Skip navigation.
Home

Blogit

Viitteitä lähetykseen 1.2.2008

Tänään kuultiin jälleen Bachin musiikkia, tällä kertaa kaksi kappaletta Das Wohltemperierte Klavierin toisesta kirjasta: numero 12 f-molli sekä numero 14 fis-molli. Molemmat soitti Edwin Fischer.

Ohjelman alussa kuultiin melkoinen kavalkadi kirja- ja kirjailijaviitteitä. Ohessa linkkejä, joista toivon mukaan on hyötyä lisätietoa haluaville:
- Jose Saramago http://www.tammi.fi/kirjailijat/kirjailija/124
- Hannu Väisäsen Vanikan palat (2004) ja Toiset kengät (2007) http://tinyurl.com/ysod9x
- Eeva Kilven Unta vain (2007) http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/product&isbn=951-0-33501-0
- Robertson Daviesin Deptford-trilogia (1970-75), josta on suomennettu ensimmäinen osa The Fifth Business (Viides rooli, Tammi 1984)
- Peter Høeg http://www.tammi.fi/kirjailijat/kirjailija/220
- Leena Majander mainitsi myös Armistead Maupinin E.T:tä näytellyttä kääpiötä kuvaavan kirjan Maybe the Moon (1992), joka on suomennettu nimellä Kuu taivaalta (Otava, 1994)

Vaikka Kemppinen toisin väitti, ranskalaisesta kustannusmies Jean Paulhanista on kirjoitettu ainakin joitain kirjoja. Maininnan arvoinen on etenkin Michael Syrotinskin Defying Gravity: Jean Paulhan's Interventions in Twentieth-Century French Intellectual History (SUNY Press, 1998).

Maininnan saivat myös Juha Vuorinen http://www.diktaattori.fi/vuorinen.php
sekä Milan Kundera http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/author&id=323&categoryId=2

Esityslista 1.2.2008

Leena Majander-Reenpää, kustannusjohtaja, Otava & Reetta Meriläinen,
päätoimittaja, Helsingin Sanomat.

Mäntylä ja Kemppinen.

Miten kuulijoita yritetään tällä kertaa petkuttaa? Leena ja Reetta ovat
vanhoja ystäviäni.

Totta kyllä puheena on sähköinen media ja printtimedia eli toisaalta
tietoverkot + puhelinratkaisut ja toisaalta kirjat ja lehdet.

Martti Mäntylä luonnollisesti tuntee tätä tietotekniikkaa.

Itse olen ehkä pakonomaisin painetun tekstin käyttäjä. Olen oppinut istumaan
kirjakaupan hyllyssä tietosanakirjojen (Otava) välissä. Äiti hoiti isänsä
talossa kirjakauppaa ja elokuvateatteria 1940-1963.

Leenasta väitetään, että hän oli jo kauppakorkeakoulussa opiskellessaan
keskittynyt kirjojen markkinointiin. Reetta on kunnon tyttö Joensuusta ja
silti hän lipsahti jotenkin Hesarin toimittajakouluun. Saadun tiedon mukaan
juuri niiltä kursseilta tuli paljonkin ammattilaisia.

Olen esittänyt Leenalle ja Reetalle etukäteen kysymyksen, miksi juuri
kustannusalalla ja lehdistössä on ollut vahvoja ja osaavia naisia monta
kymmentä vuotta aikaisemmin kuin liiketoiminnassa ja valtion hallinnossa.

Vähän yleistäen: silmiinpistävän moni iso kustantaja ja lehtifirma on
pyörinyt naisen ympärillä. Clare Booth Luce tuskin kulki toimettomana Timen
ja Lifen käytävissä 1930-luvulla.

