(YLE Radio 1 15.7. klo 9.06 - 10.00)

Kirkon ja isänmaan suhde on yhtä pitkä kuin maamme historiakin. Markku Heikkisen seurassa keskustellaan tällä kertaa suhteen tulevasta suunnasta vanhaa unohtamatta.

Tuhatvuotinen perinne Euroopassa: maata hallinnut valtio on sanellut jäsentensä uskonnon. Suomessa papit ovat olleet päättämässä maan asioista Säätyvaltiopäiviltä lähtien.

Pitkään ja hartaasti oikeistolla on ollut kirkon piirissä monopoli isänmaahan. Kansalaissodan aikana kirkko asettui valkoiselle puolelle. Kansalaissodan jälkeen papisto etsi suojapaikkaa kommunismin ja ateismin uhkaa vastaan sekä suojeluskunnista että Akateemisesta Karjala -seurasta.

Talvi- ja jatkosodan juoksuhaudoissa syntyi kaikupohjaa kansan kirkolle, jossa erityisesti sosiaaliset kysymykset nousivat selkeämmin esiin.

Vasta 1960-luvulla alettiin laajemmin arvostella kirkon verotusoikeutta ja läheistä suhdetta valtioon.

Nyt vasemmistopuolueetkin ovat luoneet toimivat yhteiskuntasuhteet kirkkoon. Yhdyskuntarakenteiden ryskyessä on kirkko avannut oviaan myös naispapeille ja erilaisille pienyhteisöille ja vähemmistöille, jotka eivät muodosta enää yksilökeskeisessä ajassa yhtenäistä kirkkokansaa.

Nyt Suomen evankelis-luterilainen kirkko etsii paikkaansa globaaleilla markkinoilla, jossa pääoma ei tunnusta enää isänmaata. Kansankirkon päivät ovat pian ohi.

Kirkon isänmaallisuutta Markku Heikkisen seurassa puivat kirkkohistorian laitoksen tutkija Ville Jalovaara Helsingin yliopistosta, professori Pirkko Lehtiö sekä Espoon piispa Mikko Heikka.

(YLE Radio 1 ti 8.7. klo 9.06-10.00)

Markku Heikkinen matkaa tällä kertaa liikunnan moniin ulottuvuuksiin. Tämän leikillisen keskustelukilvoittelun lajit ovat pyöräily, jousiammunta ja tanssi.

Lapsi on terve, kun se leikkii. Niin se taitaa olla ihminenkin. Leikki on osa liikkuvaa ihmistä, ei vain kilvoittelu tai voittaminen.

Myös oman itseytensä ja olemassaolonsa kokeminen on osa liikuntaa kilvoittelun ja leikin lisäksi.Ihminen voi elää vain ruumiissaan, tässä ruumiissa tässä hetkessä.

Heikkisen seurassa etsitään joutavanpäiväistä turhuutta, tarpeettomuutta, liikunnan ja olemassaolon nautintoa.

Mukana keskustelemassa ovat pyöräilyn Suomen mestari Tuomas Turunen, kirjailija ja esseisti Markku Envall, filosofian dosentti Jaana Parviainen Tampereen yliopistosta ja Maanpuolustuskorkeakoulun tutkimusjohtaja Hannu Kari.

(YLE Radio 1 ti 1.7. klo 9.06 - 10.00)

Lomailun tavat ovat sosiaalisen muutoksen keskellä liikkeessä. Nykyään moni haluaa viettää lomansa rahojaan törsäämättä, köyhästi. Eikä aina oikein tiedä, koska kukakin on lomalla vai eikö ole.

Agraarikulttuurissa eläneet ihmiset eivät tuijottaneet viisareita. Kello tunki kansan elämään, kun väkeä siirtyi pelloilta tehtaisiin.

Yritykset tarvitsivat säntillistä ja ryhdikästä työväkeä, joka ei vaihda vapaalle milloin sattuu. Lomailu alkoi seurata kalenteria.

Maalta kaupunkiin muuttavassa yhteiskunnassa valtiovalta, tehtaiden patruunat, työväenliike ja ammattiyhdistysliike ohjasivat työläisperheitä sosiaaliseen lomatoimintaan.

Helsingin Vanhankaupunginlahdesta tuli 1900-luvun alussa köyhälistön lomalaidun, Pitkänsillan pohjoispuolen työväenyhdyskunnan virkistyspaikka.

Elintason myötä työläisistä on tullut palkansaajia ja toimihenkilöitä, jotka uskovat yksilöllisyyden ja vapauden nimeen.

Tämä näkyy lomanviettotapojen erilaistumisena. Työn ja vapaa-ajan suhde liikkuu yhä.

