Tässä terveiseni tekijöille. Ette ole rohjenneet tarjota tilaa avoimelle keskustelulle tästä ohjelmasarjasta. Siinä ensimmäinen kritiikkini. Onko Donner pelkuri, kun ei asetu altiiksi julkiselle arvostelulle. Mannerheim ei ollut pelkuri. Tulokset kertovat puolestaan. Pelasti Suomen neljä kertaa. Neljäs oli hänen presidenttikautensa.
Jos Donnerin muminalta saa jotain selvää, hän sanoo ohjelmassaan.
``Mitä on sotilasura. Tulla nöyryytetyksi ja nöyryyttää``. Suomen jääkärit oikeutetusti nöyryyttivät vihollista -maahan tunkeuneita venäläisiä. Nöyryytetyiksi tässä heitä yrittää saada Donner. Eivät sotilaat itse itseään muka kasoisroolissaan - nöyryyttää ja tulla nöyryytetyksi.
``Izvestija piti hänen hautajaisiaan provokaationa. Mitä ne tavallaan olivatkin``. Onko Donner sokea. Mitä kuvat Mannerheimin hautajaisista kertovat. Miljoonien suomalaisten silmät näkevät tässä aidon kunnioituksen M kohtaan. Provokaationa sitä pitäisi varmaan Otto Ville Kuusisen petturihallitus, jos vielä olisivat näkemässä. Mainilan laukaukset Donner näkee varmaan edelleenkin suomalaisten provokaationa. Vaikka Venäjä on jo oman provokaationsa tunnustanut. Donner on sokea.
``Mannerheim kuuluu aikaan, joka on mennyt``. M äänestettiin vain pari vuotta sitten kaikkien aikojen suomalaiseksi. Hän e todellakaan kuulu aikaan joka on mennyt.
Donnerin muminat ovat täyttä soopaa. Hän yrittää kaivella ``uusia`` ja raflaavia näkökulmia tuodakseen esiin omaa narsistista olemustaan. Kuvottavaa. Lopettakaa sarja alkuunsa. Tällä joutsenlaulullaan Donner munaa lähinnä vain itsensä. Mannerheimin likaajaksi hänestä ei onneksi ole. Sotiemme aikana neuvostopropaganda teki itsesä vain naurunalaiseksi, kun suomalaiset saivat luettavakseen naapurimme progandalehtisiä. Onneksi suomalaisten sisälukutaito on edelleen huippuluokkaa.
Rauno Sarantaus
rehtori, historianopettaja
Helsinki

– Rauno Sarantaus (ei varmistettu)

kiitos teille, ettei tällaista tieto-ohjelmaa saa katsella ulkomailla, hömppää kyllä aina saa katsella, mutta asiaa ja historiaa ei?

– Anonyymi (ei varmistettu)

Kyllä Mannerheimin mittaista henkilöä ja ilmiötä sopii tarkastella sopivin väliajoin. Aika muuttaa meidän käsitystä henkilöstä ja maailmasta hänen ympärillään. Itse pidän Donnerin lähestymistavasta ja tyylistä. Hyvä!

– Tjärs (ei varmistettu)

