Tänä vuonna tulee täyteen 90 vuotta runoilija Lauri Viidan syntymästä. Viita on klassikko, eikä syyttä. Hänen suvereeni riimittelynsä, terävä näkökulmansa ja rikas kieli riemastuttavat lukijoita yhä.

Lauri Viidan syntymäpäivää vietetään joulukuussa, mutta nyt keväällä, kun professorit muiden muassa kömpivät kunnostamaan kesämökkejään, on ajankohtainen hetki tarttua kirvesmiesrunoilija Viidan toiseen runoteokseen nimeltään Kukunor, satu ihmislapsille.

Kuten hyvin muistamme, Kukunor ja Kalahari ovat kuusivuotiaita peikkoja, jotka asuvat professorin kesämökillä ja viettävät talvea lukemalla professorin kirjoja. Kalahari lausuu muun muassa runon, jonka on laatinut kuuluisa runoilija Heluna Himagon-Kamelungliangelon.

Fraasirikos ei vanhene koskaan! Rohkeasti sanottu, mutta tällä kertaa Aristoteleen kantapään Fraasirikostuomioistuin on saanut eteensä railakkaan Fraasirikkeen kymmenen vuoden takaa. Asialla oli Se- lehden toimittaja Mika Lahtonen, joka kirjoitti edellisenä vuonna tangokuninkaaksi nimitetystä Jari Sillanpäästä näin:

Juuri tällä hetkellä Jarilla menee lujaa, hän voisi muuttua agressiiviseksi, pöyhkeileväksi ja ylimieliseksi laulajaksi. Mutta ei, Jari on Jari, vaikka äidin lihapullissa paistaisi.

Aristoteles on kokenut vaikka voissa paistaisi –vertauksen käyttäjä ja silloin tällöin jopa paistaa lihapullia voissa. Mutta kun tangokuninkaan yhteydessä puhuu lihapullasta, kirjoittajan on pakko pitää mielessään se, että samalla lukijan mieleen tuodaan iskelmätaivaamme suurimman tangokuninkaan Olavi Virran alamäki.

Näin keväällä, kun mahla alkaa virrata, sydän pamppailla ja kaupunkien pölypilvet viiltelevät keuhkorakkuloiden pintaa, on aika etsiä viikon sitaattivinkkiä nuorisomme suunnalta! Totta, lasten ja imeväisten suusta totuus kuullaan, tiesi jo vanha kansakin. Lasten maailmassa asiat ovat vielä selkeitä eikä tasaisen harmaita, kuten meillä aikuisilla, jotka usein takerrumme niihin kuuluisiin lillukanvarsiin eri vaihtoehtojen paremmuutta punnitessamme.

Nuorten koululaisten pää-äänenkannattaja Kevätpörriäinen on jälleen ilmestynyt ja sisältää monta kymmentä sivua lasten viisautta, upeista piirroksista puhumattakaan. Lehti ei keskity ainoastaan koulutuspoliittisiin mielipiteisiin vaan Kevätpörriäisen kirjoittajien aihealueet kattavat koko ihmiselämän.

Letkeä vasen –vappulehden päätoimittaja Mike Pohjola pohtii pääkirjoituksessaan vasemmistopuolueen nimeä. Pohjolan mielestä nimi on ongelmallinen, koska jos se olisi esimerkiksi Sua Vasemiistoliitto, se tarjoaisi meille verbaalilannoittajille eli ns. paskanpuhujille aivan uutta materiaalia. Takaperin luettuna se nimittäin olisi: "Otti ilot Siimes. Avaus!"

Aristoteleen kantapää ilahtuu Pohjolan kekseliäästä verbaalilannoittaja -termistä siinä määrin, että aikoo käyttää sitä aina otollisen maaperän sattuessa kohdalle.

Vasemmistoliiton on kuitenkin hyvä muistaa, että uudet puheenjohtajaehdokkaat Nenirävys, Ikäm-Nihra, Nenohrok, Ivräjatsum ja Nenatriv ovat erittäin ongelmalliset palindromaattiselta kannalta. Outi Ojala taas olisi hyvin hedelmällinen. Hän taipuu sekä ompeluseuroihin että lähipubiin: "Neulon. Outi Ojala joi tuon oluen." ja jopa kasvattamaan aatteen tainta: "Ala jo itu, Outi Ojala".

Suomen Euroviisuedustajan, iskelmälaulaja Lordin Dannyakin alkuvoimaisempi habitus lienee saanut Me Naiset –lehden levyarvostelijan, verbaalivirtuoosi Jyrki Lehtolan hullaantumaan. Ainakin hän määrittelee Lordin edustaman uuden musiikkityylin fraasirikosdiplomin arvoisella kielikuvalla, kas näin:

"Ehkä tämä on aivan uusi tyylilaji: raskasta rockia, jota sekä tehdään ja kuunnellaan ironia syvällä poskessa."

