Mannerheim – Jörn Donnerin kertomana

Julkaistu maanantaina 20.12.2010 49 311

Kirjailija Jörn Donner hahmottaa kokonaiskuvan marsalkka Gustav Mannerheimista.

TV1 tiistaisin 8.1. - 5.2.2013 klo 22.00 - 23.00

Yle Areenassa 7 päivää

Millainen mies oli Gustaf Mannerheim, Suomen marsalkka? Mies, joka syntyi Venäjän suuriruhtinaskuntaan, loi uransa kansainvälisessä metropolissa Pietarissa, ei oppinut koskaan kunnolla Suomen kieltä, mutta josta tuli itsenäisen Suomen sankari.

Tähän kysymykseen vastaa kirjailija Jörn Donner viisiosaisessa dokumenttisarjassa.

 

Vähän filmiaineistoa

Ei ole sattumaa, että Jörn Donner on tehnyt dokumenttisarjan Mannerheimista. Donnerin isä kirjoitti ennen varhaista kuolemaansa ensimmäisen Mannerheim-elämäkerran jo 1930-luvulla. Hän tunsi Mannerheimin henkilökohtaisesti.

Jörn Donner on kerännyt aineistoa pikkuhiljaa jo vuosikymmenten ajan. Enää on tarvittu aikaa ja rohkeutta tarttua tehtävään.

Mannerheimista on kovin vähän filmiaineistoa ja sekin pääosin elämän loppupuolelta. Mannerheim alkoi jo varhain luoda omaa brändiään ja valvoi huolellisesti kaikkia kuvia, jotka hänestä julkaistiin.

Ystävät ja nuori valtio loivat hänestä puolijumalaista patsaskuvaa omiin tarpeisiinsa, joten ihmisen löytäminen kaiken tämän takaa on ollut haastavaa.

 

Nopea kehitys jätti jäljen

Jörn Donner piirtää päähenkilönsä kautta kuvan Suomesta, siitä, miten maa on muuttunut nälkävuosien vaivaamasta syrjäisestä kolkasta it-teknologian huippumaaksi.

Nopea kehitys ei ole voinut olla jättämättä jälkiään kansaan ja sen psyykeen. Jo pelkästään Suomen maantieteellisen aseman takia tie on ollut vaikea ja siinä on tarvittu suurmiehiä ja naisiakin.

Mannerheim on kahden vahvan ja Suomen oloissa poikkeuksellisen miehen tarina, jonka toinen kertoo toisesta. Kummatkin ovat kosmopoliitteja aika nurkkakuntaisessa maassa.

Molemmilla on ollut rohkeutta toimia omalla tavallaan pitkällä ja monia käänteitä sisältäneellä urallaan. Molemmat ovat jättäneet jälkensä Suomen historiaan omalla tavallaan. Vaikka kysymys on Suomen historiasta, niin juuri siksi tarinaa kerrotaan Odessassa, Berliinissä, Tukholmassa, Pietarissa ja Moskovassa.

Sarja on esitetty edellisen kerran TV1:llä tammi-helmikuussa 2011.

 

8.1. osa 1

Kenraaliluuttnantti Mannerheim on vuonna 1917 Odessassa ja uransa keski- tai loppupisteessä. Mies vailla tulevaisuutta?

 

15.1. osa 2

Vuonna 1918 Mannerheim on jälleen Suomessa ja luo valkoisen armeijan. Vapaussota muuttuu sisällissodaksi. Mannerheim häviää presidentinvaalit ja jatkaa harmaana eminenssinä.

 

22.1. osa 3

Puolustusneuvoston puheenjohtaja Mannerheim aavistaa 30-luvulla suursodan lähestymisen. Neuvostoliiton hyökkäys yllättää Suomen. Suomi puolustautuu mutta joutuu hyväksymään Moskovan pakkorauhan vuonna 1940.

 

29.1. osa 4

Vaihtoehdottomuuden merkeissä Suomi valitsee vuonna 1940 sotilaallisen yhteistyön Saksan kanssa. Tämä on koitua maallemme perikadoksi. Mannerheim saa vastavalittuna presidenttinä 4.8.1944 tehtäväkseen irrottaa Suomen sodasta.

 

5.2. osa 5

Presidentiksi valittu Mannerheim ei joudu sotasyyllisten joukkoon. Vanha sairas mies vetäytyy yksinäisyyteen, viettää suuren osan ajastaan Sveitsissä ja valmistelee muistelmiaan. Kun hän lähtee viimeiselle matkalleen, teos on valmis julkaistavaksi.

 