Ohjelma on todella raskas seurata epäselvän artikuloinnin vuoksi. Harmi ettei Donnerin ego kestänyt puheenkäytön ammattilaisen käyttöä.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Yle ansaitsee taas kerran täyden kiitoksen vaikean asian esilleottamisesta ja ohjelmaksi tekemisestä. Ja sitten Jörn Donner. Hän on pätevä ja osaava persoona. Ulosantinsa on heikko ja häiritsee seuraamista ajoittain pahasti. Nyt toinen osa oli hieman parempi ja sitten taustamusiikki on kauttaaltaan liian kovaa. Donner on oikea henkilö tällaisen ohjelman tekemiseen, hänellä on riittävä historiallinen tietämys, kosmopoliittina on M:n veroinen. Ja nythän on kyse juuri hänen näköisestään Mannerheimista. Tämä on paljon tärkempi näkökulma, kun niilla "historioitsijoilla" jotka ovat M:n tekoja käsitelleet hänen alkuajoistan. Alaisia, työtovereita, sukulaisia vailla historian käsitystä. Jos me olisimme joutuneet odottelemaan "isänmaallisten" ohjaajan ja tuottajan hengentuotetta, filmiä, niin kyllä hakotielle meno olisi vain lisääntynyt. Onhan siellä jo juoksuhauta kaivettuna jonnekin korpeen. Vielä teille oikean totuuden omaajille tiedoksi, sisällissodan "totuus" oli voittajaksi julistautuneiden kertomusta, joka väisteli totuutta taitavasti. Jopa niin, että valkoisten taiteilijat ja tiedemiehet pitäytyivät yli kaksikymmentä vuotta poteroissaan ja vasta ns.jatkosodan jälkeen on muunkinlaista totuutta todettu olevan. Jäädään siis mielenkiinnolla odottamaan ja seuraamaan Donnerin koko ohjelman loppuun ja keskustellaan sitten lisää.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Mannerheimin johtama valkoinen armeija syyllistyi voittonsa jälkeen samanlaisiin sotarikoksiin ja kansanmurhaan, joita kauhistelemme, kun ne tapahtuvat vaikkapa Jugoslavian sisällissodassa. Turha on Donnerinkaan Mannerheimia syyllisyydestä yrittää vapauttaa. Tampereella teloitettiin mm. sairaalasta pihalle raahattuja haavoittuneita punaisia. Valkoisen armeijan johto on täästä viimekädessä vastuussa, kuten serbijohtajat Haagin oikuedenkäynneissä. Ja vankileireille kuolleista se on vastuussa aivan kuten saksalaisjohtajat Nürnbergissä.

– Vielä voi pyytää anteeksi (ei varmistettu)

Kiitos Donnerille ja muille tekijöille hienosti tehdystä historian
laaja-alaisesta sarjasta !

– Anonyymi (ei varmistettu)

Donnerin sukua oli jo jääkäriliikkeen toiminnassa, joten on oikein ja hyvä, että Jörn tekee tämän Suomen itsenäisyyteen voimansa panostaneen miehen eli Carl Gustafin elämäkerrrallisen dokumentin. Se on periaatteessa hyvää työtä, mutta kerronta kulkee ajallisesti eri jaksoissa kuin kronologisuus edellyttäisi. Kronologista järjestystä olisi helpompi seurata. Muuten hyvä.

master nerkous

– Anonyymi (ei varmistettu)

Erinomainen jakso tänään 16.1. Oli koko kansan näkökulma, ennen näkemättömiä kuvia muista kuin sotilaista ja kuitenkin koko ajan esillä Mannerheimin rooli. Yllättäen Donnerin käsitys Mannerheimistakin oli äärimmäisen arvostava. Kiitokset!

– Lokakuu (ei varmistettu)

Katselin raivostuneena Donnerin 'spekulatiivista', loukkaavaa ja vähettelevää kuvausta Mannerheimista tämän elämästä ja hänen saavutuksistaan. Donnerin kerronta on monille taiteilijoille ominaista 'persoonallista ulosantia'. Olemme tottuneet katsomaan romanttisia vasemmistolais' tarinoita jossa rikkaat, lahtarit, suojeluskuntalaiset jne. sortivat tavallisia työläisiä ja repivät heidän selkänahoistaan vaurauden, jolla ei kuulemma heidän mukaansa isänmaata rakennettu. Nyky uusvasemmistolaisten mielestä työläiset ovat suomen kehityksen takana. Punaisten terroritekoja vapaussodan aikana mm. avuttomille tilanomistajille(poikien ollessa sotimassa) ja muille olivat erittäin väkivaltaisia ja brutaaleja, se on kokonaan jätetty jälkipolville kertomatta. 70-luvun suomalaisen sosialismin opettelun sekä Kekkosen aikana ei ollut 'varaa' puhua pahaa punaisista tai vapaus sodan epäkohdista tai ennenkaikkea varottiin sitä mitä Neuvostoliitto tästä ajattelisi. Donner on kiistelty hahmo, radikaali sekä vasemmistolainen. Kaikella kunnioituksella, hän on ehkä väärä taho käsittelemään tätä aihetta ilman haastajaa mediassa. Mannerheim on vapautemme ikoni, Olisimme aikanaan joutuneet kokemaan saman sorron, mitä Viro, Latvia ja Liettua kokivat. Ellei valkoiset sekä myöhemmin peräänantamaton maanpuolustuksemme olisi 'hakanneet päälle'.

