1900-luvun alussa erilaisia olivat irtolaiset, prostituoidut ja vammaiset.. Aistivammaiset sekä kehitysvammaiset ja mielisairaat olivat outoja, sillä he eivät kyenneet elättämään itseään. Heihin liittyi mystisiä uskomuksia ; vamma oli Jumalan rangaistus ja heidän näkemisensä saattoi järkyttää terveitä ihmisiä.

Poikkeavat oli varminta sulkea laitoksiin, uskottiin.Kunnon kansalaiseksi irtolaiset saataisiin työllistämisellä ja vammaiset kasvatuksella ja koulutuksella.

Vaivaishoidon yhteydessä huolestuttiin myös hoidon kustannuksista ja myöhemmin alettin Suomessakin ahdistamaan vammaisia rotuhygienian vaatimuksilla.

Radion Lukupiiri on koolla jälleen 10.4.
Klassikkokirja on silloin Lewis Carrollin merkillinen satu-uni Liisa Ihmemaassa. Tulkintoja ei varmasti tule puuttumaan. Aikaisia alustuksia voi tuoda julki vaikka näillä sivuilla, ja etukäteen voi myös ilmoittaa kiinnostuksensa tulla mukaan lähetykseen, sen voi tehdä sähköpostilla: luku.piiri@yle.fi

Olen itse innostunut Liisasta monesti, eikä vähiten silloin kun uusia mainioita suomennoksia ilmestyy. Viimeksi riemastutti Tuomas Nevanlinnan verbaaliakrobatia Carrollin suomentajana, silti ehkä lämpimimmin muistossa on Kirsi Kunnaksen ja Eeva-Liisa Mannerin vapaa irroittelu nonsensemaailmassa. Niin paljon innostuin kerran, että ryhdyin sovittamaan kirjaa lastenkuunnelmaksi ja rustasin runojakin joukkoon. Hector ne sitten sävelsi, Liisana kiekui Ona Kamu. Hauskoja muistoja nekin; vieläkin kuulen korvissani Miitta Sorvalin oudon kimityksen Hiirirouvana ja kaksoisroolin kolkkona Herttuattarena tai Matti Pellonpään myhäilevän hämyhahmon Toukkamiehenä joka puhelee arvoituksin niinkuin joka toinen Ihmemaassa. Teekutsuilla Peltsi melskasi Jukka Puotilan kanssa.

Kiitos teille jotka soititte Lukupiirin Blixen-lähetykseen!

Teidän sytyttävät analyysinne ja henkilökohtaiset valotukset luetusta ovat paras lääke turtumusta vastaan. Monet kuuntelijat ovat ottaneet lähetyksen jälkeen yhteyttä ja olette tartuttaneet heihin -kuten minuunkin lähetyksessä mikrofonin ääressä istuessani, ja Juha Hurmeeseen - innostuksenne. Energian laki!

Kiitos myös sille soittajalle jonka mielestä tarinat olivat pitkäveteisiä ja niiden lukeminen ajanhaaskausta. Jos meidän valintamme ovat jonkun mielestä ylimainostettua tekotaiteellista moskaa, senkun vaan. Keskusteluohjelma ei ole mikään yhtäköyttäyhdistys.

Kuinka farmarihousut saapuivat Suomeen? Jotkut onnelliset olivat käyneet farkkuostoksilla Ruotsissa tai saaneet amerikantuliaisia jo aikaisemmin, mutta kotimaisia farkkuja alkoi saada 50-luvun puolivälin tienoilla. Alkuun farmarihousuja pidettiin monin paikoin täysin sopimattomina. "Rokkarien ja raggarien vaatteet" ovat kuitenkin menettäneet kapinallisuuttaan. Niistä on tullut koko kansan vaatetusta. Ensimmäinen sukupolvi on menossa farkuissa hautaan, sanoo eräs muotialan asiantuntija osuvasti.

Lataa/kuuntele (mp3)

Kalevalanpäivää odotellessa ja olympialaisista toipuessa tekee mieli yhdistää suomalainen ja muinaiskreikkalainen perinne. Muinaiskreikassa ei varmaan talviolympialaisia vietetty, mutta ajatus urheilijoiden tasa-arvoisesta keskinäisestä mittelystä on kotoisin tarujen Kreikasta Olympos-vuoren juurelta.