Informaatiotaloudessa ollaan välillä vapaalla ja töissä yhtä aikaa. Köyhästi, vähemmän kuluttavasti lomailu on nyt yksilön oma valinta.

(YLE Radio 1 ti 24.6. klo 9.06-10.00)

Ympäristöjärjestöjen, kaupallisten toimijoiden ja lobbareiden välillä on pidempään kytenyt arvovaltakiista - kiista siitä, kuka se oikein on ympäristöasioissa oikeassa.

Ilmiliekkeihin keskustelu on roihahtanut europarlamentaarikko Eija-Riitta Korholan ja professori Atte Korholan Helsingin Sanomissa julkaistun kirjoituksen jälkeen.

Mutta mistä oikein keskustellaan - asioista vai asemista? Asiantuntijuus ympäristöasioissa tuntuu olevan kuuman keskustelun perusteella sukua oikeaoppisuudelle, kun eri osapuolet taittavat peistä vaikkapa ilmastonmuutoksesta.

Mutta hukataanko arvovaltakiistoissa kallisarvoista aikaa luonnon ja ihmisen tilan kohentamiseksi?

Markku Heikkisen seurassa suorassa keskustelussa ovat mukana Namura Finland Oy:n malminetsinnän johtaja Toni Eerola, Suomen luonnonsuojeluliiton ilmastovastaava Leo Stranius, WWF:n ilmasto-ohjelman päällikkö Karoliina Auvinen ja Espoon ympäristölautakunnan jäsen Kari Kuusisto.

Eija-Riitta Korhola ja Greenpeacen energiakampanjoitsija Lauri Myllyvirta ovat mukana lähetyksessä puhelinhaastattelussa Brysselistä ja Raumalta.

(YLE Radio 1 ti 10.6. klo 9.06-10.00)

Perheet moninaistuvat ja erilaistuvat, samoin tavat tulla isäksi.

Markku Heikkisen seurassa isyydestä keskustelemassa ovat isä-aktivisti ja 4 lapsen isä Ralf Sund, puolivuotiaan pojan tuore isä ja rakkaus-kolumnisti Sami Kuusela sekä tutkija, 10 vuotiaan tytön ja 7 vuotiaan pojan kaappi-isä Krister Karttunen.

Mies voi olla psykologisesti, biologisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti isä. Mieskin voi potea lapsikuumetta, samoin pelkoa ja ennakkoluuloja siitä kykeneekö isän rooliin.

Sateenkaariperheessä ja uusio-perheissä lapsella voi olla useampia vanhempia, isiä ja äitejä, mikä tuo arkiseen elämään ja vanhemmuuden määrittelyyn haasteita.

Nykyään isät osallistuvat lasten hoivaan ja huoltoon enemmän kuin aiemmin. Mutta liitot eivät kestä. Suomessa hajoaa vuosittain viitisentoistatuhatta avio- ja avoliittoa.

Eron kivut ja säryt siis kokee läheltä noin 60000 aikuista ja lasta. Se vastaa keskikokoista suomalaista kaupunkia.

Kuitenkin avo-avioerotilanteessa tai lastensuojelutilanteessa on lasten mahdollisuus saada isä huoltajakseen on huonontunut koko ajan.

Isyys näyttää olevan oikeuslaitoksen ja sosiaaliviranomaisten mielestä äitiyttä huonompaa.

Miten isyys tapahtuu ja mikä sitä uhkaa? Miten isyyttä tuetaan yhteiskunnassa? Joka tapauksessa pieni vauva tuntuu ihmeelliseltä myös miehen käsivarsilla.

(YLE Radio 1 ti 27.5.2008 klo 9.06-10.00)

Suorassa lähetyksessä esiintyi ongelma, minkä vuoksi osa Pekka Yrjänä Hiltusen haastattelusta jäi valitettavasti kuulumatta. Oheisessa nettiaudiossa tämäkin osuus on mukana.

Markku Heikkinen kysyy tällä kertaa, kuinka eri uskonnot käyvät vuoropuhelua Suomessa.

Rauhan ja yhteiskuntasovun kannalta olisi tärkeää, että eri uskontojen ja kirkkojen kesken toimisi rauhanomainen dialogi ja rinnakkaiselo moniarvoistuvassa Suomessa ja Euroopassa.

Viimeistään 11.9.2001 traagiset tapahtumat New Yorkissa panivat ajattelemaan uskontojen välisiä valtasuheita, vaikka kysymys politikan, vallan ja uskonnon suhteista on silti ikiaikainen.

