noora loves eko,reilu ja luomu
Uusix-pajalla vanhasta syntyy uutta
Kommentoi 1 Lue kommentitJos joku juttuaihe istuu blogisarjaani kuin nenä päähän, on se tämä! Laitapa korvan taakse Helsingin kierrätyskeskuksen kyljestä löytyvät Uusix-verastaat.
Verstaiden konsepti on mahtava: pajoilla valmistetaan koruja ja keramiikkaa, korjataan vanhaa, luodaan vanhasta uutta ja tämän lisäksi verstaiden tärkeä tehtävä on ylläpitää kuntouttavaa työtoimintaa.
"Työttömät helsinkiläiset voivat päivittää tietojaan ja taitojaan Uusix-verstailla. Osaaminen kehittyy oppivissa yhteisöissä ja moni voi löytää ihan uusia mahdollisuuksia" kerrotaan Uusix-verstaiden www-sivuilla.
Verstaat käsittävät: koru- ja keramiikkapajan, metalliverstaan ja ompelimon, polkupyörä- ja puuverstaan, rakennusosaston ja rakennusosion kierrätyspisteen, tekstiilipajan ja verhoomon sekä Uusix-kaupan (josta jo mainitsinkin Kierrätyskeskus-blogauksessani).
Koko Uusix-pajojen konsepti on toki hieno, mutta Vanhan Jopon omistajana ilahduin suuresti etenkin löytäessäni tieni Uusix-fillaripajalle.
Vanhaan Jopoon ei välttämättä ihan helposti löydä uusia osia, etenkään jos haluaa kunnioittaa pyörän alkuperäistä ulkonäköä ja ostaa vanhan osan tilalle "uuden" vanhan osan (olipas monimutkaisesti selitetty!). Uusix-pajoilta oikeanlaisen nippelin saattaa hyvinkin löytää ja vieläpä huokeasti.
Pajoilta löytyy paljon muitakin varaosia, esimerkiksi tietokoneeseen:
"Pc-Shopista voi ostaa Helsingin kaupungin käytöstä poistettuja tietokoneita, jotka soveltuvat erinomaisesti mm. tekstinkäsittely- tai nettikäyttöön. Lisäksi myynnissä on valikoima irtokomponentteja kuten muistikampoja, kaapeleita, ääni- ja verkkokortteja, cd-asemia jne."
Hmm.... Voisinkohan ostamisen sijaan viedä Pc-shopiin kaikki kymmenet turhat johdot, joita minultakin löytyy kotinurkista. Miksi uuden laitteen ostaessaan saa aina ison läjän piuhoja, joita ei tarvitse mihinkään? Taidanpa viedä ne verstaille, jos vaikka joku tarvitsisi niitä johonkin.
... Ja jos takkiblogaukseni innoitti jonkun teistä korjauttamaan vanhoja vaatteitaan, toimii Uusix-pajoilla myös ompelimo. Pajat ovat ihana esimerkki eettisestä ja ekologisesta toiminnasta. Ilahduttavaa :)
Valo voi olla saastetta
Kommentoi 1 Lue kommentitKatsoin eilen Ykköseltä erittäin kiinnostavan dokumentin. Valon pimeä puoli käsitteli valosaasteen haittoja ja tulevaisuuden skenaarioita, joiden massiivisuus lyö perusjampan aika ällikällä. Tiesitkö esimerkiksi, että öisin palavien, vahvojen keinovalojen aiheuttama yöhyönteisten jatkuva "joukkokuoleminen" vaarantaa lintujen ruokailun, joka puolestaan saattaa järkyttää isompien nisäkkäiden ravinnon saantia — jopa meidän ihmisten.
Hyönteisillä on tärkeä rooli ihmisten ruokailussa: hyönteiset pölyttävät ison osan niistä ruoka-aineista, jotka päätyvät erilaisissa muodoissa pöytiimme. Jos ei ole pölyttäjiä, koko maailman ruoantuotanto vaarantuu.Dokumentissa kerrottiin myös, kuinka esimerkiksi Floridassa jo vuosien ajan on suojeltu kilpikonnien lisääntymistä rajoittamalla valonlähteiden määrää rantojen tuntumassa, ja että jos ihminen jatkuvasti joutuu taistelemaan sisäistä kelloaan vastaan — esimerkiksi tekemällä yötyötä — saattaa hänen syöpäriskinsä kasvaa jopa huomattavasti.