Hiihtäminen on puolestaan kotoisin tarujen Kalevalasta, sanoivat norjalaiset mitä tahansa. Kun Lemminkäisen piti päästä jahtaamaan hirveä, hän lähti pohjoiseen Kauppi-nimisen lappalaisen kartanoon suksia teettämään.

Ja Kauppihan teki, teki lylyn eli vasemman jalan pitkän liukumissuksen ja teki kalhun, eli oikean jalan lyhyen potkimissuksen, jonka pohjassa oli nahkaa. Ja kummassakin oli jalansija nimeltään päläs. Kädessä ei ollut sauvoja vaan keihäs.

Luen tämänkertaisen päiväkirjan poikkeuksellisesti muinaiselle Nagralle eli kelanauhurille. Nauhuri on ulkonäkönsä ja luonteensa puolesta kuin ravintola Kosmoksen ovimies, iso ja luotettava. Puhuessani näen kuinka viisarit värähtelevät puheeni tahdissa ja miten nauha kulkee sopuisasti äänipäiden välistä.

Syy miksi käytän Nagraa, enkä studion äänenkäsittelyohjelmaa ja hienoja mikrofoneja, on kuluneella viikolla järjestetty Sata suomalaista äänimaisemaa –kilpailu. Kilpailun tulokset julkistettiin maanantaina Tampereella. Kuuntelin suoraa lähetystä, radiosta tietenkin. Tampereen studiossa toimittaja ja kilpailun järjestäjä soittivat suomalaisten suosikkiäänimaisemia. Mukaan oli valittu mattojen tamppaamista ja sisäpihan elämää, lumiauran kolahduksia, maauimalan melskettä, aamulehden putoamista postiluukusta. Tässä vain muutama malliksi.

Torinon curling -menestys on saanut suomalaiset joukolla seuraamaan kuinka kilpailijat liu’uttavat kivenjärkälettä ja harjaavat vimmaisesti jään pintaa. Voitto Liukkosen pehmeän raukea selostus ei suinkaan ole vähentänyt innostusta:

"Katsokaa tuota kiven saattoa, se on kuin rakastajan hellä kosketus." Siihen ei Aristoteleen kantapäälläkään ole enää mitään lisättävää.

Tällä viikolla Aristoteleen kantapään fraasirikos –kunniakirja ojennetaan Yhteishyvä -lehdelle.

Monet meistä toivovat salaa mielessään notkuvien herkkupöytien äärellä, että olisi hienoa jos olisi maha ja erikseen jälkiruokamaha. Nyt vaikuttaa siltä, että hiukan samaa ajatusta tavoitellaan Yhteishyvä -lehdessä, jonka kannessa todetaan:

"Arjen lompakossa asuminen maksaa eniten." Aristoteleen kantapäänkin mielestä olisi hienoa, jos jokaisella meistä olisi erikseen kauppalompakko, joka tarpeen lompakko, juhlalompakko, baarilompakko, muuten vain hyödylliset menot –lompakko.

Kaksi tärkeää vihjettä:
1) Ne saivat nimensä amerikkalaisista elokuvistakin tutulta hahmolta. 2) James ei ole oikea vastaus.

James Deanin ihailijat kautta maailman juhlivat tässä kuussa Deanin 75-vuotispäivää. 8.2.1931 syntynyt läntisen maailman virallinen nuori kapinallinen antoi innoituksen Mattisen teollisuus Oy:n hittifarkuille, "Jameksille".

Perjantaina 24.2. muistellaan farmarihousujen tuloa Suomeen. Jotkut onnelliset olivat käyneet farkkuostoksilla Ruotsissa tai saaneet amerikantuliaisia jo aikaisemmin, mutta kotimaisia farkkuja alkoi saada 50-luvun puolivälin tienoilla. Mitä muistatte noista ajoista? Farmarihousuja pidettiin monin paikoin täysin sopimattomina. "Rokkarien ja raggarien vaatteet" ovat kuitenkin menettäneet kapinallisuuttaan. Niistä on tullut koko kansan vaatetusta. Ensimmäinen sukupolvi on menossa farkuissa hautaan, sanoo eräs muotialan asiantuntija osuvasti.