Mitäpä sitten isojen poikien sotaretkiin ja hegemoniataisteluihin on sanomista tänään ruohonjuuritason ihmisillä - heidän jotka kohtaavat elämässään monien kulttuureiden ja uskontojen edustajia naapureina, työkavereina, rakastettuina?

On valittavissa rakkauden tai vihan tie.

On mahdollisuus kunnioittaa erilaisuutta ja moninaisuutta, tai rakentaa esteitä ja rajamuureja, vahvistaa vastakkainasettelua ja varustelua.

Markku Heikkinen on valinnut keskustelukumppaneikseen suoraan lähetykseen kolme kansalaista, jotka haluavat edistää eri uskontojen välistä vuoropuhelua, dialogia meillä ja maailmassa.

Anas Hajjar toimii Suomen Islamilainen Neuvosto (SINE) ry: n hallituksen puheenjohtajana, Marja-Liisa Laihia on Kirkon maahanmuuttajatyön sihteeri ja Heidi Rautionmaa, joka luo arjen vuoropuhelua eri uskontojen välille.

(YLE Radio 1 ti 13.5. klo 9.06-10.00)

Tällä kerralla Markku Heikkinen kysyy, mitä meille hiljaisille ja vaatimattomille suomalaisille oikein tapahtuu, kun astumme liikenteeseen, muiden joukkoon?

Tieliikenteessä menehtyy vuosittain lähes 400 ihmistä ja loukkaantuu lähes 10 000 ihmistä.

Varsinkaan miesten elämä ei tässä yhteiskunnassa näytä liikennetilastoiden valossa kovin auvoiselta. 40-55-vuotiaat mieskuljettajat päästelevät paineitaan ja ovat Liikennevakuutuskeskuksen tilastojen mukaan vaarallisimpia liikenteessä.

Mitä isät edellä sitä pojat perässä - niinkö? Tieliikenteessä kuolleista nuorista oli nuoria miehiä yli 75%.

Reilusti yli puolet suomalaisista on sitä mieltä, että piittamattomuus liikennesäännöistä ja itsekkäät ajotavat ovat lisääntyneet.

Yksityisautoilu lisääntyy, vaikka ilmastonmuutosta aiheuttavista hiilidioksidipäästöistä tulee 25% henkilöautoista.

Järki ei sano eikä tunne määrää kun samaan aikaan Suomen pikkukaupunkien keskustoissa liikkuu pyörällä paljon joutuisammin, terveellisemmin ja ekologisemmin.

Varsin veemäistä nuorta liikennekulttuuriamme ruotivat Markku Heikkisen seurassa formula-kuljettaja Emma Kimiläinen, VTT, Helsingin polkupyöräilijöiden puheenjohtaja Petri Sipilä ja Liikenneturvan tutkimuspäällikkö, liikennepsykologi Sirpa Rajalin.

Markku Heikkinen mittailee vieraidensa kanssa vasemmistopuolueiden ja nuoren vasemmistopolitiikan mahdollisuuksia Suomessa.

Tilanne ei ole kovin yksinkertainen, sillä poliittinen aloite on tällä hetkellä aivan toisaalla.

Kokoomus on brändännyt itsensä ajan biitin ytimeen. On ollut työväen presidenttiä, Korva-kahviloita ja nyt tehdään Toivon talkoita keräämällä mm. pari tuntia roskia.

Nuoret urhot, Katainen ja Stubb ovat poliittisen julkisuuden keskiössä.

Vasemmisto yrittää sitkeästi vastata mielikuvamainontaan asiallisella argumentoinnilla. Puhe kansainvälisen talouden uhista ja mahdollisuuksista johtaa tällä hetkellä n. 30 prosentin kannatukseen suomalaisessa politiikassa.

Itse puolueetkin ovat muuttuneet. Niistä on tullut vaaliorganisaatioita, jotka tähtäävät vaalivoittoihin. Politiikkaa tehdään Suomessa kerran neljässä vuodessa - hallitusohjelmaa kirjoitettaessa.

Politiikka tapahtuu eduskuntaryhmissä ja valtion virkamiehet lyövät tahtia. Sailas ja kumppanit lyövät valtiontalouden kehykset pöytään - väliäkö sillä kuka vuorollaan hallituksessa istuu?

Vapun alla Markku Heikkisen seurassa kaksi vasemmiston nuorta politiikkoa, Vasemmistoliiton Laura Tuominen ja Sosiaalidemokraattien Lauri Holappa yrittävät ottaa mittaa Kokoomuksen nuoresta toivosta Tuomas Nurmelasta.