Alttoviulistit ovat epäonnistuneita viulisteja

Alttoviulun vinguttajaksi päätyy, kun musiikkiopistossa ei pärjää oikean viulun soitossa. Alttoviulunsoiton täytyy olla myös helpompaa, koska soitin on tavallista viulua suurempi. Ja orkesteristemmathan ovat pelkkää väliäänten soittamista, eikä solistisissa tehtävissäkään alttoviulistiin juuri törmää…

Miten on, pitääkö ennakkoluulo alttoviulisteista paikkansa vai voisiko asian nähdä jopa päinvastoin? Väitteisiin epäonnistuneista viulisteista vastaa alttoviulisti ja säveltäjä Max Savikangas, joka kertoo myös minkälaista musiikkia violalle tulisi säveltää.

Ennakkoluuloja YLE Radio 1:ssä maanantaina 4.2. klo 11.40 sekä samana iltana klo 22.45. Toimittajana on Salla Mäenpää.

Oman maan profeetat

|

Vanha suomalainen sananlasku sanoo, että jokainen on oman onnensa seppä. Vaikka sananlasku sivuuttaa valitettavan kevyesti ympäristötekijät sepän ympärillä, sillä on monia kannattajia.

Toiset taas ovat valmiita takomaan uusiksi jopa länsimaista kulttuuriperinnettä. Tällaisen esimerkin meille toimitti kuulijamme Veikko joulukuisesta Mestareiden liigan jalkapalloselostuksesta TV2:ssa. Toimittaja kysyi kommentaattori Juha Maliselta, miltä tuntuu palata valmentamaan Ouluun. Malinen vastasi näin:

Kukaan ei ole seppä omalla maallaan.

On todella valitettavaa, että urheilukommentaattorit eivät lue Luukkaan evankeliumia kunnolla ennen otteluita. Luukashan kertoo, miten Jeesus aloitteli julistamistyötään kotikaupungissaan Nasaretissa. Kuulijat olivat kuitenkin epäuskoisia, jolloin messias joutui toteamaan, että totisesti, kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Saman tien hän loukkasi kuulijoittensa israelilaisia kansallistunteita ja nämä olivat heittää Jeesuksen alas jyrkänteeltä, kuin todistaakseen miehen sanat oikeaksi.

Vaikka syytetyn puolustus haluaisikin korostaa Malisen version rakentavaa synteesiä oman maan ympäristötekijöiden ja oman onnen sepän geneettisen oman käden oikeuden välillä, Aristoteleen kantapään fraasirikostuomioistuin suosittelee, että luodaan tätä tarkoitusta varten ihan omat sanontansa. Ja valmentaja Maliselle lyömme kouraan keltaisen kortin epäurheilijamaisesta kielenkäytöstä.
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Oluet ja kioskit

|

Moni kuuntelija on varmaan huomannut, miten ajan kuluminen muuttaa asioita aivan toisenlaisiksi. Jos jokin oli joskus jonkinlaista, jonkin ajan kuluttua se onkin aivan toisenlaista. Erinomainen esimerkki tästä on 28 vuotta sitten maamme kulttuuripiireissä virinnyt humoristinen joukkoliike, jonka vaatimuksena oli Keskiolut R-kioskeihin. Hankkeen oli masinoinut hilpeä kulttuurilehti Uusi Laulu ja pian siinä oli mukana laajat joukot taiteilijoita, punkkareita ja muuta hyvän vitsin ymmärtävää porukkaa.

Myös pilalehti Pahkasika oli liikkeessä mukana. Pahkiksen päätoimittaja Markku Paretskoin mukaan "Keskiolut R-kioskeihin oli vallankumouksellinen ajatus 80-luvun alussa. Se oli niin mieletön ja täysin fantasiamaailmasta kuin vain voi olla. Itse asiassa olisi niissä oloissa ollut realistisempaa vaatia sitä, että maapallon kiertosuunta muutettaisiin päinvastaiseksi."

Vaan niin siinä vaan kävi, että Maan pyörimissuunta ei muuttunut, mutta vuonna 1995 Suomi liittyi EU:hun ja alkoholilakia harmonisoitiin niin, että keskiolutta sai kioskilta. Uusi Laulu muuttui Alohaksi ja kuihtui 80-luvulla, Pahkasika lopetti ilmestymisen vuonna 2000. Nyt nuoriso tallaa kadulla kaljapullo kourassa ja mäyräkoirien pahvit ovat harmaan katukuvan ainoa väriläiskä. Sloganissa Keskiolut R-kioskeihin ei ole enää mitään hauskaa.