Suosittele311 Suosittelee

Kommentit

tiistaina 04.01.2011

Tässä terveiseni tekijöille. Ette ole rohjenneet tarjota tilaa avoimelle keskustelulle tästä ohjelmasarjasta. Siinä ensimmäinen kritiikkini. Onko Donner pelkuri, kun ei asetu altiiksi julkiselle arvostelulle. Mannerheim ei ollut pelkuri. Tulokset kertovat puolestaan. Pelasti Suomen neljä kertaa. Neljäs oli hänen presidenttikautensa.
Jos Donnerin muminalta saa jotain selvää, hän sanoo ohjelmassaan.
``Mitä on sotilasura. Tulla nöyryytetyksi ja nöyryyttää``. Suomen jääkärit oikeutetusti nöyryyttivät vihollista -maahan tunkeuneita venäläisiä. Nöyryytetyiksi tässä heitä yrittää saada Donner. Eivät sotilaat itse itseään muka kasoisroolissaan - nöyryyttää ja tulla nöyryytetyksi.
``Izvestija piti hänen hautajaisiaan provokaationa. Mitä ne tavallaan olivatkin``. Onko Donner sokea. Mitä kuvat Mannerheimin hautajaisista kertovat. Miljoonien suomalaisten silmät näkevät tässä aidon kunnioituksen M kohtaan. Provokaationa sitä pitäisi varmaan Otto Ville Kuusisen petturihallitus, jos vielä olisivat näkemässä. Mainilan laukaukset Donner näkee varmaan edelleenkin suomalaisten provokaationa. Vaikka Venäjä on jo oman provokaationsa tunnustanut. Donner on sokea.
``Mannerheim kuuluu aikaan, joka on mennyt``. M äänestettiin vain pari vuotta sitten kaikkien aikojen suomalaiseksi. Hän e todellakaan kuulu aikaan joka on mennyt.
Donnerin muminat ovat täyttä soopaa. Hän yrittää kaivella ``uusia`` ja raflaavia näkökulmia tuodakseen esiin omaa narsistista olemustaan. Kuvottavaa. Lopettakaa sarja alkuunsa. Tällä joutsenlaulullaan Donner munaa lähinnä vain itsensä. Mannerheimin likaajaksi hänestä ei onneksi ole. Sotiemme aikana neuvostopropaganda teki itsesä vain naurunalaiseksi, kun suomalaiset saivat luettavakseen naapurimme progandalehtisiä. Onneksi suomalaisten sisälukutaito on edelleen huippuluokkaa.
Rauno Sarantaus
rehtori, historianopettaja
Helsinki

tiistaina 04.01.2011

"Luu" nimeltä Mannerheim on kaluttu loppuun, mitään ratkaisevaa uutta ei ole tullut enää aikoihin.
Tämä Donnerin sarja on tyhjänpäiväistä toistoa jo aiemmin tiedettyä, lähinnä siitä saa vaikutelman että sarjan tekijä tuo vaan itseään tärkeillen esiin.
Kertojana Donner on surkea sanojen nieliä itsekseen mumisija, olisi palkannut jonkun selväsanaisen lukijan tilalleen.
Uuusintana toivoisin Veijo Meren tekstiin pohjautuvaa sarjaa, "Mummoni ja Mannerheim", siinä on laajempi näkemys ko. ajasta..

Kun Suomessa ei ole Kunigasta, Mannerheimista on tehty sellainen, kaiken arvostelun yläpuolella oleva.
Vaikuttaa siltä että nyt Suomessa eletään jälkihurmosta kun nyt voi 'ryssitellä' vapaasti ja ylistää sotahurmosta, ikäänkuin historiaa kirjoitettaisiin uudestaan.

torstaina 06.01.2011

kiitos teille, ettei tällaista tieto-ohjelmaa saa katsella ulkomailla, hömppää kyllä aina saa katsella, mutta asiaa ja historiaa ei?

lauantaina 08.01.2011

Eipä uskoisi, että historianopettajat ovat edelleen näin uppiniskaisia kuin Rauno Sarantaus on. Onneksi uusi historian opiskelijoiden sukupolvi on saanut kriittisemmän näkökulman asioihin ja nitä tarkastellaan kriittisesti ilman noin kovaa historiallista painolastia. Sarantaus tyrmää viisi osaisen sarjan yhden osan perusteella ja kohdistaa kritiikkiään suoraan asian tutkijaan eikä itse ohjelmaan. Tämä kertonee jo viestin lukijalle jotain. Mannerheim oli ihminen siinä missä muutkin ihmiset. Mannerheimilla oli oma asemansa historiassa, mutta se ei poista sitä tosiseikkaa ettei hän ollut täydellinen henkilö, kuten ei ole kukaan muukaan. Miksi ihmeessä Suomessa koitetaan saada aikaiseksi samanlaista henkilömyyttiä kuin esim. Neuvostoliitossa. Eikö Suomen kansa saata rakentaa omaa itsetuntoaan muun kuin henkilömyytin varaan, jota ei saa edes kaivella ja tutkia, ehkä jopa rikkoa. Totuuden on tultava esiin, olipa se millainen hyvänsä.

Historia ei ole myyttejä vaan totuuksia. Historia ei ole mielipiteitä vaan totuuksia. Historia ei ole sitä mitä sen haluaisi olevan vaan totuuksia. Totuuteen meidän tulisi pyrkiä eikä maalattuihin ja siloteltuihin kiiltokuviin. Rauno ei selvätikään pysty käsittelemään asioita objektiivisessa valossa vaan on mukana keskustelussa voimakkaan subjektiivisen tunteenpalon sekä maailmankuvansa kanssa.

lauantaina 08.01.2011

Kyllä Mannerheimin mittaista henkilöä ja ilmiötä sopii tarkastella sopivin väliajoin. Aika muuttaa meidän käsitystä henkilöstä ja maailmasta hänen ympärillään. Itse pidän Donnerin lähestymistavasta ja tyylistä. Hyvä!

sunnuntaina 09.01.2011

kiitoksia Jörn Donnerille
ja Ylelle erinomaisesta Mannerheim -dokumentista..!

minä itse... kekkoslovakia -kauden historian opetuksen saaneena...
huomasin jälleen, kuinka vähän maamme historiasta tiedän...

ja tän päivän sokeriperseet ei ees tiedä kuka Mannerheim oli...

