Yleensä ihmiset lukevat ja kuuntelevat aivan mitä haluavat. Monet aivan kovimmista faktoistakin voidaan lukea ja ymmärtää monella tavalla, kunkin lukijan tajunnantason mukaan.

Sama pätee taidearvosteluihin. Ilta-Sanomat otsikoi kanadalaislaulajatar Celine Dionin konserttia analysoineen juttunsa kesäkuussa näin:

Täydellinen kuin Titanic

Kuuntelija-ilmiantajamme Nimettömän kommentit ovat paljonpuhuvat: "Odottaako Iltasanomat laulajan törmäävän jäävuoreen ja uppoavan? Vai onko kyseessä vertaus Titaniciin, jota pidettiin uppoamattomana?"

Aivan oikein, rouva Dionin taiteen ystävät lukevat otsikosta kauniin rinnastuksen James Cameronin täydelliseen elokuvaan Titanic, jonka tunnussävelmän laulaminen siivitti Dionin uran uuteen nousuun. Dionin taiteeseen kriittisesti suhtautuvat taas näkevät otsikossa viittauksen neitsytmatkallaan uponneeseen uhmakkaan mahtipontiseen Titanic-laivaan.

Tässä yhteydessä on pakko onnitella moneen kertaan palkittua Celine Dionia viimeisimmästä tunnustuksesta, joka tuli brittiläiseltä Total Guitar –musiikkilehdeltä. Lehti arvioi Dionin Las Vegasissa esittämän version rockyhtye AC/DC:n You Shook Me All Night Long –klassikosta Maailman kaikkien aikojen huonoimmaksi cover-esitykseksi. Lehti kutsui Dionin esitystä musiikilliseksi hyökkäykseksi ja suositteli, että rouva Dion pysyisi uppoavien laivojen parissa. Näin merenkulun historia innoittaa kirjoittajia yhä!
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Ulkonäkö on modernissa maailmassa arvossapidetty asia. Vaikka vanha kansa miten yrittää muistuttaa, että ei ole koiraa karvoihin katsomista, nuoremmat investoivat kiivaasti ulkoiseen olemukseensa kosmeettisen kirurgian, bioflavonoidien tai Kuolleen Meren mineraaleja sisältävän Mineral Skin Osmoterin avulla.

Ystävämme Nimetön törmäsi Tampereella aivan uuteen tai pitäisikö sanoa hieman perinteisempään ihonhoitomenetelmään. Erään paikallisen kauneushoitolan ikkunassa tuo skin bar mainosti näin:

Tarjoa virkistävä hetki ihollesi! Kosteuttava cocktail kasvoille, 10 e.

Nimetön intoilee kosteuttavasta cocktailista näin: ”liikuinhan minäkin nuoruudessani sellaisissa seurapiireissä, joissa joku sai tuopillisen kosteuttavaa cocktailia kasvoilleen vähän väliä. Mutta kun katselin noiden ihmisten uurteisia ja pöhöttyneitä kasvoja, en osannut kuvitella, että kosteuttavasta cocktailista kasvoille kehkeytyisi joskus kosmetologinen hoitomuoto.”

Aristoteleen kantapää arvelee, että kasvoille lennähtävän cocktailin virkistävä vaikutus perustuu siihen, että ulkoisesti nautittuna alkoholijuoma ei tule juoduksi. Tuollaiselle keksinnölle pitää kyllä kohottaa malja ja kaataa se kasvoille Pohjanmaan kautta, kippis!
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Vanhan legendan mukaan suomen kielen sanajärjestys on vapaa. Tämä pitää paikkansa monessa tapauksessa, mutta aika monessa tapauksessa sanajärjestyksen muuttaminen aiheuttaa myös virkkeen merkityksen muuttumisen. Klassinen esimerkki tästä on seuraava Veikko Polameren runo:

Olet nuori, ja minä rakastan sinua. Vanhenet, ja minä vain rakastan sinua. Olet vanha, ja vain minä rakastan sinua.