– Janne (ei varmistettu)

Kyllä minä olen itäsuomalaisenakin saanut Donnerin puheesta selvää. Mielenkiintoinen dokumentti, vaikka olen lukenut useita muistelmateoksia. Kuva-aineisto on aivan ainutkertainen ja tuo aikakauden lähelle. Donnerilla on uudenlainen lähestymistapa,erilaisia huomioita ja havaintoja kunnioittaen silti suurmiehen saavutuksia.

– Reservinupseeri vm-61 (ei varmistettu)

Enemmän on Donneria kuin Mannerheimia. Huono puheilmaisu itse D:lla.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Pedro Hietasen musiikkia

Ohjelmasarjan Mannerheim – Jörn Donnerin kertomana alussa sekä lopussa soiva musiikki on Pedro Hietasen säveltämää. Musiikki on varta vasten tähän sarjaan tehtyä.

Päivi Suikkanen
Verkkotoimittaja
YLE TV1

– Päivi Suikkanen (ei varmistettu)

Neljäs jakso jäi ikävä kyllä hyvin ohueksi "Vedenjakajien" osalta.
Totta on tietenkin, että Saksalle vedenjakajaksi muodostui tappio Stalingradissa.
Suomen osalta vedenjakaja oli kylläkin Hitlerin vierailu, jonka aikana sodanjohdollemme selkeästi kerrottiin Saksan olleen valmistautumaton talvisotaan ja Neuvostoliiton yllättäneen Saksan sotamateriaalin tutantokyvyllään.
Vastavierailulla Saksaan Mannerheimin käsityksen on täytynyt entisestään vahvistua, koska hän raportoi puolutusministeri Wallden'ille käsityksenään, että Saksan "idänretki" tulee päättymään katastrofiin.
Näin Suomella olisi ollut kuusi kuukautta aikaa päästä USAn ja ennenkaikkea Churchill'in kanssa sopimukseen siirtymisestä Liittoutuneiden riveihin.
Ikävää oli todeta myös Donner'in vähättelevä suhtautuminen Mannerheimin Sveitsin matkaan keväällä 1943, Pitäisi ensiksi selvittää oliko tällä matkalla Mannerheimin tapaamien ystävien joukossa Churchill'in "henkilökohtaista" diplomaattiedeustajaa,

– Historiasta kiinnostunut (ei varmistettu)

Kyllä hän kirjoitti ja jopa julkaisi, esim:

- Matka Aasian halki (2-osainen) tai Ratsain halki Aasian (lyhennetty) eli Aasian ratsastusmatkan päiväkirja (useita laitoksia)
- Muistelmat I-II
- A Visit to the Sarö and Shera Yögurs. Journal de la Société Finno-Ougrienne XXVII. Alkulause päivätty Helsingissä 10.8.1909

Lisäksi hänen kirjeitään ja Japanin sodan päiväkirjansa on julkaistu kirjoina.

Kannattaa lukea. Osasi kirjoittaa.

– Hermanni (ei varmistettu)

Jännittävää tälläkin palstalla huomata kuinka suuria tunteita Mannerheim nostattaa. Eiköhän Donnerin dokumentti kuitenkin ole ihan kunnianosoitus kohteelleen ja tavallaan vastaveto sille yksisilmäiselle ( ja jotenkin slaavilaiselle) palvonnalle, jota Mannerheim on Suomessa sotien jälkeen saanut. Oikeastaan tämä dokumentti tekee mahdollisen sepite-elokuvan täysin tarpeettomaksi.

Hetkinen... eiköhän Mannerheimin päämäärä vuoden 1918 tapahtumissa ollut tsaarinvallan palauttaminen Venäjällä. Siihen tarvittiin rintaman avaamista Karjalassa ja valkoisen Suomen sotaväkeä. Suomen itsenäisyys taisi olla vain vahingossa toteutunut sivujuoni koko tapahtumasarjassa. Ottakaa kantaa

– Anonyymi (ei varmistettu)

Kiitos hienosta kokonaisuudesta YLElle ja herra Donnerille. JD tekee Marskille kunniaa - sarvineen ja hampaineen.