Suomen sisällissota lienee edelleen vaiettu tabu...

lahtarikenraalimme ansiosta emme onneksi ole osa rysslandiaa,
vaan sätkimme porvarien tahtiin nöyränä eurolandiassa...

terveisin
tamperelainen insinööri vm.-62

maanantaina 10.01.2011

Ohjelma on todella raskas seurata epäselvän artikuloinnin vuoksi. Harmi ettei Donnerin ego kestänyt puheenkäytön ammattilaisen käyttöä.

maanantaina 10.01.2011

Olen normaalikuuloinen ihminen ja joudun turvautumaan kuurojen tekstitykseen, koska Jörn Donner nielaisee joka lauseesta viimeiset sanat!
Raivostuttavaa!

maanantaina 10.01.2011

Yle ansaitsee taas kerran täyden kiitoksen vaikean asian esilleottamisesta ja ohjelmaksi tekemisestä. Ja sitten Jörn Donner. Hän on pätevä ja osaava persoona. Ulosantinsa on heikko ja häiritsee seuraamista ajoittain pahasti. Nyt toinen osa oli hieman parempi ja sitten taustamusiikki on kauttaaltaan liian kovaa. Donner on oikea henkilö tällaisen ohjelman tekemiseen, hänellä on riittävä historiallinen tietämys, kosmopoliittina on M:n veroinen. Ja nythän on kyse juuri hänen näköisestään Mannerheimista. Tämä on paljon tärkempi näkökulma, kun niilla "historioitsijoilla" jotka ovat M:n tekoja käsitelleet hänen alkuajoistan. Alaisia, työtovereita, sukulaisia vailla historian käsitystä. Jos me olisimme joutuneet odottelemaan "isänmaallisten" ohjaajan ja tuottajan hengentuotetta, filmiä, niin kyllä hakotielle meno olisi vain lisääntynyt. Onhan siellä jo juoksuhauta kaivettuna jonnekin korpeen. Vielä teille oikean totuuden omaajille tiedoksi, sisällissodan "totuus" oli voittajaksi julistautuneiden kertomusta, joka väisteli totuutta taitavasti. Jopa niin, että valkoisten taiteilijat ja tiedemiehet pitäytyivät yli kaksikymmentä vuotta poteroissaan ja vasta ns.jatkosodan jälkeen on muunkinlaista totuutta todettu olevan. Jäädään siis mielenkiinnolla odottamaan ja seuraamaan Donnerin koko ohjelman loppuun ja keskustellaan sitten lisää.

torstaina 13.01.2011

Kyllä Donnerin puheesta selvän saa. Erinomaisen hyvä ohjelmasarja. Olen jo vuosia sitten lukenut usampia Mannerheimin muistelmia ja ollut aina hänestä kiinnostunut. Parasta näissä sarjoissa on ollut se, että paljon uutta tietoa on tullut esiin.

Erinomaisen virkistävää kameratyötä mm. juurikin jalustan käyttö ja pitkät otokset. Kyllä aivan hermo lepää paikoitellen. Ainoa miinus tulee siitä, että vanhojen filmien nopeutta ei ole säädetty kohdalleen, vaan äijät kipittävät tuplanopeudella. Parhaiten nopeuden saa paikalleen, kun yrittää saada kävelemisen toiminnan näyttämään normaalilta (pitää verrata vastaavaan normaalifilmiin ja toimintaan). Se edellyttää usein kaksinkertaisen hidastuksen käyttöä. Vanhat filmit veivattiin usein nopeudella 15/s ja jos ne ajaa 25/s projektorilla, niin tuo liika nopeus on häiritsevää. Mahdollisesti YLE:llä?? ei ole käytettävissään portaatonta hidastusta?

Tuossa oma tekeeleeni tsaarista, jossa hidastin rajusti puoleen nopeuksia. Jotkin menivät jopa ylihitaiksi, mutta toisaalta hauska efekti. Musiikki hieman pateettista yms., mutta ei tuohon paljoa aikaa kulunut.

http://www.youtube.com/watch?v=29ScRa7AEPA

Toivottavasti Donner julkaisee sarjansa myös jonkinlaisena kokoelmana TV:n ulkopuolella, jotta tulevaisuuden sukupolvet saavat siitä täyden hyödyn.

perjantaina 14.01.2011

Mannerheimin johtama valkoinen armeija syyllistyi voittonsa jälkeen samanlaisiin sotarikoksiin ja kansanmurhaan, joita kauhistelemme, kun ne tapahtuvat vaikkapa Jugoslavian sisällissodassa. Turha on Donnerinkaan Mannerheimia syyllisyydestä yrittää vapauttaa. Tampereella teloitettiin mm. sairaalasta pihalle raahattuja haavoittuneita punaisia. Valkoisen armeijan johto on täästä viimekädessä vastuussa, kuten serbijohtajat Haagin oikuedenkäynneissä. Ja vankileireille kuolleista se on vastuussa aivan kuten saksalaisjohtajat Nürnbergissä.

perjantaina 14.01.2011

Mannerheimin muistelmat kertovat tarinan ja luettuna se on selkeä viimeistä tavua myöten. Donnerin spiikkaus nielee säännöllisesti sanojen lopun. Harmi! Tulen katsomaan sarjan loppuun uteliaisuudesta Donnerin näkemykseen.

lauantaina 15.01.2011

Kiitos Donnerille ja muille tekijöille hienosti tehdystä historian
laaja-alaisesta sarjasta !

sunnuntaina 16.01.2011

Mikä on sarjan tunnusmusiikki, siis tämä alussa ja lopussa soiva yhtyesoitto? Lopun tiedoissa puhutaan Pedro Hietasesta, on soittajien nimet, mutta nimeltä on mainittu vain Peltoniemen Hintriikan surumarssi. Samoin oli ensimmäisen osan lopputiedoissa, mainittiin vai joku sarjassa soinut melodia kuin tämä sarjalle merkittävää ilmetta antava kappale.

sunnuntaina 16.01.2011

Donnerin sukua oli jo jääkäriliikkeen toiminnassa, joten on oikein ja hyvä, että Jörn tekee tämän Suomen itsenäisyyteen voimansa panostaneen miehen eli Carl Gustafin elämäkerrrallisen dokumentin. Se on periaatteessa hyvää työtä, mutta kerronta kulkee ajallisesti eri jaksoissa kuin kronologisuus edellyttäisi. Kronologista järjestystä olisi helpompi seurata. Muuten hyvä.