Nimimerkki Vili Viikari lähetti meille malliesimerkin sanajärjestyksen taiasta. Vilin taloyhtiön ilmoitustaulun lapussa lukee näin:

Koirien piha-alueella tarpeiden teko on kielletty! Jos niin käy, kerääthän pois!

Aristoteleen kantapää on Vilin kanssa iloinen siitä, että samalla kun piha-alueella kielletään koirien tarpeiden teko, ihmiset kieltävät tarpeiden teon myös koirien piha-alueella.

Tasa-arvo hieno asia on, totta eikö!
- - -
Aristoteles(at)yle.fi

Yksi kevään kiinnostavimmista kielellisistä sammakoista tuli helmikuussa vastavalitun Miss Suomen, Satu Tuomiston suusta. Pirkanmaalaisen yrittäjämissin kouliintumattomat kommentit saivat osakseen arvioita, joissa kiteytyivät ennakkoluulot missien älykkyysosamäärää kohtaan. Aristoteleen kantapääkin sai ilmiannon Tuomiston kuuluisimmasta kommentista, joka julkaistiin aikoinaan Iltalehdessä:

Mielestäni yhteiskunta kuitenkin tarvitsee toimiakseen myös vähäosaisempia. Jos kaikilla olisi asiat hyvin, niin menettäisimme työpaikkoja. Se on fakta, tarvitsemme heitä, jotta paletti pyörii.

Nimimerkki Nimetön uumoilee ilmiantonsa ohessa, että missillä olisi paletti karannut käsistä, kun hän lausui tämän yhteiskunnallisen analyysinsä. Mutta oikeastaanhan missi tuossa lausui selkokielellä vain sen, minkä Suomen Yrittäjät julkilausuu mm. nettisivujensa tavoiteohjelmassa: työvoimareservi on saatava nykyistä tehokkaampaan käyttöön muuttamalla sosiaaliturvan mitoitusta ja saamisen ehtoja siten, että jatkossa ei ole kannattavaa olla vastaanottamatta työtä, josta maksetaan jopa suomalaisten työntekijöiden keskimääräistä palkkatasoa vastaavaa palkkaa.

Tästä ei kuitenkaan ole noussut samanlaista väheksyvää hymyilyä, kuin Tuomiston lohkaisusta. Myöskään professori Juha Siltalan muutaman vuoden takainen väite: kapitalismin logiikkaan sisältyy tarve työvoimareservistä, josta alipalkattua työvoimaa saadaan ei saanut iltapäivälehtiä riemastumaan, eikä edes netin Anarkistisessa kirjastossa bloggaavan Reko Ravelan kiteytys: köyhyys on kapitalistisen kasvutalouden edellytys.

Missien on siis yhä mahdoton osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ilman vähätteleviä huomautuksia. Ikävä kyllä, näin paletti pyörii yhä tasa-arvoisessa Suomessakin.
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Kalat, nuo vesielementin iloiset vipeltäjät, ovat aina kiehtoneet ihmisiä. Tärkein kiehtovuuden taso on koskenut kalojen pyydystämistä ravinnoksi. Sitä ihminen on tehnyt jo kymmenien tuhansien vuosien ajan ja onpa vanhasta Suomesta, Antreasta, löytynyt maailman vanhin, 10 tuhatta vuotta vanha kalaverkko.

Jokaisella kalastusmenetelmällä on oma kannattajakuntansa. Verkolla ja katiskalla saaliit ovat suuremmat, virvelöinti on helppo ja toiminnallinen tapa yrittää saada saalista, perhokalastuksessa heittäminen kosken rannalla taas yhdistyy perhojen sitomiseen ja koko harrastuksen esteettiseen kauneuteen.

Onkiminen on se yksinkertaisin tapa kalastaa. Siitä yleensä aletaan harrastus, ja se kuuluu jokamiehen oikeuksien piiriin. Onkimista usein hiukan väheksytään, mutta toisaalta onkimisessa, punaisen kohon hypnoottisessa tuijotuksessa kalastaminen kohoaa aivan omille filosofisille tasoilleen.

