Viikon sitaatti löytyy vuoden ensimmäisestä Tähdet ja
avaruus -lehden artikkelista.

Ilmatieteen laitoksen tutkimuspäällikkö Heikki Nevanlinna selventää vaikeaselkoista, keskimäärin kaksi kertaa miljoonassa vuodessa tapahtuvaa, maapallon magneettisten napojen paikan vaihtoa
seuraavalla kansantajuisella tavalla:

Ensin härkä laihtuu (kenttä heikkenee), mutta pysyy aloillaan, (kentän muoto säilyy dipolina), ja lopuksi tapahtuu härän pyllyn pyörähdys ja ketarat kääntyvät kattoon, kun elikko ei pysy enää aloillaan (kenttä kääntyy).

Kalevalanpäivää odotellessa ja olympialaisista toipuessa tekee mieli yhdistää suomalainen ja muinaiskreikkalainen perinne. Muinaiskreikassa ei varmaan talviolympialaisia vietetty, mutta ajatus urheilijoiden tasa-arvoisesta keskinäisestä mittelystä on kotoisin tarujen Kreikasta Olympos-vuoren juurelta.

Hiihtäminen on puolestaan kotoisin tarujen Kalevalasta, sanoivat norjalaiset mitä tahansa. Kun Lemminkäisen piti päästä jahtaamaan hirveä, hän lähti pohjoiseen Kauppi-nimisen lappalaisen kartanoon suksia teettämään.

Ja Kauppihan teki, teki lylyn eli vasemman jalan pitkän liukumissuksen ja teki kalhun, eli oikean jalan lyhyen potkimissuksen, jonka pohjassa oli nahkaa. Ja kummassakin oli jalansija nimeltään päläs. Kädessä ei ollut sauvoja vaan keihäs.

Torinon curling -menestys on saanut suomalaiset joukolla seuraamaan kuinka kilpailijat liu’uttavat kivenjärkälettä ja harjaavat vimmaisesti jään pintaa. Voitto Liukkosen pehmeän raukea selostus ei suinkaan ole vähentänyt innostusta:

"Katsokaa tuota kiven saattoa, se on kuin rakastajan hellä kosketus." Siihen ei Aristoteleen kantapäälläkään ole enää mitään lisättävää.

Tällä viikolla Aristoteleen kantapään fraasirikos –kunniakirja ojennetaan Yhteishyvä -lehdelle.

Monet meistä toivovat salaa mielessään notkuvien herkkupöytien äärellä, että olisi hienoa jos olisi maha ja erikseen jälkiruokamaha. Nyt vaikuttaa siltä, että hiukan samaa ajatusta tavoitellaan Yhteishyvä -lehdessä, jonka kannessa todetaan:

"Arjen lompakossa asuminen maksaa eniten." Aristoteleen kantapäänkin mielestä olisi hienoa, jos jokaisella meistä olisi erikseen kauppalompakko, joka tarpeen lompakko, juhlalompakko, baarilompakko, muuten vain hyödylliset menot –lompakko.

Keväällä auringon valo saa hormonit hyrräämään, joten karskina sitaattisankarina tunnettu Aristoteleen kantapääkin herkistyy ja tempaa Viikon sitaattivinkin rakkausrunojen maailmasta. Kyllä, ei elämä ole pelkkää sanoja, sanaleikkejä ja sitaattien historiaa, elämässä on myös tunteellinen puolensa, ja tunteiden ilmaisussa sanat ovat mainio väline.

Suomalaisesta rakkausrunosta puhuttaessa emme voi ohittaa Tommy Tabermannin järkälemäistä hahmoa. Tabermann on vuodesta 1970 julkaissut lähes vuosittain kirjan, joka useimmiten on runokirja ja joka useimmiten tutkii naisen ja miehen välisiä suhteita, usein hyvinkin raikkaan intiimisti.

Aristoteleen kantapää -ohjelma on mahdollista myös tilata podcasting-vastaanottimille.

Kopioi linkki podcasting-vastaanottimeesi:
http://areena.yle.fi/ohjelma/268fef0c98f1b3c4d8435456aefa2d69/feed/podcast

Aristoteleen kantapää -tilausosoite podcast-vastaanottimille (XML) löytyy myös tästä linkistä.

Mikä podcasting on? Ohjeita.

Aristoteleen kantapään viikon fraasirikos on tällä kertaa rikosfraasi.

Työtapaturma on perinteisesti ymmärretty työssä sattuneeksi tapaturmaksi tai leikkimielisesti ajateltuna työtapaturma voi olla myös työssä sattunut pieni virhe tai erehdys.

Minkälaisissa työtehtävissä mahtoikaan olla Tampereen teatterin johtaja Heikki Vihinen Nilsiä-Nurmestiellä, kun hän hurautti ylinopeudetta liikkuvan poliisin tutkaan alkoholia veressään ja totesi: ”Tämä oli työtapaturma.”

Oliko työtapaturma se, että a) teatterinjohtaja ajoi alkoholia veressään vai b) hän jäi kiinni alkoholia veressään ajamisesta. Aristoteleen kantapää jää pohtimaan millaista jälkeä syntyy, kun teatterinjohtaja viettää vapaa-aikaa.

Viikon sitaatiksi Aristoteleen kantapään lahjomaton raati valitsee nimimerkki Kunnon tullimiehen ehdotuksen tietynlaisen elämänasenteen uudeksi nimeksi.

Kunnollinen tullimies kirjoittaa näin:

”Suomalaisessa kielenkäytössä ovat monet poliittiset, yhteiskunnalliset ja elämänkatsomukselliset suuntaukset saaneet nimensä henkilön sukunimen mukaan.

Puhutaan esimerkiksi ståhlbergiläisyydestä, tannerilaisuudesta, vennamolaisuudesta, kekkoslaisuudesta, taistolaisuudesta sekä koivistolaisuudesta.

Voisiko erästä nykyiseen tapakulttuuriin liittyvää asennetta ruveta kutsumaan kallasvuolaisuudeksi. Se kertoisi monenlaiset liike-elämän säännöt ja lakipykälät tuntevan ihmisen tavasta suhtautua henkilökohtaisesti tullin määräyksiin.”

Talviolympialaiset antavat sitaattien harrastajalle runsaasti materiaalia ja samalla myös paljon haasteita. Usein luullaan, että urheilujuhla olisi pelkkää ruumiinkielen riemujuhlaa, mutta kyllä tapahtumassa on sijansa myös kielen kielellä.

Urheilijat ovat perinteisesti hiljaista porukkaa, joten jos heiltä haluaa löytää sitaatin, saa olla tarkkana. Kukapa meistä ei olisi ”väsynyt mutta onnellinen” aina nukkumaan mennessään. Kaikkihan me ”teemme parhaamme ja katsomme mihin se riittää” kun tiukka paikka tulee. Ja jokainen tietää, millaista on, kun ”kiekko ei tänään pomppinut meille”.

Tähän saakka Aristoteleen kantapää ja YK:n pakolaisjärjestö UNHCR ovat olleet siinä käsityksessä, että pakolainen on henkilö, joka joutuu jättämään kotinsa ja kotimaansa siksi, että hänellä on perusteltu syy pelätä joutuvansa vainotuksi. Nyt käsitys pakolaisuudesta uudistuu. Helsingin Sanomissa kutsutaan eräitä Itä-Helsingistä Espooseen muuttaneita metron vastustajia metropakolaisiksi. Pakolainen voi siis olla myös henkilö, joka muuttaa paikkakunnalta toiselle raideliikennettä karkuun. Toivottavasti Espoon metropakolaisleirillä juomavesi riittää eikä punatauti ala levitä.