Helsingin Sanomien Antti Penttinen kirjoittaa Janne Ahosen taantumasta Torinon jälkeen seuraavasti: "Bestmanina omissa häissään... Janne Ahonen tietää nyt miltä tuntuu kuin tulla bestmanina omiin häihinsä. Onneksi varasulhaseksi tarjoutui Janne Happonen."

Urheilujournalismi on ollut perinteisesti värikkään ja luovan kirjoittamisen kehto, koeputki ja temmellyskenttä. Antti Penttisen tarmokas yritys korostaa Janne Ahosen alakuloa huonosti menneissä kisoissa on rohkea, mutta herättää enemmän kysymyksiä kuin välittää tunnelmaa.

Jos mäkikilpailut ovat Ahosen häät, Ahonen itse on oma bestmaninsa ja Janne Happonen on sulhanen, niin missä on morsian? Eikö urheilu enää olekaan huippuyksilöiden sodankäyntiä tai fyysisen suorituskyvyn harjoittamista sponsorin kypärä päässä vaan kyseessä on sittenkin mukava perhetapahtuma?

Margariini on ranskalainen keksintö. Sen historia liittyy Napoléon kolmannen säästöintoon. Voita edullisemman rasvavalmisteen keksimiseksi järjestettiin kilpailu, jonka voitti Mège Mouriès.

Mistä kolmesta ihastuttavasta ainesosasta tämä margariinin keksijä valmisti levitteen 1860-luvulla?

Vastauksen voi kirjoittaa kommentiksi tähän blogiin, lähettää sähköpostilla kylla@yle.fi tai soittaa puhelimitse klo 10 ja 11 välisenä aikana tänään 10.3. numeroon 09 144 800.

Reilun kaupan banaaneja, kahvia ja muita Reilun kaupan tuotteita ostamalla suomalainenkin kaupassa kävijä voi tukea kehitysmaiden ihmisiä ja vähentää köyhyyttä maailmasta vähän kerrallaan.

Tätä mieltä on Reilun kaupan edistämisyhdistyksen tuotepäällikkö Tuulia Syvänen. Hänen työnantajansa ovat köyhien maiden viljelijöitä ja maatyöläisiä.

Helsingin kauppakorkeakoulun kansainvälisen talouden professori Pertti Haaparanta ei usko Reiluun kauppaan. Hänen mielestään Reilu kauppa sitoo köyhien maiden viljelijöitä alkutuotantoon, jalostus ei kehity, ja Reilun kaupan kautta rikkaiden maiden ihmiset pääsevät määräämään, minkälaisia tuotteita köyhissä maissa kannattaa viljellä.

Napit vastakkain ovat tällä viikolla Reilun kaupan edistämisyhdistyksen tuotepäällikkö Tuulia Syvänen ja Helsingin kauppakorkeakoulun kansainvälisen talouden professori Pertti Haaparanta. Erotuomarina on Terttu Lensu.

(Lähetetty Radio 1:ssä 8.3.2006.)

Kyllä kansa muistaa voitelee perjantaina 10.3. kuuntelijoiden muistoja öljyllä, margariinilla, voilla ja sianihralla. Milloin terveystaistelu "huonoja rasvoja" vastaan alkoi? Mitä muistatte margariinisodasta, rottarasvakohusta? Ohjelma alkaa tietokilpailulla klo 9.45 ja jatkuu suorana puhelinkontaktilähetyksenä klo 17.30. Puhelin 09 144 800. Toimittajana Eve Mantu.

Tässä vaiheessa kevättä on aika kuunnella viisaampiaan ja valita viikon sitaattivinkki vanhan kansan viisauksista. Vanhalla kansalla oli viisautta niin paljon, että se eli vanhaksi ja viisaaksi. Nuoresta kansasta ei tiedä, kuinka vanhoiksi ja viisaiksi he elävät, joten heiltä ei voi viisautta odottaa.