Musiikin suhteen kaikkiruokainen Aristoteleen kantapää on tottunut kuuntelemaan kieli poskella tehtyä musiikkia. Toisia musiikintekijöitä taas nolottaa velloa pelkissä tunteissa joten, he tekevät tekeleensä käyttäen tehokeinona ironiaa, jottei heitä pidettäisi säälittävinä pateetikkoina. Mutta ironian pitäminen syvällä poskessa on Aristoteleelle aivan uusi tyylilajin tunnusmerkki. Fraasirikostuomioistuimemme onnitteleekin Me Naisia ja panee diplomin postiin. Ja tästä tuomiosta ei voi valittaa!

Amerikkalainen Howard Rheingold on kirjassaan They Have Word For It koonnut maailman kielistä sanoja ja käsitteitä, joita ei ole käännetty englanniksi. Aristoteleen kantapään on helppo yhtyä Rheingoldin ajatukseen, että tällaisten sanojen ja niiden kautta avautuvien näköalojen tutkiminen on paitsi hauskaa, myös avartaa maailmaamme ja auttaa ymmärtämään vieraita kulttuureja.

Näin kevään juhlan äärellä Aristoteleen kantapään sitaattivihjeosasto kääntääkin katseensa Afrikkaan, ihmisen ja monien ihmisten tapojen syntymäkohtuun.

Vaikka kaikilla afrikkalaisilla ei ole mahdollisuutta nauttia suomalaiseen tapaan keväästä, ylioppilaslakeista ja vappumarsseista, juhliminen ja arjesta irtautuminen on heillekin hyvin tuttua. Ilmeisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tanssimisella ja juhlimisella on syvemmät perinteet kuin muualla, koska bantun kielessä on oma sanansa sille ilmiölle, kun juhlissa on tanssittu jo vähän aikaa ja joku juhlijoista päättää alkaa esiintyä muille juhlijoille ja ravistelee tämän vuoksi vaatteet yltään. Tämähän on meille suomalaisillekin aivan tuttua, joten on aivan loistavaa, että ilmiölle on oma sana. Kyseinen bantun-kielinen sana on mbuki-mvuki.

Eläkkeellä oleva radio- ja televisiotoimittaja Markus Similä muistelee Itäväylän Unohtumattomia ihmisiä -palstallaan näyttelijä Tarmo Mannia seuraavasti: "Joka on saanut olla Tarmo Mannin kanssa samassa tilassa ei unohda sitä koskaan."

Myös monissa Mannin tokaisuissa on unohtumattomien sutkausten ainekset. Hän kutsui edemennyttä Kansallisteatterin pääjohtaja Arvi Kivimaata "kulttuurin läpipieraisemaksi" persoonaksi. Aristoteleen kantapään mielestä Mannin persoonallinen Kivimaan kuvailu, kulttuurin läpipieraisema persoona, ansaitsee Viikon sitaatin arvonimen.

Italian hiljattaiset vaalit olivat tiukat. Berlusconin ja Prodin kampanjointia oli mukava seurata täällä Suomessa, meillä kun pääministerinä ei ole — ainakaan tällä hetkellä — henkilöä, jonka kiinnostus yhteisten asioiden hoitoon mitä ilmeisimmin kumpuaa oman edun tavoittelusta.

Italian eloisa keskustelukulttuuri näkyi myös kampanjoinnissa. Suomalaistarkkailijan kulmakarva kohosi, kun lehti kertoi Berlusconin kutsuneen äänestäjiä sanalla, joka tarkoittaa ”kiveksiä”. Toinenkin kulmakarva nousi, kun Prodi kuvaili vastustajaansa Bernard Shaw´ta mukaillen: ”hän käyttää numeroita kuin juoppo lyhtypylvästä: ei valaistuakseen vaan pysyäkseen pystyssä”.

Tällä viikolla Aristoteleen ankarana tunnettu Fraasirikostuomioistuin on saanut poikkeuksellista postia. Kirjailija Ata Hautamäki pyytää Aristotelestä erotuomariksi kiintoisassa fraasirikostapauksessa:

”Arvoisa Kantapää. 50-luvusta kertovassa dekkarissani Käpylän tähdet käytin mielestäni hauskaa sanontaa:

Isänmaa ei huolinut häntä äidin rinnoilleen.

Nyt on eräs lukijani ottanut yhteyttä ja väittänyt, ettei tuollaista ilmaisua voi käyttää. Miten on teidän mielestänne?”

Puolustuksen eli kirjailija Hautamäen mielestä lukijan olisi pitänyt ymmärtää laajemmat yhteydet:

Seppo Ahti alias Bisquit pakinoi pääsiäisen alla uusista raamatuntulkinnoista, joita tehdään uusien tutkimusten perusteella. Eräs uusimmista löydöistä on teksti, joka kertoo parjatun Juudas Iskariotin olleen Jeesuksen paras kaveri. Teksti on laadittu papyrukselle koptinkielellä latinalaisin kirjaimin.

Koska Aristoteleen kantapää haluaa kunnioittaa myös kuolleita kieliä, siteeraamme tällä viikolla Bisquitin pakinan koptinkieltä:

"Koodasjupti konopti koikamannenmepti koraspapti koverikapti. Kokakupti koiepti koskoupti, kollesipti kuonothopti kousuunhopti. Kauskaahopti koosiaistapäpti!"