaihtimet pidetään kiinni, puhelimeen ei vastata ja sähköpostiin (tai Facebookiin) ei tietenkään kajota. Sitten ollaan viikko kotona.

Viikon kuluttua ollaan tulevinaan kotiin ja kerrotaan matkakohteesta asioita, jotka on opiskeltu netistä tai kirjoista. Edellisten lisäksi voisi vielä printata jonkun toisen lomakuvat verkosta ( ei kai sillä väliä ole kenen kameralla niitä biitsejä on kuvattu?), vedellä käsivarsiin itseruskettavaa ja käyttää reilusti aurinkopuuteria töihin palatessa… Kuka osaisi epäillä mukalomaa?

Hommassa on vaan yksi ongelma: se on pirun tylsää. Kuka haluaa kökkiä viikon sisällä? Homma saattaisi toimia tietty niin, että on viikon jossain metsämökissä kenenkään tavoittamattomissa. Mutta onko sekään nyt kivaa? Oman matkani onnistumisen kannalta auringonvalolla ja lämmöllä oli niin iso rooli, etten olisi mitenkään muuten voinut käytettävissä olevan ajan puitteissa matkustaa lämpöön, paitsi lentäen.

Lentomatkustaminen on iso hiilidioksidikuormittaja enkä tiedä kuinka selviän helmikuussa Brysseliin energiaseminariin lentämättä. Pakko varmaan olla menemättä paikalle. Saahan sen materiaalin sähköisestikin... ehkä? Kun vaan pyytää. Toukokuussa on edessä matka Englantiin: sen ajattelin taittaa junalla. 

Lisätietoa Alexander von Schönburgin kirjasta löydät täältä.