Todellisuutemme ja kielen vuorovaikutus heijastuu puheessamme koko ajan. Ihmisen valitsemista sanoista näkyy hänen elinpiirinsä laajuus ja suppeus, erikoisalat ja jokapäiväisen elämän kirjo.

Tämän konkreettisen maailman vaikutuksen ajatteluumme ja kieleemme vahvisti Ilta-Sanomien syyskuinen lehtijuttu otsikoltaan Viivi Avellan putosi hevosen selästä. Tuossa artikkelissa tämä Sinkkunaisen käsikirja -kirjastaankin tunnettu kirjailija Avellan valotti laajasti hevosen selästä tapahtunutta putoamistaan Tallitähdet-nimisen laatusarjan kuvauksissa. Laajalti niin sanottuna blondina tunnettu juonto- ja toimitusalan yksityisyrittäjä kertoi aiheesta näin:

Laskeuduin kuin vaahtokarkki.

Vaahtokarkki! Kyllä, aivan itsestään selvästi! Mistäpä noin kolmekymppinen vaaleatukkaisena tunnettu nuori naimaton kaupunkilainen nainen muualta löytäisikään vertauksen pehmeälle putoamiselle kuin vaahtokarkista, tuosta sokerista, liivatteesta ja siirapista rakennetusta makeisesta! Trasselipussista? Vauvan pepusta? Ei, ei, ei! kyllä vaahtokarkki tuo Avellanin puheeseen heti sellaisen karskin todellisuuden ja känsäkouraisen uskottavuuden, että tekee mieli todeta Tapio Rautavaaran äänellä, että tämä tarina on tosi!
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Pekingin olympialaiset kisat ovat jo historiaa, mutta muutama urheilija teki kisoissa historiaa ja ylsi suorituksiin, jotka jäävät historiaan. Yksi näistä oli Jamaikan pikajuoksijahirmu Usain Bolt, joka juoksi mm. uuden maailmanennätyksen sadan metrin pikajuoksussa.

Boltin juoksun ilmeinen helppous on ihastuttanut ja ihmetyttänyt kaikkialla maailmassa. Oulussa Kaleva-lehden toimittajan analyysi selvitti tekijöitä ennätysten takana näin:

Enää ei riitä, että on kaksi paria lihaksikkaita jalkoja, jotka takovat rataa niin vimmatusti.

Kuulijanimimerkkimme Yhdellä jalkaparilla juokseva ihmettelee kateudensekaisesti:

"Tietysti kahdella parilla pitkiä, voimakkaita jalkoja pääsee puolta nopeammin ja tiuhempaan kuin yhdellä parilla. Millä dopingilla Usain Bolt lienee kasvattanut itselleen ylimääräisen parin jalkoja?"

Samaa ihmettelee Aristoteleen kantapää ja kiitää katsomaan Boltin suoritukset uudestaan hidastettuna Wadan antidoping-iskuryhmän kanssa!
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Viikon sitaatti on mojova ja kaikin puolin ansiokas kielenkäytön uroteko viikon varrelta. Tätä hokee mielellään kavereilleenkin!

Anna meille vihje Viikon sitaatiksi täällä!

Anna meille vihje Viikon sitaatiksi!

Missä ovat vielä aikaisemmat vihjeet?
Aikaisemmin annetut sitaattivihjeet löytyvät täältä!

Kuva oli olemassa ennen tekstiä ja niinpä kuvat kiehtovat ihmisen silmiä enemmän kuin monimutkaiseen symboliketjuun perustuva teksti. Kuvailmaukset ovat myös usein tehokkaampi tapa ilmaista asioita kuin tylsä tekstimassa.

Joskus kuvailmaus sitä paitsi osuu käyttöyhteyteensä kuin se kuuluisa nenä sinne kuuluisaan päähän. Näin kävi loppukesällä Itä-Savo -lehden etusivulla, jossa kerrottiin puunjalostusalan hankalista ajoista näin:

Sahateollisuus elää veitsenterällä.