(YLE Radio 1 ti 22.4. klo 9.06 - 10.00)

Markku Heikkinen vieraineen kysyy mielialalääkkeiden laajenevan käytön yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Mukana keskustelussa ovat psykiatrian professori, ylilääkäri Erkki Isometsä, "Hoidossa vai heitteillä"- kirjan kirjoittaja Leena Vähäkylä sekä ruohonjuuritason mielenterveysjärjestön Helmin aktiivinen jäsen Olli Ståhlström.

Monella työpaikalla ja ystäväporukassa vitsaillaan tänään, että onko jonkun työkaverin tai kaveri lääkitys kohdallaan, kun toinen käyttäytyy niin kuin käyttäytyy.

400 000 suomalaista turvautuu tänäänkin mielialalääkkeisiin selviytyäkseen työ- ja perhe-elämästä ja olemassaolostaan.

Suomessa mielialalääkkeet ovat kaikkien ostetuin lääkeryhmä.

Jos puoli kansaa on pienessä pillerihumalassa, niin ei ole kai ihme, että suomalaiset ovat tutkimusten mukaan yksi Euroopan onnellisimmista kansoista. Eri asia on näytämmekö me siltä.

Lääkelaitoksen lääkemyyntirekisteri paljastaa, että vuodesta 1990 mielialalääkkeiden kulutus on noin kahdeksankertaistunut.

Modernit mielialalääkkeet leikkaavat tunnerekisteriä niin, että paha olo ja ahdistus eivät tunnu enää niin pahalta. Myöskään suru ei tunnu enää niin suruisalta eikä vihan niin vaativalta.

Mitä mielialalääkkeiden popsiminen kertoo yhteiskunnastamme?

British Medical Journalissa käydään vilkasta mielipiteiden vaihtoa masennuslääkkeiden tehosta ja turvallisuudesta. Osa asiantuntijoista on sitä mieltä, että lääkitys on melko tehotonta ja että maallikoille ja potilaille on annettu aivan väärä käsitys lääkityksen tehosta.

Yhdysvaltain psykiatriyhdistksen julkaisema lääkäreille tarkoitettu opaskirja Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders ei puolestaan mainitse masennuksen tai minkään muunkaan mielitaudin johtuvan serotoniinin puutteesta.

Kuitenkin meitä täällä Suomessakin manipuloidaan lääketeollisuuden talutusnuorassa olevien lääkäreiden taholta ajattelemaan, että mielenterveyden häiriöt johtuvat aivojen neurokemian epätasapainosta.

Esimerkiksi asperiini lievittää päänsärkyä, mutta päänsärky ei johdu aivojen aspiriinin puutteesta. Miksi masennus johtuisi serotoniinin puutteesta?

Kuka vetää linssiin ketä, kuka kerää voitot ja kuka kantaa vastuun ihmisten sisimmän elämän manipuloinnista?

(YLE Radio 1 ti 15.4. klo 9.06-10.00)

Addiktio ymmärretään tavallisesti pakonomaiseksi riippuvuudeksi jostakin välittömästi palkitsevasta mutta pitemmällä tähtäimellä haittaa tuottavasta aineesta tai toiminnasta.

Eri addiktioiden luonteesta, syistä, vastuukysymyksistä ja toipumisen mahdollisuuksista esiintyy kuitenkin ristiriitaisia käsityksiä.

Markku Heikkinen kysyy tiistaiaamuna, ovatko addiktiot - huumeet, shoppailu, seksi, pelihimo, internet, läheisriippuvuus pohjimmiltaan samanlaisia pakkomielteitä?

Ainakin niitä kaikkia on kovaa vauhtia lääketieteellistetty. Onko siis addiktio vain yksilön aivojen ongelma?

Sanotaan, että ihminen valitsee riippuvuutensa tavoitellakseen lohtua, mielihyvää ja pakoa arjesta.

Silti addiktioilla on yhteiskunnallisia seurauksia. Se, että meistä monesta länsimaalaisesta tuli 1900-luvun lopulla riippuvaisia ties miestä, se kertoo yhteisöstämme, sosiaalisista suhteistamme. Kuka ei ole riippuvainen, heittäköön ensimmäisen kiven!

Markku Heikkisen seurassa etsitään addiktioiden takaa kadonnutta yhteisöä, sekä apua häiriökäyttäytymiseen.

Mukana keskustelussa ovat toiminnanjohtaja Helena Palojärvi Naistenkartano ry:ssä, professori Pekka Sulkunen ja Peliongelmissa auttavan Peluurin projektipäällikkö Tapio Jaakkola.

Apua luvataan täältä:

www.naistenkartano.com
www.peluuri.fi
www.a-klinikka.fi
www.stumppi.fi
www.sexpo.fi