Keskusteluun ulkoavaruuden mahdollisten asukkaiden kanssa on hankala varautua etukäteen, koska heidän kommunikoinnin tavoistaan ei tiedetä tarpeeksi. Ihmiskunta on kuitenkin tehnyt jo aloitteen ensi kohtaamisen valmistelussa.

Kun Yhdysvaltain avaruushallinto NASA lähetti Pioneer-luotaimensa Jupiteria ja Saturnusta tutkimaan, luotaimen mukaan laitettiin kullattu kyltti, johon on kuvattu muutamia perustietoja Maan asukkaista ja aurinkokunnastamme. Hauskaa asiassa on se, että ajatuksen isä oli tiedemies-kirjailija Carl Sagan, joka myöhemmin kirjoitti kirjan Ensimmäinen yhteys. Siinä ulkoavaruudesta vihdoin kuuluu signaali. Kun tutkijat saavat purettua signaalin, he tyrmistyvät, koska se on televisiokuvaa natsien voitonmarssilta. Pian he tajuavat, että kyseessä on natsien kuvaama maailman ensimmäinen televisiolähetys, joka lähti 1940-luvulla matkaamaan avaruuteen. Ulkoavaruuden äly oli vuosien jälkeen napannut sen antenneillaan ja laittanut matkalle takaisin.

Monien tutkijoiden mukaan myös avaruuden eläjät ovat jo käyneet Maassa kirjoittamassa viestejä. Kiehtovimpia näistä kiistellyistä sanomista ovat viljapeltokuviot. Viljapeltoihin ilmestyneitä laajoja erimuotoisia kuvioita on kenties esiintynyt aina, mutta niiden kirjoitettu historia yltää noin kolmenkymmenen vuoden taakse. Kuvioita on esiintynyt enimmäkseen Isossa Britanniassa ja niiden kultakausi oli 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. Osa kuvioista on tietenkin ihmisten tekemiä, mutta kuten parhaisiin ufo-havaintoihin, viljapeltokuvioidenkin selityksiin jää pieni mahdollisuus, että kaikki eivät sittenkään olisi ihmisälyn laatimia. Aristoteleen kantapään viikon sitaattivinkkinä onkin humanoidien kielen opiskelu viljapeltokuvioiden avulla, vaikka internetin kuvasivustoilta.

Kun ensimmäisen yhteyden aika tulee, on hienoa osata ainakin muukalaisten kielen alkeet!
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Muodonmuutokset ovat kiehtoneet ihmiskuntaa aina. Ajatus siitä, että jotkin olennot voisivat muuttaa aineellista muotoaan ei enää nykyään ole alkemian haaratiede vaan se on suodattunut klassisten lastensatujen tematiikaksi prinsseineen ja sammakoineen.

Joskus kaiken nähneet rationaaliset lehtimiehetkin ovat kuitenkin valmiita uutisoimaan tällaisia modernin luonnontieteen mahdottomaksi todistamia tapahtumia. Kuulijamme Nimetön löysi tällaisen uutisen tammikuisesta Ilta-Sanomat -lehdestä. Jutussa kerrottiin, miten kissa oli matkannut kenenkään huomaamatta lentokoneen mukana Amerikan mantereen halki. Otsikko kirkui näin:

Kissa lensi jäniksenä Floridasta Teksasiin

Muodonmuutosuutisen taustalla on tietenkin idiomi matkustaa jäniksenä eli salamatkustajana. Ilmauksen alkuperä on englannin salamatkustajaa ja kaniinia tarkoittava sana rabbit, joka ilmeisesti tulee purjelaivojen aikakaudelta, jolloin kaniinit matkustivat jäniksinä uusiin maihin ja nopeasti sikiävinä valtasivat nopeasti nurmikot ja metsiköt.

Jänis on muutenkin aktiivinen sanontojen otus. Milloin joku pelkää eli jänistää aivan jänishousuna, milloin asia ei ole kiireellinen eli ei olla jäniksen selässä.

Mutta Aristoteleen kantapää iloitsee jäniksen osuvasta käytöstä kissan lentämistapauksen uutisoinnissa ja toimittaa Ilta-Sanomien toimitukseen Viikon sitaatti –kunniakirjan ihan tikkana!
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Pienyrityksiä syntyy Suomeen entistä suuremmassa määrin. Kehityskulusta on puhuttu jo vuosikymmeniä, mutta vasta nyt yrittäjyys alkaa näyttäytyä todellisena mahdollisuutena.