– Ladusved (ei varmistettu)

Ryti ei rehabilitointia kaipaa, kuten ei Suomen poliittinen sodanjohtokaan jatkosodan osalta.
Tosiasiaksi jää, että vähäisempi Ural'ille pyrky yhdessä Saksan kanssa ja USAn ja Englannin tuen määrätietoisempi haku eli liittosuhteen luominen Liittoutuneisiin olisi korjannut talvisodan vääryydet ja jättänyt Suomelle niin Karjalan, kuin Petsamon ja siihen kuuluvan osan Barentsinmeren öljystäkin.
Liittoutuneille olisi varmasti kelvannut Kiirunan ja Petsamon malmien kulun estäminen Saksalle.
Täytynee kuitenkin odotella vielä jonkin aikaa ennenkuin Suomesta löytyy tutkijaa jatkosodan osalta. Jokisipilä ja Jokipii ovat vasta raapaisseet pintaa. Enemmän kaivattaisiin asiallista tietoa syksystä -42.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Sarjassa muutamia mielenkiintoisia harvoin nähtyjä filminpätkiä. Donnerin selostus avutonta, ei vain
muminan vaan ennen kaikkea ohuen sisällön vuoksi. Suuria ajanjaksoja hypättiin yli parin lyhyen kommentin varassa jne.
Donner heitteli usein pieniä piikkejä, jotka sitten heti jatkossa pehmensi.
Mannerheimin arvo silmissäni vain nousi.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Arvoisa Rytin puolustaja.
Kommentissani ei käsitelty talvisotaa ja sitä edeltäneitä aikoja. Ei esim. sitä aikaa, jolloin Ståhlberg'in ja hänen vaimonsa kidnappaajat saivat lievemmän tuomion kuin ne vasemman laidan kulkijat, jotka tyytyivät levittämään 'lentolehtisiä' aatteistaan. Tänä päivänä näitä ihmisiä kutsutaan eri puolilla maailmaa 'toisinajattelijoiksi' ja Ståhlberg'ien kyyditsijöitä terroristeiksi. Se siitä.
Pitäydyn aikaisemmin esittämässäni jatkosodan tapahtumien tutkimisen tarpeessa.
Tosiasiana Hitlerin vierailun ja sitä seuranneen Mannerheimin vastavierailun tiimoilta voitaneen pitää sitä, että Suomen Armeijan sotilaallinen johto tajusi jo kesällä -42 Saksan häviävän sodan itärintamalla. Tuskinpa Hitler tuli Mannerheimia onnittelemaan. Eiköhän hänellä ollut voimakas tarve saada pohjoinen liittolaisensa - jonka mukanaolo takasi Saksalle Kiirunan raudan ja Petsamon nikkelin - pysymään ruodussa.
Tosiasia on myös se, että niin Churhill kuin Roosevelt'kin tunsivat suurempaa sympatiaa Suomea, kuin Stalinia kohtaan. Churchill'hän kehotti pysähtymään vanhalle rajalle ja USA ei sotaa Suomelle julistanut. Meillä olisi siis asetelmat Teheran'issa olleet myönteiset, kaksi puolesta yksi vastaan.
Ja niinkauan kuin dokumentein ei osoiteta päinvastaista, pitäydyn siinä, että Suomella olisi ollut mahdollisuus siirtyä liittoutuneiden puolelle ennen Saksan Stalingradin tappiota, jatkamaan taistelua Petsamon ja Karjalan puolesta ja saanut ne pitää.
Tässä mielessä Ryti ja muu poliittinen sodanjohto olivat sotarikollisia, ei Neuvostoliittoa vaan Suomen kansaa ja ennenkaikkea sen tapatettua nuorisoa kohtaan. Sitä ei selittelyillä muuksi muuteta.
Mitä tulee talvisotaa edeltäneiden rajojen palauttamiseen ja alueiden takaisin valtaamiseen, niin olemme asiasta yhtä mieltä. Suomella oli siihen oikeus ja puolustajansakin Churchill'issä ja Roosevelt'issa.

– Historiasta kiinnostunut (ei varmistettu)

Parahin Hermanni

Enpä usko, että Jukka Tarkka tuo noihin syksyn -42 tapahtumiin mitään lisävalaistusta.
Omasta puolestani suosittelen lukemaan verkostakin löytyvän Markku Jokisipilän artikkelin ja varsinkin sen viimeisen kappaleen. Tässä osoite:
http://vanha.soc.utu.fi/polhist/vaihtuvat/Jokisipila_Jatkosodan%20synty%20-%20suuri%20kansallinen%20dilemma.pdf

Vielä kiitos Donnerille viimeisestä osasta toteamuksineen - Mannerheim hävisi Sodan, mutta voitti Rauhan -, päätösosasta, jossa ei syyllistytty Mannerheim-paatoksiin, vaan asiallisesti todettiin millainen on 'pehmo'-Suomemme tänään loistavine ja kansainvälisesti tunnustettuine saavutuksineen ja vieläpä ilman aseita.

