Olympiaurheilu on jaloa kilvoittelua ja olympia-aate edistää maailmanrauhaa. Harva maailmassa näihin ihanteisiin enää uskoo. Olympiatulen syttyessä pidetään kuitenkin ilonpilaajina niitä, jotka muistelevat KOK:n rappiota, kisajärjestäjien lahjontaskandaaleja, boikotteja, dopingin salailua, olympia-aatteen valjastamista poliittisten järjestelmien veturiksi ja nationalismin vyörytystä maailmanrauhan äänien vaientajana.

Kuuntele/lataa mp3-äänenä

Talviolympialaiset antavat sitaattien harrastajalle runsaasti materiaalia ja samalla myös paljon haasteita. Usein luullaan, että urheilujuhla olisi pelkkää ruumiinkielen riemujuhlaa, mutta kyllä tapahtumassa on sijansa myös kielen kielellä.

Urheilijat ovat perinteisesti hiljaista porukkaa, joten jos heiltä haluaa löytää sitaatin, saa olla tarkkana. Kukapa meistä ei olisi ”väsynyt mutta onnellinen” aina nukkumaan mennessään. Kaikkihan me ”teemme parhaamme ja katsomme mihin se riittää” kun tiukka paikka tulee. Ja jokainen tietää, millaista on, kun ”kiekko ei tänään pomppinut meille”.

Voin pelkistää kaksi äskettäin lukemaani romaania samankaltaiseen kuvaan. Kuvassa nuori nainen seisoo tyrskyjen ruhjomalla rantakalliolla surumielinen mutta ylväs katse suunnattuna kauas merelle. Tuuli hulmuttaa naisen pitkiä suortuvia ja hameen raskasta helmaa.

Moinen asetelma tuntuu ehkä alleviivatun kohtalokkaalta ja kaavamaisuudessaan kovin lattealta. Tällaista suolantuoksuista romantiikkaa uhkuva kuvastohan pärskähtelee silmille lähinnä viihderomaanien kansista.

Nyt on kuitenkin kyse pikemminkin klassikoista. Toisen kirjan mereen viehtynyt nainen on Sarah Woodruff, siis Ranskalaisen luutnantin nainen brittikirjailija John Fowlesin samannimisessä teoksessa. Toinen taas on Katriina, nimihenkilö ahvenanmaalaissyntyisen Sally Salmisen 70 vuotta sitten kirjoittamassa menestysromaanissa.

Tähän saakka Aristoteleen kantapää ja YK:n pakolaisjärjestö UNHCR ovat olleet siinä käsityksessä, että pakolainen on henkilö, joka joutuu jättämään kotinsa ja kotimaansa siksi, että hänellä on perusteltu syy pelätä joutuvansa vainotuksi. Nyt käsitys pakolaisuudesta uudistuu. Helsingin Sanomissa kutsutaan eräitä Itä-Helsingistä Espooseen muuttaneita metron vastustajia metropakolaisiksi. Pakolainen voi siis olla myös henkilö, joka muuttaa paikkakunnalta toiselle raideliikennettä karkuun. Toivottavasti Espoon metropakolaisleirillä juomavesi riittää eikä punatauti ala levitä.

Jos sinulle on kertynyt muutama ylimääräinen vatsamakkara vyötärön tienoille, niin älä suotta huolestu. Optiossa nimittäin kerrotaan, että vika ei ole ollenkaan sinun vaan tähtikuvioiden.

"Yhä harvemmalla ihmisellä arjen tähtikuviot ovat asettuneet siten, että hän kykenee välttämään merkittävän ylipainon."

Ekekheiria, olympiasopu oli antiikin kisoihin oleellisesti kuulunut rauhanaika, jolloin vihollisuudet lopetettiin.

Nykyaikaiset olympialaiset ottivat perinteen mukaan juhlallisuuksiin. Kenelle lankesi kunnia olympiasovun julistamisesta kotikisoissamme kesällä 1952?

Henkilöä siis kysytään. Soittaa voi numeroon 09-144 800 klo 10.00-11.00. Oikea vastaus kuullaan illan lähetyksessä klo 17.30 alkaen. Voit keskustella aiheesta myös tällä sivulla!