Tämän oli oivaltanut jo 1600-luvulla elänyt Izaak Walton, joka kirjassaan Oivallinen onkimies analysoi ongen olemusta näin:

Onkemme on kuin raha, joka tuottaa korkoa meidän huvitellessamme.

No huhhuh. Tätäpä ajayusjärkälettä kelpaa pohtia poukamassa ongella ennen kuin ahven nappaa, kun vielä on aikaa pohtia kaiken maailman asioita.
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Tähtitiede on viime vuosina mennyt eteenpäin suurin harppauksin monella eri rintamalla. Tavallinen Telluksentallaajakin on luonnollisesti kiinnostunut taivaan mysteerien paljastumisesta. Kun kuitenkin puhutaan vieraista olosuhteista ja kaukaisista asioista, joudutaan usein sellaisille tiedon alueille, joilla kokenut journalistikin on niillä niin sanotuilla vierailla vesillä.

Näin kävi toukokuun alussa Tampereella, kun uutinen näkymättömästä aineesta saavutti Aamulehden toimituksen. Lehti uutisoi asian näin:

Näkymätöntä ainetta löytyi kaukaisesta avaruudesta - katso kuvat.

Kuulijamme Nimetön kommentoi Aamulehden otsikkoa näin: Sitä luulisi, että näkymättömän aineen perusidea olisi se, ettei sitä näe. Seuraavaksi saanemme kuvat Kekkosen tukasta ja teekkarin älystä.

Aamulehden kuva esittelikin tietysti kaasumaista ainetta, joka hehkui 2 300 miljoonan valovuoden päässä hehkuvan kuumana. Toivottavasti teekkarin älyn hehkua ei tarvitse etsiä yhtä kaukaa.
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Aina eivät pappismiehetkään kykene elämään niin kuin saarnaavat. Tästä juontaa vanha armoa ja anteeksiantoa huokuva inhimillisen sanonta älkää tehkö niin kuin minä teen vaan tehkää niin kuin minä sanon.

Näin voisi sanoa myös se Valtion rautateiden julkaiseman Matkaan-lehden valokuvaaja, joka oli käynyt Turussa tekemässä juttua kirjailija Reijo Mäestä. Artikkelin kainalojutussa tämä raideliikenteen pää-äänenkannattajan valokuvaaja nimittäin valitteli, miten vaikea Turusta oli löytää parkkipaikkaa autolle, jolla hän oli Turussa kuvausreissulla käynyt.

Ystävämme Mikko-Oskari kirjoittaa lähettämänsä herkullisen leikkeen ohessa näin:

Matkaan-lehden kuvaajan yksityisautoilu on jo sellaisenaan julkaisu
ideologian kyseenalaistamista ja sen kertominen mainitussa aviisissa niin kyseenalaista toimintaa, että herää kysymys, miksi VR ylipäätään moista julkaisua edes kustantaa. Jos lehden tekijätkään eivät vaivaudu junalla matkustamaan.

Mikko-Oskari on aivan oikeassa. Toisaalta Aristoteleen kantapää myös ymmärtää Matkaan-lehden matkustusohjesääntöä, onhan VR tehnyt junamatkustamisesta niin kallista, että ilmaisjakelulehden täytyy hiukan miettiä, miten työntekijänsä lähettää tiedonhankintamatkoilleen. Jos nimittäin junalippujen hinnat nousevat totuttua vauhtia, VR:n on pian halvempi lähettää veturinkuljettaja ja konduktöörit määräasemalle henkilöautolla Matkaan-lehden kuvaajan kanssa.