Valon pimeä puoli on kiinnostava dokumentti, suosittelen katsomaan!
Vanha ja uusi kohtaavat Muotitehtaassa
Kommentoi 0Kierrätys ja uudelleenmuokkaaminen ovat nyt muotitietoisten suosiossa, ja tietenkin myös Muotimessuilla oli mahdollisuus luoda DIY (Do It Yourself) -muotia.
Nadja Timonen oli valinnut ompeluprojektikseen tunikan, Muotitehtaalla oli myös mahdollista ommella liivi, tuunata huivi tai koristella vanhoja miesten työtakkeja, jotka näyttivät ennen tuunaamista tältä:
Tuunaamisen jälkeen kuvan takki oli saanut uuden lookin sinisten nappien rivistöstä:
Nadjan tunikaprojektissa on meneillään välivaihe:
...Vielä pitää malttaa hetki, ompeleminen vie aikaa! Palataan Nadjan projektin pariin myöhemmin tekstissä.
Kerron teille tässä välissä Muotitehtaan taustoja.
Muotimessujen Muotitehdas-idean takana on Suomen Pukutehdas. Olen tutustunut tähän kotimaiseen brändiin vasta tänä syksynä, mutta vanhemmille ihmisille nimi saattaa olla etäisesti tuttu, sillä vuonna 1922 perustettu Valtion Pukutehdas vaatetti aikoinaan esimerkiksi kaikki Suomen armeijan palveluksessa olevat. Tehdas valmisti työvaatteita myös kaikille valtion virkamiehille ja työntekijöille.
Muutama vuosi takaperin Valtion Pukutehdas oli katoamisen partaalla, mutta yrityksen pelasti nykyisen Suomen Pukutehtaan Tirehtööri Jaana Paavilainen, joka halusi säilyttää tämän vanhan ja arvokkaan brändin osana 2000-luvun suomalaista käsityötaitoa. Yrityksen nimikin muuttui vain osittain. Nykyinen Suomen Pukutehdas vaalii vanhoja perinteitä tuoden vanhan osaamisen ja laadun tähän päivään. Kaikki tuotteet valmistetaan Suomessa, suomalaisena käsityönä ja kestävistä, perinteisistä materiaaleista.
Pukutehdas valmistaa esimerkiksi uusia takkeja vanhoista, käytössä olleista materiaaleista. Nämä vanhat materiaalit ovat nimenomaan niitä alkuperäisiä, Valtion Pukutehtaalta lähteneitä tuotteita, aitoa uusiokäyttöä siis! Pukutehdas myös ostaa eriä esimerkiksi vanhoja sairaala- tai armeijavaate-eriä ja tekee niistä uudistuotteita, vaikkapa kasseja.
Suomen Pukutehdas kuuluu Findesign-nimiseen, suomalaisille yrittäjille tarkoitettuun järjestöön, jossa parhaillaan on 20 yrittäjää. Ehtona jäsenyydelle on tuotteiden valmistaminen Suomessa. Findesign haluaa koota yhteen pieniä suomalaisia toimijoita, jotka ehkä yksitellen ovat voimattomia massatuotannon rinnalla. Yhdessä ne voivat tarjota erikoistumista ja näppäryyttä, jota ehkä isoilta toimijoilta kuitenkin puuttuu. Yksi Findesignin yrittäjistä on Maarit Kalmakurki, joka lanseerasi Muotimessuilla ensimmäisen naistenvaatemallistonsa. Mallisto sisältää esimerkiksi tämä hupuksi taipuvan huovutetun villahuivin:
Huivi pysyy hakaneulan voimin halutussa muodossa. Hakaneulan avulla voi käyttää kotoa löytyviä villahuiveja kuvan luomuksen tapaan!