master nerkous

sunnuntaina 16.01.2011

Kyllä on todella upea dokumentti, suuri kiitos tekijöille! Aivan mahtavaa katsottavaa ja uskomatonta kuvamateriaalia. Olen katsonut tätä veteraani isoisäni kanssa ja hänkin pitää ohjelmasta kovasti! Mahtava ohjelma!!

sunnuntaina 16.01.2011

Erinomainen jakso tänään 16.1. Oli koko kansan näkökulma, ennen näkemättömiä kuvia muista kuin sotilaista ja kuitenkin koko ajan esillä Mannerheimin rooli. Yllättäen Donnerin käsitys Mannerheimistakin oli äärimmäisen arvostava. Kiitokset!

maanantaina 17.01.2011

Mannerheim-sarjan Donner-osuudet pitäisi välttämättä äänittää uudestaan. Sarja kärsii tavattomasti siitä, että katsoja joutuu ponnistelemaan kuullakseen sanojen loput tai jopa kokonaiset sanat tai lauseet eikä aina kuule sittenkään. Se haittaa koko ohjelman seuraamista ja alkaa raivostuttaa, mikä kai ei kuitenkaan liene ollut ohjelman tekijöiden tarkoitus.

maanantaina 17.01.2011

Katselin raivostuneena Donnerin 'spekulatiivista', loukkaavaa ja vähettelevää kuvausta Mannerheimista tämän elämästä ja hänen saavutuksistaan. Donnerin kerronta on monille taiteilijoille ominaista 'persoonallista ulosantia'. Olemme tottuneet katsomaan romanttisia vasemmistolais' tarinoita jossa rikkaat, lahtarit, suojeluskuntalaiset jne. sortivat tavallisia työläisiä ja repivät heidän selkänahoistaan vaurauden, jolla ei kuulemma heidän mukaansa isänmaata rakennettu. Nyky uusvasemmistolaisten mielestä työläiset ovat suomen kehityksen takana. Punaisten terroritekoja vapaussodan aikana mm. avuttomille tilanomistajille(poikien ollessa sotimassa) ja muille olivat erittäin väkivaltaisia ja brutaaleja, se on kokonaan jätetty jälkipolville kertomatta. 70-luvun suomalaisen sosialismin opettelun sekä Kekkosen aikana ei ollut 'varaa' puhua pahaa punaisista tai vapaus sodan epäkohdista tai ennenkaikkea varottiin sitä mitä Neuvostoliitto tästä ajattelisi. Donner on kiistelty hahmo, radikaali sekä vasemmistolainen. Kaikella kunnioituksella, hän on ehkä väärä taho käsittelemään tätä aihetta ilman haastajaa mediassa. Mannerheim on vapautemme ikoni, Olisimme aikanaan joutuneet kokemaan saman sorron, mitä Viro, Latvia ja Liettua kokivat. Ellei valkoiset sekä myöhemmin peräänantamaton maanpuolustuksemme olisi 'hakanneet päälle'.

maanantaina 17.01.2011

Dokumentti on mielenkiintoinen. Mutta äänituotanto ontuu. Sama ongelma koskee yleisesti (ja erityisesti) suurinta osaa suomalaisesta tv- ja elokuvatuotannosta: roolihenkilöiden puheesta ei saa selvää. Toisaalta musiikki ja äänitehosteet osataan kyllä nostaa hyvin kuuluville. "Jaha, nyt tulee jörkan puhetta, laitanpa volyymin täysille, jos vaikka saisi selvää mitä se loihee lausumaan. Oho, nytpä tulee torvimusiikkia, äkkiä volyymi alas".
-
Mikähän tässä mättää? Eivätkö suomalaiset osaa vai eivätkö he halua tehdä ääntä kunnolla?
-
Ja olette varmaan huomanneet, että muissa maissa tehdyissä elokuvissa jne. puheesta pääsääntöisesti _saa_ selvää. Vai onko epäselvä mutina "taiteellista"? Ehkä meillä alan oppilaitoksissa opetetaan niin...

maanantaina 17.01.2011

Kyllä minä olen itäsuomalaisenakin saanut Donnerin puheesta selvää. Mielenkiintoinen dokumentti, vaikka olen lukenut useita muistelmateoksia. Kuva-aineisto on aivan ainutkertainen ja tuo aikakauden lähelle. Donnerilla on uudenlainen lähestymistapa,erilaisia huomioita ja havaintoja kunnioittaen silti suurmiehen saavutuksia.

tiistaina 18.01.2011

Kiitos Donnerille!
Mielenkiintoista seurata onko Donner liittänyt 23.1 jaksoonsa "Göringin sauvassa" esiintulleen Mannerheimin matkaraportin Saksan matkastaan kesäkuulta 1942 Suomen hallitukselle (puolustusministeri Wallden), jossa hän toteaa mielipiteenään Saksan Idänretken olevan Saksalle katastrofi (kuten sittemmin puoli vuotta myöhemmin Stalingrad osoitti). Tuo M:n näkemys ja Leningradin rauhaan jättäminen pelasti Suomen Stalinin vihalta, ei Tali-Ihantala, ei Ryti eikä Suomen Hallitus.
Tuosta näkövinkkelistä katsoen sotasyyllisyysoikeudenkäynti oli täysin paikallaan. Erillisrauha jo -42 olisi jättänyt suuren osan Suomen silloista nuorisoamme rakentamaan maata ja Karjalakin taitaisi olla yhä osa Suomea.

keskiviikkona 19.01.2011

Enemmän on Donneria kuin Mannerheimia. Huono puheilmaisu itse D:lla.

torstaina 20.01.2011

Mistäs saisis tiedon jaksojen alun ja lopputekstien musiikista?

torstaina 20.01.2011

Pedro Hietasen musiikkia

Ohjelmasarjan Mannerheim – Jörn Donnerin kertomana alussa sekä lopussa soiva musiikki on Pedro Hietasen säveltämää. Musiikki on varta vasten tähän sarjaan tehtyä.