Tänä vuonna jopa Suomen kilpailukyky on arvioitu EU-maista parhaaksi. Tästä kaikesta täytyy olla seurauksensa.

Ennakkoluuloja -ohjelmassa YLE Radio 1:ssä ma 4.8. klo 11:40 puhuu tuotantotalouden professori Paul Lillrank.

Hän ei vieläkään usko nykyään hoettavaan väitteeseen "Suomessa on hyvä yrittää". Debatin toimitti Jukka Arvassalo.

Mitä mieltä Sinä olet?

Ohjelma on uusinta maaliskuulta 2008.

Lähetyksen musiikkina kuulimme tänään Heikki Klemetin johtamaa Suomen laulu -kuoroa, kappaleena Milloin pohjolan nähdä saan (säv. Klemetti - san. Koskinen).

Keskustelun keskiössä oli siis Reima T. A. Luodon, Heikki Talvitien ja Pekka Visurin juuri ilmestynyt teos Suomen sota 1808-1809: Taustat, tapahtumat, muistomerkit (Fenix-kustannus oy). Pekka Visurin mainitsema Heikki Talvitien artikkeli löytyy siis myös tästä kirjasta.

Sodasta on ilmestynyt useita kirjoja juuri viime vuosina, kenties 200-vuotis-merkkipäivän muistamiseksi. Näistä voidaan mainita mm. Martin Hårdstedtin Suomen sota 1808-1809 (WSOY, suom. 2007, alunp. 2006) sekä Jussi T. Lappalaisen toimittama Sota Suomesta: Suomen sota 1808-1809 (Tammi 2007), joka tosin on juhlakirja ja varsin huonosti saatavilla.

Runeberg-aiheen yhteydessä lienee syytä muistuttaa Vänrikki Stoolin tarinoiden uudesta suomennoksesta (Juhani Lindholm, jolla tosin otsikko on Stålin, ei Stoolin), joka on ilmestynyt kahtena niteenä aivan viime vuosina(WSOY, 2007-2008). Cajanderin klassinen käännös (1889) löytyy verkosta ilmaiseksi osoitteesta http://fi.wikisource.org/wiki/Vänrikki_Stoolin_tarinat

Historiateoksista mainittiin myös Henrik Meinanderin Suomen historia: linjat, rakenteet, käännekohdat (suom. WSOY, 2006).

Tämän perjantain vieras on Pekka Visuri.

Hän on historian tutkija eli dosentti, ja eversti evp.

Hän on ollut julkaisemassa kirjaa, jonka aihe on Suomen Sota 1808-1809, 200-vuotismuisto siis.

Yksi puheenaiheemme on tuon sodan vaihteleva muisto. Vanhemmat meistä ovat saaneet mielikuvansa "Vänrikki Stoolin tarinoista", joissa "Döbeln Juuttaalla" muuttuu sinänsä tärkeästä mutta pienestä kahakasta Kansakuntien taistelun mittakaavaan ja kiukkuisesta, Kirkkonummelta sotaan lähteneestä everstistä on tehty vähintään Napoleon.

Osalle kuulijoista sota lienee vain hämärä maininta historian kirjoissa.

Suomalaisuuden legenda ja isänmaallisuuden perinne tulevat siis aivan väkisin puheeksi, ja keskustelijoiden ansiosta pääsemme myös miettimään, miten Jumala ja suomalaisuus kuuluvat yhteen, ja sitten taas toisaalta, onko nykyinen Nokia-isänmaallisuus lopultakin jotain sukua Runebergin runoteokselle, joka sekin oli Euroopassa siihen aikaan liikkuneiden kansa- ja kansallisuus-muotien mainio toteutus.

Näyttäisi siltä, että jutun loppuminen ei ole taaskaan uhkaamassa.

Armeija, urheilu, prätkäjengit. Miesten maailma rakentuu hierarkialle. Miksi miehet tarvitsevat aina järjestelmän, jossa joku on toisen yläpuolella?

Onko taustalla se, että miehet eivät kestä epävarmuutta eivätkä osaa päättää asioistaan itse? Kaipaavatko miehet takaisin äidin helmoihin?

Kirsi Virtanen tarjoili miehisille hierarkioille naisen vaihtoehdon keskiviikkona 5.3.