Olympiaurheilu on jaloa kilvoittelua ja olympia-aate edistää maailmanrauhaa. Harva maailmassa näihin ihanteisiin enää uskoo. Olympiatulen syttyessä pidetään kuitenkin ilonpilaajina niitä, jotka muistelevat KOK:n rappiota, kisajärjestäjien lahjontaskandaaleja, boikotteja, dopingin salailua, olympia-aatteen valjastamista poliittisten järjestelmien veturiksi ja nationalismin vyörytystä maailmanrauhan äänien vaientajana.

Tälläkin uhalla Kyllä kansa muistaa-lähetys pohtii olympia-aatteen synkkää historiaa perjantaina 10.2 klo 9.45-9.55 ja 17.30-18.30

Tämän vuoden alussa Suomessa tuli voimaan laki, jossa turvataan kopiosuojaus. Musiikin, elokuvien ja muiden tallenteiden tekijöille kopiosuojaus tuo turvaa, mutta kuuntelijoiden ja katselijoiden toimia kopiosuojaus saattaa rajoittaa.

Tutkija Ville Oksanen on internetin käyttäjien oikeuksia puolustavan Electronic Frontier Finland ry:n hallituksen jäsen. Ville Oksasen mielestä kopiosuojaus hankaloittaa lainkuuliaisten ihmisten digitaalisten tuotteiden käyttöä. Mutta laitonta toimintaa, hakkerointia kopiosuojaukset eivät hänen mielestään kuitenkaan pysty estämään.

Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen toiminnanjohtaja Antti Kotilainen puolestaan on tyytyväinen uuteen lakiin. Antti Kotilaisen mielestä digitaalisten tuotteiden verkkokauppa pääsee nyt kehittymään, kuluttajat voivat entistä helpommin nauttia digimaailman tuotteista, ja tekijät saavat korvaukset, jotka heille kuuluvat.

Napit vastakkain -väittelyn erotuomari on Terttu Lensu.

(Lähetetty Radio 1:ssä 8.2.2006.)

Talvisaikaan minussa ei liiku yhtään hormonia. En tiedä liikkuuko kesälläkään mutta talvella kaikki tuntuu pelkältä hyytelöltä. Eräänä tällaisena päivänä, kun tunsin itseni taas harmaavanukkaaksi, lähdin käymään Ateneumin taidemuseossa, kuten tunnollinen kulttuuritoimittaja tekee. Kuljetin rapaa jaloissani Ateneumin arvokkaisiin saleihin, ja kun katsoin taakseni, huomasin, että reittini kiemurteli pitkin salin lattiaa kuin mato omenassa. Joulukuun hämärä aamupäivä oli kirkkaimmillaan ja poskionteloitani jomotti.

Huomasin eteneväni nopeammassa tahdissa kuin muut museovieraat. Ohittelin rouvaryhmiä ja tweedtakkisia setiä, jotka näyttivät keskustelevan taiteesta. Tai mistä minä tiedän, mutta ainakin he katsoivat kaikki yhteen suuntaan ja piirsivät käsillään kaaria. Annoin maalausten virrata ohitseni. Suomalaiset klassikot menivät yhdellä vilkaisulla. Tyytyväisenä tunnistin joitakin teoksia ja muutamasta kävin tarkistamassa tekijän. Ja kuten niin usein hiljaisessa museossa käy, minua alkoi nukuttaa. Silmät muuttuivat painaviksi ja ruumista pisteli. Kävelin eteenpäin puoliunessa ja huomasin maalausten yleisvärityksen muistuttavan nukkumatin unihiekkaa. Olin tullut saliin, jonka otsikko oli Tie, pelto ja lakeus, ihmisen ja Jumalan viljaa, ja aloin voida huonosti. Taivaat maisemien yllä olivat siniharmaata hämärää ja viluiset lumihanget kiilsivät kuin silakan kylki. Kaikilla neljällä seinällä oli pelkkää alastonta maisemaa, lehdettömiä puita ja sekopäisen näköisiä ihmisiä. Se ainut hormoni joka minussa vielä kehräsi, yritti jo korvasta ulos.

Aristoteleen kantapään Fraasirikostuomioistuin lähettää tänään terveisiä Ouluun, koska Kalevan musiikkiarvostelijan ansiosta tuomioistuimen henkilökunta pääsee juhlistamaan Wolfgang Amadeus Mozartin 250-vuotisjuhlia.

Syntymäpäivää vietettiin taannoin Oulussakin, joten lauantaina 28. tammikuuta Kaleva-lehti raportoi konsertista elävästi otsikolla ”Kuulamiehen konsertti”.