Savonlinnalainen apusilmämme Esko pohtii ilmiantokirjeessään, että vaikuttaa siltä kuin sahatukin teollinen paloittelu olisi äkkiä muuttunut sahaamisesta leikkaamiseksi. Kyseessä ei kuitenkaan ole sahateollisuuden menetelmäremontti vaan savolaistoimittajan sukkela huomio: otetaan ilo irti kielen mahdollisuuksista teollisuudenalaa uhkaavasta lamasta huolimatta! Terävää syksynjatkoa Savonlinnaan ja toivottavasti Savon sahoillakaan ei tarvitse kärsiä tylsyydestä.
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Yksi ihmiselämän paradokseja on se, että mitä enemmän elämästä oppii, sen vähemmän tietää oppineensa. Tämä ilmaistaan yleensä niin, että nuoruuden mustavalkoinen maailmankuva saa harmaan sävyjä.

Tämän tosiasian tunnustaminen ei ole aina helppoa etenkään politiikassa vaikuttaville ihmisille. Miten selittää, että "ymmärrykseni on kasvanut viime vaalien jälkeen, mutta olen yhä uskollinen puolueen periaatteille ja äänestäjilleni"?

Niinpä Tanja Karpelan vastaus elokuun lopulla hänen mahdollista eurovaaliehdokkuuttaan koskeneeseen kysymykseen oli ainoa mahdollinen. Karpela vastasi kahdella sanalla:

Ehdoton ehkä.

Leikkeen meille lähettänyt kuulijamme ”Ehdottomasti ehkä hämmentynyt lehden lukija” kysyy: siis ollako vai eikö olla? Aristoteleen kantapää kuitenkin toppuuttelee niitä innokkaimpia, jotka tivaavat aikuisilta ihmisiltä mustavalkoisia vastauksia, olivat nämä poliitikkoja tai ei. Päätyihän jo Platon siihen ajatukseen, että aistein havaittava maailma onkin ideamaailman epätäydellinen heijastuma, joten jyrkkien kantojen ottaminen on mahdotonta. Ehdoton ehkä onkin kaiken kaikkiaan varminta mitä voimme mistään varmasti sanoa, joten poliitikko, joka sanoo muuta, on tyhmä tai valehtelee!
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Joskus todellisuus tarjoaa meille parhaat puujalkavitsit. Niissä on sellaista luonnonvoiman kaltaista määrätietoisuutta, jota ihmisen varta vasten kehittelemät vitsit eivät kykene saavuttamaan.

Kuulijamme nimetön lähetti meille esimerkin tällaisesta pari viikkoa sitten. Ylen uutissivut internetissä kertoivat Tankavaarassa järjestetyistä kullanhuuhdonnan SM-kisoista ja uutisesta selvisi voittajan lisäksi kullanhuuhtoja, jotka saivat hopeaa ja pronssia!

Kuulijamme kommentoi otsikolla Kullasta hopeaa näin: ihmettelen sitä että miten on mahdollista että kullanhuuhdonnan SM-kilpailuissa toiseksi tullut sai hopeaa ja kolmanneksi tullut pronssia? Vaikka kuinka vaskoolia heiluttaa niin ei sieltä pitäisi hopeaa tulla missään tapauksessa saatikka pronssia.

Ja aivan oikeassahan kuulijamme on! Hopean saaminen kullanhuuhdonnasta on niin hauskaa, että tähän ei muuta voi sanoa kuin että ei tähän muuta voi sanoa!
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Kuluneen kesän sademäärä on ollut niin suuri, että se alkaa vaikuttaa jo ihmisten kielenkäyttöönkin. Nestetasapainon järkkyminen on johtanut eri puolilla maata niin rutikuivien kuin kosteuttaan homehtuvienkin kielikuvien käyttöön.

Ainutlaatuinen synteesi havaittiin heinäkuun lopulla Uudellamaalla. Keski-Uusimaa –lehti otsikoi Tuusulan kulttuuritapahtumasta kertovan juttunsa näin:

Sade kuivatti kulttuurimarkkinat.

Aristoteleen kantapää ihastelee ilmausta kuulija-ilmiantajamme R. Lehtosen kanssa, vaikka molemmat jäävätkin hiukan pohtimaan sitä, miten pitkällä ilmastonmuutos onkaan Tuusulassa, kun sateet jo kuivattavat. Ehkä pian saamme lukea, miten pouta saa Tuusulan kulttuurimarkkinat tulvimaan.
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Kautta länsimaiden raivoava väestön ylipainon kasvaminen on näkynyt Suomessa parhaiten keskustelussa varusmiesten kunnosta. Perinteinen varusmiespalvelus onkin hyvä mittari eri aikakausien nuorukaisten kunnon vertailulle. Ei ihme, että aihe kiehtoo sekä entisiä varusmiehiä — eli suurta osaa miehistä — että terveysvalistajia ja pakinoitsijoita.