Naisten jalkapallossa ei ole kuin yksi maali. Tärkeintä on olla itse taitava.

Tänään kuultu musiikkikatkelma oli preludi (Adagio - Allegro moderato) Bachin sellosarjasta no. 5 c-molli (BVW 1011). Sellistinä Pablo Casals.

Kommenteissa on kyselty myös ohjelman tunnusmusiikin perään. Kyseessä on siis Chopinin masurkka g-molli op. 67 no. 2 Arthur Rubinsteinin soittamana.

Viittauksen sai myös SKS:n vuonna 2006 julkaisema kirja Lääkärintyön muistoja (toim. Amos Pasternack, Tuula Ruokonen & Monica Ståhls-Hindsberg).

Kun keskustelu viittasi myös kuuntelutaitoon lääkärin tärkeimpänä ominaisuutena, voidaan kuriositeettina mainita myös toinen SKS:n kirja, Eveliina Korpelan Oireista puhuminen lääkärin vastaanotolla: keskusteluanalyyttinen tutkimus lääkärin kysymyksistä (2007).

1. Puheenjohtaja avasi kokouksen ja totesi sen laillisesti koolle kutsutuksi ja päätösvaltaiseksi, etenkin siihen nähden, että saapuvilla oli professori Mäntylä.

2. Keskustelukumppanit, lääkäri Leif Lindberg ja professori (lääkäri) Tari Haahtela toivotettiin muitta mutkitta tervetulleiksi.

3. Pohdittiin kysymystä, onko diagnoosin tekeminen taidetta, tiedettä vai pelkkää noituutta.

4. Käsiteltiin ongelmaa, onko lääkärintoimen harjoittaminen tiedettä vai käsityötä. Sanan "kirurgia" viittaa kreikan kielessä käteen, käden taitoihin.

5. Torjuttiin yleisradiotoimintaan sopimattomana pj. Kemppisen yritys alustaa aiheesta Tupakoinnin terveyshaitoista Portinhoikan panssaritaistelussa 1944.

6. Tari Haahtela sai alan asiantuntija (astma- ja allergiataudit) aiheen esittää muutamia huomioita terveydelle haitallisesta rakentamisesta sekä kosteus- ja homehaitoista. Sitä ennen oli varmistettu, etteivät kuulijat pääse esittämään puhelimitse kysymyksiä asiantuntijoille.

7. Todettiin että asia antaisi aihetta synkkään äänettömyyteen vaipumiseen, mutta koska tuo on radiossa vaikeasti toteutettavissa, jatkettiin sen sijaan keskustelua, kunnes käytettävissä ollut aika lakkasi olemasta käytettävissä.

./.J.K.

"Kokous voi olla keskeinen osa työyhteisön luovuuden laukaisualustaa - tai luovuuden lukitsemisjärjestelmää", sanoo kasvatustieteen tohtori Jussi T. Koski. Neuvotteluhuoneissa käytetään liikaa aikaa jaaritteluun ja sosiaaliseen pörhistelyyn.
Jussi T. Koski pääsee sanomaan sanottavansa maanantaina 3.3.

Käydäänkö teidän työpaikallanne kokouksissa antoisia, soljuvia keskusteluja? Ovatko kokoukset yhteisen oppimisen ja sopimisen areenoita vai puuduttavia informaatiosulkeisia?
Kommentoikaa!
Eve Mantu

Keskiviikkona 27.2.2008 kello 17.30 - 18.00

Tupot eli tulopoliittiset ratkaisut ovat Suomen lähihistorian suurimpia yhteiskunnallisia keksintöjä, niistä on seurannut yksityisille ihmisille ja koko yhteiskunnalle kaikenlaista hyvää. Tupoja tarvitaan edelleen, sanoo SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen.

EK:n työmarkkinajohtaja Seppo Riski puolestaan on sitä mieltä, että tupojen puolustaja vain katsoo peruutuspeiliin. Seppo Riskin mielestä nyt on aika suosia työmarkkinoilla erilaisuutta ja moninaisuutta.

Napit vastakkain -väittelyn erotuomari on Terttu Lensu. Ohjelma on kuunneltavissa netistä noin kuukauden ajan radiolähetyksen jälkeen tämän sivun oikean palstan Radiosoitin-ikkunasta.

Mitä mieltä sinä olet? Tarvitaanko tupoja vielä?