Päivi Suikkanen
Verkkotoimittaja
YLE TV1

lauantaina 22.01.2011

Ihailtavaa, että Donner on käynyt käsiksi näin merkittävään ja kiinnostavaan aiheeseen. Hänen havaintonsa ja kommenttinsa ovat persoonallisia. Mannerheim ansaitsee arvostuksemme, mutta on aika riisua myyttejä. Ihminen hänkin oli. Vanhan filmimateriaalin etsimisessä ja valinnassa on varmaan ollut suuri työ. Toivon, että Donner pysyy aktiivisena ja tuotteliaana vielä pitkään.

Kolmannessa jaksossa 16.1. oli asiavirhe. Näytettäessä filmiä Berliinin olympialaisista vuodelta 1936 esitettiin musiikkina olympiafanfaari Helsingin olympialaisista vuodelta 1952. Muistan melodian hyvin, koska olin kisojen aikana olympiapoikana. Radio-ohjelmat ja uutisfilmit alkoivat tällä fanfaarilla.

maanantaina 24.01.2011

Neljäs jakso jäi ikävä kyllä hyvin ohueksi "Vedenjakajien" osalta.
Totta on tietenkin, että Saksalle vedenjakajaksi muodostui tappio Stalingradissa.
Suomen osalta vedenjakaja oli kylläkin Hitlerin vierailu, jonka aikana sodanjohdollemme selkeästi kerrottiin Saksan olleen valmistautumaton talvisotaan ja Neuvostoliiton yllättäneen Saksan sotamateriaalin tutantokyvyllään.
Vastavierailulla Saksaan Mannerheimin käsityksen on täytynyt entisestään vahvistua, koska hän raportoi puolutusministeri Wallden'ille käsityksenään, että Saksan "idänretki" tulee päättymään katastrofiin.
Näin Suomella olisi ollut kuusi kuukautta aikaa päästä USAn ja ennenkaikkea Churchill'in kanssa sopimukseen siirtymisestä Liittoutuneiden riveihin.
Ikävää oli todeta myös Donner'in vähättelevä suhtautuminen Mannerheimin Sveitsin matkaan keväällä 1943, Pitäisi ensiksi selvittää oliko tällä matkalla Mannerheimin tapaamien ystävien joukossa Churchill'in "henkilökohtaista" diplomaattiedeustajaa,

keskiviikkona 26.01.2011

Kiitos hyvästä dokumentista!

Onko niin, ettei Mannerheim ole itse kirjoittanut/julkaissut muuta kuin Päiväkäskynsä? Dokumentissa ja muissakin vastaavissa ohjelmissa tuskin koskaan siteerataan suoraan, mitä Mannerheim on sanonut.

lauantaina 29.01.2011

Kyllä hän kirjoitti ja jopa julkaisi, esim:

- Matka Aasian halki (2-osainen) tai Ratsain halki Aasian (lyhennetty) eli Aasian ratsastusmatkan päiväkirja (useita laitoksia)
- Muistelmat I-II
- A Visit to the Sarö and Shera Yögurs. Journal de la Société Finno-Ougrienne XXVII. Alkulause päivätty Helsingissä 10.8.1909

Lisäksi hänen kirjeitään ja Japanin sodan päiväkirjansa on julkaistu kirjoina.

Kannattaa lukea. Osasi kirjoittaa.

lauantaina 29.01.2011

Kiitos Donnerille ja Ylelle hienosta sarjasta. Hienoja arkistofilmin pätkiä ja mukavan monipuolinen lähestyminen aiheeseen. Kaiken lisäksi Donnerin rauhallista ääntä on mukava kuunnella. Hyvä!

sunnuntaina 30.01.2011

Jännittävää tälläkin palstalla huomata kuinka suuria tunteita Mannerheim nostattaa. Eiköhän Donnerin dokumentti kuitenkin ole ihan kunnianosoitus kohteelleen ja tavallaan vastaveto sille yksisilmäiselle ( ja jotenkin slaavilaiselle) palvonnalle, jota Mannerheim on Suomessa sotien jälkeen saanut. Oikeastaan tämä dokumentti tekee mahdollisen sepite-elokuvan täysin tarpeettomaksi.

Hetkinen... eiköhän Mannerheimin päämäärä vuoden 1918 tapahtumissa ollut tsaarinvallan palauttaminen Venäjällä. Siihen tarvittiin rintaman avaamista Karjalassa ja valkoisen Suomen sotaväkeä. Suomen itsenäisyys taisi olla vain vahingossa toteutunut sivujuoni koko tapahtumasarjassa. Ottakaa kantaa

sunnuntaina 30.01.2011

"Hetkinen... eiköhän Mannerheimin päämäärä vuoden 1918 tapahtumissa ollut tsaarinvallan palauttaminen Venäjällä. Siihen tarvittiin rintaman avaamista Karjalassa ja valkoisen Suomen sotaväkeä. Suomen itsenäisyys taisi olla vain vahingossa toteutunut sivujuoni koko tapahtumasarjassa."