Olemme saaneet lukea lehdestä, että heinäkuussa Santahaminassa palvelukseen astuneista alokkaista on jo viidennes keskeyttänyt huonon fyysisen kuntonsa vuoksi. Mutta Mediuutiset-lehden lukijat tietävät keskeyttämissyistä paremmin. Lehti kirjoitti elokuun alussa näin:

Varusmiesten kunto loppuu kättelyssä.

Aristoteleen kantapää tietää kuvaannollisen sanonnan tapahtua jo kättelyssä, jolla ilmaistaan varsin nopeaa tapahtumista. Mutta Mediuutiset puhuukin konkreettisesta kättelystä, joten kehnoksi on nuorten kehon suorituskyky mennyt, kun jo muodollinen tervehtiminen saa läkähtymään. Toivotaan, että poloisia varusmiehiä ei pakoteta tervehtimään ylempiään raskaammalla tervehtimismuodolla eli tekemällä kunniaa, jottei meidän tarvitse pelätä sydänkohtausaaltoa varuskunnissa.
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Eri ihmisryhmistä puhuminen on usein ongelmallista. Ihmiset pitävät itseään yleensä yksilöinä, eivätkä aina nauti niputtamisesta. Ja kun ihmisiä niputetaan, koko ryhmälle tulee helposti tehneeksi jotain, mitä ei koskaan tekisi tuntemalleen yksilölle.

Ilmiö on tuttu Keski-Uusimaa –lehden lukijoille. He saivat keskikesällä lukea lehden pääkirjoituksesta seuraavanlaisia totuuksia otsikon Vanhuksia ei saa jättää heitteille alla:

Vanhukset ovat kuten muutkin ihmiset. He syövät kädestä ja kiintyvät hoitajiinsa.

Kuulijanimimerkkimme Kohta vanhus kysyy oikeutetusti, pitääkö kirjoittaja vanhuksia uutena kotieläinlajina. Kysymys on oikeutettu, kyllähän ilmaukset syödä kädestä ja kiintyä hoitajiinsa kuuluvat perinteisesti navetoittemme ja eläintarhojemme asukeille, eivätkä rakastetulle mummolle tai vaarille. Kunnioitettavien ikäihmisten pitäminen ylläpidon kohteena eikä kanssaihmisenä on tyypillistä yhteiskunnallemme, jossa kansalaiset tottuvat toimimaan vain samanikäisten kesken.

Näin lehden pääkirjoitus voi toimia tirkistysreikänä kansamme päätoimittajien keskuudessa vallitseviin asenteisiin. Vanhustenhoidon nykytilan perusteella päätoimittajat eivät ole asenteineen yksin. Ikävä kyllä harva nykyhetken päättäjä tajuaa olevansa tulevaisuuden vanhus.
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Kesäkuussa julkistettiin ruotsalaistutkimus, jonka mukaan lasten pelastusliiveissä on yllättävän paljon ongelmia. Mikään tutkituista 13 liivistä ei kääntänyt lasta vedessä oikeinpäin eikä läpäissyt vuonna 2006 voimaantulleita turvasäädöksiä.

Ikävä uutinen välitettiin myös Suomessa. Tarkkaavainen kuulijamme Henna kuuli, miten Yleradio Ykkösen uutistoimitus kertoi asian seuraavasti:

Uudet määräykset tulivat voimaan 2006. Liivit oli valmistettu ennen niiden käyttöönottoa.

Aristoteleen kantapää iloitsee uutistoimituksen perinpohjaisesta toiminnasta. Hiukan hassuahan se olisi, jos liivit olisi valmistettu vasta sen jälkeen, kun ne on otettu käyttöön. Pitkäähän siis huolta lapsistanne, etteivät he joudu veden varaan ennen heidän pelastamistaan.
- - -
aristoteles(at)yle.fi