Aristoteleen Fraasirikollisuudenehkäisyjaos on saanut valvontakameraansa nimimerkki Sokean Sokrateen ilmiannon Joensuusta. Sokea Sokrates on napannut Joensuun Heili –lehden Heikki Arppin kolumnista malliesimerkin sanan joutsenlaulu alati yleistyvästä väärinkäytöstä.

Arppi kehuu, miten hienosti paikallisella Osuuskaupalla on mennyt. Hämäläisellä ja Moilasella ovat viime vuodet olleet yhtä joutsenlaulua.

Haa, tässähän putoaa tuolilta vanha Yö-yhtyeen fanikin! Joutsenlauluhan on paitsi joutsenten laulua, myös uskomus siitä, että juuri ennen kuolemaansa joutsen laulaa kauniimmin kuin koskaan eläessään. Ihmisten maailmaan siirrettynä joutsenlaululla tarkoitetaan viimeistä kertaa, joka on upeampi kuin mikään aikaisempi, oli se sitten teatteridiivan viimeinen näytös, kirjailijan viimeiseksi jäävä kirja tai taitavan peltisepän viimeinen lokasuojan suoristus ennen eläkkeelle lähtöä. Arppi siis iskee kirveensä kiveen yrittäessään ylistää Pohjois-Karjalan osuustoimintaväkeä joutsenlaululla.

Suomen historiallinen Euroviisuvoitto sai suomalaiset sekaisin aina pääministeriä myöten. Eikä ihme, olimmehan kaikki oikeastaan jo luopuneet toivosta voittaa kyseinen kisa ja alistuneet ikuiseen kohtaloomme maapallon biologisena taskuna jossa on Euroopan omituisin musiikkimaku. Tähän ydinkysymykseen Lordin voittokappale ei ehkä tuonut helpotusta, mutta osoittipa, että oma selkeä näkemys on yleensä menestyksellisempi kuin levy-yhtiössä väkisin keksitty.

Lordin kappale Hard Rock Hallelujah on palauttanut jo hallelujaa-sanan maallistuneiden suomalaisten huulille. Muuta biisistä ei juuri osata, mutta varsinaista laulukilpailua seuranneet pääsivät osalliseksi hirviöporukan verbaalihuumorista heidän A4:ille kirjoittamien viestien kautta. Torilla tavataan -viesti on tuttu uhohuudahdus jääkiekkoilijoiden menestysjuhlista. Hollantilaisella internetkeskustelupalstalla Mr Finland opasti, että Alankomaissa slogan sanotaan: zie je op de marktplaats.

Taannoisessa Talouselämä -lehdessä todetaan tämän päivän hyvien puhujien mm. Björn Walhroosin sekä Bill Clintonin, käyttävän yhä antiikin oppeja puheenpidossaan. Jari Sarasvuon mukaan nämä antiikin opit ovat kuitenkin monilta muilta, etenkin suomalaisilta, unohtuneet historian hämärään. Sarasvuo toteaa:

"Suomalainen puhuja synnyttää muminallaan ja mölöttämisellään mielikuvan tohtori Katatonian geenimanipulaatiokokeilusta, jossa on luotu afasiataudin ja henkisen osteoporoosin risteytys."

Tohtori Sarasvuon analyysi kansamme henkisestä tilasta on tehty, diagnoosin jälkeen seuraa hoito. Aristoteleen kantapää kehottaakin koko kansaa menemään puheterapeutille, jotta Sarasvuo saisi puheestamme selvää!

Näin kesälomien ja kesätöiden kynnyksellä Aristoteleen kantapään sitaattivinkkitoimituskin haluaa ottaa osaa uudesta työläisluokasta käytävään keskusteluun! Nyt emme kuitenkaan politikoi, vaan maistelemme uutta sanaa!

Viimeisen kymmenen vuoden aikana pätkätöiden tekeminen on yleistynyt niin, että liian moni joutuu rämpimään tilapäisestä työsuhteesta toiseen monen vuoden ajan. Uusi ilmiö on myös se, että hienossa maassamme ei enää aina ole mahdollista selvitä taloudellisesti rehellistä työtä tekemällä. Leipäjonojen uusi piteneminen johtuu nimenomaan työssäkäyvien köyhien saapumisesta jonon hännille. Ja moni heistä on pätkätyöläinen.

Kun maailman parhaat urheilijat kilpailevat keskenään, syntyy tuloksia, joita ei muulloin synny. Paineen alla atleettien suorituskyky puhkeaa kukkaansa ja vanhat ennätykset paukkuvat.

Tämä pätee myös jääkiekkoilijoihin ja heidän sanalliseen suorituskykyynsä. Ystävämme Raikka kertoo täynnä ihailua kuullensa jääkiekkoilija Tommi Santalan haastattelun, jossa tämä maailman huippuosaaja yhdisti suvereenisti kolme eri fraasia ja kielikuvaa ennen näkemättömäksi uusiofraasiksi:

"Ei yksi mies sadetta tee. Pelaan vain niin hyvin kuin pystyn ja yritän
olla valveilla koko ajan."