Mannerheimin ensisijainen tavoite oli pysäyttää bolshevismi, jota hän näkemänsä ja kokemansa perusteella piti äärimmäisen vakavana uhkana koko maailmalle. Sen rinnalla oli toissijaista, millainen hallinto Venäjälle tulisi tai olisiko Suomi täysin itsenäinen. Hän katsoi tietenkin maailmaa oman aikansa kannalta, ei nykyajan kriteerein.

sunnuntaina 30.01.2011

Kiitos hienosta kokonaisuudesta YLElle ja herra Donnerille. JD tekee Marskille kunniaa - sarvineen ja hampaineen.

sunnuntaina 30.01.2011

Kiitos Jörn Donner erinomaisesta dokumentista ja pohdiskelusta. Toivon , että sinulla riittäisi vielä intoa ja voimia rehabilitoida Risto Ryti median keinoin.

maanantaina 31.01.2011

Ryti ei rehabilitointia kaipaa, kuten ei Suomen poliittinen sodanjohtokaan jatkosodan osalta.
Tosiasiaksi jää, että vähäisempi Ural'ille pyrky yhdessä Saksan kanssa ja USAn ja Englannin tuen määrätietoisempi haku eli liittosuhteen luominen Liittoutuneisiin olisi korjannut talvisodan vääryydet ja jättänyt Suomelle niin Karjalan, kuin Petsamon ja siihen kuuluvan osan Barentsinmeren öljystäkin.
Liittoutuneille olisi varmasti kelvannut Kiirunan ja Petsamon malmien kulun estäminen Saksalle.
Täytynee kuitenkin odotella vielä jonkin aikaa ennenkuin Suomesta löytyy tutkijaa jatkosodan osalta. Jokisipilä ja Jokipii ovat vasta raapaisseet pintaa. Enemmän kaivattaisiin asiallista tietoa syksystä -42.

maanantaina 31.01.2011

Jörn Donnerille.
Haluamme kiittää Mannerheim-dokumentistanne. Se oli tyylikkäästi rajattu, jaksoteltu ja toimitettu. Kuvittelisin, että tuon ohjelmasarjan voisi lähettää nykyisille ja tuleville suomalaisille aina itsenäisyyspäivien tietämissä tai ainakin juhlavuosina, koska nuoret, keski-ikäiset ja varhaisnuoret eivät asioita tunne loogisissa yhteyksissä, jos lainkaa.
Marja ja Simo-Pekka Penttinen, Jyväskylä.
P.S. Asiat ja paikat ovat hyvinkin tuttuja jo vuosien takaa, koska osan vuotta olemme Lausannessa. Pengon nimenomaan kenraali Guisanin sekä kahden Journal de Geneven toimittajien yhteyksiä.Guisan, vaikka syntyikin hieman edempänä Lac Lemanin rivieralla Pullyssa, ratsastelee tällä hetkellä Lausannen rannassa Ouchyssa. Journal de Genevekin ilmestyy yhä, mutta fuusioiden jälkeen erinimisenä.
S-P P.

maanantaina 31.01.2011

Sarjassa muutamia mielenkiintoisia harvoin nähtyjä filminpätkiä. Donnerin selostus avutonta, ei vain
muminan vaan ennen kaikkea ohuen sisällön vuoksi. Suuria ajanjaksoja hypättiin yli parin lyhyen kommentin varassa jne.
Donner heitteli usein pieniä piikkejä, jotka sitten heti jatkossa pehmensi.
Mannerheimin arvo silmissäni vain nousi.

tiistaina 01.02.2011

kommentti viestiin "Ryti ei rehabilitointia kaipaa..."

Kyllä Rytikin kaipaa. Rytin ja sodanjohdon maine on paljolti propagandan tahrimaa, joten olisi aivan paikallaan oikaista nuokin vääryydet. Toisaalta punikkienkin maine rupeaa olemaan oikeaan tasoon laitettua, kun historian tutkimus ja kertominen on vapautunut. Jos sinun esittämää NL:n mielistelyä olisi pidetty yllä, niin Suomi olisi joutunut juuri samaan tilanteeseen kuin Viro. Siellähän kyseiseen mielistelyyn sorruttiin (jouduttiin) ja lopputulos oli kommunismin ikeeseen joutuminen pitkiksi ajoiksi.

Kyllä niitä suhteita aivan oikeasti yritettiin epätoivoisesti luoda Ruotsiin, Englantiin ja USA:han sekä Ranskaan, mutta kyseiset maat harjoittivat matalaa profiilia ja Saksa voimistu koko ajan. Saksa oli ainoa käytännön valtio maapallolla tuossa tilanteessa, joka saattoi antaa Suomelle mitään turvatakeita NL:a vastaan. Liittoutuneet olivat vuonna 1940 heikkoja ja hyvin syrjään vetäytyviä, eivätkä maantieteellisen sijaintinsa johdosta olisi voineet mitenkään tukea Suomea vahvan Saksan takaa. Geopoliittinen tilanne oli esittämällesi veljeilylle täysin mahdoton.

Vastakysymyksenä esitän: Miksi NL ei harjoittanut Suomen suhteen maltillisempaa politiikkaa? Silloin se varmasti olisi saanut Suomesta tuon esittämäsi liittolaisen aivan automaattisesti? Vastaanpa itse! Koska Stalinia ja kommunisteja vaivasi hirvittävä halu valloittaa ja alistaa kaikki pienet naapurikansansa! Tähän Suomen vapaita miehiä ei saatu mukaan ja näin ollen putoaa pohja pois esittämältäsi perseilyltä sortovallan suhteen. Venäjän sorrosta oltiin juuri vapauduttu kovassa itsenäisyyssodassa 1918.