Viime syksynä kustantamo Johnny Kniga julkaisi jo toisen koosteen Pahkasian parhaita tarinoita massiivisena albumina. Ilmestymisen kunniaksi painatettiin t-paitoja, joiden teksti on erittäin hauska. Se kuuluu näin:

Keskiolut pois R-kioskeista!

Siinäpä kampanja, johon Aristoteleen kantapääkin voisi osallistua! Mutta tätä kaljamarssia odotellessamme voimme vain ihmetellä, miten erilaiset lauseet ovat eri aikoina hauskoja.
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Morfiinin normaalitaso

|

Luonnontieteiden tekeminen on niin tarkkaa touhua, että siihen ei aina kirjaimet riitä vaan täytyy ottaa numerot mukaan. Mutta kaikkia asioita ei luonnontieteilijäkään voi ilmaista kahden desimaalin tarkkuudella. Tämä käy konkreettisesti ilmi kuulijanimimerkkimme Abenin hätkähdyttävästä ilmiannosta.

Ylen internetsivut uutisoi viime marraskuussa 91-vuotiaan vainajan ruumiinavauksesta seuraavasti:

Tutkimuksissa yhdestä vainajasta on löydetty myös tappava määrä morfiinia. Helmikuussa kuolleen 91-vuotiaan naisen verestä analysoitu morfiinimäärä oli lähes 50-kertainen normaaliin verrattuna.

Aristoteleen kantapää yhtyy nimimerkki Abenin ihmettelyyn siitä, mikä on ihmisen veren normaali morfiinipitoisuus. Voihan olla, että patologeilla on omat keinonsa työssä jaksamisen edistämiseksi, mutta toivomme että ainakin kuulijoiden elämä tarjoaa päivittäin ilon aiheita ilman normaalia morfiiniannostakin.
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Viitteitä lähetykseen 25.1.2008

Aloitetaan viitteet jälleen lähetyksen musiikkikappaleista. Tänään kuulimme kaksi pätkää Johann Sebastian Bachilta:

Partita no. 2 d-molli (BVW 1004), osa 5: ciacconna sekä Sonaatti no. 1 g-molli (BVW 1001), osa 3: siciliana. Molemmat esitykset soitti Jascha Heifetz.

Bachin musiikin yhteydessä otettiin esille myös tanskalaiskirjailija Peter Høegin uusin romaani Hiljainen tyttö (2006, suom. 2007), jossa lähetyksessä kuultu chaconne on melko suuressa osassa.

Vieraana oli tällä kertaa siis mm. OTT, Oikeustieteen professori Kimmo Nuotio. Lisätietoa Nuotion tutkimushankkeista ja julkaisuista: http://www.helsinki.fi/oik-vaasa/nuotio.htm

Kimmo Nuotio viittasi Päivi Hirvelän väitöskirjaan Rikosprosessi lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa (2006). Tutkimuksen tiivistelmä: http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/oik/rikos/vk/hirvela/tiiviste.html

Keskustelun taustalla oli jo aiemmassa blogimerkinnässä mainittu Janne Kivivuoren kirja Rikollisuuden syyt (2008). Lisätietoa teoksesta löytyy kustantajan sivuilta http://www.nemokustannus.fi/kirja/kirja_rikollisuudensyyt.htm

Kivivuori toimii Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen kriminologisen yksikön johtajana. http://www.optula.om.fi/

Esityslista 26.1.2008

Saapuvilla:
- Olavi Heinonen, eläkkeellä oleva korkeimman oikeuden presidentti; väitellyt muinoin rikosoikeudesta;
- Kimmo Nuotio, professori, rikosoikeus,
- Martti Mäntylä, professori,
- Jukka Kemppinen
(ja ehkä joku vielä)

Aihe: rikollisuus

1. Media vetoaa "yleiseen oikeustajuun". Rangaistuksia pidetään yleisesti liian lievinä ja joskus liian kovina. Mikä merkitys "yleisellä oikeustajulla" on, kun se ei perustu tosiasioiden tuntemukseen.