Entäpä tunika, minkälainen siitä tuli?
Anteeksi kiekumiseni, Ixus aina nappaa minun ääneni paljon lujempaa kuin haastateltavan. Pitää näköjään treenata haastattelujen äänittämistä pokkarikameralla...
Muotitehtaassa kävi kova kuhina koko messujen ajan. Mielestäni on mainio asia, että niinkin kuluttavalle teollisuuden alalle kuin muodille omistettujen messujen yhteydessä pidettiin meteliä myös ympäristöarvoista ja perinteistä. Tärkeää työtä.
Katso kuvat
Vanhan tuolin uusi ilme
Kommentoi 1 Lue kommentitSiinä missä pukeutuminen on vaihtuviin vuodenaikoihin ja trendeihin nopeasti reagoimista, on sisustaminen toisinaan tuskastuttavan hidasta! Harva ehtii uusia kodin ilmettä niin usein kun haluaisi, sitäpaitsi se maksaa. Minä laittaisin mielelläni kodin sisustuksen impulsiivisesti uusiksi monta kertaa vuodessa, jos se olisi järkevää, halpaa ja ekologista.
Onneksi pieniä fiksauksia ja päivityksiä voi kuitenkin tehdä nopeasti ja pikkurahalla. Olen tähän blogaukseeni ottanut esimerkiksi tuolit, joiden päällisiä vaihtelen vuosittain.
Tuolin uudistamiseen meni 10 minuuttia, ja kangastilkku oli tosiaan ostettu parilla eurolla kirpparilta. Halpa, nopea ja ekologinen sisustusprojekti. Myönnän, että lopputulos ei vielä ole mielestäni tarpeeksi hyvä, mutta kunhan saan maalattua tuolit, niin sitten homma toimii niin kuin pitää! Olen jo pidemmän aikaa ajatellut maalata tuolit mustaksi, ehkä saan sen vielä loppuvuoden aikana tehtyä. Palailen tuoliprojektiin siis vielä uudemman kerran...
Psst... Katso myös: Uudista kotia kierrätyssisustuksella
Katso kuvat
Vanhoilla napeilla uusi takki
Kommentoi 2 Lue kommentitTalvitakin on oltava kiva, sen kuitenkin vetää niskaansa usean kuukauden ajan, joka päivä. Takin on oltava lämmin, käytännöllinen, kestävä ja silti kivan näköinen. Tämä yhdistelmä on vaikuttanut minusta mahdottomalta vaatimusten listalta, sillä vastaani on tullut vain pari kivaa, mutta sikakallista - tai toisaalta taas halpoja ja tylsiä rotseja. Puuh tätä naisen elämää.
...anteeksi videon lopun epäselvä puhe. Totean siinä, että "nyt on hetken radiohiljaisuus". Palataan siis takkiin kohta.
Kuten videossa kerroinkin, elivät isoäitini ja isoisäni hyvin säästeliäästi, mistä kertoo nykyään minun ompelulaatikostani löytyvät vanhat vetoktjut, napit, soljet, pitsit, nahkapalat jne. Olen tästä erittäin kiitollinen, sillä näille isoäidin varastoille on ollut käyttöä jo useaan otteeseen. Kuinka moni teistä leikkaa vetoketjun tai ottaa napit talteen vaatteesta, joka muuten päätyy roskiin? En tosin tee sitä itsekään, sillä huvittavaa kyllä, usein nykyvaatteiden hajoavat osat ovat juuri niitä, joita ennen vanhaan saksittiin ja irrotettiin talteen! Kehitys on todellakin mennyt ihan päälaelleen, mutta se nyt ei ole mitenkään uusi juttu. Harmillista vain. Onneksi vanhoja nappeja ja muita hyviä tuunaustarpeita löytää kirpputoreilta, eivätkä esimerkiksi napit maksa kirpparilla paljoakaan. Hus nappijahtiin siis!
