Tällä viikolla Aristoteleen fraasirikostuomioistuin iloitsee peruukkinsa ja viittansa alla sitä, että yksi paatunut fraasirikollinen on päätynyt kaidalle polulle! Iltalehden verkkoliite nimittäin kertoi viime viikolla, miten muinoin Nylon Beatissä vaikuttanut Jonna debytoi uuden yhtyeensä Jonna´s Problemin kanssa.

Raskaan rokin soitto on lehden mukaan ”Jonnalta rohkea veto, mutta ei yllätys. Onhan tämä kaksi maailmaa sujuvasti sekoittavien mietelauseiden mestari joskus todennut , että "rohkea rokan perään menee". Hän on myös sanonut, että "mä en voi mennä kauppaan ilman että mä kuljen sen ohi". Tai "ei ole yhtään niin nälkä jos syö välillä".

Ympäristön muutoksia tarkasteleva kirja, Kasvun rajat, kirjoitettiin 70-luvun alussa ja se herätti ilmestyessään paljon keskustelua. Nyt tekijät ovat palanneet aiheeseen ja kirjoittaneet kirjan Kasvun rajat. 30 vuotta myöhemmin.

Hannu Taanila arvioi kirjaa Helsingin Sanomissa. Lukukokemus ei liene ollut järin miellyttävä, koska hän kirjoittaa:
”Mutta lukea tämä kirja on kuin pahnustaa yli hetteisen ja hyllyvän jängän."

Oivallisesta kielikuvasta ilahtuneena Aristoteleen kantapää ojentaa Viikon sitaatin kunniakirjan Hannu Taanilalle. Kaikkihan me olemme joskus kahlanneet läpi tuollaisia kirjoja, joiden lukeminen on kuin pahnustaisi yli hetteisen ja hyllyvän jängän.

Ihmisten leimaamisen lisäksi paikkojen leimaaminen on hauskaa ajankulua. Moni muistaa vielä, mitä tarkoittaa suomettuminen, tuo sana, joka siirsi Suomea maailmankartalla monta sataa katkeraa kilometriä itään päin.

Siksipä poimimme tänään esiin toimittaja Ritva-Liisa Snellmannin kehittämän termin ouluttua. Ouluttuminen johtuu tietenkin Oulun mainiosta kaupungista ja viime viikkojen merkittävimmästä Oulu-uutisesta. Oululainen kulttuurilehti Kaltio oli nimittäin päättänyt osallistua tanskalaislehden Muhammed-kuvien julkaisusta nousseesta kohusta heränneeseen keskusteluun sanavapaudesta julkaisemalla lisää pilakuvia Muhammedista.

Kun kuningas Nebukadnessar näki unta jättiläisestä, jolla oli pää kultaa, rinta hopeaa, miehusta pronssia ja jalat rautaa sekä savea, hän pyysi orjaansa Danielia selittämään unen hänelle.

Jättiläinen oli Danielin mukaan Nebukadnessarin valtakunta ja kultainen pää sen kuningas. Se, että jättiläisen jalat olivat sekä rautaa että savea, tarkoitti, että valtakunnan perusta on hauras.

Raamatun tarinalla on karski loppu: Nebukadnessar teki valtansa säilyttääkseen kultapatsaan, jota kaikkien tuli palvoa. Daniel ystävineen kieltäytyi, joten toisinajattelijat heitettiin tuliseen uuniin. Enkeli kuitenkin pelasti heidän henkensä ja he säilyivät vahingoittumattomina.

Esa Kero pohtii Helsingin Sanomien Suojella vai ei -palstalla huhun olemusta ja lanseeraa samassa yhteydessä uuden käsitteen. Hän rukoilee:

"Ja auta, etten katsoisi yhtäkään naapuriani sillä seitsemänpäivääsilmällä, joka on nykymottomme Suomessa: Kaikkihan se tietävät, kohta."

Aristoteleen kantapää ilahtuu uudesta niin toimittajalle kuin matti meikäläiselle sopivasta iltarukouksesta.

Suomen Euroviisujen edustuskappaleiden maailmassa on paljon hienoa musiikkia ja elämään jääneitä viisauksia, joilla voimme elähdyttää arkisia puhuntatilanteitamme.

Kevät on, vallaton tänäkin vuonna Kari Tuomisaaren Tipitii-kappaleen sanoin.
Menevälle leveilijälle on yhä ajankohtaista näpäyttää Ossi Runteen Playboy-teoksen mukaisesti Nolla nolla seitsemään, nimes muka liitetään, nollat siinä olla vois, mutta seiskan jätän pois.