Elän mieluummin pehmo-Suomessa, kuin Suomessa, jossa kansanedustajia (Asser Salo, Eino Pekkala, Jalmari Rötkö), eduskunnan puhemies (Väinö Hakkila) ja karmeimpana tapauksena Tasavallan ex-presidentti Ståhlberg puolisoineen muilutetaan ja Hakkilaa jopa pahoinpidellään.

Presidentti Halosen olen havainnut tarkkailevan maailmaa avoimin mielin ja ennenkaikkea molemmat silmät ja korvat auki.

Vielä pehmo-Suomesta:
Tosin meillä nykyisinkin on lakikirjassamme pieniä puutteita. Vai miten Sinä suhtaudut asiaan, jossa pääministeri (Lipponen) rikkoo perustuslakia lupautuessaan Bush'in kaveriksi sotaretkelle Irak'iin (päätöksenteko ulkopoliikassahan kuuluu presidentille) ja asian esiintuova 'päämisteriehdokas' Jäätteenmäki sitten pääministerinä saa rangaistuksen.

– Historiasta kiinnostunut (ei varmistettu)

Vielä Hermannille

Jokipiin artikkeliin viittauksessa tuli pieni lapsus.
Kyseessä on toiseksi viimeinen kappale, otsikoltaan: Historiankirjoituksen silkkihansikkaat
http://vanha.soc.utu.fi/polhist/vaihtuvat/Jokisipila_Jatkosodan%20synty%20-%20suuri%20kansallinen%20dilemma.pdf

– Historiasta kiinnostunut (ei varmistettu)

Kommentit ensiesityksen ajalta

Kirjailija Jörn Donnerin viisiosainen Mannerheim-sarja uusitaan TV1:llä 8.1. - 5.2.2013. Ihan tarkennuksena mainitsen, että ylläolevat keskustelukommentit ovat dokumenttisarjan ensiesityksen ajalta eli vuoden 2011 alussa tulleita.

Päivi
verkkotoimittaja

– Päivi Suikkanen (ei varmistettu)

Donnerille kysymys,ja historian opettajille suomen kouluissa;ja historian tutkijaproffille;
veljessodassamme oli kyse nk valkoisten kaartiin kuuluvista ja
punaisten kaartiin kuuluvista suomen kansalaisista,
jotka ryhtyivät typerien erimielisyyksiensä vuoksi
tappamaan toinen toisiaan eivätkä keskittyneet itsenäisen suomen kehittämiseen y h d e s s ä ,
kysymys kuuluu, kun Mannerheimin kokosi valkoiset riveihinsä tappamaan punaisia
ja sai siitä muistopatsaan, kuka on punaisten kenraali ja onko hänelle pystytetty
patsas? Kumpikin osapuoli kuitenkin halusi paremmat oltavat suomen maahan
ja orjatyövoiman käytön pois etc...

– Anonyymi (ei varmistettu)

Kiitos Donnerille ja muille tekijöille hienosti tehdystä historiansarjasta !
Yksi venäläisten haltuunottamien alueiden asukkaiden jälkeläinen on pitänyt kerronnasta ja esitetty asia on ollut mielenkiintoista ja mielestäni tasapuolistakin. Aika hyvin meillä kuitenkin on tähän asti mennyt.

Joitain osia on jäänyt näkemättä. Milloin saraja uusitaan jälleen?
Neljännessä osassa oli filmipätkä evakoista. Siinä oli kaksi hevoskuormaa, Kummankin hevosen rinnalla kulki varsa. Epäilen, että äitini ajoi ja istui jälkimmäisen kuorman laveteilla, ja etummaista kuormaa ajoi 1950- luvulla kuollut naapurin isäntä. Äitini kertomusten perusteella he tulivat samaa matkaa ja moni muukin asia on yhteneväinen kertomusten kanssa.

– Anonyymi (ei varmistettu)