Takaisin takkiin. Tällainen siitä tuli:
Videossa näkyvä upea nappi (se, jossa on vene ja kruunu) on vanha Helsingin Liikennelaitoksen logo. Isovanhempani olivat molemmat HKL:n työntekijöitä ja näitä vanhoja nappeja onkin tallessa monta. Suurin osa niistä on tosin talvitakissani käyttämääni nappia pienempiä, muutoin olisinkin ehkä laittanut takkiini vain näitä vanhoja virkapukunappeja. Löysin nappien alta muuten vielä jotain muutakin:
En tiedä väkerränkö ankkuria kiinni takkiin, mutta johonkin muualle se on kyllä pakko aplikoida. Ehkä...
Katso kuvat
Vihersähköä ja luomuruokaa - valtio ekoheräsi
Kommentoi 5 Lue kommentitSuurin osa meistä ostaa hinnan perusteella. Halvinta tietenkin. Meidän kansalaisten lisäksi näin on tehnyt myös valtio, mutta nyt kriteerit muuttuvat. Hallitus nimittäin hyväksyi viime viikolla ympäristöministeriön valmisteleman kestäviä hankintoja koskevan esityksen, jonka tarkoitus on nostaa ympäristön painoarvoa palvelujen ja tavaroiden ostokriteerinä.
Valtion ja kuntien pitää yksinkertaisesti kertoa tarjouspyyntövaiheessa painottavansa tuotteen tai palvelun koko elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia päätöstä tehdessään. Tällaisia valintoja monet meistä tekevät ruokakaupassa päivittäin. Saatamme vaikka ajatella: "Onpas näillä tomaateilla halpa kilohinta! Ai nämä ovatkin espanjalaista... No siinä tapauksessa otan sittenkin kotimaisen lähitomaatin ja jää rahatkin Suomeen..." jne. Nyt siis myös valtio alkaa miettiä ja toteuttaa ostojaan ekologiselta ja työllistävältä kannalta.
Ympäristöministeri Paula Lehtomäki (kesk.) toteaa tuoreessa Talouselämän haastattelussa näin: "Vaikka aluksi esimerkiksi luomuelintarvikkeet tulevat muita kalliimmiksi, tulee kysynnän kasvu laskemaan hintoja pikkuhiljaa". Valtion olikin jo korkea aika alkaa näyttää esimerkkiä asiassa, jonka kanssa me kuluttajat painimme jatkuvasti. Ruoan hinta on Suomessa korkea ja etenkin luomun kohdalla hinta on monelle jopa este. Jos jokainen suomalainen valitsisi kaupassa vaikkapa luomumaitoa tavallisen sijaan, olisi luomumaitolitran hinta epäilemättä nykyistä halvempi.
Ympäristöministeriön kestävien hankintojen esityksessä todetaan myös seuraava: ”Pitkällä tähtäimellä ympäristöystävälliset hankinnat vähentävät julkisten organisaatioiden menoja”. Allekirjoitan. Niin hankinnoissa kuin ylipäänsä ympäristöystävälliseen toimintaan tähdätessä voidaan saada aikaan taloudellisia sästöjä. Esimerkiksi täällä YLEssä on siirrytty kaksipuoliseen tulostamiseen ja päätetty luopua kertakäyttömukeista. Näiden asioiden osalta ollaan niin alussa, ettei säästetyistä rahasummista tai materiaalimääristä voi vielä sanoa mitään, mutta suunta on selkeästi alaspäin ja vuositasolla puhutaan kymmenistä tuhansista säästetyistä euroista - turhasta jätteestä puhumattakaan!