Maaliskuu oli vanhalle kansalle rakas kuukausi. Se oli ensimmäinen kevätkuukausi ja sen ilmoista saattoi päätellä kevään jatkon ja kesän säätiloista arvokkaista asioita. Ja nyt on muistettava, että puhumme kansasta, jolla ei ollut sosiaaliturvaa eikä lähikauppaa. Tiedot säätilasta eivät olleet tärkeitä siksi, että olisi voinut päätellä, laittaako pikkukengät jalkaan kun kävelee bussipysäkille. Sään vaihtelut vaikuttivat suoraan elossapysymiseen, vähän niin kuin Nokian pörssikurssi nykyisen kansan elämään. Siksi sään ennustaminen oli niin tärkeätä hommaa.

1900-luvun alussa erilaisia olivat irtolaiset, prostituoidut ja vammaiset. Aistivammaiset sekä kehitysvammaiset ja mielisairaat olivat outoja, sillä he eivät kyenneet elättämään itseään. Heihin liittyi mystisiä uskomuksia; vamma oli Jumalan rangaistus ja heidän näkemisensä saattoi järkyttää terveitä ihmisiä.

Uskottiin, että poikkeavat oli varminta sulkea laitoksiin. Kunnon kansalaiseksi irtolaiset saataisiin työllistämisellä ja vammaiset kasvatuksella ja koulutuksella. Vaivaishoidon yhteydessä huolestuttiin myös hoidon kustannuksista ja myöhemmin alettin Suomessakin ahdistamaan vammaisia rotuhygienian vaatimuksilla.

Kun Suvianne Siimes viime viikolla laittoi eropaperinsa ja ilmassa oli
sakeaa katkua, hän viittasi sukupolviyhteyteen. Ilman yhteistä sukupolvikokemusta ei voi syntyä yhteistä työkulttuuria ja keskustelua.
Jotenkin noin hän sanoi. Noin sen ymmärsin.

Olen monen muun lailla aina ihaillut Suvianne Siimeksen naisellisuutta, vaatii luontoa puhua minkä tahansa puolueen puheenjohtajana kynsistään, niiden pureskelusta ja sen lopettamisesta, kynsien kasvattamisesta ja oikeasta punaisesta sävystä, joka näyttäisi nyt olevan syvä luumunpunainen. Silloin kun vanhat toverit olivat nuoruutensa iskussa, puhevalta oli miehillä joiden elämänpiirissä naisten kotkotukset eivät olleet pelkkää surinaa vaan jonkinlaista vajavuutta.

Tällä viikolla Aristoteleen kantapää on jahdannut fraasirikollisia kissojen ja koirien kanssa. Yllätys, yllätys! Joko Aristoteleen kantapää on onnistunut kahdessa kuukaudessa laittamaan fraasirikolliset kuriin tai he ovat kunniakirjojen pelossa paenneet maasta, sillä Aristoteleen kantapää ei suunnattomista ponnisteluista huolimatta ole törmännyt yhteenkään huimausta aiheuttavaan kielenkäyttötilanteeseen.

Fraasirikoshan on silmiin pistävä sammakko viikon varrelta. Se erehdyttää lukijansa tai kuulijansa ja aiheuttaa huimausta.

Aristoteleen kantapää onnittelee itseään fraasirikollisten kuriin laittamisesta. Vai onko syytä juhlaan? Tee kansalaisvelvollisuutesi ja ilmianna viimeisetkin fraasirikolliset.

Viikon sitaatti löytyy vuoden ensimmäisestä Tähdet ja
avaruus -lehden artikkelista.

Ilmatieteen laitoksen tutkimuspäällikkö Heikki Nevanlinna selventää vaikeaselkoista, keskimäärin kaksi kertaa miljoonassa vuodessa tapahtuvaa, maapallon magneettisten napojen paikan vaihtoa
seuraavalla kansantajuisella tavalla:

Ensin härkä laihtuu (kenttä heikkenee), mutta pysyy aloillaan, (kentän muoto säilyy dipolina), ja lopuksi tapahtuu härän pyllyn pyörähdys ja ketarat kääntyvät kattoon, kun elikko ei pysy enää aloillaan (kenttä kääntyy).

Miten suomalaisten valtaväestö on suhtautunut vammaisiin menneinä vuosikymmeninä, sitä kysymme perjantain Kyllä kansa muistaa-lähetyksessä. Soittaa voi numeroon 09-144 800, oikea vastaus kuullaan klo 17.30 alkaen.