Eikä aina tarvitse mennä menneisyyteen hyvää löytääkseen. Ajatonta viisautta pullistelee myös Kerkko Koskisen runoilema tämänvuotinen Euroviisuehdokassävelmä Shanghain valot: En kaipaa länteen enkä itään

Aristoteleen kantapään viimeviikkoinen henkseleiden paukutus fraasirikollisten kuriin laittamisesta osoittautui ennenaikaiseksi. Valveutuneet kuuntelijamme ovat jälleen ilmiantaneet suuren joukon toinen toistaan räikeämpiä fraasirikoksia.

Vaikka Aristoteleen kantapää on vähitellen hyväksynyt sen tosiasian, että englannin kieli ujuttautuu väistämättä osaksi suomen kieltä, niin tamperelaisen Aamulehden otsikko Oscar-gaalan jälkimainingeissa löi Aristoteleen kantapäänkin ällikällä.

”Crash tasoitti Brokeback Mountainin”, kirjoittaa Aamulehti ja jatkaa: ”Brokeback Mountain murentui Oscar-gaalassa sunnuntai-illassa”. Jos mountainin tasoittaminen ja murentuminen ovat Tampereella normaalia suomen kieltä, niin Aristoteleen kantapää jää odottamaan milloin Tampereella voi ostaa mustaa sausagea. Milloin ylitetään river ja rikotaan ylioppilaskirjoituksissa grammatics?

Helsingin Sanomien Antti Penttinen kirjoittaa Janne Ahosen taantumasta Torinon jälkeen seuraavasti: "Bestmanina omissa häissään... Janne Ahonen tietää nyt miltä tuntuu kuin tulla bestmanina omiin häihinsä. Onneksi varasulhaseksi tarjoutui Janne Happonen."

Urheilujournalismi on ollut perinteisesti värikkään ja luovan kirjoittamisen kehto, koeputki ja temmellyskenttä. Antti Penttisen tarmokas yritys korostaa Janne Ahosen alakuloa huonosti menneissä kisoissa on rohkea, mutta herättää enemmän kysymyksiä kuin välittää tunnelmaa.

Jos mäkikilpailut ovat Ahosen häät, Ahonen itse on oma bestmaninsa ja Janne Happonen on sulhanen, niin missä on morsian? Eikö urheilu enää olekaan huippuyksilöiden sodankäyntiä tai fyysisen suorituskyvyn harjoittamista sponsorin kypärä päässä vaan kyseessä on sittenkin mukava perhetapahtuma?

Tässä vaiheessa kevättä on aika kuunnella viisaampiaan ja valita viikon sitaattivinkki vanhan kansan viisauksista. Vanhalla kansalla oli viisautta niin paljon, että se eli vanhaksi ja viisaaksi. Nuoresta kansasta ei tiedä, kuinka vanhoiksi ja viisaiksi he elävät, joten heiltä ei voi viisautta odottaa.

Maaliskuu oli vanhalle kansalle rakas kuukausi. Se oli ensimmäinen kevätkuukausi ja sen ilmoista saattoi päätellä kevään jatkon ja kesän säätiloista arvokkaista asioita. Ja nyt on muistettava, että puhumme kansasta, jolla ei ollut sosiaaliturvaa eikä lähikauppaa. Tiedot säätilasta eivät olleet tärkeitä siksi, että olisi voinut päätellä, laittaako pikkukengät jalkaan kun kävelee bussipysäkille. Sään vaihtelut vaikuttivat suoraan elossapysymiseen, vähän niin kuin Nokian pörssikurssi nykyisen kansan elämään. Siksi sään ennustaminen oli niin tärkeätä hommaa.

Tällä viikolla Aristoteleen kantapää on jahdannut fraasirikollisia kissojen ja koirien kanssa. Yllätys, yllätys! Joko Aristoteleen kantapää on onnistunut kahdessa kuukaudessa laittamaan fraasirikolliset kuriin tai he ovat kunniakirjojen pelossa paenneet maasta, sillä Aristoteleen kantapää ei suunnattomista ponnisteluista huolimatta ole törmännyt yhteenkään huimausta aiheuttavaan kielenkäyttötilanteeseen.

Fraasirikoshan on silmiin pistävä sammakko viikon varrelta. Se erehdyttää lukijansa tai kuulijansa ja aiheuttaa huimausta.

Aristoteleen kantapää onnittelee itseään fraasirikollisten kuriin laittamisesta. Vai onko syytä juhlaan? Tee kansalaisvelvollisuutesi ja ilmianna viimeisetkin fraasirikolliset.