Jos NL olisi jättänyt solmimatta sopimuksen natsien kanssa ja oikeasti harjoittanut sovinnaista politiikkaa naapurivaltioidensa kanssa, niin minkäänlaista talvisotaa taikka jatkosotaa ei olisi koskaan käyty. Suomi pienenä maana ei olisi koskaan ryhtynyt mihinkään sotatoimiin isoa NL:a vastaan vaikkakin olisi varmaan liittoutunut kenen tahansa isomman kanssa NL:n uhkaa vastaan, kuten nyt EU taikka NATO Balteilla, mutta sotaa Suomi ei koskaan aloittanut eikä olisi aloittanutkaan. Sodan aloitti yksipuolisesti suuruudenhullu Stalin ja NL saatuaan natseilta siihen vapaat kädet.

tiistaina 01.02.2011

Arvoisa Rytin puolustaja.
Kommentissani ei käsitelty talvisotaa ja sitä edeltäneitä aikoja. Ei esim. sitä aikaa, jolloin Ståhlberg'in ja hänen vaimonsa kidnappaajat saivat lievemmän tuomion kuin ne vasemman laidan kulkijat, jotka tyytyivät levittämään 'lentolehtisiä' aatteistaan. Tänä päivänä näitä ihmisiä kutsutaan eri puolilla maailmaa 'toisinajattelijoiksi' ja Ståhlberg'ien kyyditsijöitä terroristeiksi. Se siitä.
Pitäydyn aikaisemmin esittämässäni jatkosodan tapahtumien tutkimisen tarpeessa.
Tosiasiana Hitlerin vierailun ja sitä seuranneen Mannerheimin vastavierailun tiimoilta voitaneen pitää sitä, että Suomen Armeijan sotilaallinen johto tajusi jo kesällä -42 Saksan häviävän sodan itärintamalla. Tuskinpa Hitler tuli Mannerheimia onnittelemaan. Eiköhän hänellä ollut voimakas tarve saada pohjoinen liittolaisensa - jonka mukanaolo takasi Saksalle Kiirunan raudan ja Petsamon nikkelin - pysymään ruodussa.
Tosiasia on myös se, että niin Churhill kuin Roosevelt'kin tunsivat suurempaa sympatiaa Suomea, kuin Stalinia kohtaan. Churchill'hän kehotti pysähtymään vanhalle rajalle ja USA ei sotaa Suomelle julistanut. Meillä olisi siis asetelmat Teheran'issa olleet myönteiset, kaksi puolesta yksi vastaan.
Ja niinkauan kuin dokumentein ei osoiteta päinvastaista, pitäydyn siinä, että Suomella olisi ollut mahdollisuus siirtyä liittoutuneiden puolelle ennen Saksan Stalingradin tappiota, jatkamaan taistelua Petsamon ja Karjalan puolesta ja saanut ne pitää.
Tässä mielessä Ryti ja muu poliittinen sodanjohto olivat sotarikollisia, ei Neuvostoliittoa vaan Suomen kansaa ja ennenkaikkea sen tapatettua nuorisoa kohtaan. Sitä ei selittelyillä muuksi muuteta.
Mitä tulee talvisotaa edeltäneiden rajojen palauttamiseen ja alueiden takaisin valtaamiseen, niin olemme asiasta yhtä mieltä. Suomella oli siihen oikeus ja puolustajansakin Churchill'issä ja Roosevelt'issa.

tiistaina 01.02.2011

Hyvä historiasta kiinnostunut!

Luepa Jukka Tarkan kirja Hirmuinen asia, sotasyyllisyys ja historian taito (WSOY 2009). Siitä selviää paljon sellaista mitä Suomessa ei tiedetty sotasyyllisyysasiaa käsiteltäessä. Raa'asti lyhennettynä sanoma on se, että Suomi selvisi uskomattoman vähällä siitäkin. Myös länsimaiden puolelta oli tarjolla paljon pahempaa kuin mihin jouduttiin taipumaan. Vertailukohtana on pidettävä silloista tilannetta ja muualla annettuja tuomioita, ei nykyajan pehmoilua.

Nykyinen presidenttikin saisi lukea Tarkan kirjan, että osaisi antaa lupaamansa lausuman niistä tuomioista!

keskiviikkona 02.02.2011

Parahin Hermanni

Enpä usko, että Jukka Tarkka tuo noihin syksyn -42 tapahtumiin mitään lisävalaistusta.
Omasta puolestani suosittelen lukemaan verkostakin löytyvän Markku Jokisipilän artikkelin ja varsinkin sen viimeisen kappaleen. Tässä osoite:
http://vanha.soc.utu.fi/polhist/vaihtuvat/Jokisipila_Jatkosodan%20synty%20-%20suuri%20kansallinen%20dilemma.pdf

Vielä kiitos Donnerille viimeisestä osasta toteamuksineen - Mannerheim hävisi Sodan, mutta voitti Rauhan -, päätösosasta, jossa ei syyllistytty Mannerheim-paatoksiin, vaan asiallisesti todettiin millainen on 'pehmo'-Suomemme tänään loistavine ja kansainvälisesti tunnustettuine saavutuksineen ja vieläpä ilman aseita.

Elän mieluummin pehmo-Suomessa, kuin Suomessa, jossa kansanedustajia (Asser Salo, Eino Pekkala, Jalmari Rötkö), eduskunnan puhemies (Väinö Hakkila) ja karmeimpana tapauksena Tasavallan ex-presidentti Ståhlberg puolisoineen muilutetaan ja Hakkilaa jopa pahoinpidellään.

Presidentti Halosen olen havainnut tarkkailevan maailmaa avoimin mielin ja ennenkaikkea molemmat silmät ja korvat auki.