Jatkan Talouselämän jutun siteeraamista:"Kuljetuksia ja autolla liikkumistarvetta vähennetään logistiikkaratkaisuilla, työsuhdematkalipuilla sekä käyttämällä etä- ja videoneuvotteluja. Lehtomäen mukaan henkilökohtaisia kansainvälisiä tapaamisia tarvitaan toki edelleen, eivätkä lentomatkat lopu kokonaan, mutta delegaatioiden kokoa rajoitetaan". Hyvä! Meitä perusjamppoja ollaankin jo tarpeeksi syyllistetty yksityisautoilusta ja tekemistämme lomalennoista. Valtion on toimittava esimerkkinä, kun suomalaisilta vaaditaan ekotekoja. ja mitä videoneuvotteluihin tulee, meille taviksille virtuaalineuvottelut ovat olleet arkea jo kauan! Veikkaan, että lähes jokainen tämänkin tekstin lukeva on skypettänyt edes joskus. Webcamit, nettipuhelut ja erilaiset chatit ovat tavallaan ihan sama asia kuin työpaikan virtuaalikokouskin, hiukan eri käyttötarkoituksella ja -liittymällä tosin. Kun kerran osaamme kotona käydä virtuaalipuhelua tietokoneelta, miksemme tekisi samaa asiaa työympäristössä?
"Valtio uusii myös henkilöautopolitiikkansa ja asettaa rajat autojen hiilidioksidipäästöille". Ehkä tämän myötä saamme ruuhkamaksuasiaa eteenpäin ja julkista liikennettä kehitetyksi muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla! Ymmärrän hyvin suomalaisten turhautumisen ilmastonmuutoskeskustelun osalta syntyneeseen yksityisautoilun parjaamiseen. Henkilöauto on suurimmassa osassa maata ainoa mahdollinen kulkuneuvo.
"Ruokapalvelujen elintarvikehankinnassa painotetaan luonnonmukaisesti tuotettua, kasvisruokaa tai sesonginmukaista ruokaa. Aluksi näitä vaihtoehtoja on oltava tarjolla kerran viikossa ja myöhemmin kaksi kertaa viikossa. Laite- ja palveluhankinnassa noudatetaan energia- ja ympäristömerkkien vaatimustason kriteereitä". Luomuruoan ystävänä haluan korostaa etenkin tätä kohtaa, sillä kyseessä saattaa olla suuri askel kotimaisen lähi- ja luomuruoan suosion nostamiseen. Ylipäänsä se, että siirryttäisiin kotimaisen ja sesonginmukaisen suosimiseen on ekoteko. Hyvä Suomi! Toivotaan, että kunnissa aletaan ottaa esimerkkiä tästä valtion mallista. Kun lähiruokaa suosittaisiin laitosruokailuissa edes yhtenä päivänä viikossa, elvyttäisi se epäilemättä paikallista tuotantoa ja jälleen kerran: raha jäisi näin oman kunnan sisälle.
Vaikka valtio onkin päättänyt ottaa ekoaskelita eteenpäin, ei kuntia voi pakottaa vastaavaan toimintaan. Vauhdittaakseen kuntien adaptointia, valtio aikoo edellyttää kestävän kehityksen kriteereitä myöntäessään kunnille avustuksia ja tukia. Tätä voi myös tehdä jokainen firma! Vaatikaa omalta alihankkijaltanne kestäviä toimintamalleja. Esimerkiksi YLE on vaatinut vastikään tehdyssä jätehuoltokilpailutuksessa firmojen hiilidioksidipäästölukuja. Olemme kuulemma ensimmäisten joukossa. Mikään ei estä esimerkiksi määrittämästä omia kilpailutuskriteerejä uudestaan siten, että maantieteellisesti lähimpänä sijaitsevia toimijoita suositaan. Paikallisen suosiminen on sekä työllistävää että ekologista.
Vielä ote Ympäristöministeriön kestävien hankintojen esityksestä: "Hallitus edellyttää, että valtion keskushallinto noudattaa vuonna 2010 vähintään 70 prosentissa hankinnoistaan ympäristöperusteita ja vuonna 2015 kaikissa hankinnoissaan". Toivottavasti kyse ei ole ainoastaan sanahelinästä ja saamme nähdä ja kuulla näistä muutoksista lisää jo lähitulevaisuudessa.
Talouselämän jutun löydät täältä.
kirjoittajasta
Toimittaja Noora Shingler seikkaili trendien näkymättömien arvojen maailmassa vuonna 2009. Blogi paljastaa helppoja vinkkejä eettisen, ekologisen, terveellisen ja tyylikkään elämän kulutusvalintoihin.
kommentoiduimmat