2. Kuka tuntee tosiasiat eli rikokset ja niistä määrätyt rangaistukset?

3. Onko rikoksista tuomitseminen osa demokratiaa?

4. Miksi julkisuudessa ei huomata, että valtion selvä velvollisuus turvata kaikin keinoin kansalaisten koskemattomuus ei liity erikoisemmin rikoksista tuomitsemiseen?

5. Miksi julkisuudessa ei huomata, että poliisinkin mahdollisuudet estää vahinkoja ovat rajalliset?

6. Kun eri vuosikymmeninä on pidety yllä rauhanliikettä ja Sadankomiteaa ynnä muuta, miksi kukaan ei ole koskan perustanut siviili-rauhan-liikettä? Paitsi Birger Jaarli 1300-luvulla.

7. Miksi ihmiset eivät ymmärrä, että rikosten vähentäminen tapahtuu tehokkaimmin kodeissa ja kouluissa?

8. Miksi ihmisten on niin vaikea nähdä rikollisuuden ja syrjäytymisen välistä yhteyttä?

9. Miksi ihmisten on niin vaikea nähdä, että kontrolli joissakin tapauksissa lisää rikollisuutta sen sijaan että se vähentäisi sitä.

Siis:

suomen kielellä on yksi hyvä kirja rikollisuudesta, Janne Kivivuori, Rikollisuuden syt (2008). Sitä ei esitellä sanomalehdissä eikä se tiettävästi kiinnostanut suuria kustantajia - siis niitä, jotka elävät rikollisuuden kaunokirjallisella kuvailulla.

Piiloviesti pehmoilijat ja kovan linjan toimijat on väärä ja valheellinen. Ei kukaan näissä asioissa toimiva yritä suosia rikoksentekijöitä rikoksen uhrien kustannuksella.

Etenkin Yhdysvalloista löytyy loputtomasti tutkimustietoa ankarien ja erittäin ankarien rangaistusta tehosta. Se teho ei ole kehuttava.

Erilliskysymys: onko oikeuslaitoksemme amerikkalaistumassa? Ovatko asianajajat liian kalliita? Selviääkö taloudellisista rötöksistä, jos kustantaa todella hyvän asianajajan?

Tekninen kysymys: Helsingin keskustassa tietotekniikkaan perustuva valvonta on kuulemma maailman tiheintä ja tehokkainta. Voidaanko ihmisten turvaa parantaa tästäkin teknisillä innovaatioilla? (Voidaan, jos halutaan.)

Suomalaiset osaavat kieliä

Kolme neljästä suomalaisesta osaa ainakin yhtä vierasta kieltä. Tätä pidetään kansainvälisesti kovana tasona. Mutta miten syvää on suomalainen osaaminen? Voiko kehua kielitaidollaan, jos osaa tilata oluen Zimbabwessa tai Jakartassa? Miten vivahteikasta kommunikoinnin vieraalla kielellä tulee olla? Ja miksi 95% koululaisista lukee enkkua? Äidinkielenään englantia puhuu kuitenkin vain viitisen prosenttia maailman ihmisistä. Miksi kouluissamme ei opeteta mandariinikiinaa, panjabia tai japania?

Ei nimi katua pahenna

Siitä lähtien kun ihminen on antanut paikoille nimiä, myös niiden välisiä reittejä ja polkuja on kutsuttu omilla nimillään. Aluksi reittien nimet olivat käytännöllisiä kuten stadionille vievä tie ja Akharnain tie. Antiikin Roomassa
tiet nimettiin aluksi niiden päätepisteen mukaan, kuten Gabinaan vievä tie Via Gabina tai tien käyttötarkoituksen mukaan, kuten suolatie, Via Salaria.

Syndicate content