Vielä pehmo-Suomesta:
Tosin meillä nykyisinkin on lakikirjassamme pieniä puutteita. Vai miten Sinä suhtaudut asiaan, jossa pääministeri (Lipponen) rikkoo perustuslakia lupautuessaan Bush'in kaveriksi sotaretkelle Irak'iin (päätöksenteko ulkopoliikassahan kuuluu presidentille) ja asian esiintuova 'päämisteriehdokas' Jäätteenmäki sitten pääministerinä saa rangaistuksen.

keskiviikkona 02.02.2011

Toistan kiitokseni Ylelle ohjelma-ajan ja ohjelmanteon antamisesta ja Jörn Donnerille täyden tunnustuksen ja kiitokset omasta osuudestaan suuren ohjelman aikaansaamisesta ja juuri tällä tavoin tehtynä. Donnerin kaikki viimevuosien filmit ja ohjelmat ovat tärkeitä Suomelle. Tässä ohjelmassa hänen oma hiljainen kielenkäyttö hieman häiritsi ja musiikin kova äänitaso, mutta sitä ei kait voinut muuttaa. Sanon saman toivomuksen kuin useat tänne kirjoittaneista. Yle olkaa huolellisempiä tässä suhteessa jatkossa ellei näitä voida jälkeenpäin oikaista. Olen nimittäin samaa mieltä kuin joku henkilö edellä. Tehdään tästä sarjasta jonain juhlapäivänä tehtävä ja esitetävä koonnosohjelma jossa kaikki osat esitetään yhdessä ja vähennettynä alku- ja lopputeksteillä. Jos tulee vieläkin liian pitkä niin sitten kaksiosaisena sarjana. Ensimmäinen kansallistarinamme "Tuntematon sotilas" on tärkeää säilyttää ja Edvin Laineen aikaansaamana. Sellaisena se vastaa parhaiten suomalaisten käsitystä tuosta sodasta ja kaikista sodista. Tässä tuli myös Mannerheimin oma osa ns.jatkosodan synnystä, ohjelmasta ja toteuttamisesta ja häviön syistä. Ja selvisi täysin, että hän, ykkösjohtajana, jätti muut vastuulliset johtajat keskenään vastaamaan Neuvostoliiton ylivaatimuksiin ja nöyryytyksiin.

keskiviikkona 02.02.2011

Vielä Hermannille

Jokipiin artikkeliin viittauksessa tuli pieni lapsus.
Kyseessä on toiseksi viimeinen kappale, otsikoltaan: Historiankirjoituksen silkkihansikkaat
http://vanha.soc.utu.fi/polhist/vaihtuvat/Jokisipila_Jatkosodan%20synty%20-%20suuri%20kansallinen%20dilemma.pdf

lauantaina 05.02.2011

Toivoisin kiitoksemme tavoittavan Pedro Hietasen. Musiikkikappale, jolla jaksot alkavat on sinänsäkin upea, mutta tässä myös tärkeä osa kerrontaa. Lopun tekstit puolisokin tavastaan poiketen katsoo, kun haluaa kuulla soiton kokonaan.

torstaina 03.01.2013

Kommentit ensiesityksen ajalta

Kirjailija Jörn Donnerin viisiosainen Mannerheim-sarja uusitaan TV1:llä 8.1. - 5.2.2013. Ihan tarkennuksena mainitsen, että ylläolevat keskustelukommentit ovat dokumenttisarjan ensiesityksen ajalta eli vuoden 2011 alussa tulleita.

Päivi
verkkotoimittaja

keskiviikkona 09.01.2013

Mannerheim henkilönä ei sinänsä kiinnosta pätkääkään (ihannointimielessä), mutta Donnerin tapa kertoa tarinaa hänestä pitää pihdeissä.
Rauhallinen puhetyyli on pelkkää musiikkia korville ja lepoa hermoille verrattuna nykyisin tapana olevalle hyperaktiiviselle puheenpälpätykselle.
Ehkä pitää katsoa loputkin jaksot, jotta pääsee paremmin hajulle tästä lahtarisankarista.

keskiviikkona 09.01.2013

Donnerille kysymys,ja historian opettajille suomen kouluissa;ja historian tutkijaproffille;
veljessodassamme oli kyse nk valkoisten kaartiin kuuluvista ja
punaisten kaartiin kuuluvista suomen kansalaisista,
jotka ryhtyivät typerien erimielisyyksiensä vuoksi
tappamaan toinen toisiaan eivätkä keskittyneet itsenäisen suomen kehittämiseen y h d e s s ä ,
kysymys kuuluu, kun Mannerheimin kokosi valkoiset riveihinsä tappamaan punaisia
ja sai siitä muistopatsaan, kuka on punaisten kenraali ja onko hänelle pystytetty
patsas? Kumpikin osapuoli kuitenkin halusi paremmat oltavat suomen maahan
ja orjatyövoiman käytön pois etc...

keskiviikkona 23.01.2013

Kiitos Donnerille. Olen ihan innolla seurannut ohjelmaa,koska siinä on niin paljon uutta tietoa,jota ei ole aikaisemmin misään esitetty. Ihmettelen ihmisten kritiikkiä DONNERIN puhetapaa kohtaan. Hän puhuu niinkuin Donner puhuu, eikä siinä ole mitään merkillistä. Kaikkea voi arvostella, mutta kannattaa miettiä mitä tänä päivänä suolletaan tv:stä muka asiallisena AA

torstaina 31.01.2013

Kiitos Donnerille ja muille tekijöille hienosti tehdystä historiansarjasta !
Yksi venäläisten haltuunottamien alueiden asukkaiden jälkeläinen on pitänyt kerronnasta ja esitetty asia on ollut mielenkiintoista ja mielestäni tasapuolistakin. Aika hyvin meillä kuitenkin on tähän asti mennyt.

Joitain osia on jäänyt näkemättä. Milloin saraja uusitaan jälleen?
Neljännessä osassa oli filmipätkä evakoista. Siinä oli kaksi hevoskuormaa, Kummankin hevosen rinnalla kulki varsa. Epäilen, että äitini ajoi ja istui jälkimmäisen kuorman laveteilla, ja etummaista kuormaa ajoi 1950- luvulla kuollut naapurin isäntä. Äitini kertomusten perusteella he tulivat samaa matkaa ja moni muukin asia on yhteneväinen kertomusten kanssa.

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Selaa juttuja asiasanojen mukaan




Muualla Yle.fi:ssä