Äkkinäinen saattaa ajatella, että jos puukko on lähellä sydäntä, niin silloin henkilö on joko kirurgin pöydällä tai keskellä katutappelua. Puukkoja valmistava jyväskyläläinen Laatupuukko laittaa kuitenkin moiset käsitykset romukoppaan. Laatupuukko on nimittäin terävästi mukana jääkiekkoseura JypHT:n tukemisessa ja mainostaa:

"Laatupuukko - lähellä keskisuomalaisen urheilun ystävän sydäntä"

Aristoteleen kantapää ilahtuu sydämen lähellä olevasta puukosta. Puukon täytyy todella olla laatutavaraa, sillä kyllä huonompi ja tylsempi puukko lipsahtaisi helposti suoraan sydämeen.

Kesän juhlien, lakkiaisten, kesähäiden ja niiden kuuluisien kaikenlaisten kissanristiäisten puheita kannattaa alkaa suunnitella jo ajoissa. Näin toukokuun loppupuolella on hyvä virittäytyä tulevaan puhetehtävään ja miettiä omia lähtökohtiaan haasteellisessa suorituksessa.

Hyvä puhe ei ole liian pitkä. Hyvä puhe herättää tunteita ja panee ajatukset liikkeelle. Joskus hyvä puhe on myös hauska. Hyvää puhetta kannattaa laatia hartaudella eikä ole noloa kääntyä ammattiauttajienkaan puoleen: kirjastoista löytyy paljon apua hyvää puhetta suunnittelevalle.

Vaikka retoriikka on yhtä vanha keksintö kuin helleeninen maailmankuva, tänäkin vuonna on ilmestynyt oppaita puheen laatijalle. Juhana Torkki esimerkiksi erittelee kirjassaan Puhevalta, että Ciceron neuvojen mukaan puhetta suunnitellessa kannattaa selkiyttää itselleen kolme asiaa: Mitä sanon? Missä järjestyksessä sanon? Millä tavalla sanon? Siitä se lähtee niin kuin ruoanlaittokin parhaimmillaan: selkeistä konstailemattomista perusasioista.

Maalla ryömivät maakravut ovat aina ihailleet meriä kyntäviä merikarhuja. Veneeseen tai laivaan nouseminen edellyttää kuitenkin niin suurta elämänmuutosta, että maakravut pyrkivät jäljittelemään merikarhuja muilla tavoilla. Toiset valitsevat itselleen raitapaidan. Toiset kasvattavat parran ja alkavat polttaa maissipiippua. Toiset taas alkavat käyttää purjehdustermejä arkisessa puheessaan.

Suurin osa suomalaisista on joskus yrittänyt antaa itsestään seitsemän meren sankarin vaikutelman käyttämällä ilmausta reivata kurssia. Niin kuin seuraavassa korkeimman hallinto-oikeuden tekstissä nimeltään Tuomioistuimen rooli hoitoonpääsykiistoissa:

Suuret ikäluokat ovat tottuneet kutsumaan nuorempiaan pullamössösukupolveksi, koska nuorison elämähän on pelkkää pullamössön mussuttamista päivästä toiseen. Termin ongelma on kuitenkin siinä, että monet 60- ja 70 -luvuilla syntyneet eivät edes tiedä mitä sana tarkoittaa, koska he eivät ole koskaan maistaneet aitoa pullamössöä. Terho Puustinen rientää Talouselämän Kirjat -palstalla hätiin. Keskustellessaan Esko Rantasen kanssa Osku Pajamäen Ahne sukupolvi -kirjasta hän toteaa, että 'Ahne sukupolvi' on kiltin puudelisukupolven yllättävä provokaatio.

Koska Aristoteleen kantapääkin tietää miten mukava ja kiltti hauveli puudeli on, se ilahtuu Puustisen uudesta pullamössösukupolven korvaavasta termistä ja käyttää mielellään puudelisukupolvi –termiä aina sopivan tilaisuuden tullen.

Myös Aristoteleen kantapään Ammatti- ja tapa-fraasirikollisuuden tutkimusyksikkö on tänään urheilullisella tuulella. Tällä kertaa tapaus on niin ilmiselvä, että meidän ei tarvinnut edes hankkia teletunnistetietoja tai oikeutta puhelinkuunteluun, vaan todisteiden hankkimiseen riitti pelkkä televisionkatselu.

Tuttu vasikkamme Nimetön kertoo otsikolla Verta kaukaloon seuraavanlaisen tapahtumasarjan helmikuisten talviolympialaisten ajalta

”Jääkiekon Olympiafinaalin loppuhetkillä näköradiossa ilmestyvä Urheiluruutu kommentoi Suomen jääkiekkomaajoukkueen taistoa näin: kiekko ei mennyt sisään kirveelläkään. Useiden suomalaisten tavoin seurasin kyseistä ottelua television välityksellä silmä tarkkana. En kuitenkaan havainnut mainittua teräasetta kaukalossa.”