- - -

aristoteles(at)yle.fi

Taide on ikuista ja niin myös taidekritiikki, piti siitä tai ei. Palautamme kuitenkin nyt mieliimme yhdysvaltalaisen vaihtoehtometalliyhtyeen Kornin viime helmikuisen Suomen konsertin. Yhtyeen murisevan soiton kaiut ovat jo vaienneet Tampereen Hakametsän jäähallissa, mutta nimimerkki Ikikatsojan viesti muistuttaa meitä vielä konsertista. Hän lähetti meille leikkeen, jossa Petri Silas arvioi Aamulehdessä Kornin konsertin. Silas kirjoitti jutussaan mm. näin:

Sittemmin Korn on laventanut ilmaisuaan goottivaikuttein ja jylhin laajakangaskoskettimin.

Ikikatsoja kommentoi sitaattia: Jylhät laajakangaskoskettimet - tämähän menee ohi hilseen molemmin puolin! Haluan nähdä ne laajakangassormet, jotka tuon soundin tekevät!

Myös Aristoteleen kantapää kiinnostuu uudesta soittimesta. Pedantti voisi jäädä pohtimaan yleistynyttä tapaa lyhentää sana kosketinsoitin koskettimiksi, mutta me emme jää nyt niuhottamaan vaan ilahdumme noiden sähköisten soitinten yhä uudistuvista käyttötavoista.

Joku muistaa vielä kosketinsoitinmatot, joita taannoin saattoi musiikissa kuulla. Monet kosketinsoitinvelhot ovat maalailleet kosketinsoittimillaan kappaleen taustalle ulappaa luodakseen lauluun eteerisen vaikutelman. Ja nyt tulee Korn laajakangaskoskettimineen!

Tavallinen haitarinsoittaja ei voi kuin kadehtia moisia ulottuvuuksia otsa kurtussa!
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Kovat kohtalot vaativat kovaa kieltä. Ja monimutkaiset kohtalot tarvitsevat monimutkaista kieltä. Näin on pakko päätellä kun lukee kuulijamme Nimettömän lähettämää lainausta Ilta-Sanomien urheilusivuilta. Jutun aihe on aina yhtä kiehtova hiihtourheilumme doping-kiemurat.

Kyrölle elämä ei ole Lahden MM-kisojen jälkeen vain hymyillyt. Muutaman
muun hiihtoihmisen kyynärpäät olivat yhtä syvällä hunajapurkissa, mutta
yksi mies on kantanut vastuun ja likapyykin.

Toimittaja kuvailee Kari-Pekka Kyrön niskoille langetettua takavuosien doping-sotkua yhden virkkeen aikana sekä hunajapurkiksi että likapyykiksi. Tähän ei tavallinen toimittaja kykene, joten Aristoteleen kantapää nostaa Iltiksen urheilutoimitukselle hiihtopipoaan ja kaivaa hyllystä esiin hunajapurkkinsa!
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Turha luulla, että kunnallispolitiikka olisi tylsää hommaa. Saati sitten kunnallinen liikennepolitiikka. Pienissä piireissä intohimot kärjistyvät ja tässä tunteiden tuiskeessa myös kielellinen ilmaisu terästyy.

Näin on pakko päätellä Helsingin joukkoliikennelautakunnan keskustelusta, josta Helsingin Sanomat raportoi huhtikuussa. Lautakunnalla oli kaikkiaan kahdeksan eri mielipidettä siitä, mitä reittiä raitiolinja kolmonen voisi kulkea Kampissa. Ja kunkin reittivaihtoehdon taustalla tietenkin omat eturyhmänsä. Lehti kiteytti ratikkalinjakeskustelun seuraavasti:

Tässä haluttiin nyt kristallisoida lautakunnan kipupisteet, lautakunnan puheenjohtaja Jessica Karhu linjaa.

Kuulijamme paremiologi pohtii, millä hiontamenetelmillä reittien raakadatasta joukkoliikennekristalleja oikein jalostetaan. Aristoteleen kantapää ihastelee kipupisteetkin kristallisoivaa kunnallispolitiikkaa ja toivottaa onnea kaikille luottamusmiehille, jotka kovassa kuumuudessa ja paineessa luovat kunnallispoliittisia timantteja.
- - -
aristoteles(at)yle.fi